Jotenkin rasittavaa.. Olen ihan onnistuneesti pudottanut painoa tämän vuoden aikana, mutta helposti se ei ole käynyt. Olen syönyt monipuolisesti ja terveellisesti enkä ole ns. ollut "nälkäkuurilla" vaikka kevyesti olen syönytkin. Kuitenkin lähes JATKUVASTI ajattelen ruokaa.. Varsinkin kun olen itsekseni. Minulla on ihan mielettömiä mielihaluja ja jos jotain herkkua olisi kaapissa niin luultavasti siitä en pystyisi kieltäytymään. Siksi en jääkaapissa/kaapissa mitään epäterveellistä säilytäkään. Joskus annan itselleni luvan herkutella pysyen kuitenkin tietyissä rajoissa. Odotan aina innolla sitä herkuttelupäivää, joka yleensä on lauantai.. Odotan liikaakin. Miten te muut saatte pidettyä ruuan pois mielestä? Tuntuu järjettömältä ja jopa sairaalloiselta ajatella jatkuvasti ruokaa ja ajankohtaa, milloin saa syödä. Olen terveellisessä ruokavaliossa onnistuneesti pysytellyt, mutta TODELLA tiukkaa tekee näiden ajatuksien kanssa
Ruoka mielessä
.....
4413
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
juttu, olen jo ruvennut epätoivoissani lueskelemaan keittokirjoja ja kaikkia muita ruoka juttuja, vaikka se vain pahentaa tätä päänuppia, mutta ei mahda mitään, ruoka kummittelee, kaikki ihanat voileivät ynm. vielä kun ukko on hoikassa kunnossa ja surutta mässää mitä vaan, ja on sille muutenkin laitettava ihan kunnon ruokaa, niin tuska tulee. Nytkin se lähti hakemaan pitzaa, että kiva juttu, kysyi toki että haittaako. Mitäs siihen vastaamaan, että kyllä haittaa, mutta hae vaan, enhän minä häntä voi pakottaa tähän rehujen pupeltamiseen, kun mitään tarvetta ei ole, hohoijaa sentään. Itse en kyllä ole onneksi sortunut mihinkään herkkuihin (suolaisiin, makeista en tykkää), vaikka niitä kaapit pursuaakin, muun perheen takia. Noh !yritettävä on vaikka hammasta purren, kait se ruoka joskus lakkaa nupissa pyörimästä.
Sama juttu täällä, ja näin on ollut jo useamman vuoden. En usko että se ikinä siitä muuttuu.
Taitaapa siis olla aika yleistä.. :) minä nytkin täällä haaveilen jo täysin huomisesta herkuttelupäivästä ja suunnittelen mitä söisin.. Hullua. Tekee mieli nyt jo kaikkea syömistä ja olevinaan on nälkä, vaikka ei voi olla koska äskettäin söin juuri ruisleipää. Pirullinen tunne tämä ruuan ainainen ajattelu.. Makeata ei minunkaan tee mieli, mutta suolaista.. voih.
mutta treenaamisen kanssa. Mietin koko ajan, milloin voin taas lähteä lenkille tai ovatkohan lihakset palautuneet että pääsisi salille (jep, ylikunto on koettu). Tiedän kyllä tuon tunteen kun jalat vie kuin itsestään koko ajan jääkaapille, ennen menkkoja iskee suunnaton ruokahalu. Siihen ei auta muu kuin hieman raskaampi lenkki jotta ajatuksetkin palaa ruotuun.
Toisaalle jo laitoinkin, eli NAUTI JOKAISESTA RUOKAHETKESTÄ, odota sitä, ja kun vihdoin saat syödä, nauti siitä täysin sydämin. Et tarvitse erillistä herkkupäivää mitä odottaa, kun jokainen ruokahetki onkin herkkuhetki.