mietin vaan voisko olla jotai tiettyjä tunnusmerkkejä millon laihduttaminen ei oo enää laihduttamista vaan muuttunut syömishäiriöksi..? kiitos vastanneille.. toivottavasti saan ystävällisiä vastauksia!
Millon laihduttaminen muuttuu
syömishäiriöks?
81012
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kysy vaikka jonkun esimerkkitapauksen muodossa, anna kaikki tarvittavat tiedot: Ikä, sukupuoli, pituus, paino ym. Sillä tavoin saat "oikeampia" vastauksia, oletan.
Eipä tässä tarvitse ikiä tai painoja.
Mun mielestä silloin, kun ns. ruoskii itseään laihdutuksen kanssa ja on jo esim. päässyt terveelliseen tavoitepainoon mutta haluaakin alipainoiseksi. Myös sellainen, ettei suo itselleen välillä lepoa, hemmottelua ja herkuttelua.
Laihduttaessa tulleet pakonomaiset ahmimiskohtaukset saattavat kieliä syömishäiriöstä. Ruoan oksentaminen tietenkin kertoo bulimiasta. Ruoasta kieltäytyminen ja pakonomainen liikunta voi johtaa jopa hengenvaaralliseen anoreksiaan.
Jos laihduttaessa käyttää tervettä järkeä niin voi päästä terveelliseen elämäntapaan toden teolla kiinni ilman, että olisi kehitellyt syömishäiriötä tai kielteistä suhtautumista omaan vartaloon.
Helmikuussa aloitin aika tiukan VHH.n (168/65.5) tarkoitus oli pudottaa paino ennen kesää 60kg, kun paino alkoi lähenemään 60kg niin päätinpä tiputtaa 58.aan ja nyt kun on sekin tavoite saavutettu, niin edelleen päätin 56.n, pakko tehdä stoppi asialle jotenkuten, naama alkaa kohta näyttämään rusinalle kun tuota ikää on jo kuitenkin 38.
Tätä dieettihän kehutaan siitä, että voi jopa parantaa syömishäiriön, pahoin pelkään, että omalla kohdallani se aiheuttaa sen.
jos alkuperäistä kysyjää vaivaa joku tietty tapaus, kenties tuttava tai oma laihdutus, niin kuulemalla edellä kaipaamani tiedot, voi ottaa kantaa ainakin raakoihin faktoihin, mitä tulee painoindeksiin / ikään.
"Eipä tässä tarvitse ikiä tai painoja." Tuo nyt ei pidä alkuunkaan paikkaansa! Iällä esimerkiksi on erinomaisen tarkeä merkitys, jos vaikka kyseessä on murrosikäinen nuori tai vieläkin nuorempi henkilö.
Se, että on jostakin asiasta muodostanut oman mielipiteensä, ei todellakaan tarkoita sitä, että se olisi ainoa oikea tai edes oikea.
Lienee sanomattakin selvää, että on turha vähätellä muiden asiallisia vastauksia, kun ei täällä tiedä kuka puhuu ja millä tiedolla ja taidolla.
Sinä voit edelleen kirjoitella omia mielipiteitäsi, mutta anna arvo myös muille kirjoittajille!
Ehkä tuolla aiemmalla kommentilla tarkoitettiin sitä, että syömishäiriö on ennenkaikkea henkinen sairaus, ja sitä ei voi välttämättä nähdä päältäpäin, esim. bulimikko saattaa olla ihan normaalipainoinen vaikka oksentaakin silloin tällöin. Ahmimisestä kärsiväkin voi olla vain hieman ylipainoinen joten paino ei oikeastaan kerro mitään siitä onko kyse syömishäiriöstä. Eniten siitä kertoo ihmisen oma käsitys omasta kehosta ja ihmisen suhde ruokaan.
Itse olen laihduttanut/ tarkkaillut painoa jo 4 vuotta, ensin laihdutin 8 kiloa mutta en oikein osannutkaan enää lopettaa kalorien laskemista. Vaikka tälläkin hetkellä olen aika hoikassa kunnossa, 50 kiloinen, niin silti haluan olla laihempi. Kun syön ruokaa, syön ennenkaikkea kaloreita. Minä kuitenkin syön ne pakolliset kalorit, joten anoreksiaakaan minulla ei ole. En myöskään oksenna. Omasta mielestäni minulla ei varsinaista syömishäiriötä ole, mutta epäterveellinen suhde ruokaan joka tapauksessa. Jos syön esimerkiksi ison aterian, seuraa siitä kamala morkkis. Ajattelen ruokaa tolkuttoman paljon, ja suunnittelen jo aamulla mitä ja miten tulen päivän aikana syömään. Vaikka mun ei periaatteessa tarvitsisi stressata asiasta. En vaan osaa olla stressaamatta, vaikka ihmiset ihmettelee että mä olen niin laiha. Omasta mielestäni mä en ole ollenkaan laiha, ja vielä voisin hyvin muutaman kilon laihtua. Aiemmin mun tavoitepaino oli tämä 50, sitten 48 ja nyt 46-47.
on syömishäiriö. Työkaveri on tavallisen hoikka, mutta jokaikinen päivä puhuu laihduttamisesta ja kaloreista ja muotidieeteistä. Ei ole nälkä,mutta oli niin hyvää ruokaa,otan lisää,mutta kylläpä on paha olo,miks piti ottaa lisää. pari tuntia menee,jo on kaapeilla etsimässä mitä on kahvin kanssa,pullaa tai keksejä tai leipää. Samalla miettii mitä illalla syö. Aamu alkaa valituksella en ole syönyt aamupalaa ja taas se sama alkaa alusta.
Vahtii ja kyttää kaloreita vaikka ei ole tarvis,purnaa ruuasta,mutta silti syö kaksin käsin.
Kuluttaa kuitenkin kaikki, koska on hoikka,mutta se jatkuva ratkutus siitä ruuasta on mun mielestä jonkinsortin ongelma. Jokaikinen päivä!
Kysyjä kysyi ihan yleisesti milloin laihdutus muuttuu syömishäiriöksi tms. ongelmaksi. Luultavasti olisi jo alussa kertonut tarkemmin yksityiskohtia, jos hakee tiettyyn yksilötapaukseen vastauksia. Tuohon kysymykseen voi ihan maalaisjärjellä vastata suoraan oman mielipiteen kautta, jos ei välttämättä ole syömishäiriöiden tutkija. Minä en ole, mutta osaan kyllä sanoa, milloin ravinnon saantiin ei suhtaudu enää järkevästi tai näkee oman ruumiinsa vääristyneesti.
Mielipiteet ovat mielipiteitä, siksi sen ilmaisinkin, koska en jakele mitään "totuutena". Lukijalla on vastuu siitä, miten toisten neuvoja ja mielipiteitä hyödyntää tai analysoi.
Enkä muuten missään vähätellyt sinun tai kenenkään muun vastauksia, totesin vain miten itse tulkitsin tilanteen. Outoa, että otit sen vähättelynä. Kannattaa tässä verkkomaailmassa suodattaa sellaiset asiat pois, joista ei voi olla varma millä tavalla kukin mistäkin viestii.
No hauskaa, että muutkin ovat kommentoineet tähän keskusteluun. Mielenkiintoinen ja ajankohtainen aihe.
"Lukijalla on vastuu siitä, miten toisten neuvoja ja mielipiteitä hyödyntää tai analysoi."
Siinäpä se tulikin lyhyesti sanottuna. On nimittäin aivan edesvastuutonta antaa täällä "ohjeita" ongelmiin, jotka aivan selvästi vaativat ammattiauttajan apua.
Ammattiauttajat eivät jakele ohjeita ja neuvoja näillä palstoilla, mitä tulee esim. anoreksiaan.
Joku ammattiauttajaa leikkivä voi tehdä peruuttamattomia tekoja, jos ei lukija osaakaan "suodattaa" annettuja neuvoja ja ohjeita oikealla tavalla.
Alkuperäisen kysyjänkin kysymässä asiassa liikutaan selvästi aihepiirissä, johon tarvitaan ammattilaisen apua. Ei täällä, vaan vastaanotolla.
Kaikella ystävällisyydellä, ei aihetta enempään omalta osaltani tähän ketjuun.
Hyvää kesän odotusta kaikille!