Ongelmani on se, etten luota kumppaniini, vaikka hän ei ole antanut minulle mitään syytä olla luottamatta. Päinvastoin, hän on todella ihana minua kohtaan aina. Tämä luottamuspula on tuntunut alkaneen vasta sen jälkeen kun muutimme yhteen. Jouduin muuttamaan toiselle paikkakunnalle, ja se myöskin on ollut minulle hieman vaikeaa, kaikki tuttu ja monet ystäväsuhteet jäivät vanhalle kotipaikkakunnalle. Itse psykologisoin tätä niin, että näillä kahdella asialla voisi olla yhteys. Turvaton olo uudella paikkakunnalla, turvaton olo parisuhteessa, ja jopa itsetuntonikin tuntuu rapistuneen. Se sentään sinkkupäivinä ja seurustelun alkuvaiheessa vaikutti erittäin vahvalta. Luottamuskyvyttömyyttä koin aikasemmassakin vakavassa ihmissuhteessani, silloinkin ilman syytä. Kukaan ei ole minua koskaan (tietääkseni) pettänyt. Olen myös pohtinut sitä, että ehkä luottamuspula on johtunut siitä, että isäni on pettänyt äitiäni koko pitkän avioliiton ajan? Annattehan vinkkejä joilla pystyn luottamaan rakkaaseni, muuten pelottaa tämä meidän suhteen tulevaisuus! Haluan tämän onnistuvan!
Luottamus
nuori nainen
4858
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itselläni oli hieman sama ongelma... Varsinkin kun kon, että jos esim. mieheni pettäisi, elämäni olisi lähes pilalla... Tai en luottanut siihen, että mieheni ei tajua olla pilaamatta tätä juttua..
Itselläni tunne johtui siitä että olin itse niin sitoutunut... tavallaan olin antanut osan itsestäni miehelleni enkä uskalla luottaa siihen ettei hän heitä sitä menemään..
sekavaa, mutta koittakaa ymmärtää... aika auttaa ja puhuminen miehen kanssa... Minä ainakin olen oppinut luottamaan..
On todella vaikea sanoa, että mikä tuohon luottamuspulaan auttaisi, se "vika" kun tuntuu olevan omien korvien välissä. Itselläni oli ihan samoja ongelmia nuorempana, vanhempani pettivät toinen toisiaan minkä ehtivät... Eli ehkä siinä jotain selitystä näille tuntemuksille.
Ystäväni kokemuksesta voin sanoa, että luottamuspula johti siihen, että lopultahan se mies sitten oli pettänyt. Kaveri kun epäili sitä jo vuosikausia ja syytteli milloin mistäkin ja silloin aivan turhaan. Kai mies oli sitten ajatellut, että ihan sama jos pettää, kun toinen kuitenkin niin luulee!
Ei siinä oikein muu auta kuin opetella luottamaan, vaikka väkisin. Turha on kuvitella etukäteen kaikkea hurjaa, toista kun ei kuitenkaan voi eikä pidäkään vahtia joka sekunti!
Täytyy vain ajatella, että uskollinen se kumppani on, kunnes toisin todistetaan :) Tuo oli ihan loppukevennystä...
Sama juttu munkin suhteessa. Mies väittää luottavansa, mutta kyllä huomaan kaikesta eleistä ym. ettei se oo samanlaista ku mulla sitä kohtaan.
Paljon ollaan tästä puhuttu, koska sillä ei ole mitään syytä olla epäluuloinen.
Kannattaa oikeasti puhua, mutta voin sanoa sinulle, että jos miehesi joutuu jatkuvasti todistelemaan ja vakuuttelemaan olevansa luotettava..se ei todellakaan ole hyvä juttu.
Itselläni on näin, ja minä en ainakaan kauaan tätä enää jaksa, jos näin jatkuu..meilläkin kolmen vuoden suhde takana..
Yritä päästä tunteitesi yli, ei kannata murehtia turhia, jos niin jotain tapahtuu, niin sitten teitä ei ole tarkoitettu yhteen, ja niin pitikin tapahtua.
Näin itse ajattelen..tsemppiä sulle :)
Pelottavaa lukea tämä, sillä viesti voisi olla omaa käsialaani. Itse kokenut saman, ja perässä vaanii koko ajan pelko että minua petetään, etten ole tarpeeksi hyvä. En siedä pettämistä joka varmasti johtuu siitä, että isäni petti äitiäni, ja siihen se avioliito kariutui.. Tavallaan ihana huomata, etten ole yksin ajatusteni kanssa, että on joku muukin jolla sama ongelma. Itsekin asun uudella paikkakunnalla, enkä hirveesti vielä ihmisiä tunne. Tulee vietettyä liikaakin aikaa kotosalla.
Ikäväksesi, en osaa auttaa sinua, koska mietin itsekin asiaan ratkaisua.
Liika miettiminen on pahasta, puhuminen miehen kanssa auttaa, jos hän osaa kuunnella.
Toivottelen hyvät jatkot sinulle! =) toivottavasti
keksit keinon saada elämäsi järjestykseen!