pientä pureksittavaa kanssasisarille aiheesta miten vittumaisia me naiset osataan suhteessa olla!?!Enkä tarkoita et miehet olis mitenkään pulmusia, mutta siis naisista vois käyttää paljon bitchimäisempää kuvausta.
No niin siis, heittäisin muutamia paloja kurkkuun pureksittavaksi, miksi NIIN USEIN näin?:
Mun mielestäni meillä naisilla tuppaa tapahtumaan ensimmäisen kutemiskauden, rakastumisen ja vimmaisen seksiaktiivisuuden jälkeen joku omituinen roolinmuutos. Kun ollaan se ukkokulta saatu kylkeen visusti kiinni -mieluiten kuuliaisesti tottelemaan- niin sitten alkaa se pomotus. Oikea perheen pääkanan roolinhallinta. Ukko ei tee mitään oikein, pitää kiinnostua "oikeista" asioista, pukeutua niihin vaatteisiin joita mamma valitsee, seksiä saa silloin kun mammalla on hyvä päivä ja ukko on ollut kilttinä jne jne.
Itse elin tällaisessa suhteessa naisena liki 10 vuotta. Ensin kaikki oli hyvin, naitiin kuin kaniinit ja kemiat toimi henkisen puolen lisäksi.
Tuli 3 lasta ja välit alkoivat väljähtyä. Mies harrasti kuten ennenkin, mutta minä , entinen herkkupeppu ja eroottinen puoliso, kotona pyöristyin... ja muutuin hissukseen noita-akaksi, jos rehellisiä ollaan.
Mun herätykseni tapahtui siinä, kun nämä asiat oli vielä jäsentymättömänä päässä, että mitä meille on (jo?) tapahtumassa, miks mua vituttaa vaan kaikki niin perkeleesti??? Seksi ei kiinnostanut pätkääkään, ei kait kun inhosin itseäni. Koita sitten siinä olla houkutteleva ja eroottinen. Työpaikallani oli tuolloin pari muijaa, joista voi sanoa rehellisesti kaunistelematta, että suoranaisia monstereita! Havahduin totaalisesti näkemään oman suhteeni ja oman panokseni siihen tilanteeseen siinä vaiheessa, kun tää toinen työmuijista saarnaa "kuinka hän säännöstelee Kallen juustojen nauttimista, aijaijai kun parissa viikossa oli tullut 150grammaa painoa, ja aijai kun Kallea ei kohta kehtaa näytellä missään ja voivoi kun Kalle on nyt onneksi tajunnut kuinka jussipaidat sopivat hänelle, eikä farkkuja saa vanha mies enää käyttää"
Silloin... muistan kuin tunsin VALTAVAA vastenmielisyyttä ja häpeää, että voi VITTU, mustahan on kovaa vauhtia tulossa JUST tuomonen ämmä jos en tee jotain, ja sitäkö haluan?!?!
Ei helvetti. Sen tajuaminen muutti kaiken. Elettiin 90-luvun loppua. Aloin pohtia, että mitkä roolit meillä oli avioliitossa, miten mies kärsii mun ainaisesti nyreydestä ja vaatimisesta, ja kuinka miehestä oli tullut suorastaan varjo entisestään. Tajusin, että todennäköisesti mies ajatteli, että myöntymällä hän pääsee itse helpommalla, siis antamalla periksi ja suuntaamalla energian muualle.
Hiffasin, että en voi elää tai toisen puolesta, päättää hänen arvostuksistaan, vaan ainoastaan elää omaa elämääni täysipainoisesti. Tajusin, että mun yks vitutukseen vaipumisen syy oli 25 kg ylipainoa, jotka oli jämähtäneet raskauksien jälkeen. Joillekin se ei merkkaa, mutta mulle se oli ollut piilossa kaihertanut syy verhota itseni vaatteisiin ja inhota itseäni, VAIKKA miehelleni olisin kelvannut ihan millaisena tahansa. Nyt sen vasta oikein tajuan. Tein päätöksen, että vittuuntuminen loppuu NYT ja että alan tehdä viikottaiset itsehoitosuunnitelmat itselleni, mitä MINÄ ansaitsen niin ettei tarvitse vittuilla toiselle. Rakastin miestäni ja sitä enemmän inhosin itseäni, että miksi oi MIKSI pitää saada toinen tuntemaan itsensä noin onnettomaksi?!?
Aloitin kuntoilun, pitkästä aikaa. Harrastin kolmena iltana liikuntaa haluamallani tavalla, ja n. 1,5 vuoden kuluttua olin todella lähellä niitä mittoja kuin ennen lapsia. Kävin kampaajalla, ja eräänä kesäpäivänä havahduin, kuinka miehet katsoivat perääni ihaillen.Wau! Miehen kanssa oltiin alettu puida tunne- ja parisuhdesotkua yhdessä. Hän kertoi tuntemuksistaan, ja sanalla sanottuna mua ahdisti niin perhanasti, kuinka on voinut kahlita ja kiristää toista "ruotuun" noin kammottavasti?: ei seksiä jos ei oo pyykätty,puunattu,puhuttu kauniisti parin viikon ajan jne jne. Itse asiassa yksi vittuuntumisen syy on osaltaan mun kohdalla johtunut seksin vähyydestä! Aivan sama minkä painoinen olet: jos seksi on aiemminkin merkinnyt todella paljon, ólet siitä aina pitänyt ja häpeilemättä ilmaissut seksuaalisuuttasi niin kuinka käy jos ei enää saakaan? Varmasti alkaa jurppiin ja pahasti.
Oli helpottavaa tajuta, että me ei kukaan voida muuttaa ketään muuta kuin sitä joka tuijottaa sua peilistä vastaan. Tai voidaan yrittää, mutta SE ajaa puolisoa pois, pahimmassa tapauksessa toisen syliin.
Kiitän ukkoani, että sinnitteli mukana. Oli varmaan ajatellut, että jossakin ON se oma megabeibe edelleen, ja koittanut jatkaa lastenkin vuoksi.
Nykyään otamme parisuhdeillan tai viikonlopun n. 1-2kk:n välein. Viimeksi olimme täydellisellä seksimatkalla Amsterdamissa ;)
Appiukko totesi virne suupielessä kun lapsia mentiin hakemaan väsyneinä, että "no te kaks että ainakhaan oo nähthävyyksiä juur kattellu?"
Lopuksi siis pitää sanoa muille kanssasiskoille, että MIETTIKÄÄ niitä syitä: onko se sittenkin vitutus syvällä sisimmässä omaa ITSEÄ kohtaan, vai mikä saa suorastaan orjuuttamaan puolisoa??
Totta on se, että nainen haluaa seksiä puhumisen ja hempeilyn jälkeen, mies ehkä toisin päin. Nämä asiat vaan molempien puolisoiden tulis tiedostaa ja tehdä niitä kompromisseja. Seksiin voi suostua, vaikkei itse just nyt olisi nappulat kaakossa. Meillä ainakin toimii se, että mies kuiskuttaa korvaan: "nyt NYT haluttaa ja lujaa", eikä se vaadi kuin vaikka vähän luikkaria väliin niin kohta mennään ja kuumasti. SE on rakkautta!Halua tulla toista vastaan.
Sama toisin päin: jos nainen sanoo, että "ota syliin. Vaan syliin". Silloin miehen on ymmärrettävä, että nyt on pelkästä lämmöstä kyse, eikä tunkea kankea jalkojen väliin.Vain pidellä ja silittää.
Jos siis käy että ukko ottaa ja lähtee niin sitten on turha märsätä.Niin vittumaiselta kuin se kuulostaa.Miehille sanoisin, että älkää helvetti kärsikö tällaisessa orja-suhteessa! Avatkaa suunne, kertokaa mikä mättää! Elämä vapaana ei voi olla kauheampaa kuin Justiinan kaulimen alla eläminen!!!!!
Tajusin, että meillä oli todella lähellä, ettei mun ukkoni ottanut hatkoja.Kiitän siitä jotakin suurempaa voimaa että heräsin juuri viime hetkellä.
Ja kiitos jos jaksoit lukea. Toivottavasti tästä heräsi edes jotakin ajatuksia. Muistetaan ,että vaikka ne ukot ei ole pyhimyksiä, niin VAIN itseämme me kukin, sukupuolesta riippumatta, voidaan kehittää ja muuttaa.
No niin siis, heittäisin muutamia paloja kurkkuun pureksittavaksi, miksi NIIN USEIN näin?:
Mun mielestäni meillä naisilla tuppaa tapahtumaan ensimmäisen kutemiskauden, rakastumisen ja vimmaisen seksiaktiivisuuden jälkeen joku omituinen roolinmuutos. Kun ollaan se ukkokulta saatu kylkeen visusti kiinni -mieluiten kuuliaisesti tottelemaan- niin sitten alkaa se pomotus. Oikea perheen pääkanan roolinhallinta. Ukko ei tee mitään oikein, pitää kiinnostua "oikeista" asioista, pukeutua niihin vaatteisiin joita mamma valitsee, seksiä saa silloin kun mammalla on hyvä päivä ja ukko on ollut kilttinä jne jne.
Itse elin tällaisessa suhteessa naisena liki 10 vuotta. Ensin kaikki oli hyvin, naitiin kuin kaniinit ja kemiat toimi henkisen puolen lisäksi.
Tuli 3 lasta ja välit alkoivat väljähtyä. Mies harrasti kuten ennenkin, mutta minä , entinen herkkupeppu ja eroottinen puoliso, kotona pyöristyin... ja muutuin hissukseen noita-akaksi, jos rehellisiä ollaan.
Mun herätykseni tapahtui siinä, kun nämä asiat oli vielä jäsentymättömänä päässä, että mitä meille on (jo?) tapahtumassa, miks mua vituttaa vaan kaikki niin perkeleesti??? Seksi ei kiinnostanut pätkääkään, ei kait kun inhosin itseäni. Koita sitten siinä olla houkutteleva ja eroottinen. Työpaikallani oli tuolloin pari muijaa, joista voi sanoa rehellisesti kaunistelematta, että suoranaisia monstereita! Havahduin totaalisesti näkemään oman suhteeni ja oman panokseni siihen tilanteeseen siinä vaiheessa, kun tää toinen työmuijista saarnaa "kuinka hän säännöstelee Kallen juustojen nauttimista, aijaijai kun parissa viikossa oli tullut 150grammaa painoa, ja aijai kun Kallea ei kohta kehtaa näytellä missään ja voivoi kun Kalle on nyt onneksi tajunnut kuinka jussipaidat sopivat hänelle, eikä farkkuja saa vanha mies enää käyttää"
Silloin... muistan kuin tunsin VALTAVAA vastenmielisyyttä ja häpeää, että voi VITTU, mustahan on kovaa vauhtia tulossa JUST tuomonen ämmä jos en tee jotain, ja sitäkö haluan?!?!
Ei helvetti. Sen tajuaminen muutti kaiken. Elettiin 90-luvun loppua. Aloin pohtia, että mitkä roolit meillä oli avioliitossa, miten mies kärsii mun ainaisesti nyreydestä ja vaatimisesta, ja kuinka miehestä oli tullut suorastaan varjo entisestään. Tajusin, että todennäköisesti mies ajatteli, että myöntymällä hän pääsee itse helpommalla, siis antamalla periksi ja suuntaamalla energian muualle.
Hiffasin, että en voi elää tai toisen puolesta, päättää hänen arvostuksistaan, vaan ainoastaan elää omaa elämääni täysipainoisesti. Tajusin, että mun yks vitutukseen vaipumisen syy oli 25 kg ylipainoa, jotka oli jämähtäneet raskauksien jälkeen. Joillekin se ei merkkaa, mutta mulle se oli ollut piilossa kaihertanut syy verhota itseni vaatteisiin ja inhota itseäni, VAIKKA miehelleni olisin kelvannut ihan millaisena tahansa. Nyt sen vasta oikein tajuan. Tein päätöksen, että vittuuntuminen loppuu NYT ja että alan tehdä viikottaiset itsehoitosuunnitelmat itselleni, mitä MINÄ ansaitsen niin ettei tarvitse vittuilla toiselle. Rakastin miestäni ja sitä enemmän inhosin itseäni, että miksi oi MIKSI pitää saada toinen tuntemaan itsensä noin onnettomaksi?!?
Aloitin kuntoilun, pitkästä aikaa. Harrastin kolmena iltana liikuntaa haluamallani tavalla, ja n. 1,5 vuoden kuluttua olin todella lähellä niitä mittoja kuin ennen lapsia. Kävin kampaajalla, ja eräänä kesäpäivänä havahduin, kuinka miehet katsoivat perääni ihaillen.Wau! Miehen kanssa oltiin alettu puida tunne- ja parisuhdesotkua yhdessä. Hän kertoi tuntemuksistaan, ja sanalla sanottuna mua ahdisti niin perhanasti, kuinka on voinut kahlita ja kiristää toista "ruotuun" noin kammottavasti?: ei seksiä jos ei oo pyykätty,puunattu,puhuttu kauniisti parin viikon ajan jne jne. Itse asiassa yksi vittuuntumisen syy on osaltaan mun kohdalla johtunut seksin vähyydestä! Aivan sama minkä painoinen olet: jos seksi on aiemminkin merkinnyt todella paljon, ólet siitä aina pitänyt ja häpeilemättä ilmaissut seksuaalisuuttasi niin kuinka käy jos ei enää saakaan? Varmasti alkaa jurppiin ja pahasti.
Oli helpottavaa tajuta, että me ei kukaan voida muuttaa ketään muuta kuin sitä joka tuijottaa sua peilistä vastaan. Tai voidaan yrittää, mutta SE ajaa puolisoa pois, pahimmassa tapauksessa toisen syliin.
Kiitän ukkoani, että sinnitteli mukana. Oli varmaan ajatellut, että jossakin ON se oma megabeibe edelleen, ja koittanut jatkaa lastenkin vuoksi.
Nykyään otamme parisuhdeillan tai viikonlopun n. 1-2kk:n välein. Viimeksi olimme täydellisellä seksimatkalla Amsterdamissa ;)
Appiukko totesi virne suupielessä kun lapsia mentiin hakemaan väsyneinä, että "no te kaks että ainakhaan oo nähthävyyksiä juur kattellu?"
Lopuksi siis pitää sanoa muille kanssasiskoille, että MIETTIKÄÄ niitä syitä: onko se sittenkin vitutus syvällä sisimmässä omaa ITSEÄ kohtaan, vai mikä saa suorastaan orjuuttamaan puolisoa??
Totta on se, että nainen haluaa seksiä puhumisen ja hempeilyn jälkeen, mies ehkä toisin päin. Nämä asiat vaan molempien puolisoiden tulis tiedostaa ja tehdä niitä kompromisseja. Seksiin voi suostua, vaikkei itse just nyt olisi nappulat kaakossa. Meillä ainakin toimii se, että mies kuiskuttaa korvaan: "nyt NYT haluttaa ja lujaa", eikä se vaadi kuin vaikka vähän luikkaria väliin niin kohta mennään ja kuumasti. SE on rakkautta!Halua tulla toista vastaan.
Sama toisin päin: jos nainen sanoo, että "ota syliin. Vaan syliin". Silloin miehen on ymmärrettävä, että nyt on pelkästä lämmöstä kyse, eikä tunkea kankea jalkojen väliin.Vain pidellä ja silittää.
Jos siis käy että ukko ottaa ja lähtee niin sitten on turha märsätä.Niin vittumaiselta kuin se kuulostaa.Miehille sanoisin, että älkää helvetti kärsikö tällaisessa orja-suhteessa! Avatkaa suunne, kertokaa mikä mättää! Elämä vapaana ei voi olla kauheampaa kuin Justiinan kaulimen alla eläminen!!!!!
Tajusin, että meillä oli todella lähellä, ettei mun ukkoni ottanut hatkoja.Kiitän siitä jotakin suurempaa voimaa että heräsin juuri viime hetkellä.
Ja kiitos jos jaksoit lukea. Toivottavasti tästä heräsi edes jotakin ajatuksia. Muistetaan ,että vaikka ne ukot ei ole pyhimyksiä, niin VAIN itseämme me kukin, sukupuolesta riippumatta, voidaan kehittää ja muuttaa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
" Elämä vapaana ei voi olla kauheampaa kuin Justiinan kaulimen alla eläminen!!!!! "
Amen. Tuo kirjoituksesi taitaa olla jokaisen sinkkumiehen pahin painajainen- rakastamansa nainen muuttuu dominoivaksi pirttihirviöksi:/ Rupesin miettimään vastaisen varalle, jos samanlainen tilanne joskus tulee minulle eteen, että miten sellaisen voisi välttää. Tietenkin pysyttelemällä sinkkuna, mutta muuten- ei mitenkään? Hatkojen ottaminen on aina hyvä vaihtoehto, mutta jos on lapsia niin se on erittäin raskasta. Lasten takia sitä kai jaksaisi jonkun aikaa, mutta jos ei puhumallakaan saa toista "aisoihin"? Täytyy kyllä ihailla miehesi sinnikkyyttä ja mukautuvaisuutta.
Hyvä kirjoitus ja rehellinen puhe naisen vioista- harvemmin tuollaista näkee. Ja sori nyt, jos mies änkee tähän lätiseen pehmosia.
eli ehdottaisin, että miehet eivät naisen suututtamisen tai pihtaamisen ;) pelossakaan ala myötäilemään omista periaatteistaan. Niin usein käy jo heti alusta alkaen,ovela nainen kerii köyttä hitaasti mutta varmasti itselleen.. Siitä se sitten lähtee, valitettavasti. Nainen osaa valtapelin, ja hyvin osaakin. Tärkeetä on myös analysoida puolisokandidaatin huonojakin piirteitä, eikä sulkea niiltä silmiä. Asioista kannattaa puhua heti.
Sama juttu miehille omista puutteista suhteessa: puhukaa aivan heti kun joku narskuu hampaissa, hyväksykää se että naista monikin asia voi ottaa pattiin, mutta keskustelkaa!! Kummankin sukupuolen suhteessa pitäis oikeasti miettiä vastakkaisia ominaispiirteitä ja hyväksyä, että toista vastaan pitää tulla. MYÖS meidän naisten, ei meillä ole oikeutta ryhtyä kuola suupielistä valuen muuttamaan miehiämme heti papin aamenen jälkeen.
Mun miespuolinen työkaverini nukkuu vaimon pakottamana usein varastossa(!) jos mamma saa raivarin.Kysyin, että miksi helvetissä hän suostuu moiseen?!?!? Mies totesi, että siihen on ajauduttu , hän ei jaksa taistella vastaan vaan myötäilee hiljaa, JO lasten takia. Ja kun kysyin että miksi tilanne on päässyt tuohon jamaan niin hän totesi, että "sitä vaan aattelee että parempi olla sopeutuva jo alusta alkaen niin saa joskus pilluakin"
Voi itku :(
"sitä vaan aattelee että parempi olla sopeutuva jo alusta alkaen niin saa joskus pilluakin"
Taitaa siinä piillä jonkinlainen totuus, että (jotkut) miehet ovat vain sen pillun perässä? Jos miehellä ei mitään muuta syytä elämälleen ole, kuin totella vaimoaan sinä toivossa, että saisi joskus säälistä tuheroa, niin...? Ja suostuu vielä nukkumaan jossain varastossa? Pakkohan tuolla takana on olla myös rakkauttakin sitä naista kohtaan? Luulisin ainakin. Tai sitten "sen kaiken tekee siksi vain, että kulta se jaksais olla mun omanain"...Kuinka banaalia...Kuinka totta:/
Nojaa, meitä on moneen junaan ja jotkut tahtovat, että heitä komennellaan. Helpompihan se on elää, kun ei itse tarvitse tehdä mitään päätöksiä. Mukava palata äidin helmoihin vielä viiskymppisenäkin. Ei kyllä sovi minulle- vaikka paha sanoa, kun en ole kokeillut. Lähinnä kai se on sitten ongelma, millä sen naisen saa heivattua pihalle ilman sotaa, jos tilanne sitä vaatii. Nojaa, turhapa kai tuollaisia miettiä.
olet kerrassaan ainutlaatuinen. Kaunis satu keskellä erämaata.
Toivon todella et tallentuu johonkin alitajuntaan tulevaisuutta varten =)
Toi kun kuulostaa niin tutulta oman tuttavapiirin vanhemmista pariskunnista, akka nalkuttaa, tyrannisoi ja mies kulkee nöyränä perässä..
Täytyy vain toivoa ettei ala samaa mallia itse toteuttaa tai ainakin herää ajoissa niin kuin sä!!
aivan kerrassaan LOISTAVA kirjoitus!Ja niin täydellisen totta.. Juuri noita asioita olen mäkin miettinyt,mutten ois osannut laittaa mustaa valkoiselle!! Lähipiirissä on niin monta justiinaa, oma sisko pahimpana esimerkkinä.
Mä olen itse suuressa marketissa töissä ja toi sun kertomus antoi nyt näille vuosia näkemilleni tapauksille joitakin selityksiä.Näitä kuvaamiasi naisia näkee joka päivä marketeissa kulkemassa edellä suu viivana kun mies tulee kärryjen kanssa hiljaa perässä. Nainen päättää mitä ostetaan, mitkä tomaatit valitaan ja tietenkin se nainen vaan osaa valita ne oikean laiset omenat. Ja mies vaikenee. Vaikkei juuri sanoja käytetä niin siis jotenkin vaan voi aistia suuren kylmyyden.Näitä tapauksia on paljon, aivan LIIAN paljon!! Ja sit mä olen ihmetellen miettinyt miks mua niin puistattaa tän kaltaisten naisten kohtaaminen ja käytös??Kun eihän asia mulle kuulu,itse vasta aloittelen parisuhdettani.
Nyt kun luin sun tarinan niin asioita tosissaan loksahti paikalleen. Helvetin rehellistä ja viisasta tekstiä. Kiitos sulle ja loistavaa jatkoa!!
Se mitä Marketeissa sun muissa paikoissa pariskunnat tekee tai käyttäytyy, ei kerro koko kuvaa, ei lähellekään , parisuhteesta. Voihan olla kummallakin huono päivä tai mikä tahansa syy, jolloinen ulospäin näyttää, että akka on riivinrauta ja ukko hiljainen hissukka. Paras vain pitäytyä ja analysoida omaa parisuhdettaan. Kokemusta on minulla niin paljon edehdyksistä, " mitlät parisuhde näyttää ja mitä se oikeasti on" että tiedän mistä puhun. Eihän ole yhtään harvinaista kuulla lauseita "Mikä eihme noitakin pitää yhdessä?", "Miksi ihmeessä tuo akka/ukko ei lähde kävelemään tuosta liitosta" "Eipä olis uskonut, että nekin eroavat" jne. Me ulkopuoliset kun emme tiedä...
kirpaseehan se ku tossa on 99% jotka allekirjoitan heti.
Eihän muija voi myöntää ettei olekaan aina se enkeli/unelmien nainen
on todella upeeta tekstiä.
Hyvin kirjoitettu ja paljon ajatusta :)
Kokenut ao. suhteen. Nähnyt useita samanlaisia suhteita. Niin totta.
Hyvin kirjoitettu.
Usein sanotaan, että kihlasormuksen sisäpuolella on "parasta ennen päiväys". ;)
jossakin on jo puhuttu, että avioliitto pitäisi uusia tietyn ajan jälkeen. Kysyttäisiin taas, että "tahdotko?". Siinä olisi paikka molemmille puolisoille skarpata, kun tietää määräpäivän lähestyvän.
Mitenkä oikessa sinä oletkaan..Itsekin aloin tässä vuosi sitten miettimään mitenkä nykyään naisista on tullut ihan hirveän kauheita..Oma emäntä valitti koko ajan minun menemisistä ja harrastuksista..koko ajan kitinää ja ei ikinä tiennyt millä päällä muija mahtaa olla ja jos olikin hyvällä päällä niin se saattoi muuttua kun mulla soi puhelin ja kaveri pyyti esim kahvilla käymään.siitä alkoi hirveä sota, samoin kavereillakin ollut..Ensin puhutaan että tuetaan harrastuksiin mutta kun joutuu vähän enemmän aikaa viettämään harrastuksien parissa alkaa tulemaan kaiken maailman teksetiviestejä ja hirveetä paskoo...No minulla tuli mitta täyteen ja puhallettiin peli poikki..Sanoin naiselleni että olen todella helpottunut..kuukauden päästä minua rukoiltiin takas ja sovittiin neuvottelujen jälkeen että hän lukee tähän kirjallisuutta ja lupas hellittää..
Nyt menee tosi mukavasti mutta aina mulla on pelko että millonka siirtyy takas entiseen..Sitä minä en suostu enää koskaa hyväksymään itseni takia.Sitä vaan silloin uskoi että kyllä se siitä joku päivä muuttuu. Se on paras lääke kun sen itse huomaa. Sen myös päätin että minua ei enää koskaan poljeta pohjamutiin eikä syyllistellä turhanpäiväisllä asioilla.PISTE