Miksi kummankaan vanhemmat ei auta Rahallisesti silloin, kun nuoripari tarvitsee RAHAA.
antais ENNAKKOPERINTÖÄ t.m.s. Kyllä ruokaa ja muuta apua saa, mutta RAHAA vois antaa, kun sitä niillä kuitenkin on. Me ei ainaka olla saatu, kaikki raha täytyy itse hankkia.
antais ENNAKKOPERINTÖÄ t.m.s. Kyllä ruokaa ja muuta apua saa, mutta RAHAA vois antaa, kun sitä niillä kuitenkin on. Me ei ainaka olla saatu, kaikki raha täytyy itse hankkia.
Vastaukset 135
Vanhimmat
sentään. Niin on kaikkien muidenkin itse pitänyt rahansa hankkia, myös molempien vanhempien. Jos on joutunut penniä venyttämään koko ikänsä, ei kai niitä rahoja sitten pois jaella kun on itsensä vuoro niistä nauttia.
Olipas tosiaan todella tyypillinen "suurten ikäluokkien" vastaus, teitä todellakin vaivaa ahneus. Kaikki pitää saada, ja ollaan niin katkeria kun omassa lapsuudessa ei ollut kuin kaksi lelua ja se toinenkin oli jäätynyt maahan kiinni. Omia lapsia (ensimmäinen sukupolvi joka on vanhempiaan köyhempi) ei auteta vaikka itsellä on velat maksettu ja lapset kitkuttelee valtavien lainataakkojen alla jatkuvien yt-neuvottelujen uhatessa. Mitäs siitä, kunhan päästään Rukalle laskettelemaan. Ai niin, muistakaa sitten vaatia hyvää hoitoa kun olette vanhoja ja vanhainkoti uhkaa. Taitaa lapset silloin olla Rukalla lomailemassa hyvin ansaittua vapaa-aikaansa.
ei tarvitse minua vanhana hoitaa. Onhan palvelutalot keksitty, ettei vallan vanhainkotiin tarvitse mennä. Tosin se nielee rahaa, mutta senhän olemme etukäteen jo ansainneet.
Lapset eivat valttamatta tue vanhempiaan heidan vanhuudenpaivinaan vaikka vanhemmat olisivat hukuttaneet heidat rahaan.
Lasten velvollisuus vanhempiaan kohtaan joko on (lasten) itse hankittua/omakuttua tai sita yksinkertaisesti ei ole. Riippuu aivan siita onko lapsilla itsellaan selkarankaa ja millaiset moraalikasitteet heilla on, ei lainkaan takaa etta he tulevat isansa ja aitinsa avuksi vaikka olisivat kuinka saaneet taloudellista tukea vanhemmiltaan.
Vanhemmat yksinkertaisesti eivat voi sita "ostaa" lapsiltaan.
Joten jos vanhemmant ovat kouluttaneet lapsensa ja huolehtineet heista taysi-ikaisiksi ( tai 18v) saakka, eiko tuo riita?
Kuuluisiko sinun mielesta vanhempien olla vastuussa lastensa taloudellisesta hyvinvoinnista aina siihen saakka kunnes he parjaavat taysin omillaan. Vaikka se kestaisi 10/15/20 vuotta?
Työni puolesta olen huomannut. Mitä vähemmän vanhemmat on pystyneet lapsilleen antamaan, sen paremmin lapset huolehtivat vanhemmistaan.
Sellaisiakin "lellikakaroita" on olemassa, että odotetaan vanhuksen pois nukkumista, että päästään perintöön kiinni. Eikä karkkipussia sais papalle hänen omilla rahoilla ostaa.
Vanha sananlasku sanoo: Yksi äiti elättää kymmenen lasta,MUTTA kymmenen lasta ei elätä yhtä äitiä. Taitaa olla juuri näin.
Aina vaan odotetaan helpotusta omaan elämään. Niin rahallista kuin muutakin helpotusta...
KUINKA JOKU VOOOI OLLA SITÄ MIELTÄ ETTÄ RAHAA KUULUU ANTAA? USEINMITEN ASIA ON NIIN ETTÄ LUULLAAN SITÄ RAHAA OLEVAN ENEMMÄNKIN. SIIS JOKA IHMINEN ON ITE VASTUUSSA OMASTA ELÄMÄSTÄÄN AIKUISENA JA OTTAA VAAN SEN VERRAN LAINAA KUN PERSE KESTÄÄ JA SENKIN HARKITEN. ELETÄÄN JOKAINEN VAAN OMAA ELÄMÄÄ. PUUTTUA ASIOIHIN EI SAA AJATUSTASOLLAKAAN MUTTA RAHAA SAA ANTAA. MENISKÖ VIIKKO HYVIN JOS SAISI TUKUN EIKÄ TARVITSISI TÄNNE VALITTAA.PEILI ESIIN.
Olen tavallinen työeläkeläinen.
Minulla on asuntovelkaa puolenvuoden bruttoeläkkeen verran.
Omaan kännykän, viimeinen puhelin lasku oli puolelta vuodelta 22 euroa, saan laskun harvoin, en soita pahemmin, pelkään laskun maksua.
Minulla on Nettiin taloyhteys 2kk = 44 euroa 264 euroa /vuosi ja säästän siinä puhelin laskua, siinä missä osaan/voin Nettiä käyttää. (eli puolustan tuolla Nettiyhteyttäni)
Tv luvan maksan neljässä erässä å 51 euroa 204 euroa /vuosi
Sähkölasku å 98 euroa neljä kertaa vuodessa 392 euroa/vuosi
Lehtiin ei ole varaa.
Lääke kulut ovat 54 euroa/kk 648 euroa/ vuosi terveyskeskuslääkärit 33 euroa/ vuosi silmä- hammas- ja erikoislääkäri.
Asun kaupungin laidalla, montako kertaa saan kulkea linja-autolla kuukaudessa, jotta se on kohtuulista? Eli minkä verran sallisitte käyttövaraa liikkumiseen?
Yhtiövastike 207 euroa kk, 2484 euroa/vuosi lainan lyhennys ja korko
Entäpä jäsen maksut?
Muutama Seura jäsenmaksut ovat keskivertoina 20 euroa vuodessa. ja kaupungin liikuntavirasto perii kerran viikossa olevasta voimistelusta 20 euroa/ kausi.
Paljonko saan käyttää virkistystoimeen?
(lomaille, matkaillen tai muuten siis, joku ulkoilu = teatteri, elokuvat tain niihin verrattavat riennot, vaikka ulkona syöminen)
Tähän varmaan sopisi, myös pyöränhuolto menot:
niitä on 60 -120 euroa vuodessa kumien uusinta 2-3 vuoden välein.
Laskekaapa nyt osaavat ja taittavat millaiset vuositulot ovat noilla menolla kohtuulliset.
Saamme kaikki jotain ohjenuoraa siitä, paljonko on sitten annettava pois eli mikä on teistä liikaa ikäihmiselle.
Vanhainkodin kahviossa käy vanhukset kahvittamassa "vieraitaan"
olen seurannut useampia "tapaamisia".
yksi rouva käy aika säänölliseti ostaa mummu lompsalta kahvit ja leivokset.
olen nähnyt, kun on kuorinut vanhuksen leivokselta marenkikoristeet ja suklaa koristeet, todella _omaan_ suuhunsa.
kysyin hoitajalta, onko kyseessä sokeritautinen mummu. ei ole vierasrouva on hyvin ylipainoinen,,, on vain omasuu lähinnä
Tietenkin ansaitset itse omat rahasi! Mitä ihmettä olet muuta ajatellut! Vanhan äitisikö pitäisi sinut ja nähtävästi vielä lapsiparvesi elättää?
Jos minä olisin sinun äitisi niin lähtisin vaikka eläkepäiviksi Espanjaan sinun mankumista pakoon, OMILLA rahoillani. Toivottavasti aikuistut joskus, vaikka kirjoituksen sinusta välittämä kuva kertoo, että siihen tulee vielä kulumaan paljon aikaa. Lopeta haluamasta toisen omaisuutta ja keskity ratkaisemaan itse omat ongelmasi.
Tämähän oli selkeä provo, älä kiihdy :) Vaikka - provojakin tarvitaan, joskus palsta tuntuu aivan kuolleelta...
Sinä et tarvitse vanhempiesi varallisuutta. He ovat sen itse hankkineet, niin sinunkin pitäisi tehdä.
Kouluta itsesi. Suomessa sekin kun on niin helppoa ja halpaa. Eikä vain halpaa, siitä jopa maksetaan sinulle!!!!!!!! Satuitko tietämään että muualla maailmassa koulutuksestaan saa pulitta kymmenia tuhansia euroja VUODESSA,(eika yksi vuosi pelkästään koskaan vielä riitä minkään ammatin saamiseen).
Missä ihmeessä sinä olet kasvanut, tynnyrissäkö?
Kuinka ihmeessä sinä liimaat itsesi vielä toiseen ihmiseen kun et edes pärjää yksin?
Millaisilla aivoilla sina toimit? Vai oletko sinä tuhonnut Luojan lahjoittamat aivosi täydellä harkinnalla?
saanut katkeria vastauksia ihmisiltä, jotka martyyrina selventävät kuinka ovat itse joutuneet kaiken maksamaan. Itsekin olen toki sitä mieltä, etteivät vanhemmat ole velvollisia avustamaan täysi-ikäisiä lapsiaan. Mutta jos sitä mammonaa on kovasti ylimääräistä kertynyt ja vielä haluakin on auttaa niin miksei?
Itse ainakin olen suunnillen perheen elättämiseen tarvittavat rahani ansainnut omalla ja mieheni työllä, mutta silti vanhempani (kuin myös appivanhemmat) lahjoittavat säännöllisesti omaisuutta meille sekä lapsillemme, joille säästämmekin tulevaisuutta varten esim. erilaisissa rahastoissa. Mitäs ihmeen pahaa siinä on, jos vanhemmat haluavat lapsilleen hyvää ja lahjoittavat "ylimääräisiä" pois. Toki se ei siis ole mikään automaattinen velvollisuus.
Varakas setäni on aina rahoittanut lastensa elämää, mm. asuvat kaikki 4 hänen omistamissa asunnoissa vuokralla, muutakin rahallista ja tavara-apua on tarjoiltu.
Lopputulos? Kaikki neljä ovat vielä perheellisinäkin täysin isänsä talutusnuorassa, isästä taloudellisesti riippuvaisia, isoja lapsia, vaikka ovat ikänsä puolesta olleet aikuisia jo iät ja ajat. Iljettävää!
Onneksi minun vanhempani (täsmälleen samoissa varoissa kun setänikin) olivat toisenlaisia. Toki minäkin tulen osani saamaan heidän jälkeensä, mutta pärjään ihan hyvin omillanikin.
Tämä on just se mitä "tavalliset vanhemmat" pelkää, ettei omat lapset opi tulemaan omillaan toimeen. Koska se kuitenkin on tärkeintä. Helposti hemmotelluista lapsista tulee ikuisia opiskelijoita tai juoppoja. En tarkoita sitäkään, että lasten tarvis kärsiä, mutta itsenäisyyttä, sitä toivon. Apua saa, kun perustelee avun tarpeen.
suurten ikäluokkien marttyyreiltä johtuivat mielestäni aloittajan, lievästi ilmaisten, hiukan kömpelön pölhömäisestä tyylistä sanoa sanottavansa. Jokainen vanhempihan tämän asian kohdallaan ratkaisee varallisuutensa, luonteensa ja periaatteidensa mukaan, mutta eivät vanhemmat mitään raha-automaattejakaan ole.
Mun vanhemmat antaa rahaa kun tahdon. On pakko tahtoa, kun meni työpaikka alta, mutta velat jäi.
En ole vanhempieni kanssa tästä keskustellut, mutta syy heidän hyvään varallisuuteensa on isot perinnöt, jotka he aikanaan saivat ja jotka pankissa lihovat koko ajan isommiksi. Hekään eivät siis ole omaa vaurauttaan sen kummemmin ansainneet, aika pienituloisia olivat koko työikänsä.
Joten en tunne syyllisyyttä siitä, että esi-isien onnesta ja menestyksestä heruu nyt muutama satanen minullekin, kun tilanne on tämä. Aina kun olen töitä saanut, olen omillani toimeen tullut.
Että eipäs yleistetä, ei ne vanhuksetkaan ole aina niitä rahojaan otsansa hiessä tienanneet. Ja jos rahaa on, niin miksipä ei vaikeuksissa olevalle lapselleen antaisi ennakkoperintöä, jos ei kuitenkaan joudu itse sen kummemmin kituuttamaan. Ei niitä rahoja sinne hautaan voi viedä kuitenkaan. Voi ajatella näinkin.
Se on määrätynlaista kasvatusta ja lapsen rakastamista, kun ei anna rahaa tai kaikkea valmiina. Me vanhemmatkaan emme elä ikuisesti. Meidän tehtävämme on opettaa lapset pärjäämään. Sitten annanmme mielellään rahaakin, kun he ovat ensin omillaan saaneet alun.
Hoitaneet koulutuksen, hommanneet työpaikan. Näyttäneet, että on yritystä. Autamme toki tarvittaessa, mutta ei sillä tavalla, että rahamme menee taivaan tuuliin. Meillä on ehkä perintörahoja, mutta ne voi olla sijoitettu juuri teidän tulevaisuudeksi, kun meitä ei enää ole. Silloin te olette vuorostanne rahakirstun hoitajia. Jaatte rahaa tärkeille lähimmäisille.
Meitä on sellaisiakin nuoria, kun ei saa apua keneltäkään. Ei lastenhoitoapuakaan ilmaiseksi.
Jos sais valmista ruokaa ja lapset sais jotain se olisi jo suuri apu työttömän arkeen.
Mikään ei ole niin vaikea asia kuin raha.
Antaja miettii voinko antaa, suuttuuko saaja, tottuuko se apuun. Miten teen, että teen oikein.
Saaja, ehkä miettii. Miksei se anna, onhan sillä.
Kitupiikki. Ei se niitä mukanaankaan voi hautaan viedä. Raha aiheuttaa aina ristiriitoja, jos sitä on, tai jos sitä ei ole.
olla tasapuolisia lapsille ja jos on useita lapsia, niin on hankala antaa rahaa vain yhdelle. Tuosta on keskusteltu usein tuttujen kanssa. Ja suinkaan kaikilla vahemmilla ei ole varallisuutta kertynyt ennen aikojaan annettavaksi. Pitää ajatella omaakin vanhuuttaan jos sattuu elinpäiviä riittämään. Eläkkeet ovat pienet.Tiedossa kyllä on tuttujakin, jotka ovat jääneet vanhempiensa avustusten varaan. Julkeasti pyytävät toistuvasti rahaa, eivätkä ota omaa vastuuta elämisestään.
siihen ei rahaa tarvita. Jäkälästä keittelet näppäränä tyttönä puuron jonka syötät jälkikasvullesi. Sitten voit jännätä kuolevatko ne ympäristömyrkkyihin ennenkuin saavat paskageeninsä tuupattua seuraavan sukupolven riesaksi.
P.S. Tyhmyys on periytyvää.
Toivottavasti omat lapsesi ei peri sinun älykkyyttäsi, koska he ei peri silloin mitään.
Ihan hyvä, että aloittajan asiaa käsitellään, koska se on monessa anoppilassa kuitenkin harmaita hiuksia aiheuttava asia. Miten autan nuoria.
Omat vanhempani ovat nyt 70-vuotiaita ja itse olen 40 vuotias. Vanhempani ovat itse omaisuutensa hankkineet ja heillä olisi varmaan varaa antaa jotain ennakkoperintönäkin. Minusta olisi suurta typeryyttä luovuttaa omaisuus minulle ja sisarukselleni. Jos vanhempieni kunto huononee ja he tarvitsevat pitkäaikaista hoitoa myöhemmin, minusta vanhemmillani on oikeus realisoida omaisuuttaan ja käyttää omaisuutensa esimerkiksi kotisairaanhoitoon. Meistä sisaruksista tuskin kukaan on valmis esimerkiksi luopumaan työpaikoistaan vanhempiemme hoitamiseksi.
Ollaan saatu fattasta ja muita sosiaalitukia ja myös mun vanhemmat auttaa mua rahallisesti tosi paljon ja ex-mies maksaa elarit ja mun uusi mies antaa rahaa kanssa mutta kun ei riitä.Pitäisi saada ennakko perintö ja ex-miehen vanhemmat on niin pihejä että vois antaa enemmän kanssa että me pärjättäis joten kuten lapseni kanssa joka vasta on 16-vuotias.
Tiedän tunteen, ja olen todellakin sitä mieltä että juuri tämä isojen ikäluokkien ahneus on mennyt naurettavaksi.
Perustin 1997 erään IT yrityksen jonka sitten sain kaupaksi ennen kuplan puhkeamista. En nyt halua leveillä mutta kauppahinnasta jäi käteen niinpaljon ettei tarvitse ikinä töitä tehdä.
Mutta, 1998 syksyllä jouduin ongelmiin ja jouduin myymään asuntoni kirjanpitäjän tekemän virheen takia (alv tilitykset väärin). Pyysin isältäni lainaa mutta sitä ei tullut. Ja samana jouluna isäni osti itselleen ja äidilleni uudet autot omasta yrityksestään saamistaan osingoista.
2000 kun sain yritykseni myytyä ja kerroin tästä isälleni ensimmäinen kysymys oli "jaahas, koskas sä ostat mulle sen S-mersun?". Tämä oli totaalisen viimeinen pisara enkä ole enää puheväleissä vanhempieni kanssa, tapaamme ainoastaan sukujuhlissa.
Samaan ilmiöön oon törmännyt kuin sinä,tosin pienemmässä mittakaavassa.
Olen opiskelija, asun lainarahalla maksetussa ykisössä ja käyn osa-aikatöissä opiskelujueni ohessa jotta saan asuntoni maksettua. Tiukkaa tekee, ja jokus on syöävä kirjiamellisesti kaurapuuroa viikkokaupalla että saan rahat riittämään velan vähennyksiin, jotka siis ovat pienemmät kuin vastaavan asunnon vuokra! Mitä tekee vanhempani, joilla on satojen tuhansien eurojen MAKSETTU asunto, ei lainaa, molemmilla kokopäivätyöt, ei juuri menoja jne..
Niin, mitä tekevät: " kai sä nyt maksat tän ravintola laskun kun on sun synttäritkin. Eikäs se sankari maksa vierailta?" No totta vitussa, jos on itse kutsunut, mutta entäpä jos vieraat on kutsuneet itse ja tilanneet "parasta" viineineen. Eine ahneet paskat tajua, että ravintola lasku on sama kuin parin kuukauden palkka josta pitäisi siis maksaa velan vähennyksetkin! Ja ruoka ja muut. Ja mitä sain synttärilahjaksi??? Onnittelukortin :-) Kyllä meidän perheeessä vanhemmat on niitä ahneita verenimiöitä. Parempi vaan säästää sitä rahaa, koska penniäkään en aijo omista rahoista teille antaa, kuten ette tekään mulle!
niin paksuksi pajunköydeksi, ettei kukaan enää usko (:. Joku raja noihin juttuihin.
Miksi pitää mennä RAVINTOLAAN synttäreitä viettämään jos ei ole rahaa. Haloo, synttärit voi viettää kotonakin.
Vanhempia suunnattomasti ärsyttää lasten ajatus kyl toi maksaa. SITTEN OLLAAN ILMAN JOS EI OLE RAHAA. Hankitaan REHELLISESTI rahaa ja nautitaan hankitusta tuotteesta tai juhlasta.
TYÖNTEKO ja REHELLISYYS kunniaan.
Miksi alv:t tilittää joku väärin. Onko asia todenmukainen. Tekosyy vilpilliseen toimintaan. Miksi vanhempasi pitäisi korjata virheesi.
Nyt opit rehellisyyteen. Uuden alun myötä olet rehellisempi ja viisaanpi ihminen. TSEMPPIÄ SULLE.
Taitaa olla perhe, missä Suuri alkoholi on tärkein asia
Millaisia ihmisiä! Sukulaisia tai ei.
Jos kutsuu itsensä toisen kustannuksella syömään ja tilaa hinnakkainta, mitä ravinteli tarjoaa, niin sanonpa vaan, että huonoa käytöstä ja törkeää toimintaa.
Mikä pakko sinun oli maksaa. Olisit nousuut pöydästä ja poistunut. Mitäs väliä, vaikka välit olisi katkenneet.
Eikä teidän välit varmaan ole yhtään sen paremmat, vaikka maksoitkin kahden kuukauden palkan ruuasta.
Paremmassa asemassa ilmeisesti kuitenkin olet kuin moni muu, sillä harvalla pienituloisella on kahden kuukauden palkkaa tuosta vaan lompakossa. Tiskaamaan siinä olisi moni joutunut.
Itse olet persettäsi jakanut ja vaivasi hankkinut. Vanhempasi pitävät sinua lumppuna, joka saa itse vastata tekemisistään. Ei heiltä heru perseesijätösten hoitoon masseja, koska tietävät mikä olet.
Anteeksi mitä tämä viesti tarkoittaa. Rahasta ja sen antamisesta oli mielestäni kyse, eikä vanhoista vaatteista eli lumpuista. Niitä onneksi saa kirpputoreilta melko halvalla. Köyhätkin pysyy KUNNON vaatteissa. Lapsilla on leluja, kirjoja, pelejä urheiluvälineitä.
Heistä kasvaa viisaita, terveitä, rehellisiä kunnon kansalaisia. Vaikka syövätkin joskus vaan kaurapuuroa.
Miksei nuoret auta appivanhempia rahallisesti kun eläkeläinen tarvitsee RAHAA.
Nuorilla on isommat tulot. Nuoret ovat opiskelleet ja heillä on hyvät palkat. Turha väittää muuta.
Anoppi, eläkeläinen, verenpainetautinen, joutuu yksin sinnittelemään. Miksei nuoret ota maksaakseen vaikka sähkölaskua? Panisivat sen suoravelotukseen omasta palkastaan.
Ovat kyselemässä ennakkoperintöä. No se on aika hurjaa, kun anoppi asuu ainoassa perittävässä perinnössä itse, asunnossaan. Jonka osti ja hankki miehensä kanssa velalla ja säästäen.
Mistä nuoret ovat saaneet sen käsityksen, että eläkeläisillä on isot säästöt. Sitä minä aina ihmettelen.
Saisivat kyllä tukea vanhempiaan rahallisesti.
Oikein. Me suurten ikäluokkien kavatit, olemme itse eläneet aikanamme köyhyydessä.
Halusimme lapsillemme parempaa. Koulutimme heidät arvostettuun ammattiin. Olimme itse ilman, että jälkikasvun ei arvitse kärsiä ja olla huonompia, kun muut oppikoulussa.
MITÄ HEISTÄ TULI? AHNEITA, ILKEITÄ, OMANEDUN TAVOTTELIJOITA.
PASKIAISIA, JOTKA USEAT HÄPEÄVÄT "RAHVAITA" VANHEMPIAAN.
Yhteiskuntakin haukkuu suuria ikäluokkia, vaikka olemme tehneet töitä vuosikymmenet, maksaneet veromme ja nyt maksamme vielä KOROTETTUA eläkevakuutusmaksua.
Katsotaan, miten meidän kuoltua käy, kun uudet sukupolvet on vallankahvassa.
KAIKKI opiskelee herroiksi, kukaan ei tee tuottavaa työtä.
"Nuorilla on isommat tulot. Nuoret ovat opiskelleet ja heillä on hyvät palkat."
Nuoret ovat opiskelleet kenties OPINTOLAINALLA, kun nämä "köyhät" vanhemmat eivät ole silloin avustaneet rahallisesti. OPINTOLAINA TÄYTYY HYVÄ MUMMELI MAKSAA TAKAISIN, JUURI SILLOIN, KUN KÄY SIELLÄ HYVÄPALKKAISESSA TÖISSÄ. SE MUMMON SÄHKÖLASKU MENEE ESIM. JUST SIIHEN OPINTOLAINAN MAKSUUN! Puhumattakaan asuntolainasta, autolainasta jne. VAI VIELÄ TÄSSÄ MUMMOJA ELÄTTÄMÄÄN!
mummoilla ei ollut aikanaan mahdollisuutta opiskella mitenkään. Edes opintolainalla. Oli pakko mennä töihin elättääkseen itsensä tai tuodakseen rahaa lapsuudenkotiinsa leipää leventämään. Sinä taas Kiukkuliina olet saanut nauttia ilmaisesta opiskelusta ilman lukukausimaksuja tms. Jos olet opintolainaa ottanut, se on oma häpeäsi. Sukupolvi pari taaksepäin ihmiset kävivät töissä opiskellakseen. Olet kyllä niin ahne kermaperse, että hävettää nuorempien puolesta. Sinulle pitäisi kaikki antaa kultalautaselta, mutta vanhempia ihmisiä et halua antamisen muodossa muistaa mitenkään. Sinun pitäisi vain saada, saada ja saada.
..opintotuki ei ole riittänyt kattamaan asumista ja opiskelua kokonaan! Omat vanhempani käskivät ottamaan opintolainaa, koska he itse rilluttelevat pari kertaa vuodessa ulkomailla, ostelevat uusia autoja joka vuosi jne. Eikös sukupolvi taaksepäin ole juuri se kuuluisa "ahne sukupolvi" ???!
että jos joskus penskoja teet, et ole yhtään anteliaampi omia lapsiasi kohtaan. Jos asenteesi on sellainen, että et edes oletettua, vaikeuksissa olevaa mummoasi auttaisi, niin tuskinpa voit heittää ensimmäistä kiveä ainakaan tässä asiassa.
Sinä olet elämäsi vanhemmillesi velkaa, he eivät ole sinulle velkaa mitään. Jos halusit opiskella, niin on luonnollista, että itse sen maksat. Auttaminen on vapaaehtoista. Ja jos olet samanlainen kiukuttelija ja itsekäs velliperse ollut kotona asuessasikin, niin eipä ihme, että vanhemmiltasi ei ylimääräistä sympatiaa ole tippunut.
Kiitos Sinulle Kiukkuliina, ihan olemassa olostasi, sekä jatkuvasta aktiivisesta kirjoittelustasi.
Olen sydänjuuriani myöten kiitollinen omalle avominiälleni, hänen persoonastaan kaikkineen, joka kerta kun luen Kiukkuliina kirjoituksiasi.
Iloinen Onnellinen avoanoppi.
"Sinä olet elämäsi vanhemmillesi velkaa, he eivät ole sinulle velkaa mitään."
Nyt kyllä puhut pehmoisia.
Tähän maailmaan ei ole syntynyt yhtäkään lasta, omasta tahdostaan.
http://nuoriso.hel.fi/osallistuKysyVaikuta/osallistu/lastenOikeudet.php
http://www.laki24.fi/pepe-huoltajuustapaamisoikeus-lastenoikeudet.html
http://www.pelastakaalapset.fi/avustus-kehitysyhteistyo/ml-sortavala
Tosi on, että täysi ikäinen eli yli 18 vuotias, on vastuussa itsestään ja synnyttämistään lapsista. Vaikka, lapsensa olisivat syntyneet ennen täysi ikäisyyttä eli 18 v.
Luuletko, ettei meillä ole ollut lainoja. Lainoissa oli vielä suuret korot. Asuntolainassakin 14 prosentin korko. Jos halusit opiskella, opiskelit työn ohessa. Tai niin, että olit koulussa ja kaikki vapaat töissä. Opiskelusta ei tosiaankaan MAKSETTU, vaan sinä maksoit, että sait opiskella.
Kaikissa oli halvoissa lainoissa oli aravarajat. Vain huonosti toimeentulevat sai viedä lapset tarhaa. Muut yksityiselle. ÄLÄ PUHU ASIOISTA MISTÄ ET TIEDÄ:
Auto oli ylellisyyttä. Me kuljimme linja-autolla, pyörillä ja kävellen.
Siitä ei kylläkään ole ollut haittaa. EI ole liikalihavuutta, sydäntauteja eikä osteoproosia, mitkä uhkaa nykyajan lellikakaroita. Jos me olisi kuljettu pikkuautoilla, olisimme kaikki sairaita eläkeläisiä teidän elätettävänänne. Nyt moni meikäläinen elättää saamatonta peräkamarin poikaa ja avustaa tyttöjään rahahuolissa.
Monet tämän päivän mummut eivät päässeet lainkaan oppikouluun, koska oli pitkät koulumatkat, kalliit koulumaksut ja elintaso melko alhainen "paremmissakin perheissä", sillä pula-aika koetteli kaikkia. Useimmilla "onnekkailla" koulunkäynti oli hankalaa ja raskasta.
Junilla ja busseilla lähetettiin lapsi kouluun eväsleipien kanssa. Suurin osa sinniteli keskikoulun läpi ja meni sitten työhön ilman mitään ammattiopetusta.
Omat lapset yritettiin kouluttaa, mutta kallista oli. Asuntopula oli kova, joten kaksio oli ostettava, riitti raha tai ei. Varma asunto piti kuitenkin saada.
Jos lapsi halusi kouluttautua, oli otettava pankkilaina, ei mistään opintolainoista tiedetty. Vanhemmat takasivat, ehkä joutuivat ottamaan itselleen koko lainan.
Mutta eihän se ihmeellistä ollut, kaikki niin tekivät.
Huvittaa vain tämä elintason muuttuminen. Nyt on ilman muuta selvää, että opinto- ja asuntolainan lisäksi jaksetaan maksaa vielä autolainakin.
Pahalta tuntuu ajatella, että yhä vielä ihmisten koko aikuiselämä menee lainoja maksellessa. Säästöjä ei tule, jollei osaa ostaa sopivasti kannattavia osakkeita.
Nuorilla vain on se käsitys, että vanhoilla on paljon rahaa pankissa. Se minusta on aika huvittava piirre näissä kirjoituksissa.
Kuten myös se, että vanhempien koko elämänikäisten lainojen maksulla saatu omaisuus pitäisi antaa ennakkoperintönä lasten käyttöön.
Provoahan se tietenkin on, kuten se, että mummut toivovat lapsten maksavan sähkölaskunsa.
Ihmettelee vain, miten tällaiset keskustelut edes saavat alkunsa!
Jokaisella pitää olla oikeus omaan omaisuuteensa ilman tunnonvaivoja.
ja perintöjen aika on sitten, kun vanhemmista aika jättää. Jos jotain perittävää jää. Kumma tyyli nykyään, kun oletetaan, että suurten ikäluokkien pitäisi maksaa koko lapsiensa elämä ja suoda lompakostaan näille korkea elintaso. Riippumatta lasten elämäntilanteista tai koulutuksista. Kaikkien pitäisi osata laittaa suu säkkiä myöten ja elää sen mukaan mihin on oikeasti varaa. Eikä luottaa siihen, että vanhemmat hoitavat laskut isoista asunnoista ja uusista autoista aikuisille lapsilleen. Itse en edes kehtaisi kysyä mitään ennakkoperintöä, itse minun on itseni vaimoni kanssa elätettävä omien tulojemme mukaan. Vanhemmat nauttikoon itse omailla töillään kerätyistä rahoistaan. Jos jotain jää, niin sen perin ja jos ei jää, niin sitten ei. Ei heillä ole velvollisuutta jättää rahaa jälkeensä.
Ketkä mahtoivat maailman pedata tähän jamaan ja kasvattivat lapsistaan lellikakaroita ja peräkammarin poikia? Vilkaisu peiliin, kiitos. Lasten arvot, asenteet työtä ja rahaa kohtaan periytyvät vahvasti kotoa.
Aiemmat sukupolvet saivat töitä vähemmälläkin koulutuksella, nykyään on pakko opiskella peruskoulua pidemmälle, jos joskus haluaa tehdä töitä, joilla oikeasti tienaa elantonsa. Silti monet työt ovat osa-aikaisia ja pätkätöitä, harva enää pääsee yhdessä ja samassa firmassa tekemään koko työuransa kuten aiemmat sukupolvet. Näistä pätkätöistä kerätyistä veroista maksellaan sitten aikaisempien sukupolvien itselleen hyvin petaamat eläkkeet ja palvelut. Ei pahemmin jää aikaa hiihdellä kouluun, ja töihinkin on 50 kilsaa matkaa.
Ajat ovat muuttuneet sota-ajoista ja nykyaika on niin eri,että turhaa verratakaan sitä tähän hetkeen ja syyllistää nuoria ihmisiä jos ennen oli kurjempaa tai piti hiihtää koulumatkat. Olemme aina oman aikamme lapsia.
Ai, eivätkös omat vanhempasi olleetkaan niitä mallikelpoisia esimerkillisiä sukulaisia, lumoava vastakohta "kihlattusi" likaisille, moraalittomille, köyhille, typerille, ahneille, juopoille, epäsiisteille, röyhkeille (jatkuu joskus) vanhemmille?
lainan turvin opiskele! Jos on tahtoa ja yritteliäisyyttä, ei lainaa tarvitse edes ottaa. Oma poikani opiskelee yliopistossa maisteriksi, koulutus ei ole ihan lyhyimmästä päästä. Opiskelee ja käy töissä yhtäaikaa, lisäksi jaksaa vielä harrastaa. Paljon saa aikaan kun haluaa. Työssäkäynti on hyvä lisäbonus kun aikanaan valmistuu. Aina on hyvät, vakituiset työpaikat saanut ja on päässyt koko ajan etenemään. Kyllä se monesti on IHAN ITSESTÄ kiinni miten pärjää.
Etkö huomaa sitä, että olemme hommanneet teille mahdollisuuden OPiSKELLA ja päästä näin ylempään kastiin. 8-tuntiset työpäivät, loma edut ym. Ette ole enää "työläiskakaroita" pahoine tapoineen. Kyllä minusta on toista istua insinöörinä toimistossa tai olla telakalla metallimiehenä. Sairaalassa sairaanhoitajana tai samassa paikassa siivoojana. Nämä vaan pienenä muistutuksena, koulutuksen mahdollisuudesta opintolainalla tai ilman. Riippuen työmotiivista ja halusta tehdä töitä opiskelun ohessa.
Just niin. Hoitoalalla ne reippaa tytöt, jotka tulevat viikonloppuisin ja iltaisin koulun ohessa töihin, saavat ensimmäisenä vakituisen paikan. TIETENKIN RIIPPUU ELÄMÄNTILANTEESTA. Jos olet yh ja ei ole hoitajaa lapsille, asia on aivan eri.
Nykypäivän lapsella on siis oikeus kadehtia vanhempiensa tienaamaa omaisuutta ja vaatia siitä itselleen siivut ennen perinnönjakoa?
Jos ei rahaa tipu, niin on oikeus syyllistää vanhempi sukupolvi ahneeksi ja kitsaaksi?
Olette tosiaan oman aikanne lapsia. Edellisellä sukupolvella ei ollut vanhemmiltaan mitään kadehdittavana. Isät kun olivat sodassa ja äidit tekivät kahden työt kotona. He saattoivat korkeintaan kadehtia heiltä rauhan ajan lapsuutta.
Nyt pitää ottaa vastaan syytökset ahneudesta ja itsekkyydestä, kun ei avusteta tarpeeksi. On kyllä parempi, että tämän päivän eläkeläiset käyttävät itse omaisuutensa, sillä mistä perilliset hankkivat perintöveroon tarvittavat eurot, kun se aika tulee?
Perintövero on kova.
Sen sai aikaan vasemmistolainen ajatusmaailma, että jokaisen tulee elää omillaan eikä vanhempiensa työn tuloksista.
Huomaan kyllä, en vain jaksa kuunnella kitinää siitä, miten me pääsemme niin paljon helpommalla kuin vanhempamme tai isovanhempamme. Jokaisessa ajassa on omat haasteensa, eikä tämän hetken nuori sukupolvi ole syyllinen vanhempien sukupolvien *koviin aikoihin*. Jos meillä joissain asioissa onkin helpompaa, niin toisissa asioissa taas vastaavasti vaikeampaa. Jos taas meitä syytetään pullamössösukupolveksi, niin tuskin itsestämme sellaisiksi kasvoimme.
Itse olen saanut opiskeluni suoritettua ilman opintolainaa, tekemällä opiskelun ohella esimerkiksi mainitsemiasi siivoojan töitä. Vanhemmiltani en ole pyytänyt kertaakaan rahaa muutettuani 18-vuotiaana pois kotoa, enkä tule pyytämäänkään, ellei sitten äärimmäinen nälkäkuolema uhkaa. Omat "ylimääräiset" menoni ennen kotoa pois muuttoa hoidin siitä asti, kun 13-vuotiaana pääsin kesätöihin, poimimaan mansikoita. Työmotivaatiosta tai työhaluista minulle siis on turha vihjailla.
reippaita tyttöjäkin, vaikka kuinka paljon. En vain usko että he, kuten ei poikanikaan, odottele mitään ennakkoperintöa tai perintöä. He luovat itse itselleen oman hyvän elämän, josta saavat kaiken lisäksi olla ylpeitä. Rankkaa se välillä on mutta kannattaa. Perinnöt tulevat sitten omalla ajallaan, sekä jättäjältään hyvällä mielellä, kun sitä omaa yritystäkin on löytynyt, eikä vain "odoteltu" toisen kuolemaa.
En osallistunut tähän viestiketjuun sillä periaatteella, että syyttäisin edellistä sukupolvea ahneudesta tai valittaisin vanhempien antaman rahallisen avun riittämättömyydestä. Minä tienaan itse oman elantoni, vanhempani nauttikoon rauhassa siitä, minkä ovat kovalla työllä saaneet kasaan.
Kuten metalli apellekin kirjoitin, protestoin lähinnä sitä vastaan, että omaa sukupolveani syytetään pilalle lellityksi ja pehmeäksi lähtökohtiemme (johon itse emme ole voineet vaikuttaa!!) perusteella. Olemme todellakin oman aikamme lapsia siinä missä vanhemmat sukupolvet ovat oman aikansa. Onko siis meidän *syytämme*, jos edellisen sukupolven lapsilla oli "vähemmän kadehdittavaa vanhemmiltaan" kuin meillä nyt. (Ikään kuin me kaikki nuoret vain kärkkyisimme vanhempiemme omaisuutta, pistämättä itse tikkua ristiin oman elämämme eteen. Tosiasiassa suurin osa oman ikäisistäni tekee pitkää päivää opiskellen ja paiskoen töitä siinä sivussa.)
Fakta kuitenkin on, että nyt eläköityvällä sukupolvella ovat asiat huomattavasti paremmin kuin yhdelläkään aiemmalla tai tulevalla sukupolvella.
Sinä et varmaankaan ole tämän ketjun aloittaja. Sinulla on periaatteesi, joiden mukaan elät. Et ole vaatimassa toisten ansaitsemaa rahaa itsellesi. Sinä ponnistelet oman tulevaisuutesi vuoksi.
Niin kyllä teki edellinenkin sukupolvi.
Saattaa olla, että he elivät tasaisemmassa maailmassa kuin nykyhetkessä leivästä taistelevat ikäluokat. Vakituinen työpaikka oli kaikille selviö. Olin vuosikymmenet työssä firmassa, josta ei oltu koskaan irtisanottu ketään.
Toisaalta tämä tasainen elämä latisti työntekijät tyytymään pieneen palkkaan ja olemaan käskyläisen asemassa. Lisäkouluttautuminen oli tarpeetonta eikä se tuonut palkanlisää.
Työelämän muutos tuli väkisin parikymmentä vuotta sitten. Tuli automaatio ja tietokoneet. Suuri osa tasaisesta elämästä nauttineet ihmiset joutuivat uudelleenkoulutukseen, irtisanomisuhan alle, työttömyyseläkkeelle, kortistoon jne. suureksi hämmästyksekseen.
Monellekaan ei ollut eväitä käsittää muutosta.
Siihen joukkoon kuuluu myös työnantajien edustajat.
Suuri osa meistä eläkeläisistä on elänyt tämän murroskauden ja jäänyt kuin sinne "vanhaan hyvään aikaan."
Ei kuitenkaan tule ajatella niinkään, että yksikään tuleva sukupolvi ei pääsisi samaan kuin me. Kyllä sodanjälkeisen sukupolven oli hankittava tyhjästä se hyvinvointi, joka nyt aiheuttaa seuraavien sukupolvien kademielen.
Aloittajan kirjoituksen takia (joka todennäköisesti on provo) nyt vain koko nuorempi sukupolvi on leimattu itsekkääksi ja laiskaksi perinnönkärkkyjäksi.
"Sinä ponnistelet oman tulevaisuutesi vuoksi.
Niin kyllä teki edellinenkin sukupolvi."
En ole muuta väittänytkään. Sanoin, että jokaisella sukupolvella on omat haasteensa ja vaikeutensa. Se, että meidän sukupolvemme haasteet ovat erilaisia kuin teidän, ei automaattisesti tee meistä vätyksiä.
Nykyisinkin moni joutuu tyytymään pieneen palkkaan, jos ylipäätään haluaa tehdä töitä. Lisäkouluttautuminen on välttämätöntä, eikä se silti automaattisesti tuo palkanlisää tai edes varmista työpaikan säilymistä.
En usko, että tämänhetkinen elintaso säilyy siten, että esimerkiksi omilla vanhemmillani saati omalla sukupolvellani olisi enää eläkeiässä nykyisenkään tasoiset palvelut ja edut. Uutisia katsellessa tulevaisuus näyttää melko synkältä.
Olen ihan samaa mieltä. Käytin vain samaa nimimerkkiä tuossa, että selviää keskustelijat.
Tämä pätkätyöasenne on kauhistuttava nykymenollaan, ja ei voi enää kestää kauan. Työn tekemisessä myös vuosien tuoma tietotaito jää kokonaan pois niillä aloilla, joissa luotetaan halvinpaan mahdolliseen työvoimaan, ammattitaidottomaan ja pätkätyöläisiin.
Kenellekään ei tule vahvaa ammattitietoutta miltään alalta. Kun tämä vihdoin selviää työnantajille, toivokaamme, että asiat vielä ovat korjattavissa. Muutenhan joudumme siihen, että kaikki työ on siirrettävä rajojen ulkopuolelle, missä ammattitaito on.
TV:ssä oli eräänä päivänä keskustelu siitä, että otetaan ns. harjoittelijoita joksikin ajaksi puolella palkalla, ja kun harjoitteluaika päättyy, ei valitettavasti nyt voidakaan palkata vakituiseksi opiskelijaa, vaikka hän olisi suoriutunut työstä kuinka hyvin tahansa.
Seuraavalla viikolla otetaan uusi harjoittelija.
Jos työnantajat eivät huomaa ajoissa sahaavansa omaa oksaansa, niin voimme sitten olla samaa mieltä siinä, että nyt eläköityvä sukupolvi oli ja eli kultalusikka suussa.
"Jos työnantajat eivät huomaa ajoissa sahaavansa omaa oksaansa, niin voimme sitten olla samaa mieltä siinä, että nyt eläköityvä sukupolvi oli ja eli kultalusikka suussa."
Toivotaan että pian löytyy suunta parempaan. Jokaiselle ikäluokalle tietysti toivon parhaita mahdollisia elämän puitteita sekä keskinäistä arvostusta.
Aurinkoista kevättä!
"Kumma tyyli nykyään, kun oletetaan, että suurten ikäluokkien pitäisi maksaa koko lapsiensa elämä ja suoda lompakostaan näille korkea elintaso. Riippumatta lasten elämäntilanteista tai koulutuksista."
Taitaa loppujen lopuksi olla todella harvan elämäntyyli tuollainen. Tulikohan pikkuisen yleistettyä ja kärjistettyä.
Noista eläkkeistä. En tiedä hyvistä eläkkeistä. Aikaisemmin alallani pääsi eläkkeelle 58 vuotiaana. Nyt se nousi 65 vuoteen. Palkastani saan n. 60 prosettia. Aivan saman mikä on TYÖTTÖMYYSKORVAUS liitosta. Onko se hyvä eläke liki 50 vuoden työstä eri aloilla. En tiedä.
Olen kaikki murrokset ja uudelleen koulutukset kokenut työmarkkinoilla. Mielestäni olen eläkkeeni ansainnut.
Aloittajan teksti se kärjistystä on! Vastaukset sen mukaan.
Kärkevästi puhumalla joku ehkä herää ajattelemaan, että muillakin on elämä.
Olen pahoillani, että käytin aiemmassa viestissä kovaa kieltä. Sisuni kuohahti muutamista kommenteista (nuorempi polvi on tässä ketjussa saanut myös melko ikävän leiman).
Totta kai jokainen pitkän työuran tehnyt on eläkkeensä ansainnut. Kuten jo toiselle kirjoittajalle vastasinkin, toivon tietysti jokaiselle ikäluokalle parhaita mahdollisia elämän puitteita sekä keskinäistä arvostusta.
Saat anteeksi.
On vain pieni osa niitä "eduntavoittelijoia". Heilläkin voi olla kotona mallina joku työtävieroksuva suuresta ikäluokasta.
Minulla on ollut tosi ihania nuoria työkavereina ja sukulaisissa on monenlaisia nuoria niinkuin elämässä pitää ollakin.
Sellaisen olen huomannut, että jos vanhemmat ei ole aktiivisesti töissä ja ovat tottuneet saamaan yhteiskunnan apua, lapsetkin toimivat niin. Jos vanhemmat on eronneet helposti eroo myöskin heidän lapset ja saavat yhteiskunnan apua. Me suuret ikäpolvet olemme heille tämän mahdollisuuden järjestäneet, koska olemme halunneet tarjota jokaikiselle ihmiselle mahdollisuuden elää ihmisarvoista elämää. TYÖTILANTEESTA ja TYÖHALUSTAKIN riippumatta.
Aloittaja käsittääkseni puhui vain omista vanhemmistaan ja appivanhemmistaan, ei yleistänyt mielipidettään näiden piheydestä(?) koskemaan koko sukupolvea. (Ja se tosiaankin oli vain aloittajan mielipide, ei koko nuoren sukupolven mielipide/käsitys).
Nyt yhtäkkiä, tuon yhden kirjoituksen takia, kaikki nuoret on leimattu perintöä tai ennakkoperintöä kärkkyviksi korppikotkiksi, jotak eivät itse ota mitään vastuuta omasta elämästään.
Voisi nyt joku herätä ajattelemaan myös sitä, että ehkä meillä nuorillakin on se kuuluisa elämä, joka osataan ja kyetään ihan itse järjestämään. Ei ehdi eikä kiinnosta kyttäillä perintöä.
Noo ei olla katsomassa.
Katso ympärillesi nuoremme perivät maan, mitä saavat; ympäri heittelemänsä jätteet, maailman laajuisen ilmasto kata-st-rofin jatkuvan tahtomisen ja käyttämisen seurauksena.
Läheskään kaikilla nuorilla ei ole parempi tulotaso kuin vanhemmillaan.
Meillä appiukon bruttopalkka oli yli 3000 euroa/kk. Nyt hänen eläke tuosta palkkasummasta on suuri. Anoppi on ollut työkyvyttömyyseläkkeellä vähän yli 40-vuotiaasta asti. Anopinkin eläke on kohtuullisen iso, vaikka anoppi ei ollut kauaa työelämässäkään.
Mieheni bruttopalkka noin 1500-1600 euroa/kk. Mieheni on tehnyt töitä 18-vuotiaasta asti. Minä hoidan kotona omia lapsiamme. Kelan kotihoidontuki on noin 300 euroa/kk/netto.
Anopilla ja apella on varaa ylelliseen elämään. 2 eläkeläisellä on pihassaan 2 autoa, joista toinen on kallis Mercedes. Lähes joka vuosi appivanhemmat ovat etelänmatkoilla ja Lapinlomilla. Anoppi ostelee jatkuvasti kalliita vaatteita ja kenkiä.
Appivanhemmilla on suuret sijoitukset ja varallisuudet pankissa. Heillä ei juuri mitään kuluja, kaikki asuntovelat on maksettu aikoja sitten. On vain jatkuvaa tuskailua, mihin sijoittaisi rahoja ja tuottoja :)
Ei heidän tarvitse silti rahojaan meille antaa! Emme ole kyselleet ennakkoperintöjä. Olemme pärjänneet onneksi omillamme.
Miksi pitäisi "tukea vanhempia rahallisesti"? Velattomilla, isoja pääomatuloja nauttivilla eläkeläisillä on 2-3 kertaa suuremmat tulot kuin asuntovelallisilla ja köyhillä lapsiperheillä. Joten se siitä nuorten hyvästä tulotasosta :)
Tämä on juuri se vääristymä. Keski-iässä saat parasta palkkaa. Esim. kokemuslisätkin tekee jo liki 200 euroa. Lainat on jo maksettu. Toivottavasti sinunkin appiukko antaa teille jotakin apua, vaikka ei ennakkoperintöä antaiskaan. Mutta, silti meidän sukupolvi on pyrkinyt takamaan teille jonkinlaisen toimeentulon kotihoidontuen ym. muodossa.
Toivomme kaikille nuorille vakituisia työpaikkoja ja tsemppiä ja jaksamista rahan puutteesta huolimatta. Teillä on kuitenkin LAPSET mikä on asia, mitä ei suurikaan rahamäärä korvaa.
Siksipä, lapset on teidänkin lastenlapsia. Turhaan kiristetään tunteita. Meillä on rahasta pula. Monelta riidalta anopin kanssa olisi vältytty. Ellei olisi ainainen rahapula. Anoppi vois pitää neuvonsa ja helpottaa joskus tilannetta. Antais muutaman satasen, että miniä vois joskus helliä itseäänkin. Silti teillä olisi lomamatkanne ym. huvinne.
Onko sinulla itselläsi aikomus rahoittaa vielä lastesi jälkeen lastenlastesikin elämä ja miniöiden hellittelyt. Missä vaiheessa ajattelit itse ehtiä nauttimaan elämästä. Rahallako teidät nykyajan miniät ystävällisiksi saa? Hervotonta meinikiä...
En tiedä millä sinä itse kaupassa maksat, muulla kuin rahalla. Lapset sairastaa, mies työtön ja harmissaan, kun ei saa koulutusta vastaavaa työtä. Itse hoitovapaalla, koska kahta lasta ei kannata raahata päivähoitoon. Minun palkastani kk:ssa jäisi niin vähän.
niinkuin minäkin, olemme jo kertaalleen käyneet tuon kaiken läpi. Olemme kasvattaneet, rahoittaneet harrastukset, biletykset, sairastamiset ym. Kun lapsia aloimme hankkimaan, tiedostimme jo tuon asian, lapsiin menee rahaa. Vanhempina tingimme omista kuluistamme (hellittelyt ym.) lastemme hyväksi, että he saisivat hyvän ja turvallisen lapsuuden, eivätkä joutuisi "kituuttamaan". Kuitenkin heille on tehty selväksi, että kun valmistuvat koulusta, he ovat täysin omillaan, silloin on meidän itsemme vuoro nauttia ylimääräisistäkin iloista joita rahalla saa. Myöskin olemme varautuneet siihen, ettemme saa elää terveinä loppuun asti, vaan siitä aiheutuu mahdollisesti kuluja. Nuo säästömme ovat sitä varten, ettei lapsiemme hoitoamme tarvitse kustantaa. Myöskin olemme omillemme painoittaneet, ettei lapsia tule hankkia, ennenkuin on taloudelliset mahdollisuudet luoda näille hyvä lapsuus. Asioita tulisi aina ajatella ennakkoon ja osata varautua. Molemmat poikani ovat tuon oivaltaneet ja hankkivat parhaillaan itselleen mahdollisimman hyvän koulutuksen, jolla turvata toimeentulo. Itse en ole koskaan odottanut rahaa omilta, enkä mieheni vanhemmilta, emme heille edes ole kertoneet jos joskus on ollut kovinkin tiukkaa.
Noinhan se ennen meni: kotoa lähdettiin ja sen jälkeen oltiin omillaan.
Raha-asioista ei puhuttu, ja olisi ollut tosi noloa, jos vanhemmat olisivat tienneet, että rahat eivät riitä kaikkiin laskuihin.
Iloisena otettiin vastaan kahvipaketti tai pullapitko, jos tulivat käymään, eikä olisi tullut kuuloonkaan, että he olisivat maksaneet osuutensa aterioista, kun olivat kylässä pari päivää.
Ateriat tarjottiin, vaikka olikin sitten muutama puuropäivä jälkikäteen.
Nyt ilmeisesti on ihan toisin: lapsien ylläpitoon pitää varautua, vaikka ovat lähteneet muka itsenäistä elämää elämään. Siihen lapsetkin "itsenäisyytensä" perustavat.
Huippua tuntuu olevan, että vaikka nuorilla on jo omia lapsia, vanhempien kukkarosta yhä yritetään saada avustusta. Näinä aikoina, jolloin ehkäisy on totisesti ihan toista luokkaa kuin 50-60-luvulla!! - Jokainen näinä aikoina syntyvä lapsi on toivottu ja tekemällä tehty. Kuitenkaan ei ole ajateltu, millä tämä rakkauden hedelmä sitten elätetään.
Juttusi ei pidä paikkaansa ainakaan meillä. Emme puhu raha-asioistamme isovanhempien kanssa. Hoidamme menomme, tulomme ja laskumme itsenäisesti. Tiedämmme appivanhempien raha-asioista sen, mitä he kertovat ja minkä näemme omin silmin.
Lisään vielä selvennyksenä, että emme ole pyydelleet varakkailta appivanhemmilta rahaa, lainantakauksia, ennakkoperintöjä, lastenhoitoapua tai kodinhoitoapua. Heidän ei tarvitse laittaa meillä tikkuakaan ristiin. Voivat kuluttaa rahansa miten haluavat tai viedä rahansa hautaan.
Taloudellinen ja henkinen itsenäisyys on meille erittäin tärkeää. Ja onneksi pärjätään omillamme - ilman isovanhempien almuja!
Kirjoitukseni oli ikään kuin vastauksena tai mielipiteenä aloittajalle.
Hyvinhän minä ymmärrän, että valtaosa nuorista ihmisistä tietää mitä tekee. Suurin osa nuorista perheistä tulee omillaan toimeen eikä kirjoittele valitusvirsiä palstoille.
Mutta juuri kirjoittajat lauakaisevat nämä ärtyneet kommentit puoleen ja toiseen.
Kuten sanot, henkinen itsenäisys on tärkeä asia elämässä. Se kestää avunannon ja -saanninkin tositilanteessa. Itsenäinen ihminen ei apuja kaipaakaan muuten.
Almuja ei ainakaan.
Tästä paistaa kateus läpi. Älä ole turhan tiukka. Ei tarvitse tulla omillaan toimeen, saat pyytää apua. Appivanhemmat tulee takamaan, jos se on mahdollista. Miehesi ja lapsesi perii valtavan, hyvin sijoitetun perinnön. Miksi sinä kiukuttelet asiasta. Kyllä sinullakin heidän iässään on mahdollisuus elää itselle. Luoja on luonut niin, että silloin kun jaksaa lapset on pieniä, hankitaan olemista, että vanhana saa nauttia itse hankitusta elämästä.
Omillaan saa tulla toimeen. Sehän olisi aikuisille ihmisille jopa suotavaa! Nykyään omistusasunto; esim. tontin osto ja omakotitalon rakentaminen tai valmiin talon ostaminen sitoo lapsiperheen pankin velkavankeuteen ainakin 20-30 vuoden ajaksi.
Appivanhempien almuja en lakki kourassa anele! Takaajiksi emme ole heitä tarvinneet - onneksi. Onko meillä mahdollisuutta elää joskus "itselle"? Onko lainat maksettu jo 60-70-vuotiaana ja tuleeko meille eläkettä mistään? Sitähän emme tiedä.
Onko kateellisuutta, jos tulonjako Suomessa sukupolvien välllä on täysin pielessä? Suuret ikäluokat säätävät kilpaa lakeja, mm. eläkesäästöjen veroetuja ja pääomatulojen pientä veroprosenttia, jotka parantavat heidän omaa asemaansa tulonjaossa.
Samaan aikaan lapsiperheet kituuttavat jokapäiväisessä köyhyysloukussa ja elävät kädestä suuhun. Tulot riittävät elämiseen - jotenkuten. Ehkä riittävät, ehkä ei. Mitään ei jää säästöön pahan päivän varalle.
Suuret ikäluokat ovat päässet töihin vähäisellä koulutuksella. Suurten ikäluokkien edustajat pääsivät jo 1-3 vuoden koulutuksellaan johtotason hyväpalkkaisiin töihin. He eivät tiedä pätkätöistä ja 10 vuoden sijaisuuksista, ainainen pelko perseessä mitään.
Nykyisin suuri osa ikäluokasta suorittaa ylioppilastutkinnon, ja ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkinnnon. Onko järkeä opiskella lainarahalla 5-6 vuotta yo-tutkinnon jälkeen, valmistua työttömäksi ja tehdä pätkätöitä maisterina, esim. pienipalkkaisena toimistoapulaisena, 1500 euron kk-palkalla? Missä on vikaa? Yhteiskunnan rakenteissa on vikaa ja pahasti.
En ole kateellinen vaan realisti.
Luuletko, että me olemme saaneet asunnot maksettua alle 20 vuoden velalla. Palkat oli tosi surkeat. Meille oli pakko koulutus laittaa minimiksi. Saimme ammattiin koulutuksen. Me teimme TUOTTAVAA työtä. Laivoja, takkeja. kenkiä ym. että saatiin ns. Suomi nousuun. Sille emme voi mitään, että teidän ikäpolvi ei halua tehdä töitä telakalla tai rakennuksella. Teidän valintanne on opiskella herroiksi. Toiset suunnittelee IT alalla ja toiset on hoitoalalla,anteeksi vaan mitä tuottavaa työtä se on. Suuret ikäluokat on syntynyt heti sodan jälkeen. Onko niitä enää päättäjinä paljonkaan.
Lapsia tehdään nykyisin etuuksien toivossa. Tehdään pari lasta, että toimeentulo olisi parempi... MUTTA... mutta lapsi maksaa. Nykyisin en tiedä.. Tuoko lapsi leivän tullessaan, niinkuin vanhakansa sanoi.
Eikö verojuttuja säädellä sen takia, että Suomessa pysyisi vielä joku firma ja koulutetuilla nuorilla olisi töitä näissä firmoissa.
"Sille emme voi mitään, että teidän ikäpolvi ei halua tehdä töitä telakalla tai rakennuksella. Teidän valintanne on opiskella herroiksi."
Työn ja koulutuksen arvostus periytyy kotoa, eli minkälaista työtä pidetään arvossa ja millainen koulutus kannustetaan hankkimaan riippu paljolti vanhemmista. Koulutuslaitoksella on myös oma lusikkansa sopassa. Itsellä on tästä mielenkiintoisia kokemuksia, esimerkiksi yläasteen ja lukion opettajat (suunnilleen keski-ikäisiä ja vähän vanhempia henkilöitä) melko suorin sanoin ilmoittivat ammattikoulun olevan tyhmille ja ylioppilastutkinnon ja akateemisen koulutuksen olevan ovi onneen ja autuuteen. Omat isovanhempani (suurta ikäluokkaa) eivät pidä arvossa mitään muuta kuin akateemista koulutusta. Nämä arvotukset eivät siis välttämättä ole lähtöisin nuoresta ikäluokasta, vaan saattavat perityä kaukaakin "aikojen takaa".
"Toiset suunnittelee IT alalla ja toiset on hoitoalalla,anteeksi vaan mitä tuottavaa työtä se on."
Eihän hoitoala mitään materiaalista tuotakaan, mutta mietipä, millaiset olot olisivat esimerkiksi nykypäivän vanhuksilla, jos kaikki nuoret suhtautuisivat alaan kuten sinä? Kaikki eivät saa elää terveinä kotona kuolemaansa asti, eivätkä palvelutalot/vanhainkodit/vuodeosastot ynnä muut pyöri ilman henkilökuntaa. Luuletko, että "tuottavaa työtä" tekevät jaksaisivat tai edes inhimillisesti pystyisivät nykyaikana hoitamaan työnsä lisäksi huonokuntoiset vanhempansa? Olisiko vanhenevat siis jätettävä heitteille?
Suosittelen miettimään asioita hiukan pidemmälle, ennen kuin ryhtyy heittelemään syytöksiä.
Ei pidä paikkaansa. Kaikki suurten ikäluokkien edustajat eivät ole ikinä tehneet esim. ruumiillista työtä. Suuria ikäluokkia edustava anoppi on hienohelma, joka viilaa kynsiään ja välttelee ruumiillisia, likaisia töitä.
Minä olen kasvanut 1960- ja 70-luvuilla maalaistalossa, ja kaikkiin töihin osallistuminen (kotityöt, navettatyöt, peltotyöt) oli kotonani itsestäänselvyys.
Kyllä niitä köyhiä lapsiperheitä on nykyäänkin, entistäkin enemmän. Osalle vuokra-asuminen on pysyvä vaihtoehto, koska omistuasuntoon ei ole varaa. Asuminen kasvukeskuksissa maksaa maltaita. Koulut, opiskelupaikat ja työpaikat keskittyvät kasvukeskuksiin.
100 000 - 200 000 euroa on pieni raha asunnonostossa ja rakentamisessa. Isot lapsiperheet tarvitsevat isomman asunnon kuin 1-2 eläkeläistä. Nuoret perheet maksavat isoja asuntolainojaan pankkiin ainakin 20-35 vuotta.
Suurten ikäluokkien ostaessa ensiasuntojaan 1960-80-luvuilla, asuntojen reaalihinnat olivat huomattavasti edulllisemmat kuin nyt. Inflaatio söi lainapääomaa ja verottaja hyväksyi kaikki asuntolainan korot verovähennyksiin. Myös työpaikat olivat Suomessa ja varmalla pohjalla. Kun omistusasunto oli maksettu, olikin taas rahaa kesämökkeihin ja uusiin autoihin.
Kannattaisi ottaa kirja käteen ja lukea kansantaloustiedettä ennen kuin alkaa viisastella ja väittää täällä olemattomia. Sukupolvien sota on tosiasia. Tulonjaon epätasa-arvosta pitävät huolen häikäilemättömät, ahneet suuret ikäluokat.
Osa suurten ikäluokkien edustajista on ansainnut varallisuutensa ahkeruudella, rehellisellä työllä ja yrittämisellä. Osa kuuluu ahneeseen kansanosaan, jolle mikään ei riitä.
Mitä rikkaampi, sen ahneempi. On omistusasuntoa, kesämökkiä, kallista autoa, sijoituksia, pörssiosakkeita, lomaosakkeita, etelänmatkoja, ylenpalttista kulutusta. Tämä häikäilemätön, kovalla äänellä vaatimuksiaan toitottava etujoukko on häpeäksi koko ikäluokalle.
Älä ole katkera hienohelma on tehnyt sinulle maisterimiehen. Kyllä hän vielä löytää koulutusta vastaavaa työtä. Sinä saat maatalouslomittajan paikan.
SANOKAAPA HYVÄ SYY. MIKSI MINUN PITÄISI ANTAA ENNAKKOPERINTÖÄ?
Olen mennyt 15 vuotiaana töihin. Tehnyt töitä yli 40 vuotta. Lakisääteiset lomat pitänyt. Alkuvuosina lomaa vain 2 viikkoa/per vuosi. Lyhyet äitiyslomat. Maksanut asuntoni, autoni, velkani. En ole koskaan saanut Sossusta mitään. Joskus työttömyyskorvausta liitolta. Töitä on tehtävä vielä muutama vuosi. Oletan, että minulla ja miehelläni on "onnellisia" eläkevuosia ainakin 20. Mielestäni meillä on oikeus nauttia rahoistamme. Matkustella, harrastaa ja nauttia eläkevuosista, koska olemme ne todella ansainneet. Melkein 50 vuoden työstä.
Annamme rahaa jälkeläisillemme jos haluamme ei pakosta, vaan hyvästä sydämmestä.
Anteeksi kirjoitusvirhe.
Yhteen sydämeen ei mahdu kahta ämmää.
Pyytäkää vanhemmiltanne apua. Kertokaa rehellisesti mikä on tilanne. Älkää eläkö niinkuin miljonäärit. Sitten kiukuttelua, kun vanhemmat ei ymmärrä että leipä on loppu.
Keskustelkaa niinkuin täällä palstoilla tai vieraitten ihmisten kanssa. Sanokaa jos menee huonosti tai helvetin huonosti. Eiköhän apua löydy ennen katastroofia.
ihmetellyt. Olen tullut sellaiseen lopputulokseen asian kanssa, äidit ja isätkin auttavat tyttäriensä perheitä tarjoamalla ihan fyysistä apua ja tarvittaessa taloudellista apuakin helpommin kuin pojan perheelle tarjotaan.
Pojan oletaan vielä perheellsenäkin auttavan omaa lapsuudenperhettään ja vanhempiaan jopa taloudellisesti.Miksi?
Olisko niin, että tyttökin auttaa mielummin äiti kuin anoppia. On jotenkin kateellinen lapsista, miehestään ym. Tytöt helposti sanoo, että anoppi tulee kyttää. Anopin apua ei huolita, että saa haukkua miten paskamainen se on..
Anopilta kelpaa pelkkä iso tukku rahaa. Muuten voi pysyä pois.
Tunnut keskivertoa köyhemmältä.
Olen myös YH. lapset alkaessani 4,5v. ja 1,3 v. ikäisiä.
X-mies aina valisti lapsia siitä, kuinka äidillä on rahaa, se ei vaan anna.
Työni oli siivoojana / keittiöapulaisena ja palkallani eli siis kolme, eli 1 2.
Lapsilla oli siis käsitys, minulla on rahaa, en vain anna.
Siitä käytiin vakava keskustelu, viimein murrosiässä, jossa esitin perheen tulot ja menot. Sekään ei auttanut. Lopuksi kyselin, jos mulla on rahaa missä se on; asunko paremmin kuin te (nukuin OH nurkassa lapsilla omat huoneet), syönkö paremmin onko mulla paremmat vaatteet, käynkö ulkona enemmän tai poltanko juonko kuten isä niihin ei todella ole edes varaa.
Et varmasti ole huomioinut vanhempiesi tuloja ja menoja. Elämä on yli viisikymppisellä siinä, jos ei silloin kulje missään, ei kulje eläessään, terveet vuodet loppuvat. Apteekki ja lääkäri ovat suurimat tulon siirrot, niistä kustannuksista ei nuoriso välttämättä tiedä.
Vitsinä kuullee esim. "Jos Yli viisikymppinen herää aamulla terveenä, se on kuollut."
Nälkä ja halvin ruoka ovat syy ja se tunnustetaan julkisesti. Sairaampia ovat pienituloiset.
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/230801162053EH?openDocument
Nyt maksetaan opiskelijalle Opintorahaa, sitä ei tarvitse maksaa takaisin.
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/170501111907EH Kaikki saavat asumistukea.
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/260302085034EH?openDocument
Yksi lapsi YH = 100 euroa 36,60 euroa.
Lapsilisä on kuukausittainen, sama luokkaa kun ennen sai kolmenkuukauden välein, kahdesta ostovoimana silloin yhdet haalarit maksukerran rahasta.
Valitan et tajua vastuuta omasta elämästäsi, se alkaa jo lain mukaa 18 vuotiaana.
Mielestäni asia kuitenkin on niin, että monet istuvat rahakirstun päällä.
Lähimmäiset tarvitsevat rahallista apua. Ei heru vaikka olisi antaa. Mielummin kehutaan osakesalkulla, kesämökeillä ym.
TOIVOTTAVASTI MINÄ AIKANAAN TOIMIN TOISIN.
Vai onko asia näin: Köyhä antaa vähästäkin, rikas ei miljoonastakaan.
sellaisiin asioihin jotka minua kiinnostavat. Tarkoittaa siis löytökissatoimintaa. Kaksijalkaiset luuserit saavat ihan rauhassa vaikka narun kaulaansa pujottaa.
Keksitpä hyvän keinon päästä roikkuvasta anopista eroon.Senkus pyytää rahaa tai mieluummin testamenttaamaan rahansa,niin akka lähtee etelään eikä sen koommin näy:))))))
tepsii kuolaavaan miniään, kääntäen. Lopettaa rahan antamisen kokonaan, niin eipä tarvitse tuon seurassa enää kärvistellä (: Kaikki mitä antaa, antaa tavarana ja niin henkilökohtaisena, ettei siitä iloa heru kuin pojalle.
Tämä ketju on ollut erittäin hyvä.
Ajatuksella lukien löytyy täältä pitkälle koko Anoppi & appi keskustelujen ydin.
Lapset uskovat pyhästi vanhempien saavan rahansa hoksaus pokkaus lahjana.
Omaisuuden hankkiminen lainalla ja korkealla jopa 12 -14 % korolla.
Lainan takaisin maksu kymmeniä vuosia, silloin luopumalla kaikesta yli perustarpeen menevästä tarkkana, jopa ruokalaskusta on jäänyt _YMMÄRTÄMÄTTÄ _.
Ikävimpänä ikärasismina nuoret uskovat oikeuksiinsa saada kaiken valmiina, samaan elintasoon kuin vanhemmilla, heidän on kokoelämän aikaisena ponnistuksena.
Heillä on käsitys, että vanhemmat eivät tarvitse, eivätkä halua nyky-yhteiskuntaa ja sen tarjoamia mahdollisuuksia mm. opiskella, matkustaa, lomailla, sekä perus tarpeissa vaatteet (useampi vaatekerta) ja syödä joskus vaikka ravintolassa.
Edelliset sukupolvet ovat luoneet, työllä ja taistelulla sosiaaliturvan: Opintoraha, valtion takaama Opintolaina, (korko 4,5 %) asumistuki, lapsilisät, työttömyyskorvaus, (valtion ja ammattiliittojen) toimeentulotuki, eläketurva, sairaspäiväraha ja muut joita en nyt juuri muista.
Monissa tämän polven vanhemmissa löytyy sodan korvausten maksajia, psyykkisellä puolella.
Sota teki yhden ikäluokan sokeaksi väkivallalle, niin fyysisessä kuin psyykkisessä muodossaan.
Miten osallistuimme lapsuusperheidemme elannon hankintaa, siitä on monta erilaista tarinaa, jopa todella kovaa ja julmaa. Työ oli jo psyykkinen pakko, silloisen sodan jälkeisen puutteen ja tarpeen vaatimana, silloin ei neuvoteltu lapsen oikeuksista eikä tarpeista olla lapsi.
Kasvatus tavoista 50 -75 luvulla piti opiskelijan tehdä päätöstyö, pyysi Aamulehdessä kertomuksia tuon ajan kasvateilta kasvatustavoista. Vastauksia tuli paljon ja ne olivat kertomuksia aivan käsittämättömästä väkivallasta, opiskelija vaihtoi päätöstyönsä aiheen. Kuin kaikuna menneeseen 1975 tehtiin laki lapsen ruumiillisen "kurittamisen" estämiseksi.
Yhteiskunta on kehittynyt todella nopeasti niin teknisesti kuin taloudellisesti.
Historia ei kiinnosta, menneitä saavutuksia todella isoja ratkaisevia keksintöjä pidetään itsestään selvyytenä, tekijät ja maksajat elävät yhä.
Pyykkikone on 1950 -luvulta eikä ollut itsestään selvyys joka perheessä. Puhelin ja sähkö, tuttavani lapsuusperhe jossa 6 lasta ja vanhemmat saivat sähkön vasta 1958.
Niin syy menneen arvostamattomuuteen on kasvattajissa. Ehkä iloitsemme uudesta ajasta ja aikaan saannoksistamme niin, ettemme ole ymmärtäneet tintata nuorten päähän menneen työn arvoa ja vaatimia uhrauksia.
Kuinka moni haluaa tai edes kykenee muistelemaan sitä, millä ja miten tämä elintaso on hankittu. Todella, ei nykynuori sitä halua edes kuulla.
Tv tarjoaa monia kasvatus ohjelmia, pidän niiden seuraamisesta, koska saan niistä paljon lohtua. Voin nähdä omia kasvatus virheitäni ja ymmärrän niiden kautta paremmin, missä meni kasvatus pieleen.
Omat vanhempani päättivät kahden lapsen jäävän vanhuutensa turvaksi, oikeutta omaan perheeseen ei olisi. Maatalossa tarvittiin piika ja renki, minä karkasin kotoa veljestäni tuli peräkammarinpoika jonka morsian ammuttiin lennosta enne kuin ehti asettua "taloksi". Mummu ja vaari olivat vanhempiensa päättämässä avioliitossa.
Tämä yhteiskunta antaa ihmisarvon ja oikeuden omaan elämään.
Sosiaaliturva on hyvä, opiskelu mahdollisuudet samoin. Asumistaso on loistava sen takaa asumistuki järjestelmä, tukematta huonoa asumista. Tekniikka kaikissa on lyhentänyt matkat ja liikkuminen on helppoa.
Tämä vanhempien elatusvelvollisuuden piikkiin elelevä ahne ja omahyväinen osa nuorisosta, ovat hyvin ajattelemattomia ja suorastaan tyhmiä.
Täältä olen saanut lukea, kuinka tuleva vanhuus, tulee olemaan vielä kovempaa kuin oli lapsuus ja nuoruus.
Nuorille, jos vien kassillisen ruokaa, se on vain ruokaa. (Luuleeks toi anoppi, että meillä ei ole ruokaa.Ajatellaan.)
Jos annan muutaman setelin sillä on aivan erilainen vaikutus MIKSI?????
Vanhukselle, kun vien kasillisen ruokaa hän on TODELLA TYYTYVÄINEN. (Rahan antamisen vois ottaa loukkaukseksi)
ois varmaan kannattanu miettiä ennenkun niitä kakaroita alkaa pyöräyttämään. haluaisin tietää minkä ikäinen olet?
ite täytän kohtapuoliin 18, vuoteen en ole asunut äitini helmoissa, tämän vuoden aikana olen äidiltä pyytänyt rahaa yhdesti. en vain kehtaa pyytää, kun tiedän että on silläkin elämä ja pienet tulot, yksi sisar asuu vielä kotona.
minun mielestäni äidilläni ei ole enää minkäänlaista elatusvelvollisuutta minua kohtaan.
avokkini porukoilta en edes voisi pyytää rahaa, minusta se ois noloa.( avokin tilille joskus harvoin laittaavat pyytämättä.)
Välillä on tiukkaa, joskus vielä tiukempaa.ei se paljon hurraamista opintotuella ole, avokki käy nyt armeijaa, ei sielläkään kovin rikastu.
tämä nyt vaan minun näkemys asioista, eli mielestäni lapsia, jotka eivät asu edes kotona, saatika ovat täysi-ikäisiä, ei vanhempien tarvitse elättää. ja kyllä mä sanosin että jos avustaavat niin sit mieluummin sillä ruokasäkillä, koska siihenhä se raha kumminkin menee!
Enstennäkin, mikäs YH sinä olet, jos puhut puolisosi vanhemmista?
Mikäs raha-automaatti vanhempien pitäs olla?
Kyllä minun vanhemmat on antanut vähän rahaa välttämättömyyksiin silloin kun olin työtön.
Jos haluat sellaista rahaa, että voit itse päättää miten sen tuhlaat, niin ne pitää ansaita itse.
Omaa rahaa saa menemällä töihin.
Kokeilisit joskus, tekis varmaan hyvää sullekin.
Ennakkoperintöä annetaan sellaiselle, joka osaa käyttää sen hyödyllisesti.
Ei sinunkaan vanhemmat ole rahojaan ilmaiseksi saaneet?
Voinhan minä olla vaikka Yrjö Helminen tai Yvonne Holmström. Ikäni on varmasti 18 vuotta tai enemmän. Keskustelu on ollut aivan loistava.En olisi uskonut, että asiasta kehkeytyy näin hyvä ketju. KIITOS...
Ihan sama vaikka väittäisit olevasi kuka tahansa.
Ei kukaan tollaista valehtelijaa usko.
Ketjussa on haukuttu anopit, tyttäret, miniät, mutta ne iki-ihanat äidit on päässyt vähemmällä. Kyllä ne äidit eli lästen mummitkin odottaa äitienpäivänä saavansa hienoja lahjoja, että saavat eläkeläisten kemuissa kehua näin hyvin meidän nuorilla menee. Olen monesti ostanut melkein viimisillä rahoilla mummeille kunnon lahjat,ettei ne tietäis kuinka huonosti meidän raha-asiat on. Äidit sanoo ei tarvi ostaa mitään, mutta jos et osta naama on mutrulla.
Mikset sano nyt ei ole varaa muuhun, kuin korttiin. Miksi ihmeessä pitää teeskennellä omalle äidille.
Esimerkki vuosikymmenien takaa: Meitä oli useampi miniä. Äitienpäivänä yksi toi kattilan, yksi esiliinan, yksi kukkasen. Minä käsilaukun. Olin paras miniä pitkään, koska olin ilmeisesti vienyt sellaisen lahjan, että voi esitellä muille.
Kuullostaa hassulta, ei kai anoppi sentään äitisi ole. Meidän suvussa on onneksi lahjarumba karsittu minimiin; äitienpäivälahja vain omalle äidille, isovanhemmille kortit.
Aika jännä, jos jätät anoppisi ilman lahjaa. Hän on sentään synnyttänyt sinulle miehen. Ilmeisesti teillä on omat rahat miehesi kanssa ja hän ostaa äidilleen lahjan. Hyvä näin
Korjaus edelliseen. Olin ostanut lahjan, mutta tietenkin se oli koko perheeltä.
Minä ostin miniälle äitienpäiväksi lahjan.
Lisäksi toin reissusta ison sydämenmuotoisen peltisen suklaarasia.
Annan lahjan, itseni ja lapsenlapseni nimissä, en vielä ole päättänyt ennen vain jälkeen päivän..
Ilman Miniää en olisi mummu, eikä JUURI tätä lastenlasta olisi.
Olet maillman ihanin anoppi ja mummu. Tekosi on jotain ainutkertaista. Hyvää äitienpäivää itsellesi.
On äitienpäivä joskus varmaan ollut kottelemus maaseudun mummollekin. Koko suuri suku tulee kukkien kanssa onnittelemaan mökin mummoa maalle.
Leskimummo pienistä varoistaan laitto pöydän koreaksi. Kukat kuihtu,pihalla ruusuja on ostamattakin. Mummo jäi kauhulla odottamaan kesää, kun porukat on viikon.
Palstalta sen huomaa, miten on erilaiset käytännöt eri suvuilla. Meillä äitienpäivät, samoin kuin vaput sun muut pippalot, kuuluvat lapsille. Eli ne rusentuneet kukkaset hikisessä nyrkissä ja jotain suloista itsetehtyä mitä-se-nyt-sitten-onkaan lahjapaketissa. Emme anna suvussa aikuisten kesken lahjoja kuin erityistapauksissa, pyöreät vuodet, häät tms., poikkeuksena puolisot keskenään.
Minusta se on erittäin helpottava tapa, mutta kukin tyylillään.
Just joo... olet sellainen pihtari, ettei ukkoskaan saa ostaa lahjaa muille kuin sinulle. Sinä kehut lahjaa eteenpäin... saat aikaan pahaa mieltä.... anoppilassa....
juuri näin :D *ottaa luutansa ja käy*
Moni äiti tuntee raskaana painona äitienpäivän hössötyksen. Äitejä kiitetään 1 päivä vuodessa, muun ajan hän on vikapää lastensa epäonnistumisiin.
Anoppi vielä vähemmän odottaa ja saa kiitosta.
Eivät äiti/anopit juurikaan halua viettää äitienpäivää. Se kuuluu pienten lasten perheisiin.
Moni JOUTUU kustantamaan kahvit jälkipolvilleen, sen sijaan, että jälkipolvet hakisivat hänet omaan kotiinsa tai edes lähikahvilaan ja tarjoasivat hänelle äitienpäivälounaan tai -kahvin.
Moni äiti tuntee olevansa epäonnistunut ja tuntee kauhua lukiessaan kertomuksia sankariäideistä, jotka on palkittu presidentin tilaisuudessa.
Kyllä uskon puhuvani monien puolesta, kun sanon, että kortti postiin ja nimet siihen. Se riittää!
Taidat olla yksi tuhannesta. Kyllä mummot mielellään kehuu mitä on saaneet lahjaksi. Miniä orvioidaan sen mukaan millaisia varoja hänellä on. Rahaton miniä ainakin on kokenut näin. Minun poikani rahoilla elellään.
Mummo laittaa pöydän koreaksi, kun kultalapset tulevat perheineen.Ei olekaan oikeasti pulaa mistään. En kirjoita sillä ,että haluaisin häneltä mitään almua, vaan sillä, että yhtä lasta ja hänen lapsenlapsiaan, sekä miniää hän hyljeksii. Tulee sitten kun nämä suosikit on lähteneet ilmoittamaan, että olisi siellä vielä kupillinen kahvia, syöminen on jo siinä vaiheessa piilotettu. Ystävällisesti ilmoitamme ,että ei kiitos. Tämä menee yli hilseen , miksi ei saman perheen jäsenet ole samanarvoisia aidille.Tämä hyljitty asuu äitinsä naapurissa ja auttaa kaikessa häntä. Mainitsen vielä sen , että kyllä tuo joskus meille kavileipää, mutta hänen mentyään se on roskiksessa , kun on liikaa homekasvua. Minä siis kysyisin ,että kuinka tämä on mahdollista.
Menkää kutsumatta. Joka kerta kun näet vieraita tulevan. Olet varmaan ainoa miniä, olet vienyt äidin kultapojun. Tsemppiä.
Miehesi on liian tuttu. Aina saatavilla. Toiset tulevat kaupungista näyttävästi. Voi kehua ystäville. Niillä menee niin hyvin. Yleensä äidin suosikkeja on hulttiopojat. En tiedä miksi.
Muistan tarkkaan, kun olin itse alle 40 vuotta.
Meillä oli hyvin tiukkaa työttömyyden ja pienten palkkojen vuoksi. Vanhempani pärjäsi kohtalaisen hyvin. Kiukuspäissäni joskus ajattelin: Voisivat noikin antaa joskus rahaa. Äiti varsinkin hössötti pienten "turhien" antamisien kanssa.
Nyt olen siinä tilanteessa, että itse olisi mahdollisuus antaa rahaa, mutta se ei olekaan niin yksinkertaista. Mieheni ei ole sitä mieltä, että annetaan. Näin se vaan menee...
Paljon ajatuksia ja muistoja herättävä ketju.
Meillä äitini (*-18) yritti ensin hyvän sinnikkäästi "opettaa" siskojani lahjojen tuojaksi. Minä (*-48)olin ainoa johon juttunsa upposivat.
Aina mennessäni vein vähintään ½ kg kahvia, sekä jotain pientä tarvekalua keittiöön. (kahvikupit, erilaisia keittiötyövälineitä sun muuta) (kahvi maksoi yli silloisen käteen jäävän tuntipalkan)
Päästessäni matkan nopsasti vein esim. silakoita 4kg (lämpötila ;D) mustaamakaraa.
Koti oli hankalan kulkuyhteyden päässä, joten muut kuin kahvi viemisistäni, oli kotoa hankittavina vaikeasti saatavina. Kyläkauppa tuotevalikoimaltaan oli talvisin aika onneton.
Syy miksi vein "tuliaisia" oli äidin ainainen narina, ikuisesta aikuisten elättämisestä (vierailevat lapset), jota kuuntelin lähtiessäni viimeisenä kotoa, aina siskojen vierailun jälkeen. Minä kudoin pikku veljille, osti ja maksoin langat, äiti vaati lisää myös isälle. Kieltäydyin ja pääsin mykkäluokkalaiseksi.
Äitini oli hyvin lihava ja lyhyt, eikä valmiita vaateita kaupasta siihen kokoon ollut. Hän antoi siskolleni rahaa ja pyysi tuomaan hamekankaita. Sitten hän kehui kylällä tyttöjen tuoneen mainitsematta itse maksaneensa. ;D
Kuka tuntee Karman lain?
Isän (*-12)kuoltua; äiti kertoili kylillä maksaneensa tytöille satojatuhansia perintöä.
Mitään perittävää ei ollut, kiinteistöt sekä irtain, oli silloin jo ennen isän kuolemaa kaksikymmentä vuotta sitten, siirretty pojille.
En koskaan ole odottanut keneltäkään mitään, ehkä koska minulta on aina vaadittu.
X-mies 32v. alkoi yhteen mentyämme opiskella, minä tein 12 tunnin työpäiviä palkkatyöläisenä lapsellisena, 39v. nosti hänet pellolle. Hänen opintojensa rahoitus kohdaltani loppui siihen, olin vain yh. kahdelle lapselle.
Täytyy myöntää aina kuullessani tai lukiessani aikuisten (täysi-ikäisten)vaatimuksista elättämiseensä, joko vanhemmilta tai yhteiskunnalta, olen Hämmentynyt.
Silloin ei ollut valtion tukemia opiskeluja. Yhteiskoulu maksoi, samoin kaikki ammattiin valmistavat koulut.. Opintolaina oli tuntematon käsite..
En ole katkera.
Minulla on ollut Rikas elämä, kuin se kuuluisa Riepumatto.
En murentaisi elämääni vaihtamalla ylämäkiä alamäkiin. Tasapaksu elämä olisi jopa tylsää, tekisi hyvin ajattelemattomaksi, tyytymättömäksi ja vaativaksi muihin nähden.
Olen fyysisesti terve ja kiitollinen siitä.
"Maksan" tätä Jumalan Hyvää tekemällä vapaaehtoistyötä, heikkojen ja vähäosaisten avuksi.
Elämä on ollut hyvä, joskus yksinäinen. Jumalan tuki, mustilla raidoilla, on ollut toisinaan vaikeaa havaita. Aina matkan päästä katsoessaan näkee kuitenkin, Varjellus on kanssani.
Erosin kirkosta. Sivusta näkemäni ahneuden ja ihmisarvon tylyn loukkaamisen vuoksi, vanhukset ovat seurakunnan lypsylehmiä. Tyyliin; tarkoitus pyhittää keinot. Uskolla ei ole kirkon kanssa enää mitään tekemistä.
Nykynuori ei saa mistään esimerkkiä elämälleen.
Elatustyö tehdään kodin ulkopuolella, eikä siis kasvata ymmärtämään työtä ARVONA.
Osa työn arvosta on sen tuotto, jolla rakennamme elämämme. Juuri tuo raha jota aloittaja perään kuuluttaa, yhtenä ominaisuutena.
Yhteiskunta takaa kaikille jäsenilleen perustoimeen tulon ja määrätyn tason asumiseen asumistuella.
Puutetta on vain niiden ulkopuolella olevista "tarpeista/lisäarvosta".
Monilla nykynuorilla on käsitys siitä, että juuri tuo lisäarvo on elatusvelvollisuutta, joka kuuluu edelliselle sukupolvelle. (vanhemmille ja appivanhemmille)
Niin se maailma muuttuu, joskus suree saastuvaa ympäristöä, toisinaan miettii: sitä saa mitä tilaa. Ahneus ja muista piittaamattomuus rakentaa ympäristöä, kiivaasti yksilöä huomioimatta.
Minä Minulle; humisee tulevaisuuden taivaanrannassa,
kuten ennen illanrauha odottaessaan yönlevon alkamista.
Elämästä on ennen tullut "värikkäämpi" räsymatto, koska mitä hankit, teit sen eteen työtä. Sait onnistumisen ilon. Nykyisin ei ole malttia. Kaikki ostetaan heti ja maksetaan jos jaksetaan. Monet menettävät jo nuorena luottokelpoisuutensa ajattelemattomuuttaan. Vanhemmat antaa nuorille lapsille rahaa, kun ei ole aikaa olla heidän kanssaan. Nuoret tottuu, että rahalla saa kaikkea, mutta sillä ei saa tärkeintä onnellista elämää. Sen eteen on ponnisteltava, ei auta vaikka saisit kuinka suuren ennakkoperinnön. Köyhenpänä voit olla onnellisempi.
Ei kannata yleistää. Meillä ei anneta omille lapsille viikkorahoja eikä opeteta ylettömään kuluttamiseen. Rahankäyttö opitaan kotona.
Nykyään esim. omistusasunnon rakentava/ostava lapsiperhe jotuu pakosta ottamaan isompia lainoja kuin vanhempansa aikanaan. Meiltäpäin saa vanhan rintamamiestalon noin 170 000 - 200 000 eurolla. Uudemmat omakotitalot maksavat 250 000 - 350 000 euroa.
Suuret ikäluokat ovat todella ahneita! Kun he ovat hankkineet omistusasuntonsa 1960-80-luvuilla, on inflaatio syönyt ison osan lainoista ja lainakorkojen verovähennyksetkin ovat olleet huomattavat. On jäänyt rahaa sijoitettavaksi myös kesämökkeihin, uusiin autoihin, pankkitalletuksiin, osakkeisiin ja kulutukseen.
1960-80-luvuilla syntyneet ikäluokat voivat vain uneksia kesämökeistä ja uudemmista autoista. Hyvä kun saisi omistusasuntonsa kunnialla maksettua! Köyhiä ollaan ja köyhinä pysytään. Kurjuudesta pitävät suuret ikäluokat huolen.
Pääsemme eläkkeelle ehkä 68-70-vuotiaana, jos silloinkaan. Saamme itse kustantaa eläkkeemme, jos mielii pysyä hengissä työnteon lopetettuaankin. Lakisääteiset eläkkeemme tulevat olemaan todella pienet.
Ja että meidän köyhien lapsiperheiden pitäisi avustaa rahallisesti näitä ahneita suurten ikäluokkien edustajia, joilla on jo kaikkea! Minä en ainakaan avusta, koska appivanhempien törsäilyä katsoessa tulee ihan paha olo.
Nyt on halvat korot ja pitkät maksujat. Turha rutista. Jossain on kuitenkn asuttava,. Älä ole kateellinen vaan keskitä se tarmo työntekoon.
Ota eläkevakuutus ja jää eläkkeelle vaikka 60vuotiaana. Ota asioista selvää.
Täällä on kyllä jauhot ja akanat sekaisin.
Rahaa ja apua tivataan, kummankin puoliskon vanhemmilta.
Väliin huudetaan eläkeläis- isovanhempia rahaa jakamaan.
Mikä se nyt on, mitä täällä vaaditan? ihan tuon otsikon mukaan?
Keskustele anopista ja appiukosta.!!!
Säännöllinen raha-apu, (mahdollisista säästöistä) vaiko jo tienatusta eläkkeestä?
Mitä te sitten hyväksytte vanhempienne menoihin mikä olisi kohtuulista?
Jos ei asu omassa asunnossa asuu vuokralla,
joko velkarenkinä pankkiin
tai maksaa asunnonomistajalle; pääomatuottoa: vuokrana.
Vanhempien oma-asunto, nyt velaton, pitäisi antaa ennakko perintönä niinkö?
Minnes siinä asuvat vanhemmat? vai onko ajatus kuvio se, että he maksaisivat vuokraa nyt teille, kun tili pankkiin on tasan.
Eikö olisi sitten kohtuulista saada lääkäri ja kaikki lääkkeet ilmaiseksi Kelasta, silloin rahaa saataisi riittää jakoon lapsille ja lapsenlapsille?
Millainen on se tulotaso, joka vapauttaa elatusvelvollisuudesta aikuisiin ihmisiin.
Tiedän hyvin jatkuva lääkitys, sekä mahdollinen ruokavalio jonkin sairauden vuoksi saavat tulot jälleen eriarvoisiksi.
Kertokaapa, mikä on se vähimmäistoimeen tulo? Ihan Euroissa, jonka sallisitte vanhemmilleni ja isovanhemmillenne.
Yksin asuva mummu
Yksin asuva äiti
parina elävä mummu ja vaari
parina elävä äiti ja isä.
Perustoimeentulo mitä se on euroissa?
Kaksi erilaista valintaa. Olemme samanikäisiä. Sama tausta työelämässä. Vaateteollisuus lopetettiin Suomesta. Lähdimme uudelleen koulutukseen. Olen ollut koko ajan työelämässä valmistumisesta lähtien. (Nyk.vakituisena.)
Toinen on ollut pätkätöissä ja valinnut työttömyyden. Odottaa työttömyyseläkkeelle pääsyä. Tämän nyky-yhteiskunta mahdollisaa. Minä matkustelen, käytän rahaa, annankin rahaa läheisille. Toinen elää säästelijäästi. Valintakysymyksiä.... Nuorilla on samat mahdollisuudet. Kouluttautua uudelleen, jos maisterilla ei ole töitä, voi kouluttautua muulle alalle. Työnohessa, oppisopimuksella ym...
Aivan totta. Rahaa on ja sitä voisi antaa. Mutta on tällaisiakin lapsia olemassa. Annoin rahaa autoon. Auto ostetiinkin, mutta osa maksettiin velkana. Nuoripari tuli uuden auton kanssa muutaman kerran. Auto vaihdettiin halvenpaan rahat käytettiin ulkomaanmatkoihin ja muihin hömpötyksiin. Velat on maksamatta ja niihin pyydetään rahaa vanhemmilta. Vanhemmat ja appivanhemmat ihmettelee kakaroittensa käytöstä. Itse emme ole toimineet näin.
Onkohan tämä keskustelu turha. Appivanhemmilla on ehkä rahaa. Pääset osingoille. Silloin sinulla ehkä ei enää ole appivanhempia....
Ei ole kuin loputon suru.....
Tosi on. Vaihtaisin ilomielin rahat meidän iki ihanaan anoppiin ja lasteni mummiin... Jos se vaan olisi mahdollista.
Ihmiset ja läheisyys on elämässä tärkeintä. Ei raha. Sitä voi hankkia. Ihmisen elämä on ainutkertainen.
Tosiaan pakko minunkin lisätä oma lusikkani soppaan... Kovasti tässä keskustelussa arvostellaan nuorempaa sukupolvea?! Mä olen 21 wee (tulkoon se selväksi). Ei me kaikki voida olla niin työtävieroksuvia ja rahan ahneita, eihän?
Asun avoliitossa itseäni parivuotta vanhemman miehen (tai oikeastaan pojan?) kanssa. Hänen vanhemmillaan on viime vuosina ollut menestyvä yritys, eikä niinkään pikkurahasta pulaa. Mieheni on niin katkera siitä miten hänen 19 vuotias veljensä saa vielä vanhemmistaan kaiken hyödyn irti, kun asuu kotona. Nämä appivanhempani, ovat auttaneet monessa asiassa rahallisesti, vaikka meidän minun mielestäni pitäisikin pärjätä omillamme. Ongelma on siinä, että miehen pitää saada kaikki nyt, heti ja helpolla. (Ja kyllä, minustakin on mukavaa välillä päästä helpolla).
Minua hävettää tapa jolla omilta vanhemmilta huudatetaan rahaa, rahaa ja rahaa... Näin ei ole koskaan tapahtunut minun perheessäni. Meillä myös tapellaan aika usein siitä mistä taas keksisi muutaman kympin, että loppukuukin eleltäisi. Näiden tappeluiden yhteydessä minun vanhempiani on arvosteltu siitä, ettei apua heru vaikka kuinka olisi tiukkaa. Itse tiedän, että kyllä heruu sitten kun oikeasti on tiukkaa...
Ymmärrän kyllä, että YH:lla on tiukkaa, olenhan itsekkin sellaisen kasvatti. Suomessa harvemmin nälkään kuolee, joten sulla on täydet mahdollisuudet kasvattaa lapsesi niin, että myös he pärjäävät omillansa, kun on sen aika. Luovu turhamaisuuksista niin kyllä se siitä.
Just näin. Nuoret haluaa kaiken heti. Siitä seuraa perheessä riitoja. Luullaan, että appivanhemmat ym. piruuttaan ei avusta. Mutta jos oppii, että saa kaiken. Elämästä ei tule ainakaan helppo. Me haemme elämässä kokemuksia ja elämyksiä. Kärsimys opettaa meille eniten. Puutteesta opimme nauttimaan saavutuksista ja onnistumisista.Näin meistä kasvaa viisaita hyväsydämisiä ihmisiä. Tsemppiä sinulle. Pidä linjasi. Kiukuttelemalla ei tule, kuin paha mieli.... sinulle ja läheisillesi.
Olen ajatellut. Olisimmeko parempia appivanhempia, jos antaisimme jatkuvasti nuorille rahaa? Miksi???
Mikä perustelu olisi tähän sopiva????
Nuorena on voitava nauttia elämästä ja kaikki vaatii rahaa.
Ei se makuuhuone riitä, ainoana elämän nautintona.
ME elämme aikaa, jossa sivistykseen kuuluu rahan käyttö.
Mennyt aikanne oli tyytyväisyyttä perustarpeiden tyydyttämisestä.
Meidän maailmamme on aivan muuta.
Ymmärrän sen pelottavan ja ärsyttävän monia, nyt vanhempana olevaa.
Tehkää tilaa, tukekaa nuorisoa, se on teidän yhteiskuntapalvelunne ja välttämätön työnne tulevaisuuden ihmiskunnalle.
Veteraanipolvi sai kunniansa, mutta ei vaatinut tekemään samoin vammaiseksi/raajarikoiksi, kuin sota vaurioitti heidät. Miksi nykynuoren pitäisi olla samoin "vammainen" kuin te olette.
Aikananne saitte kuulla "sodansankareista" menneenä ja tapahtuneena.
Teidän aikanne menneisyydessä, on aineellisen puute.
Meidän tulevaisuus on oikeus nykyiseen elintasoon, ei siihen sodan jälkeiseen puutteeseen ja kurjuuteen.
Emme halua lippua Pendolinoon, sitten kävellä vanhojen junaraiteiden vuoksi.
Menneen ajan puuteiden vuoksi ei kellekään avustuksia kerätä.
Yritys pysäyttää aika tekniselle aamunkoitolleen on aika turhaan.
Osoittakaa kunnioitusta; tekniikan saavutuksille, elintason nousulle ja uudelle ajalle, tukekaa uuden ajantuloa juuri meissä suomalla se meille.
Minun vanhempani eivät juuri minua taloudellisesti auta, enkä sitä heiltä odotakkaan. Meitä on monta lasta, ja meidän perheessä on aina pidetty tärkeänä, että vanhemmat auttavan eurolleen kaikkia saman verran. On tottakai luonnollista että nuorin perheessäni on saanut eniten "tavaraa", jotka sitten on vienyt mukaansa omaan kotiinsa. En ole siitä hänelle katkera; hänhän on joutunut olemaan kotona ilman meidän muiden sisarien "seuraa", kun olimme jo muuttaneet pois kotoa.
Olen minäkin tiedostanut, että samanlaiseen elintasoon mitä vanhempani ovat saaneet, minulla tuskin on mahdollisuutta. Vanhempani, vasta viisikymppiset, ovat maksaneet 200 neliöisen asuntonsa (,joka sijaitsee yhdellä eteläsuomen suurimmista kaupungeista) velat pois, vaikka käytännössä vain isäni teki töitä. Toisaalta väitän, että vanhempani elivät aika nuukasti. He eivät olleet tottuneet nuoruudessaan asioihin, joita minä pidän itsestään selvyytenä (kuntosalikortit kaupungin hinoimpiin liikuntakeskuksiin, lapsena urheilureissut eurooppaan, nykyisin ainakin kerran vuodessa reissu Aasiaan, Afrikkaan tai Eurooppaan jne.)
Me kaikki lapset teemme/teimme kovasti töitä; opiskelujemme ohella. Isäni on aina pitänyt tärkeänä, että me lapset saamme opiskella, matkustella ja urheilla; sellaisiin "ylellisyyksiin" hänellä ei ollut varaa, kun hän on ollut viimeiset (35 vuotta) aina töissä.
Poikaystäväni perheessä rahaa annetaan avokätisemmin. Minun on vaikea suhtautua tähän, koska minun perheessäni lapset on kasvatettu siihen, että on kunnia asia pärjätä omillamme. Me kaikki olemme joutuneet ottamaan opintolainaa ja käymään töissä opintojen ohella, jotta kustantaisimme huvimme. On minusta kiva, että poikaystäväni vanhemmat antavat lapsilleen ruokakasseja mukaan, auttaa se aina meitä opiskelijoita/vastavalmistuneita. Mutta kaikki apu ei minusta ole tervetullutta. Esimerkiksi aikuisille lapsille oman maun mukaisten vaatteiden ostaminen (muulloin kuin jouluna ja syntymäpäivinä) on jo siinä ja siinä; vaikka lapset apua mielellään vastaan ottavatkin, ei heiltä itsekunnioitusta tarvitse viedä. Että jos haluaa lapsilleen vaatteita ostaa, niin miksei heitä sitten voi ottaa mukaan kauppaan?
Mieheni vahemmilla taas on kesämökki, jolla saamme käydä. Siitä olen tosi kiitollinen. Ei minun sitä tarvitse omistaa; mielestäni järjestely on minun kannaltani täydellinen; he sen omistavat ja huoltavat. Me nuoristo tietysti autamme kaikissa mökkiprojekteissa minkä ehdimme. Joskus tämä mökkikin jää meille. Turha siitäkään kateellinen olla.
Niin kauan kuin omat vanhempani pärjäävät taloudellisesti ihan hyvin, niin haluaisin heille tarjota yhdessäoloa. Kyllä uskon, että vanhempani sitä tällä hetkellä arvostavat eniten; että käyn heidän luonaan, autan sen (hemmetin suuren) talon ikkunoiden pesussa, pihatöissä sekä koiran ulkoilutuksessa jne.
Ja eiköhän siitä kaikesta, mitä meidän vanhemmat ovat omalla työllään ansainneet, joskus jää pieni siivu meillekin. Mutta en minä sitä heiltä kärky; senkun nauttivat rahoistaan ja vapaa-ajastaan. Huolestuneempi minä olen tästä vanhempieni sukupolvesta; mitä he osaavat tehdä eläkkeelle jäätyään kaikella vapaa-ajallaan, kun ovat niin työ orientoituneita?
olet.
Tuo on työssään hyvinpalkatun puhetta siis jo keski-ikäisen.
No jos viestistäni jotain päättelit, kun vanhempani ovat viisikymmpisiä.... itse siis vasta 25....Mutta sitä en kiellä, ovatko vanhempani itseasiassa tätä paljon parjattua "ahnetta sukupolvea". Eivät minun mielestäni ainakaan heidän elämänsä tuntien minulla ei ole ahneeksi heitä varaa arvostella. Itse tässä voisi katsoa peiliin.
Ajattelen vaan, kun kaikki pyörii rahanympärillä, niin pidättekö ilojuhlat, kun appivanhemmat kuolee???