mitä tein väärin .seurustelimme 8ja puolivuotta en koskaan pettänyt juopotellu ollu mustasukkainen ,rajoittanut hänen menemisiään tai pahoinpidelly rakastani.hänen mielestään olin täydellinen hänelle ,rakastava tunteva ja seksissä otin hänenkin tarpeensa huomioon.yhtenä iltana hän vain tuumaili että haluaa olla vapaa eikä (muka) kaipaa ketään vierelleen ja ettei tunne enää minua kohtaan sellaista rakkautta kuin pitäisi.olin 20v ja hän 18 kun aloimme seurustelemaan ,minä jo muutaman parisuhteen kokeneena ja hän ei.mitä tein väärin tai missä vika.itse en kaipaa tätä vapautta koska olen aina tuntenut tarvitsevani jonkun vierelleni.tiedän että rakkaus muuttu ja ettei se voi aina olla sellaista kuhertelua kuin alussa mutta olen aina häntä rakastanut enkä ole halunnut muita naisia .ulkonäöstänikin olen aina pyrkinyt pitämään huolta etten nyt näin kolmikymppisenä alkaisi muistuttamaan tyypillistä kaljamahaista tursaketta.
mitä tein väärin suhtessamme
bone007
152103
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
et tehnyt mitään väärää, mutta naisesi haluaa kokea vapautta tai hän tajusi ettet ole hänen elämänsä mies tai ehkä hänellä on uus mies. Sinuna odottaisin (ei nyt ikuisuuksia tietenkään) ja antaisin ajan kulua, jos hän sit vaik vuoden päästä kaipaiski sun luo takasin... 18 -vuotias on mielestäni vielä himpun verran niin nuori ettei oo ehtiny esim. elämään yksin ollenkaan. Ehkä hän koki suhteenne ahdistavana, kun ei oo saanu elää omilla siivillään?
Oli miten oli, niin älä vaivu itsesääliin ja sure! Ehkäpä tässäkin tapauksessa routa porsaan kotiin ajaa... ;) Ja jos näyttää siltä, että ero on lopullinen, niin voithan alkaa jonkin ajan kuluttua kiikaroimaan uutta ja parempaa kumppania. Ei vielä ole myöhäistä vakiintua. Voimia ja onnea!!
ehkä hän todellakin ahdistui minusta koska olimme paljon yhdessä.se routa ajoi porsaan jo kerran takaisin parivuotta sitten ja tilanne oli silloinkin melkein sama.olen varma tämä on tällä kertaa lopullista.toivon todellakin ettei hänellä olisi uutta miestä ja ettei hän olisi samanlainen kuin edelliseni jotka petti minua, muutenkin usko vastakkisen sukupuolen luotettavuuteen alkaa kärsiä. tuntuu että hyvät naiset alkavat tässä maassa olla harvassa ja ettei niitä oikein tahdo löytyä mistään,ei ainakaan baareista.en kyllä nyt jaksa miettiä uutta suhdetta,tuskin olen valmis sellaiseen vuosiin mutta juttukaveriksikin joku mukava tyttö oli kiva saada,sillä melkein kaikki kaveritkin ovat jonnekkin kadonneet.
Noh, nää hommat on aina vähän mutkikkaita. Omien kokemusten mukaan naiset haluvat juuri sellaisen kuin olet mutta sitten kuitenkin pitäisi olla hieman etäisyyttä jotta jännitys säilyisi. Tai ehkä teit liian helposti kaikki hänen toiveet jolloin hän ei kokenut olevan sinussa haastetta. Nuoret (18v) naiset saattavat monesti olla juuri tämmöisiä. Itsellekin on käynyt kuten sinulle ja kyseinen nainen sitten 4 vuoden jälkeen alkoi soittelemaan ja pyytelemään takaisin. Mutta siinä ajassa sitä itsekin oppii näkemään ettei se toinen nyt niin ihmeellinen sitten ollutkaan vaan lapsi. Ei muuta kuin silmät vaan auki ja sitä uutta katselemaan...joka sitten voi olla hieman aikuisempi ja ymmärtää hyvän päälle.
eli aasialaiseen naiseen.
Aasialaisesta ei nainen enaa voi parantua, se on luotettava eika juokse baareissa. Unohda suomalaiset "naiset" ja hanki itsellesi onnea.
niin, mutkikkaita ovat jutut,ehkä tein kaiken niin helpoksi koska osasin välttää suhteen alussa tapahtuvat perus virheet.kiitän tuesta ja sanoista viisaista.
mitään väärin, mutta ilmeisesti kumppanisi haluaa vielä olla vapaa ja nähdä mitä elämä tuo tullessaan. On se kuitenkin parempi tässä vaiheessa ennenkuin on perhettä juosta juoksut loppuun. Juoksuaika tulee muuten jossain myöhemmässä vaiheessa ja silloin voi olla jo lapsia. Nykyäänhän monasti käy niin että on liian nuorina sitouduttu ja sitten erotaan keski-iän kynnyksellä.
aloitti liian nuorena perheen leikkimisen ja nyt sitte "itsenaistyy" ja "kasvaa erilleen" ja "on loytanyt itsensa"
Alle 27v naikkosiin ei kannata ikina suhtautua vakavasti.
Meillä mies lähti, se halusi omaa aikaa. Me alettiin kanssa aika nuorina seurustelemaan, mutta mua se ei haitannu, mä en koskaan ole kaivannut ketään muuta, enkä kaipaa vieläkään. En mä kaipaa enään mitään baareissa joka viikonloppu ryyppäämisiä. Enkä kyllä olisi vielä halunnut naimisiinkaan tai lapisa. Olisin vaan halunnut matkustaa ja nauttia siitä toisesta ihmisestä ketä rakastan. No edelleen toivon että se tajuaa ja me palataan yhteen. (tiedän että se tuskin on mahdollista mutta uskon siihen silti)
eipä taida exät takaisin tulla. Mun ainakin sanoi suoraan, ettei näe meitä enää yhdessä. Olihan meilläkin jotain erimielisyyksiä, mutta tän uuden naisen kanssa ei kuulemma ole mitään häikkää. Ruvettiin olemaan nuorina ja ja oltiin yli 13 vuotta yhdessä. Emme koskaan suunnitelleet häitä taikka lapsia. Olin joskus nuorempana myös vannonnut, etten sellaisia haluakkaan. Nyt sitten erotessamme exäni kaivaa tällaiset sanomiset esille ja sanoo ettei hänellä 33 vuotiaana ole aikaa haaskattavana. Sitten rehvastelee nuoremmalla naisellaan ja sanoo ettei sen kanssa ole niin kiire hankkia lapsia. Itse olen 31 ja hän sanoi, että minusta on parasta ennen päivä mennyt umpeen.
Se on melko pahasti sanottu se..uskon että kannaltsi kävi kuitenkin parhain päin, lopulta!
harmi ettei exäni ollut samanlainen ajatuksiltaan kuin sinä,on mukava tietää että sinunlaisia naisia on vielä jossain olemassa.eipä ne exät takasi tule jos ovat lähteneet,itse en halua elättää sitä ajatusta ja haavetta yhteen paluusta ,tuntuu kuin repisi auki rupista haavaa.odottelen että aika paikkaa tuon reiän sielusta ja joku kaunis tai sateinen päivä kohtaan uuden joka osaa sitoutua ja on juoksunsa juossu.
Tuttua tekstiä,joku tuossa kertoikin asian ytimen.
Nuori nainen haluaa vain parasta,ja on siksi rauhaton liikkeissään.
Missään nimessä en tarkoita kaikkia naisia,mutta yleistän siksi että suurin osa on ,ja mistä pirusta se mies polo tietää..
Se on klassisen rumaa että tuollainen supliikki kaunis nainen iskee tai takertuu nuoreen poikaan joka on asiassa vilpitön,rakastutaan tai niin poika kuvittelee...,ja juuri kuin kaikki on hyvin nainen haluaakin olla vielä vapaa,joka tarkoittaa suomeksi sitä että hän haluaa etsiä vielä parempaa miestä loppu elämäkseen.
Hyvä varo keino on huomata nuorista naisista sellainen piirre jos he käyvät kiinni kuin sika limppuun ja haluavat heti vakinaistaa suhteen että kyseessä on tälläinen rakkauden kipeä etsijä tyyppi,ja sellaisen kanssa kannattaa olla varovainen,ei siis kannata rakastua alkumetreillä.
Todellakin en usko, että teit mitään väärin. Itse juuri jätin oman tyttöystäväni 3,5vuoden yhdessä olon jälkeen. Tyttöystävässäni ei ollut mitään suoranaista vikaa, itse vain halusin erota, koska tunsin oman rakkauteni loppuneen ja tiesin, ettei se noin vain tule takaisin.
Kun aloimme olemaan yhdessä, olimme molemmat 17vuotiaita. Tällä hetkellä olemme asuneet 2,5vuotta yhdessä ja kesäkuun alussa muutamme erilleen.
Ero tuntuu olevan todella kova paikka tyttöystävälleni. Hän uskoo, että rakkaus voisi syttyä uudelleen. Itse en sitä kiistä, mutta haluan ainakin nyt asua jonkun aikaa yksinäni, käydä ulkona ja tapailla uusia ihmisiä.
Uskoisin, että tyttöystävälläsi on sama tilanne tällä hetkellä kuin minulla, että haluaa jossakin vaiheessa elämäänsä olla vapaa. Varsinkin kun hän on ollut 18vuotias suhteenne alkaessa. Itseni mielestä eron on parempi tulla nyt kuin sitten 40-50vuotiaana kun on monta lasta ja sama itsenäisyysvillitys iskee päälle. Silloin se ero vasta kivulias onkin.
Koeta pärjäillä, kyllä se elämä jatkuu eronkin jälkeen
hyvä että tulee eri näkökulmaa ,tilanne avautuu enemmän.mutta en edelleen ymmärrä tuota yksin oloa ja tapailla uusia ihmisiä ,mikä estää käymästä ulkona tai tapaamasta muita ihmisiä vaikka seurusteleekin,en tarkoita syrjähyppyä voi kai sitä jutella muutenkin.onko ihmisillä niin huono itsetunto vai mediako tätä sinkkuutta ylistää.tietohan tuosta että kaksi ihmistä jotka viettää paljon aikaa kahdestaan haluavat välillä olla erossa toisesta,minä itse lähdin reissuun kun tuntui siltä ja palasin kun tuntui siltä ja taas jaksoi,en itse ole koskaan tuntenut tarvetta vaihtaa "parempaan" .miksi jättää toinen jos sen kanssa hommat toimii eikä tarvi riidellä joka pikku asiasta.en enää jaksa ettiä itelleni uutta tuolta kanalaumasta joita nämä nykyajan likat ovat,pinnallisia ja v#tun typeriä,kaipaan naiselta muutakin kuin kauniin ulkomuodon.miissä työ älykkäät naiset ootta kun ei teitä missään näy vai piiloudutteko kaikki sen kanamaskin alle hä!!!!.en tunne teidän tapausta enkä ole mikään siitä puhumaan toivon vain että olet tehnyt jäkevän ratkaisun etkä aivan totaalisesti rikkonu toista.tunnen pareja jotka ovat aloittaneet seurustelunsa yläasteelta täysin kokemattomina ja edelleen ovat yhdessä enkä uskuo että se olisi pelkästään rutiinia ja tottumista joku kait heitäkin yhdistää.kaikkea hyvää sullekkin ja toivottavasti löydät mitä etsit .
Sama tilanne taallakin, paitsi etta olen nainen ja avomieheni pisti 4.5 vuoden suhteemme poikki ennen joulua. Tavatessamme olin 18v, han 21v. Hanella 4v suhde takana tavattuamme, minulla ei ollut kuin pienia suhteita. Asuimme suhteestamme yli puolet avoliitossa ja suunnittelimme tulevaisuutta. Kunnes jokin alkoi viimeisina kuukausina muuttua ja yhtakkia mies ilmoitti etta haluaa erota. Viela vko aikaisemmin oli leperrellyt kuinka minua parempaa naista ei voisi loytaa.
Olin tietysti ihan maassa ja pohjalla. Olen vielakin. On tuollaisesta niin pirun vaikeaa paasta yli. Kuukausi eron jalkeen han itki josko teki virheen ja josko olenkin hanen elamansa nainen, ja koska olin sisalta rikki, suostuin siihen etta katsomme puolen vuoden paasta uudelleen ja ehka tama onkin vain tauko (lahdin heti erottuamme vaihtoon puoleksi vuodeksi. Ero ei kuitenkaan johtunut vaihdosta).
Mieheni sanoi eron syyksi sen, ettei enaa tuntunut hyvalta ja sen takia oli alkanut miettia, olisiko onnellisempi jonkun toisen kanssa. Emme kuulemma tehneet mitaan yhdessa ja elimme kuin vanha aviopari. Olihan meilla paljon riitaakin, mutta se johtui suureksi osaksi ainakin minun puoleltani siita etta olin artynyt hanen baarireissuistaan vaikka oli luvannut minulle tulla kotiin, ja siita etta vkonloput istuimme kotona, mies makasi jalkapallopelia kattomassa, kun mina halusin tehda jotain. Erotessamme siis vaitti etta emme tehneet yhdessa mitaan. En jaksanut edes alkaa kinaamaan etta itsestaanhan tama johtui.
En sitten tieda voiko suhteemme enaa jatkua. Elattelen toivoa kai siksi koska se on helpompaa kuin irti paastaminen ja unohtaminen. Vanhaan olisi helpompi palata kuin aloittaa uusi huominen. Olemme viestitelleen mutta tilanne on edelleen auki. Molemmat ovat tavanneet eron jalkeen uuden, muttei mitaan vakavaa.
Loytyy noita oman elamansa etsijia siis seka naisista etta miehista. En usko etta teit mitaan vaaraa, koska en itsekaan usko tehneeni mitaan vaaraa. Ehka han ei edes ollut arvoisesi. Itse olit valmis elamaan suhteessa, han ei. Sehan tarkoittaa etta olet itse kypsempi, eika han olisi tehnyt sinua onnelliseksi myohemminkaan koska olisi tuntenut tarvetta paasta lentoon. Sattuu, mutta se on totuus.
Tuolla nurkan takana meita molempia kenties odottaa joku joka on valmis olemaan sita mita mekin. Joillain ihmisilla vain on tarve olla vapaana, sille ei voi mitaan. Kyllahan itsekin nautin nyt vapaudesta, koska 18-vuotiaana en ollut ehtinyt viela paasta kunnolla vauhtiin. Mutta vaikka nyt tekeekin mieli viilettaa, ei se silti tarkoita ettenko olisi valmis suhteeseen. Tuntuu vain etta jos han haluaa menna viilettaa, miksen siis minakin.
Voimia! Elama on mita on. Tammoisesta on todella hankalaa paasta yli, ja vaikka valilla onkin jo iloinen mieli niin on niita paivia kun vain tekisi mieli jaada pimeaan peiton alle itkemaan aamulla, ja ajatukset alkavat harhailla ja sita vain masentaa itseaan lisaa. Itse olin tuollainen tana aamuna. Nyt taas hetkellisesti parempi.
Eksalleni en kuitenkaan ole ruikuttanut enka aio ruikuttaa. Han kylla tietaa miten kovalle ero minulle otti, mutta mielestani hanen kuuluikin saada tietaa se, ainakin tietaa nyt etta olin tosissani hanen kanssaan. Nyt esitan kuitenkin positiivista, vaikka sitten ihan piruuttani. Jos han minut jatti, en antaisi sita kutkutusta hanelle etta han nakisi etten jatka elamaani.
Koska jatkanhan mina. Se sattuu, mutta jokainen ilon hetki on askel parempaan. Yrita tehda samoin. Jattajassahan se vika on, ainakin meidan tapauksissa. Antaa heidan etsia itseaan. Vaikka se naurettavalta tuntuukin, koska han on minua 3v nuorempi ja toisenkin vakavan suhteen kokenut.
Voimia!