Meni jalat alta täysin, molemmilta. Kaikki vaan natsas ja samantien. Aivan mieletön ihastuminen molemmin puolin. Ihanaa seksiä, loistavia keskusteluja, voi sitä tunteenpaloa! Sit kaikki vaan loppu, molemmat ihan romuna. Ei se loppunut tunteitten loppumiseen vaan elämäntilanteen mahdottomuuteen, koska kaikki sekaisin elämässä. Nyt ei olla missään yhteyksissä koska ei voida olla pelkkiä kavereita. Voiko tällaista koskaan unohtaa? Mitä pitäisi tehdä?
Kuin kohtaloa....
miettii ja miettii
71811
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No sitten vaan elämää järjestykseen!
Eikä hyviä muistoja kannata koskaan unohtaa, jos ne eivät tee kipeää.
hyväksyä, et sitä ei ollu sulle tarkotettu.
Jos molemmat ovat tulisesti rakastuneita ...
heittäydyt elämän vietäväksi tai sitten tyydyt siihen mitä nyt on.
Taidatte olla molemmat varattuja? Ajattelin vaan kun tuo voisi olla minun kirjoittamaani, ja niin ahdistaa se että tapasin hänet nyt kun elämä on mitä on. Kun vaan tuntuu että hän on se eräänlainen sielunkumppani ja elämä tuntuu iin tyhjältä ilman hänen seuraansa, jota en voi saada :(
Joskus halut ja himot vie mennessään,mutta myöhemmin ne suorastaan ällöttää sitten kun järki palaa takaisin.
Voi luoja...ajatukset pyörii vaan sinussa, mutta en voi ottaa tehdä mitään, koska en tiedä mitä oikeasti ajattelet ja tilanteemme on toivoton. Olispa kristallipallo, että tietäisin mitä oikesti ajattelet.
elämää, on aina myös TOIVOA =)Elämä järjestykseen, hop hop ja kullan luo!