Olen kauheassa tilassa. Olen yrittänyt viimeiset puoli vuotta laihduttaa, täysin tuloksetta, koska itsekuri ei riitä. Olen vajaassa kahdessa vuodessa lihonut n.20 kg ja se järkyttää minua, häpeän/inhoan itseäni, mutta silti en saa irti itsestäni. En liiku oikeastaan ollenkaan, kun ei "muka ole aikaa" Käyn kolmivuorotyössä ja opiskelen sitten vielä vapaa-ajalla, tahti on todella tiukka. Asun kolmen lapseni kanssa ja huomaan että häpeän syömistäni jo heidänkin edessä, syönkin sitten salaa aina vähän lisää ja kun he ovat nukkumassa. Minulla on miesystävä ollut koko ajan mukana tässä muodonmuutoksessani, ihme että on rinnallani edes pysynyt, hän sanoo rakastavansa minua sellaisena kuin olen mutta on myös kannustanut liikkeelle lähtemiseen ja luvannut olla tukena. Jossain vaiheessa kun valittelin että kun vaatteet käyvät pieneksi ja mikään ei näytä enää hyvältä, niin hän tokaisi aina että pitäisiköhän jotain tehdä?? Loukkaannuin siitä lapsellisuuksissani. Olen huomannut itsessäni myös sellaista että soitan miesystävälleni, jos ollaan vaikka sovittu että hän tule minun luokse yöksi, että katsotaan joku toinen kerta, pitää lukea tai olen muuten vaan väsynyt, ja se onkin usein totta että olen väsynyt ja lukea pitäisi kaiket vapaa-ajat melkein että pysyy tahdissa mukana ja valmistuu ajallaan, mutta suurin syy siihen perumiseen on se että saan kaikessa rauhassa syödä mitä haluan ja kuinka paljon vaan. Tuntuu että syön jokaiseen tunteeseen. Miten pääsen tästä irti, tämä tuntuu todella vaikealta. Olen 160cm 78kg
kuka
potkii
4365
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja olen tuon saman helvetin läpi käynyt. Itselläni se putki katkesi vasta kun kiireet hellitti ja sairastuin. Sulle olisi hyvä löytää joku muu tie ulos sitä ennen.
Voisin sanoa että lopeta tuo väärä käyttäytyminen, mutta se ei kai ihan nyt riitä. Miten olisi "pienten muutosten tie"?
Sun on tehtävä jotakin konkreettista, jotta aivot ja kädet huomaa että tilanne on muuttunut. Ensin muutokset voi olla pieniä, sitten isompia.
Aloita tänään, nyt. Ei huomenna eikä illalla, vaan nyt.
Ota paperia tai vihko ja kynä. Pistä siihen ylös kaikki mitä syöt. Aika, mitä, paljonko ja jätä tilaa kaloreille. Jos ne on pakkauksessa, laita ne myös heti ylös.
Jatka merkintöjä toistaiseksi, ainakin pari viikkoa. JOka ilta katso mitä tuli syötyä, ja kuinka hullulta se näyttää. Samalla päätä mikä muuttuu huomenna. Esim "levike muuttuu kevyeksi" tai "en osta enää suklaata".
Ovatko lapsesi ylipainoisia? Jos voit keventää koko perheen ruokailua, tee se.
Merkkaa tekemäsi onnistumiset ylös vihkoon ja lue sitä listaa joka ilta kun lasket kaloreita ja teet huomisen päätöstä kevennyksestä.
Se lista on sun positiivinen palkintosi: siitä näet että tilanne on hallittavissa: sinä voit vaikuttaa siihen mitä syöt ja miten paljon! Olet syömisesi valtiatar!
Mieti mitä ostat kaupasta. Älä osta niitä ruokia joita helposti mässäilet illalla. Jos niitä ei ole, ei niitä voi syödä. Osta lapsille ja itsellsesi ruokaa täsmämääriä, jolloin ei jää yli raaka-ainetta tai ruokaa. varaa myös aamiaiselle täsmämärät ruokaa.
Tässä aluksi. Liikuntaa jos voisit tehdä yhdessä lasten tai senmiehen kanssa, saisit heidät "anelemaan" sut mukaanlenkille, niin siitä tulis positiivinen yhteinen harrastus.
Oisko tässä jotakin? Vain sinä voit muuttaa käyttäytymistäsi, joten sun se on tehtävä. Tiedän että pystyt siihen! Pienet muutokset, heti!
kevyttä naposteltavaa joka myös tayttää, esim, porkkanoita, lankkua, kaalta. Hedelmien kanssa kannattaa vähän varoa. Niitä kun tulee helposti syötyä liikaa. Kannattaakin valita hedelmiä joita ei voi vain napsia kuten viinirypäleitä vaan jotka vaatii hieman vaivannäköä, esim appelsiini.
Sun tarina muistuttaa aika lailla mun tarinaa.
Mullakin 2 vuotta ja 20 kiloo ja pittuus 160 ja paino nyt 78. Ja tuntuu, että nousee vaan, kun en enää kehtaa mihinkään lähteä, kun ei ole vaatteitakaan.
Ihan hukassa oon.
Miesystävää ei oo. En edes kehtaa yrittää mitään virityksiä, kun oon niin lihava.
Ja eiku syömään.
...potkujen sijaan.
Nimittäin ainakin minun korvissani kolmivuorotyö, opiskelu ja kolme lasta kuulostaa hirmuisen rankalta yhdistelmältä. Ainakin itselläni on taipumus hakea omaa mielihyvää ja rentoutusta "edes jostain" (eli ruoasta ja herkuista), jos olen asettanut itseni liian koville ja tuntuu, ettei koskaan jää aikaa ottaa rennosti.
Pystyisitkö löytämään mistään aikaa itsellesi? Voisiko miesystäväsi olla myös konkreettisena tukenasi - hoitaa lapsia tai tehdä kotitöitä, jotta saisit aikaa rauhallisille kävelylenkeille, lepäilylle, lukemiselle, ja sitten ajan kanssa liikunnalle? Voisitko jättää jotain pois tai pyytää jotakuta muuta auttamaan sinua?
Kun et tarvitse ruokaa tsemppaamaan itseäsi ääritilanteessa, on paljon helpompi alkaa keventää syömistä ja opetella noudattamaan terveellistä täsmäruokavaliota. Lapsesi varmaan syövät pari lämmintä ateriaa, aamupalan ja välipalat - voit syödä samoihin aikoihin, mutta kasvisvoittoisemmin.
Jaksamista sinulle! Ja muista, että puheet ylipainoisten itsekurittomuudesta ovat suurelta osin kukkua - usein ylipaino kertyy juuri niissä tilanteissa, joissa muutoin joutuu kurittamaan itseään ja kieltämään itseltään riittävän levon, rentoutumisen ja nautinnon. Jos ruoskit itseäsi kovempaa, voi olla, että tarvitset lisää ruokaa siihen masennukseen, jonka itsesi soimaaminen aiheuttaa. Avain olisi kenties lempeämmässä suhtautumisessa itseesi?