Minä ainakin olen päättänyt että en ala itkemään enää miesten perään! Jos eivät tajua mitä menettävät kun eivät halua tutustua tms. niin antaa olla. Yksin pärjään hienostikin ja sehän on opittava ennenkuin voi olla kenenkään kanssa.:)
Aion olla iloisella mielellä ja tehdä kaikkea kivaa kuten harrastaa liikuntaa, käydä shoppailemassa ja pitää muutenkin hauskaa! :)
Ei valiteta enää siitä ettei oo miestä tai naista tai ettei kukaan huoli tms. vaan ollaan iloisella mielellä ja unohdetaan hetkeksi se puoli kokonaan ja keskitytään kukin muihin asioihin ku siihen synkkyydessä olemiseen. Tiedän, se ei ole aina helppoa mutta yrittää kannattaa aina ja siitä saa paremman mielen! :D
Kaikille on joku tarkoitettu ja jos ei oo niin kyllä itsenäisestikin voi olla yhtä onnellinen!
Hyvää kevättä kaikille!! :) :)
Aion olla iloisella mielellä ja tehdä kaikkea kivaa kuten harrastaa liikuntaa, käydä shoppailemassa ja pitää muutenkin hauskaa! :)
Ei valiteta enää siitä ettei oo miestä tai naista tai ettei kukaan huoli tms. vaan ollaan iloisella mielellä ja unohdetaan hetkeksi se puoli kokonaan ja keskitytään kukin muihin asioihin ku siihen synkkyydessä olemiseen. Tiedän, se ei ole aina helppoa mutta yrittää kannattaa aina ja siitä saa paremman mielen! :D
Kaikille on joku tarkoitettu ja jos ei oo niin kyllä itsenäisestikin voi olla yhtä onnellinen!
Hyvää kevättä kaikille!! :) :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Elämä on liian lyhyt turhiin itkuihin ja katkeruuteen!!
Mikäs tässä istuskellessa :). Lauantaita vietän lakuja syöden ja ikkunasta paistaa aurinko. Tämä on taas niitä elämän pieniä mutta niin ihania hetkiä. Tällä hetkellä en miestä kaipaa...
...mutta huomenna voi taas olla toinen ääni kellossa ;)....
Ihanaa kevättä teille kaikille!
Totta!!
Elämä on liian lyhyt hukkanheitettäväksi.. mikset tekisi siitä siis täydellistä. Onnistuu se sinkkunakin, ehkäpä moninkertaista paremmin.
Silloin valitetaan, kun ei ole ketään ja sitten kun on joku valitetaan, alkaa iänikuinen parisuhdelässytyshömppä jota ei kestä erkkikään.
Itse olen päättänyt tai oikeastaan en niinkään päättänyt vain sisäisesti hyväksynyt sen, että jotkut ihmiset on luotu elämään yksin elämänsä onnellisesti loppuun asti.
En osaisi edes kuvitella enää rakastuvani kehenkään, sillä minulla on todella hyvä olla näin.. :) Miksi siis haaveilla paremmasta, kuin ei siitä tiedä.. heh
...entäs jos voittaa yksinäisyyden? Eiks siinä oo vaara ettei ketään tosiaan kaipaa jos tosiaan pärjää turhan hyvin yksinkin? Toinenhan tulis lähinnä sotkemaan asunnon,muuttamaan järjestyksen jne.
Pitää sen toisen sen verran ojennuksessa, ettei se sotke asuntoa tai muuta järjestystä?
Lopetin sen oikean etsimisen väenvängällä ja kas, olikin aikaa kuljeskella kaikessa rauhassa hymyillä sopivan näköisille vastaantulijoille mitään senkummemmin tarkoittamatta. Yks kaks ja sain hymyn vastaan ja tervehdyksen kaupanpäälle, siitä paikasta metsästäjänvaistoni jälleen heräsikin ja sovimme päiväkahvitapaamisesta. Siinäpä iltakin vierähti tutustumisen merkeissä, aika näyttää mitä tuleman pitää.
Siis niin, että kun lakkaa etsimästä ja yrittämästä ja keskittyy muihin asioihin, yhtäkkiä voikin käydä niin, että eteen tupsahtaa juuri sellainen mielenkiintoinen ihminen, jota on etsimällä etsinyt.
Omaa kokemusta tuosta ei ole, mutta niin ne viisaat sanoo. =)
Kun vaan itsekin löytäisi sen sisäisen rauhan ja osaisi lakata etsimästä...
Kesti aikansa ennenkuin osasin rauhoittua. Kävin pääsiäisenä ravintolassa enkä hakenut ketään tanssiin, kuljeskelin ja jututin mukavan näköisiä naisia muutamalla sanalla kutakin. En edes yrittänyt saada ketään mukaani, enkä saanutkaan (ravintolasta).
Tuli yllättävän rento olo kun ei ollut mitään painetta iskeä ketään, rentoa huulenheittoa ilman paineita. Pitkästä aikaa hupaisa ilta ravintolassa enkä ottanutkaan kuin paukun tunnissa, rauhallista kiertelyä lasin kanssa ympäri salia. Kotiin lähdin kello kahden aikoihin koska kaikki väki alkoi olla aikalailla juovuksissa.
sisäisen rauhan löytäminen ja etsimisen lopettaminen onnistuu parhaiten, kun on jo tavannut sen oikean.
On se niin väärin.