Mitä mies mahtaa todellisuudessa tarkoittaa, kun sanoo ettei enää tiedä rakastaako minua. Välillä kuulemma rakastaa, välillä taas tuntuu että ei. Mies on pettänyt, kohdellut alistavasti ja valehdellut. Tämä kertoo ettei tosiaan rakasta. Mutta tulee tilanteita, jolloin mies itkee mustasukkaisuuksissaan tai jopa ihan arkisista asioista, pitää sylissään, hoivaa, paijaa ja huomioi ja vannottaa rakkauttaan. Vannottaa myös muuttavansa tapansa ja alkaa kohdella minua paremmin, koska ei halua menettää minua. Suurin osa elämästämme on mennyt onnellisissa merkeissä. Sitten saattaa napsahtaa taas jo muutaman viikon kuluttua rakkauden vakuutteluista ja mies katoaa taas reissuilleen, ryyppää ja varmasti usein myös pettää.
Miksi mies suunnittelee yhteistä tulevaisuutta, "panee paljaalla" periaatteella "lapsi saa tulla jos on tullakseen" (ei saarnoja kiitos, lapsihaaveet olen jo haudannut) sekä ostelee kotiimme kaikennäköistä kivaa meille kahdelle. Tehdään reissuja ja nautitaan olostamme. Miksi näin, jos todellisuudessa en ole ihminen jonka kanssa hän haluaisi olla? Tai ilmeisesti aina välillä olen..?
Hän osoittaa mieltään katoamalla pariksi päiväksi reissuilleen aina silloin tällöin. Ja minut saadaan taas puhuttua ympäri, hautaan tuskani ja otan miehen takaisin koska uskon hänen olevan tosissaan ettei halua erota.
Kaiken huippuna on viime viikot. On leikkinyt äärimmäisen rakastavaa puolisoa, olemme tehneet yhdessä asioita ja meillä on ollut kivaa. Nyt yhtäkkiä mies katosi, ja kun reissultaan selvisi kotiin, sanoi toivuttuaan alkoholihuuruistaan että meidän taitaa olla parasta jatkaa omille teillemme.
Ja jos eroamme, onko hän taas 2 viikon päästä itkemässä ovellani? Jos on, miksi???
Tiedän, järki peliin ja minun pitäisi viheltää peli poikki. Niin olen tehnytkin monta kertaa, mutta lankean aina uudestaan. Meillä on kuitenkin yhteinen koti ja elämä, toivoisin miehen oppivan virheistään. Mutta en voi pakottaa häntä rakastamaan minua. Jos se tunne on kadonnut, en voi sille mitään.
En halua miehelle mitään pahaa, haluaisin häneltä vain vastauksia kysymyksiin, jotka ovat samoja kuin mitä tähän kirjotin. Miksi yhdellä hetkellä kaikki on aivan taivaallista ja toisella hetkellä helvettiä? Mitä tapahtuu välissä? Mitä mitä mitä???
Taitaa todella olla niin, ettei rakkaus yksin riitä. Ei ainakaan jos sitä tulee vain toisen puolelta. Emmekä ole teinejä, vaan ikää 30 ja risat.
Tajuan itsekin, ettei tällaista suhdetta kannata yrittää pelastaa. Mutta tunteet sotivat vastaan. Haluan pelastaa, haluan jatkaa ja ennen kaikkea haluan rakastaa ja saada osakseni rakkautta. Sillehän en mitään voi jos toisen tunteet ovat lopullisesti kuolleet. Enkä ryhdy mielistelemään saati väkisin tyrkyttämään itseäni, se on lähinnä säälittävää. Olen oma itseni, jos se ei riitä, ehkä se riittää jollekin toiselle.
Mutta ongelma on, en näe ketään muuta. Haluan vain hänet ja suhteemme taas kuntoon. Millähän ilveellä se enää onnistuu?
Sekavaa tekstiä, mutta jos kellään on mitään neuvoja mitä voidaan tehdä..? Tai jos joku osaa sanoa mitä mies oikein touhuaa..?
Miksi mies suunnittelee yhteistä tulevaisuutta, "panee paljaalla" periaatteella "lapsi saa tulla jos on tullakseen" (ei saarnoja kiitos, lapsihaaveet olen jo haudannut) sekä ostelee kotiimme kaikennäköistä kivaa meille kahdelle. Tehdään reissuja ja nautitaan olostamme. Miksi näin, jos todellisuudessa en ole ihminen jonka kanssa hän haluaisi olla? Tai ilmeisesti aina välillä olen..?
Hän osoittaa mieltään katoamalla pariksi päiväksi reissuilleen aina silloin tällöin. Ja minut saadaan taas puhuttua ympäri, hautaan tuskani ja otan miehen takaisin koska uskon hänen olevan tosissaan ettei halua erota.
Kaiken huippuna on viime viikot. On leikkinyt äärimmäisen rakastavaa puolisoa, olemme tehneet yhdessä asioita ja meillä on ollut kivaa. Nyt yhtäkkiä mies katosi, ja kun reissultaan selvisi kotiin, sanoi toivuttuaan alkoholihuuruistaan että meidän taitaa olla parasta jatkaa omille teillemme.
Ja jos eroamme, onko hän taas 2 viikon päästä itkemässä ovellani? Jos on, miksi???
Tiedän, järki peliin ja minun pitäisi viheltää peli poikki. Niin olen tehnytkin monta kertaa, mutta lankean aina uudestaan. Meillä on kuitenkin yhteinen koti ja elämä, toivoisin miehen oppivan virheistään. Mutta en voi pakottaa häntä rakastamaan minua. Jos se tunne on kadonnut, en voi sille mitään.
En halua miehelle mitään pahaa, haluaisin häneltä vain vastauksia kysymyksiin, jotka ovat samoja kuin mitä tähän kirjotin. Miksi yhdellä hetkellä kaikki on aivan taivaallista ja toisella hetkellä helvettiä? Mitä tapahtuu välissä? Mitä mitä mitä???
Taitaa todella olla niin, ettei rakkaus yksin riitä. Ei ainakaan jos sitä tulee vain toisen puolelta. Emmekä ole teinejä, vaan ikää 30 ja risat.
Tajuan itsekin, ettei tällaista suhdetta kannata yrittää pelastaa. Mutta tunteet sotivat vastaan. Haluan pelastaa, haluan jatkaa ja ennen kaikkea haluan rakastaa ja saada osakseni rakkautta. Sillehän en mitään voi jos toisen tunteet ovat lopullisesti kuolleet. Enkä ryhdy mielistelemään saati väkisin tyrkyttämään itseäni, se on lähinnä säälittävää. Olen oma itseni, jos se ei riitä, ehkä se riittää jollekin toiselle.
Mutta ongelma on, en näe ketään muuta. Haluan vain hänet ja suhteemme taas kuntoon. Millähän ilveellä se enää onnistuu?
Sekavaa tekstiä, mutta jos kellään on mitään neuvoja mitä voidaan tehdä..? Tai jos joku osaa sanoa mitä mies oikein touhuaa..?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miten jotkut naiset ovatkin noin miesriippuvaisia, että antavat miehen kohdella itseään ihan miten mies haluaa??? Ei tuollainen ole mitään rakkautta, kunhan mies haluaa vain pitää sinua siinä roikkumassa ja sitähän sinä näköjään teet...
Eikö sinulla ole minkäänlaista itsetuntoa ja omanarvon käsitystä, kun annat itseäsi kohdella tuolla tavalla? Sen verran pitäisi jokaiselta löytyä itsekunnioitusta, että älyäisi antaa kenkää tuollaiselle kusipäälle. Jätä se, äläkä helvetissä ota sitä enää takaisin!!!
Ota järki käteen, turha on elämää tuhlata tuollaisen miehen kuvatuksen takia.
olet selvästi täysin alistettu. on helppoa pitää toinen talutusnuorassa juuri epävarmuuden avulla. en usko että mies pahuuttaan on tuollainen, mutta hän ei oikeasti pysty oikeaan parisuhteeseen eikä tule KOSKAAN muuttumaan. se sinun pitää tajuta.
se tuntuu nyt siltä että et näe muita, mutta niinhän se aina on. sitten kun olet itsesi riuhtaissut irti ja elämä alkaa näyttää valoisammalta, alat myös huomaamaan muita ihmisiä.
ei teillä ole yhteistä elämää. sinulla on vain haaveet yhteisestä elämästä, mutta ei mitään todellista johon nojata. eikä se tule koskaan muuttumaan, niin kauan kuin olet miehesi kanssa.
tämä katoaminen ryyppyreissuille on jo alkoholismia. mies tanssii viinan pillin mukaan ja siinä tanssissa sinä jäät jalkoihin. tulet aina jäämään.
nyt vaan keräät palaset ja lähdet. tottakai hän on ovesi takana ruusupuskat kädessä mutta sinun elämäsi, ei hänen. mitään uutta ei tule, ennen kuin lähtee vanhasta pois.
reippaasti vaan uutta elämää aloittamaan :)
olen nuori nainen (avoliitossa) ja itselläni on samanlaisia tunteita kuin miehelläsikin! Eli en tiedä rakastanko miestäni todella vai voiko joskus eteeni tulla joku toinen jota rakastan ja haluan vielä enemmän?! En tiedä syytä miksi olen näin epävarma tunteistani...ehkä siksi,että avomieheni on ensimmäinen vakava seurustelusuhteeni ja ensimmäinen mies jota kohtaan olen tuntenut jotain näin voimakasta..ja juuri siksi en tiedä onko olemassa vielä tätäkin voimakkaampia tunteita! Välillä haluan jättää mieheni "nyt heti",koska pelkään kokevani tuon "voimakkaamman" tunteen joskus myöhemmin ja en haluaisi enää silloin tuoda pettymystä miehelleni,koska kuitenkin rakastan häntä...
Olen tavallaan tunteiden-suhteen vasta aloittelija ja olen kokenut hyvin vähän erillaisia tunteita elämäni aikana...
Mutta kuten miehesikin,myös minä haaveilen oman (nykyisen) kumppanini kanssa yhteisestä tulevaisuudesta,talosta ja lapsista!
Silti epävarmuus jäytää välillä mieltä.Välillä pelkään myös että todellisuudessa mieheni haluaakin eri asioita elämästä ja joskus olen myös tuon takia jättämässä häntä.
Mutta uskon,että miehesi rakastaa sinua! meistä kaikki eivät vain ole yhtä tunnerikkaita kuin muut ja tunteiden tunnistaminen on välillä vaikeaa.
Voi sinua poloista kun olet noin hirvean miehenkipea! Kuka tahaansa kelpaa, millainen tahaansa kaytos kelpaa, saa potkia paahan miten tahaansa, kaikki kelpaa.
mahtaa olla kamalaa olla noin miehenkipea.
voisko sillä olla joku ad/hd ei meinaan oo normaalin kuulosta tollanen sekava käytös.