Minun mielestä avioliitossa toisen hylkääminen, pettäminen, on verrattavissa samanlaiseksi rikokseksi, kuin fyysinen veriteko.
Tähän johtopäätökseen olen tullut omasta eron kokemuksestani ja niistä tunteista joita sen aikana koin.
Olimme 16 vuotta avioliitossa, joka oli ongelmallinen (seksuaalinen alue ei oikein toiminut). Kävimme perhe-terapiassa ja koitimme sen kautta työstää ongelmia.
Olisin itse halunnut kuitenkin jatkaa suhdetta. Eräänä päivänä vaimoni sanoi että hän haluaa eroa. Minusta tuntui kuin olisi puukko isketty rintaan. Tuo henkinen puukko julisti kylmästi: Sinä olet minulle niin arvoton ja kelpaamaton, että en halua sinua elämääni.
Minun itsetuntoni ja omanarvo tunteeni sai murska-iskun. Nyt jälkeen päin onneksi elämä on haavat parantanut ja minulla on uusi onnellinen avioliitto. Mutta jotenkin minä sydän kylmänä ajattelen sitä, että mitä vaurioita tänään ihmisille tapahtuukaan, kun kevyesti hylätään toinen tai petetään.
Mitä kauheita itse-tunto vaurioita voi syntyä. On olemassa heikompia ihmisiä, jotka eivät kestäkkään tätä iskua. Menee henkinen terveys ja elämä suistuu raiteiltaan. Ymmärrän myös sen, että suhteessa jossa ei toisista välitetä, avio-ero voi joskus olla ainut ratkaisu.
Mutta VOI sellaisia ihmisiä, joilla on asiat aivan hyvin. Ja sitten alkaakin hautoa PIRULLISTA vilppiä ja pettämistä toista pahaa arvaamatonta avio-puolisoa kohtaan. Itse olen vanhoillinen, ja uskon raamatun opetuksiin siitä että toisen hylkääminen ilman syytä on RIKOS.
Jossakin uudessa raamatun käännöksessä sanotaan, että se joka syyttä hylkää aviopuolisonsa, tekee yhtä väärin kuin se joka tekee veriteon. Miettikää tarkasti te joilla on ihan hyvä avioliitto, sitä kannattaako antaa periksi pettämisen ajatuksille.
Kannattaako eräänä päivänä ottaa HENKINEN ERON PUUKKO ja iskeä sillä toisen maailma pirstaleiksi. Voitko tietää miten selviää tästä iskusta hylätty, lapset. Mieti tarkkaan, mitä kannattaako TURHA uskottomuus ?
Tähän johtopäätökseen olen tullut omasta eron kokemuksestani ja niistä tunteista joita sen aikana koin.
Olimme 16 vuotta avioliitossa, joka oli ongelmallinen (seksuaalinen alue ei oikein toiminut). Kävimme perhe-terapiassa ja koitimme sen kautta työstää ongelmia.
Olisin itse halunnut kuitenkin jatkaa suhdetta. Eräänä päivänä vaimoni sanoi että hän haluaa eroa. Minusta tuntui kuin olisi puukko isketty rintaan. Tuo henkinen puukko julisti kylmästi: Sinä olet minulle niin arvoton ja kelpaamaton, että en halua sinua elämääni.
Minun itsetuntoni ja omanarvo tunteeni sai murska-iskun. Nyt jälkeen päin onneksi elämä on haavat parantanut ja minulla on uusi onnellinen avioliitto. Mutta jotenkin minä sydän kylmänä ajattelen sitä, että mitä vaurioita tänään ihmisille tapahtuukaan, kun kevyesti hylätään toinen tai petetään.
Mitä kauheita itse-tunto vaurioita voi syntyä. On olemassa heikompia ihmisiä, jotka eivät kestäkkään tätä iskua. Menee henkinen terveys ja elämä suistuu raiteiltaan. Ymmärrän myös sen, että suhteessa jossa ei toisista välitetä, avio-ero voi joskus olla ainut ratkaisu.
Mutta VOI sellaisia ihmisiä, joilla on asiat aivan hyvin. Ja sitten alkaakin hautoa PIRULLISTA vilppiä ja pettämistä toista pahaa arvaamatonta avio-puolisoa kohtaan. Itse olen vanhoillinen, ja uskon raamatun opetuksiin siitä että toisen hylkääminen ilman syytä on RIKOS.
Jossakin uudessa raamatun käännöksessä sanotaan, että se joka syyttä hylkää aviopuolisonsa, tekee yhtä väärin kuin se joka tekee veriteon. Miettikää tarkasti te joilla on ihan hyvä avioliitto, sitä kannattaako antaa periksi pettämisen ajatuksille.
Kannattaako eräänä päivänä ottaa HENKINEN ERON PUUKKO ja iskeä sillä toisen maailma pirstaleiksi. Voitko tietää miten selviää tästä iskusta hylätty, lapset. Mieti tarkkaan, mitä kannattaako TURHA uskottomuus ?
Vastaukset 23
Vanhimmat
minkä teet toiselle se tulee vastaan itselle!
Hyvästä liitosta ei mennä vieraisiin. Tiedoksi sinullekin, että kyllä se seksi kuuluu avioliittoon ja jos ei sitä kotoa saa, niin sitten sen hakee muualta.
Ei aina kannata syyttää pettäjää, kannattaa katsoa peiliin ensin. Jos asiat ovat kunnossa, ei kukaan tervejärkinen pettämään lähde.
Typerää kärjistämistä pettämisen vertaaminen murhaan. Sydänsuruihin harvemmin kuollaan.
...kuka ei ole tyytyväinen liittoonsa tehköön ensin tilit selväksi nykyisessä suhteessa ja sitten vasta hakemaan uutta, koska mitä sitä roikkumaan epätyydyttävässä jutussa. Näin toimien kukaan ei loukkaa ketään ja sen verran täytyy selkärankaa löytyä.
Ohjeesi olisi oikein mutta käytännössä harvoin toteutuu
Höpö, höpö sanon sinulle. 'Hyvästä liitosta ei mennä vieraisiin.' Ikävä kyllä mennään. Elämäntilanne,olosuhteet, uutuudenviehätys yms. voivat johtaa ihmisen aivan käsittämättömiin tekoihin.
Kyllä nämä toisen hylkäämiset vain näyttävät sattuvan tosi kovasti. Jos ei vanhempiin, niin ainakin lapsiin.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&posting=22000000015757359
...päätöksestä se on kiinni, tekeekö niin.
Hyvästä liitosta ei mennä vieraisiin. Jos jompikumpi on vieraisiin mennyt hän on hakenut sillä muutosta nykyiseen elämän tilanteeseensa. Pitkäksi suunnitellut seksisuhteet eivät ole mikään "pikku" hairahdus. Ei halua perheen rikkoutuvan mutta tyytymättömyydessä haluaa jotain enemmän ja hakee sen muualta koska kotoa ei saa! Eli ei hyvä liitto.
monta kertaa päätin "kostaa"...ja yhtä monta kertaa peruin koko homman. Olisi vain niin helpompi elää,kun tietäisi ettei ittekkään nyt niin pulmunen ole,tai jotain sinne päin...mutta tämä on kamalaa!!!
Mutta minä tiedän tapauksia, jossa avioero on ottanut niinkin koville, että on tehty itsemurha. Kun sanoin että se on kuin murha toista kohtaan jos pettää, tarkoitan sitä henkistä kipua jota toiselle tuottaa.
Ihminen rakentaa vuosia toisen kanssa yhteistä unelmaa, ja sitten kaikki on yhtenä päivänä tuhkana. Kyllä se sattuu. Olen vakavasti sitä mieltä, että Suomessa suuri erojen määrä heijastuu henkisenä pahoinvointina monella tavalla.
Näistä asioista vain ei paljon puhuta. En myöskään tällä tarkoita sitä että perhe-helvettiäkään tulisi jatkaa vain sen tähden että ei saisi erota.
Suurin osa täälläkkin kirjoittelee vaik tuskin omakohtaista kokemusta pahemmin mistään!Sen verran on kokemusta ja näkemystä et pettäminen voi todellakin olla murha.Tai..se petetty osapuoli voi myös tehdä sellaisen..sananmukaisesti.
Pettäminenhän on ihan eri juttu....Mutta jos joku haluaa erota aviopuolisostaan... Onko suhteeseen jääminen sitten taas itsemurha?
En halua vähätellä kenänkään vaikeuksia mutta laitetaan nyt asiat kumminkin tärkeysjärjestykseen, on vaarallista oman terveyden ja hyvinvoinnin kannalta jos on liika riippuvainen toisesta ihmisestä, kannatta hoidattaa omat itsetunto-ongelmat ja lapsuuden traumat ennenkuin rupeaa suhteeseen, terveellä itsetunnolla varustetut aikuiset ihmiset kyllä pystyvät kestämään myös pettymyksiä. Eihän se elämä siihen lopu jos vaimo/mies lähtee.
Teet samat virheet uudelleen ja uudelleen!
Älä viitsi paskaa jauhaa, kun et usko siihen itsekkään! Isetunto- ongelmia syntyy ihan ilman parisuhde ongelmiakin. Älä laita omia ongelmia parisuhteen piikkiin!!!
En tee enää virheitä. Olen selvillä nykyisen puolisoni moraalista ja arvo-maailmasta, sekä siitä mitä hän pettämisestä ajattelee. Olemme olleet n.10 vuotta uudessa liitossa. Ja suhteemme toimii hyvin. Tietysti ei avioliitto ole ainoa huonon itsetunnon aiheuttaja. Huono itsetunto voi myös pahetessaan synnyttää traumoja, ja jos niistä ei parane, voi ne heijastua suhteeseen. Esim. traumoista, meidän rikki menneessä avio-liitossa oli vaimoni lihavuus. Hän inhosi itseään eikä halunnut että minä kosken häntä liian usein.
Se sattuu tosiaankin kun toinen käyttäytyy holtittomasti
Eikö ollut kuitenki vaimoltasi rehellistä sanoa suoraan että hän haluaa erota? Entä jos hän olisi vain häipynyt tai olisit muualta saanut tietää että hänellä on toinen tms. Te yrititte mutta toinen ei halunnut jatkaa ja hän sanoi sen rehellisesti. Kipeää se tekee mutta voiko asian muuten hoitaa. Itse olen saanut kokea muuta, siis epärehellisyyttä.
Tuossa olet ihan oikeassa. Olen tosiaankin päässyt monia paljon vähemmällä. Sillä eihän tosiaan vaimoni pettänyt minua toisen kanssa. Meille vain tuli ylipääsemätön ongelma. Tähdennänkin juttuani niin, että minusta rikollista on se, että avioliitossa asiat on hyvin, ja siitä huolimatta pettää toista. On olemassa osuva Suomalainen laulu, joka kuuluu jotenkin niin että: OLI ELÄMÄN VALTTIKORTIT KERRAN MUN KÄDESSÄIN... Mutta sitten menettääkin ne. Monella ihmisellä on tänäänkin elämän valttikortit (koti,lapset, puoliso)kädessä, kun vain osaa ymmärtää niiden arvon ja pitää niistä kiinni. Kun ne sitten joskus tyhmyyttään menettää, sitten vasta ymmärtää niiden arvon.
tasapainoiselle perhe-elämälle. Vaan sitä samaa vanhaa paskaa... Näin exä kiitti menneistä vuosista ja haihtui naikkosen matkaan.
Oli valinnut/tullut valituksi yhteiselomme aikana, ja kaikesta minua syyllistäen pönkitti omaa lähtöään.
Mies ei kyllä osannut arvostaa mitään elämässään, mahtaako vieläkään.
Ilkeintä kun nyt yrittää käyttää lapsia pelinappuloina, ja edelleenkin satuttaa minua, sekä eniten tietysti lapsia.
Taitanut käydä luonnon päälle huomattuaan minulla menevän hyvin yksinkin. Eikä asian pitäisi kuulua hänelle pennin vertaa. Mitähän tulossa, jos joskus vielä tapaan jonkun...
Pettäminen on kuin hyttysen kakka erämaassa verrattuna murhaan.
Siinä tais seksiaddiktoitunut patologinen pettäjä ilmaista mielipiteensä...
se tuntuu olevan niin toisten kohdalla,on myös ihmisiä jotka ottavat todesta avioliiton ja näille ihmisille pettäminen on kuin murha henkisesti.Itse sairastuin fyysisesti loppu iäkseni,niin vaimo kiitti siitä menemällä vieraisiin,tahtoiko tuhota myös henkisen terveyden?No nyt on yksin hyvä olla mutta luottamus vastakkaiseen sukupuoleen meni.
vaimoni on ollut ilta ja viikonloppuopiskelussa 3v vieralla paikkakunnalla pidin asian hienona...niinkauan kuin sainselville että hän oli koko opikeluajan ollut yritys pomon jalkavaimona. tämä oli suuresti lisännyt opiskeluiltaja ja viikon loppuja,sain tiedon n.kuukausi sitten kun tämäherra oli kehunut kokemuksiaan yhteiselle tutulleni, ja aloin sitten ynnäillä asiaa. kyllä vaimoni muuttuneesta käytöksestä joita en nyt jaksa selvittä olisi minun pitänyt arvata. Kaikki ympärilläni oli tietoisia minä en, eikä miehen vaimmo sitäkään vertaa soitin hänelle ja hän ei uskonut millään ennenkuin soitti vaimolleni ja miehelleen.. molemmilla meillä oli hieno perhe ympärillä ja kaikki muukin pitiolla hyvin. nyt olen pökerryksissä enkä tiedä mitä pitäis tehdä. tämä miehen vaimo olisoittanut vaimolleni. joka ei kieltänyt mitään ,muuten oli kuin mitään ei olis tapahtunut. 32 v. vaimisissa ollut