Miksi ette kutsu enää kylään eronnutta sinkkunaista? Miksi ette enää lähde harrastamaan kanssani mitään? Eroni syynä ei ollut pettäminen kummankaan puolelta ja nyt olen jäänyt täysin yksin? Mitä te pelkäätte? Miksi ette kerro suoraan vaan aina kerrotte uskomattomia selityksiä?
Ykköset..
pelkäättekö eronneita naisia?
5632
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ne varmastikin pelkäävät että me heti käydään munan puutteessa heidän miehiensä kimppuun. Yleinen luulohan on että KAIKKI yh:t ovat sairaalloisen puutteessa eläviä ja kaikki miehet käy, varsinkin kavereiden miehet.
niinkään, mutta kaikki miehet luulevat että yh.naiset ovat munan puutteessa ja miehet taas katselevat kaikkia. Kerrankin mieheni uteli minulta miten ystäväni pärjää ilman miestä. Sanoin että hyvin, johon mieheni väitti että varmaan valehtelen, että jonkun kanssa se kuitenkin nuohoaa. Olin pitänyt miestäni aina älykkäänä, joten olin enemmän kuin äimistynyt. Aloin epäilemään asiaa itsekin ja olen pohtinut tietäisivätkö miehet tämän asian paremmin (mikä olisi tietysti luonnollista). Ehkä yh.t paneskelevat aina tilaisuuden tullen ketä tahansa. Yritin itse kuvietella itseni yh.n asemaan ja luulen etten ainakaan välittäisi yhden yön suhteista, minulle tulee niistä aina etova olo (nuorena tuli ainakin). Mutta olisinko voinut muuttua ja toisen läheisyyttä haluaisi kokea vaikka hetken verran. Ehkä ns. aikuisina halattaisiin aamulla ja sanottaisiin että kiitos hyvistä panoista...ööh, ne en usko tuhon itsekään, kaipaan ihmistä, en niinkään orgasmia vaikka tarvitsen niitäkin.
En pelkää eronneita naisia. Tunnen monia ja olen ystävä. Kylläkin halveksin paria tuntemaani naista ,jotka pettämällä toisen perheen miehen kanssa rikkoi avioliitot. Nyt on meidän ja teidän ja yhteisiä lapsia, joista näkee, ettei ole hyvä olla.
Perhe on lapsen kasvupaikka
En pelkää eronneita naisia enkä myöskään ikisinkkuja. Tosiasia on se, että vain todelliset ystävät jäävät, kun elämän tilanteet muuttuvat merkitsevästi. Bailukaverit eivät välttämättä hyväksy perheellistymistä ja bailaamisen vähenemistä. Vaikkei eläisi nyrkin ja hellan välissä, parisuhteessa toinen on otettava huomioon. Eronneilla on usein joka toinen viikonloppu lapsivapaata ja silloin he eivät halua tavata perheympyröissä ja itse taas ei välttämättä halua ajoittaa menojaan toisten vapaiden viikonloppujen mukaan.
Vastaeronneilla on usein tapana haukkua vastakkaista sukupuolta ja ainakin minä koen sen erittäin rasittavana, että eronnut nainen tulee meille kotiin ja alkaa haukkua erittelemättä kaikkia miehiä. Siinä ei paljon katsota, onko paikalla toisen aviomies tai omat lapset.
Jokainen kantaa vastuun omista päätöksistään ja lienee ihan selvää, että kaikkea ei voi saada. Ei voi olla eronnut ja säilyttää kaikkia entisiä ihmissuhteita. Sama pätee yleensä myös toisin päin eli naimisiin mennessä osa ikisinkkukavereista poistuu kuvioista. Ei siinä ole sen kummempaa.
Tosin, yksi viime aikojen kommentoiduimmista ketjuista tuossa alla antaa kyllä yh-äideistä aika omituisen kuvan naimissa olevien miesten käytöstä seksitarpeisiin...
suuren osan ystävistään kun paljastui pettäjäksi. Jopa sellainen mies, joka ennen minua tiesi pettämisestä otti etäisyyttä mieheeni. Tästä en voi vetää muuta johtopäätöstä kuin (kuten tilastot kertovat), että muut miehet ,jotka eivät petä eivät myöskään arvosta pettäjää.
Minulla on ystävät tallella ja jopa kavereista on tullut sydänystäviä, emmekä me todellakaan kokoajan jauha tuota pettämistä. Tosin silloin kun minulla on tosi paha olla saan muutamasta luottoystävästä kuuntelijan. He ovat sanoneet, että ovat aina valmiit kuuntelemaan ja tukemaan. Koen olevani onnekas ja kiitollinen näistä ystävyyksistä.
Miehellenikin olisi mielestäni tärkeää olla ainakin yksi ystävä ,jonka kanssa voisi asiallisesti puhua tunteistaan ja oloistaan.
Siis en pelkää sinkkuja enkä eronneita.