Olemme seurustelleet nelja vuotta ja pian menemme naimisiin.Kaikinpuolin han on kultainen ihminen kaikkine vikoineen tietysti.Haluaisin kuulla teilta muilta albaanimiesten vaimoilta missa asioissa teilla on erimielisyyksia tai ongelmia.Mun miehelleni esim kellolla ei oo mitaan merkitysta.Jos han sanoo piipahtavansa jossain siihen voi menna monta tuntia ja siita olen hanelle joskus sanonut.Myos tupakointi arsyttaa.Mun pyynnosta han ei polta sisalla mut joskus kun en oo kotona han on niin tehnyt.Kaverit on myos alyttoman tarkeita.Ja han viettaa heidan kanssaan valtavasti aikaa pitkien tyopaivien lisaks.Haluaisin enemman yhteista aikaa.Muuten olemme samalla aaltopituudella ja meil on hauskaa ja rakastan miestani.Otan toki kulttuurierot huomioon ja tottakai jokaisella on tietty malli minkatakia han kayttaytyy niin.Olis siis kiva kuulla teilta muilta kaikkea mita haluatt kertoa hyvia puolia ja asioita joissa tulee erimielisyytta
kosovolaisen miehen muija
stiina
505353
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 50
Vanhimmat
jos jo nyt on tuollaista menoa niin naimisiinmenon jalkeen asiat ei ainakaan tule edistymaan parempaan suuntaan.
mika kiire on naimisiin? odottele vila pari vuotta niin asiat varmasti selkiintyy sinullekin.
Suhdetta hiertää varmaan eniten se, että minä olen hyvin vahvatahtoinen nainen ja tiedän juuri miten haluan asiat tehtävän ja teen myös. Voisi kai sanoa, että olen tarmokas ihminen ;o)
Ja mies taas on sitä vastakohtaa... Hän menee usein sieltä mistä aita on matalin, ei jaksa ponnistella, ei viitsi suunnitella asioita etukäteen ja saattaa olla jopa välinpitämätön (!). Kai se on sitä mentaliteettia, että "asiat hoituu kun ja jos on hoituakseen".
Ja minulla menee hermot! Ja sitten miehellä menee hermot kun hän on sitä mieltä, että (quote) "yritän opettaa häntä, kun tiedän kaiken muka paremmin". Ja aikuista miestähän ei kukaan opeta. Piste. :oD
Se on meidän suurin ongelma...
Muuten mies on rakastettava ihminen, jonka kanssa olen samalla aaltopituudella. En oikein keksi mitään muita suuri ongelmia - pienempiä juttuja vain. Tuohon edellämainittuun "mennään sieltä mistä aita on matalin" -luonteenpiirteeseen liittyy mieheni taipumus kertoa joskus valkoisia valheita, (kun ei kuulemma jaksa käsitellä jokaista asiaa kanssani juurta jaksaen) joka meillä on myös ongelma (inhoan valehtelemista!). Ja onhan sekin, että ukko on hiton heikkohermoinen aamuisin kun herää. Ei ole koskaan aamua kun hän heräisi iloisin mielin! Aina sitä saamarin äksyilyä saa kuunnella kunnes hän saa kupin kahvia ja kuunneltua rakkaat aamu-uutisensa... Olenkin jo oppinut olemaan keskustelematta ensimmäiseen puoleen tuntiin mitään. ;o) Niin ja sitten hänen sukat haisee ja hän kuorsaa joka ikinen yö niin että talo tärisee! :oD Sekin rassaa hermoja. Ja hän on armoton penkkiurheilija ja kaukosäätimen valtias. Grrrr....
Vanhemmiten mies on rauhoittunut, joten hän ei hyppää baareissa tai kylillä, eivätkä kaverien olemassaolo häiritse. Päinvastoin, tykkään kun hän joskus lähtee omille menoilleen ja myös siitä kun tulee vieraita kylään.
Mieheni myös tupakoi, kuten melkein kaikki tuntemani albaanimiehet, mutta ei koskaan kotona sisällä eikä lähelläkään lapsia. Kodista ja lapsien hyvinvoinnista hän on hyvinkin tarkka. Omassa romussa "raksa-autossaan" hän polttaa, mutta ei se minua häiritse, hän sillä töihin aamuisin päristää, en minä.
Kellon kanssa mieheni on tunnontarkka ja minä taas se, joka nukkuu aamuisin pommiin ja joka liiottelee esim. nopeuttaan "piipahtaa kaupassa" - aika vaan venyy (kuten tämä kirjoitus).
Taustatietona: Mieheni on Albanian albaani ja olemme olleet yhdessä pian 9 vuotta. Meillä on yksi pian esikoulukäinen lapsi.
ihmetellä, mitä naiset sietävät, kunhan mies on "erilainen". Erilaisuus taitaakin olla naisten yleisin fetissi.
Ei minun miehessäni mitään kestämistä ole! :oD Tuo meidän perheen suurin kompastuskivi on yhtä lailla minun vika kuin mieheni vika - sitä ei todellakaan tarvitsisi olla tällainen kontrollifriikki kuin minä olen. Voisi sanoa, että miehellä sitä on usein enemmän kestämistä kuin minulla. Sydänkin voisi paremmin kun vähän vähemmän stressaisi. ;o)
Ja mitä nyt tulee muihin mainitsemiini asioihin, niin hiokoaviin jakoihinhan löytyy deodoranttia ja kylppärin nurkassa jököttää pesukone. Aamuäreys on hyvin yleistä kansalaisuudesta riippumatta ja suurin osa tuntemistani naisista valittaa ainakin jonkin asteisesti kumppaninsa kuorsauksesta.
Niin, että pilkettä silmäkulmaan vain ja hyvää kevään jatkoa sinnekin! ;o)))
aika nopeasti olette tekin lapsen vääntäneet, jos olette olleet yhdessä 9 vuotta ja teillä on esikouluikäinen lapsi. tikittikö biologinen kello vai miehesi?
näiden kirjoitusten perusteella saatiin taas hyviä esimerkkejä siitä, kuinka ulkomaalaisille miehille annetaan anteeksi enemmän kuin suomalaisille. no sehän on ihan tutkittu tosiasiakin.
nimimerkki "en kuorsaa, olen syytetty aamuhyväntuulisuudesta, jalkani eivät haise."
Onko sinusta todellakin tuollaiset asiat sellaisia, jotka tekevät kumppanista huonon? Kuorsaus? (Hoidettavissa ja meillä häiritsevää vain talvisin, luultavasti nenän tukkoisuudesta johtuen)
Jalkahiki? (hoidettavissa vielä helpommin JA aivan täysin ihmisen päätäntävallan ulkopuolella - toisilla hiki haisee, toisilla ei)
Ja aamuäreys? So what? Sinä hymyilet aamuisin, minun mieheni kaipaa kupin kahvia ennen hyväntuulisuutta ja minä itse taas en pääse kovin helpolla sängystä ylös, joten aamu on yhtä kiirettä ja kaaosta. Ihmiset ovat erilaisia, eivätkä nuo asiat maita kaada, aamu pyörähtää käyntiin niistä huolimatta. Onneksi, muuten olisi kyllä pienet murheet. :o)
Ja meillä on siis PIAN esikouluikäinen lapsi, eli 5-vuotias, joka syksyllä menee eskariin. 3 vuotta olimme olleet yhdessä kun aloimme ajattelemaan lasta ja se oli ihan molempien yhteinen toive.
Mutta kuten jo toivotin, hyvää kevättä! Lähdenkin tästä nyt perheeni kanssa ulkoilemaan. *heippa*
mutta silti mies saa rauhassa valehdella. tapavalehtelija.
Eikö tullut jo selväksi, että olen luonteeltani aikamoinen pirttihirmu? :o)))
miksi sinun pitää vetää pirttihirmun roolia, ja silti miehesi on niin epäkunnioittava, että jatkaa valehtelemista. Noh, jokainen kai taaplaa tavallaan.
evelyn kirjoitti, että mies kertoo joskus valkoisia valheita kun ei jaksa käsitellä asioita vaimonsa kanssa juurta jaksaen, eikai se tarkoita että mies valehtelee jatkuvasti tai ettei kunnioita vaimoaan? ei ulkomaalaisenkaan miehen tarvitse olla täydellinen ollakseen rakastettava!!! teidän mielestä kai pitää, mutta me heitä oikeasti tuntevat ja rakastavat tiedämme että he ovat vain ihmisiä! älytöntä saivartelua! jos joku olisi parisuhdepuolella kirjoittanut saman asian mainitsematta ulkomaalaisuutta, olisi vaimo varmasti leimattu tiukkapipoksi ja mies ihan tavalliseksi mieheksi. vai mitä?
"Tuohon edellämainittuun "mennään sieltä mistä aita on matalin" -luonteenpiirteeseen liittyy mieheni taipumus kertoa joskus valkoisia valheita, (kun ei kuulemma jaksa käsitellä jokaista asiaa kanssani juurta jaksaen)"
olenko väittänyt, että suomalaisissa miehissä ei ole juntteja?
Tiesittekö, että monissa maissa valkoisten valheiden kertominen ja/tai koko totuuden kertomatta jättäminen on suotavaa, jos sillä vältetään konflikti tai säästetään vastapuolen tunteita tai kasvoja? Valheet monissa kulttuureissa siis kertovat pikemminkin kunnioituksesta kuin kunnioituksen puutteesta. Tämä perisuomalainen tapa puhua suu puhtaaksi ja kertoa koko totuus joskus töksähtäenkin, on aikamoinen harvinaisuus, eikä sitä suinkaan kaikissa maissa pidetä kunnioitettavana tapana. On siis ymmärrettävää, että monikulttuurisissa suhteissa totuuskysymys saattaa olla usein suurikin ongelma.
että sivistyneissä kulttuureissa vältetään viimeiseen saakka syitä, joiden vuoksi valehdellaan, jotta ei loukattaisi toista?
Kuten joku jo tuossa arveli, ei tuo valehtelu nyt meillä mikään suuri ongelma ole (taisin sen kyllä jo ekassa viestissäni mainita). Jos nyt ihan esimerkin vuoksi muistelen mikä viimeisin juttu oli, niin se oli sellainen, että mieheni makasi sohvalla ja katsoi SM-liigan loppuotteluita. Minä ohimennessäni kysyin, että onko hän maksanut sähkölaskun? Johon hän vastasi, että "joo, joo..." No, seuraavana iltana tulin makkariin (jossa tietokoneemme sijaitsee) ja huomasin hänen näpyttelevän laskua koneelle. Tivasin sitten tietenkin, että "etkös jo sanonut tuon maksaneesi?" johon mies vastasi, että "no joo, joo, muttakun oli se matsi käynnissä, enkä jaksanut mitään päpätystä kuunnella laskuista."
Niin...tuollainen pieni juttu, eikä juurikaan merkityksellinen. Mieheni mielestä pieni valhe oli ihan ok, koska olisin kuitenkin jatkanut keskustelua kesken hänen tärkeää matsiaan ja alannut pätemään laskun maksun tärkeydestä ja minun mielestäni taas kaikenlainen valehtelu on perseestä, koska enhän minä suinkaan mikään kohtuuton "bitch" ole (vai olenko?).
Vain arvata saattaa miten homma olisi sujunut, jos mies olisi vastannut, että "en ole vielä ehtinyt". Riippuen ihan minun mielialastani, olisin joko ohittanut jutun olankohautuksella tai pitänyt vuosisadan päpätyksen siitä miten tärkeää on maksaa laskut eräpäivänä... Ihan tuurista kiinni.
Suurissa asioissa mies onkin sitten luotettava, eikä mieleen tule asioita, joilla olisi ollut todellista merkitystä parisuhteen kannalta. Jos mieheltä lipsahtaa muutama valkoinen valhe silloin tällöin, kompensoivat kyllä hänen muut hyvät luonteenpiirteensä tätä seikkaa ja pääasia minulle on, että olemme mieheni kanssa onnellisia yhdessä. Kukaan ei tanssi ruusuilla aina (ja jos sellaista väität, nauran makoisasti).
Älä välitä ton edellisen viestin kirjoittajasta, minusta kerroit asiat ihan rehellisesti ja kaikilla varmasti jotain ongelmia on, ja uskon että teidän ongelmat nyt ole ihan hirveitä.
Ja kolme vuotta on ihan ok aika olla yhdessä, ennenkuin tekee lapsia, joku aika sopii toisille ja toiselle muu aika.
En oikein ymmärtänyt ton edellisen kirjoittajan turhia narinoita, taitaa olla että hänellä ei ole omaa elämää lainkaan.
Miksi olet niin kiinostunut kyseisestä ihmisestä, ja näet noin paljon vaivaa vängätä hänen elämästään. Hän kirjoitti hyvin, meinaan evelyn.
miehesi kuulostaa perusjäkisjuntilta. Mutta silti pitää viettää aikaa julistamassa monikulttuurisuuden ihmettä nettipalstalla. Oi aikoja, oi tapoja.
veto?
buhahahahaaaaaa---- =oDDDD
miten jääkiekon vahtaaminen sohvalta poikkeaa suomalaisesta kulttuurista. Ts. miten se on monikulttuurista?
Minusta on nimenomaan positiivista, jos ihmiset joskus tällä palstalla (tai missä tahansa) huomaavat etteivät monikulttuuriset liitot saati ulkomaalaiset ihmiset ole välttämättä yhtään sen kummempia juttuja/ihmisiä kuin me suomalaisetkaan. Pointtihan onkin se, että ulkomaalaisuudestaan huolimatta minun mieheni on ihan kelpo mies vikoineen päivineen - olkoonkin sitten perusjuntti, joka katsoo jääkiekkoa - ja jalkapalloa - ja mäkihyppyä - ja formuloita. :o)
Ja kiitoksia tuesta. :o) Tiedänhän minä, että tälle palstalle kirjoittaminen on alkujaankin aivan täysi itsemurhayritys (vitsi, vitsi!), mutta olen valitettavasti hyvä provosoitumaan. Toisesta korvasta ulos silti kaikki anonyymien tyyppien höpinät. :o) Hyvää illan jatkoa!
ulkomaalainen mies ei todellakaan ole lainkaan sen kummempi kuin suomalainen.
Sehän on kiva kuulla, että olemme samaa mieltä. ;o) En minä ainakaan koskaan ole ulkomaalaisia miehiä millään tavoin ylistänyt. Kaikki aikaisemmat poikaystäväni ovat olleet suomalaisia ja varsin rakastettavia tyyppejä. Sitä vain jotenkin elämä niin kuljetti, että tämän yhden kanssa menin naimisiin ja hän nyt sattuu olemaan jostain muualta kotoisin. :o) Hymyillään kun tavataan!
Käännä tuo lause toisinpäin!!;O)
Siis kysehän on juuri siitä, että perhe kuin perhe, kovin usein ihan samoja "ongelmia" niissä on, vain ihmiset ja yksilöt ovat erilaisia. Sekä naiset, että miehet. Kuorsaaminen, jalkahiki ja aamuäreys ovat kaikki maailmanlaajuisia ilmiöitä, vai tiedätkö jonkun "paratiisin" jossa näitä asioita ei ilmene?
mutta eikös ne teidän turkkilaisenne ole täydellisiä alfauroksia, joilla on kaiken lisäksi virheetön hygienia?
turkkilainen ei kuorsaa, se ei ole koskaan äreä ja jalkahikikin tuoksuu omenateeltä.
Tuo on varmaan jostain edellisestä viestiketjusta, sorry. En paljon seuraile tätä sivua. Voi olla että joku on semmoisen ihmeen löytänyt....mun mies on ihan tavallinen, mitä nyt kalastusharrastuksen omaa, kokkailee ja siivoaa, lempeä isä lapselle jne...
joo, kyllähän ne jotkut pitävät vaimonhakkaamistakin rakkaudenosoituksena. tiesithän, että 95% turkkilaisnaisista on ilmoittanut kokevansa väkivaltaa (henkistä tai fyysistä) parisuhteessaan.
tuo tutkimus.kuulun näköjään sitten siihen onneliseen 5 %!! JEEE!!
siinä tutkimuksessa mainittiin 30- 50 %. Että mistä ihmeestä se 95% nyt sitten oikein on?
olen varmasti huono vastaamaan kirjoitukseesi koska meillä ei ole mitään isoja ongelmia.suurin ongelmamme taitaa olla että lempiohjelmamme tulevat samaan aikaan eri kanavilta. ;) mukavaa kevättä teille! asutteko muuten jossain muualla kuin suomessa?
Piti suomalaisianaisia rahanahneita ja kylminä eikä heille kelpaa mies joka tienaa vähemmän eli nätisti sanottuna huorina.
Kuinka vanhoina tapasitte ?
Itse olen myöskin ollut noin vuoden ajan lääpällään tummaan kosovolaiseen, mutta en vain saa aloitetta tehtyä...
mina olin silloin 21 ja han 25 vuotias.kiitos teille jotka vastasitte jotain jarkevaa.Me asumme taal Belgiassa
Millä kielellä kommunikoitte ?
Oletko vaalea ?
Kuinka te kaksi kohtasitte ja/tai kuinka veit häneltä jalat alta ensi kerran ? :-)
No mehan tavattiin taal Belgiassa yhes yokerhossa.Olin sillon taal au pairina ja oltiin yhen kaverin kans ulkona.Han tuli aika lahelle istumaan ja kysyi mista maasta oon?(todellisuudessa han tiesi et oon suomesta,han kertoi sen myohemmin,halusi kai vaan jotenkin muhun kontaktin)Han sanoi et on tavannu ennenkin suomalaisia ja kuulemma tunnistaa heidat.Itse olen tumma kyllakin.Ei han kuitenkaan ennen ollu seurustellu suomalaisen kans.Sillon oltiin aamuun asti yhes ja vaihettiin numerot ja sovittiin et nahaan seuraavalla viikolla.Siita se lahti.Kyl siina ei paljon puhuttu suhteen vakavuudesta oli selvaa et se oli alusta lahtie paljon enemman ku ystavyytta.Tapailtiin monta kertaa viikos.Suru tuki kun lahin au pair vuoden jalkeen suomeen,mut meille oli selvaa et yhteys ei katkea,joten oltuani vuoden suomessa palasin kultani luokse tanne enka kadu paivaakaan...Tunnen itteni etuoikeutetuksi,koska saan seurustella vierasmaalaisen kans.Se tuo niin paljon suhteeseen kaikkea erilaista.Olen edelleenkin hulluna haneen puhumattakaan sillon kun tavattiin.Mut ei ulkonako oo pelkastaan se syy.Me arvostetaan samoja asioita.Mun mies on todella hyvantahtoinen ihminen jolla arvomaailma on kohdallaan.Kommunikoimme englanniksi.Olen opettanut miehelleni myos suomea koska olemme ajatelleet joku kaunis paiva suomeen muuttoa.
vai voiko joku olla todella noin taliaivoinen?
Miksi hän on taliaivoinen? Perustele!!
Tapailin n. vuosi sitten kosovolaista miestä, joka on jo monta vuotta asunut Suomessa. Alku oli ihanaa ja oli mukavaa, kun mies saattoi soittaa parikin kertaa päivässä kyselläkseen kuulumisia.
Jälkeen päin ajateltuna oli paljonkin ärsyttäviä asioita. Pahimpana se, että mies jatkuvasti haukkui Suomea ja suomalaisia. Kaikki suomalaiset miehet ovat huonosti pukeutuvia juntteja. Suomi on p***a maa, on liian kylmä, liian kova verotus, tyhmä kieli.. Ihan kaikki on pielessä. Kosovo puolestaan on miehen puheiden perusteella oikea paratiisi, ei sanaakaan sodasta yms. ongelmista. Sanoi monta kertaa haluavansa muuttaa takaisin, MIKSEI SITTEN MUUTA? Suomen ja suomalaisten haukkuminen tietysti suututti minua. Mies oli pahempi rasisti kuin monet suomalaiset (haukkui myös turkkilaiset ja muut itseään tummemmat).
Pahinta oli se, että vaikka näimme toisiamme lähes päivittäin ja olimme kuin seurusteleva pari, mies erään baari-illan jälkeen vain tokaisi iskeneensä edellisenä iltana itselleen naisen. Emme olleet sopineet seurustelusta, mutta silti. Kun myöhemmin kysyin, voisimmeko alkaa seurustelemaan, mies vastasi ettei hän pysty seurustelemaan jne. Kuitenkin hän aina ehdotteli tapaamisia ja puhui tulevaisuudesta. Minä sitten ilmoitin, että hyvästi, emme voi olla edes kavereita.
Nykyään mies "tapailee" erästä naista, tai siis naisen mukaan he seurustelevat, miehen mukaan eivät. Eli sama touhu jatkuu. Minulle hän on aina välillä soitellut ja ehdottanut tapaamista, olen aina kieltäytynyt. Soitellut myös naisensa selän takana ja väittänyt tälle, ettei ole ollut minuun missään yhteydessä (älkää kysykö mistä tämänkin tiedän, monimutkainen juttu.. (: ).
Anteeksi pitkä vuodatus, mutta tällainen tarina liittyi minuun ja erääseen kosovolaiseen.. :)
Kuinkahan monelle naiselle sitten tuon jo tehnyt ?
Olipa ikävä äijä, mutta ei toi mies koko Kosovoa edusta. On niitä samankaltaisia suomalaisiakin sekä varmasti joka maasta.
Mutta huono mies oli kyllä toi, mutta se äijä pelaa vain toisten tunteilla ja uskon ettei hän saa elämässään mitään aikaan.
Tiedän, että mies oli vain yksi kosovolainen. Mutta aloittajahan kyseli kokemuksia heistä. Tämä siis oli minun kokemukseni. En käsittääkseni yleistänyt tai väittänyt, että suomalaiset miehet olisivat yhtään parempia. :) Tällä hetkellä tosin seurustelen suomalaisen kanssa, ja hyvin menee!
Asioista ei voinut alun jälkeen neuvotella. Täysin eri kulttuureista kotoisin.
Sehän on selvää, että kulttuuri on varmasti erilainen, ja ongelmia avioeron kanssa. Sama se voi olla suomalaisenkin kanssa.
Kuten opettaa lapsilleen vihata länsimaita ja juosta pikkupilluen perässä...
Niin ja toisinpäin. Suomalaisetkin jahtaavat pikkupilluja.
Heidän musiikin maku on aivan omansa, jos ja varmasti olet huomannut. Pidän itse myös heidän musiikista. Entä sinä?
Pidän kyllä Albanialaisesta musiikista mutta pidän kyllä muistakin Balkanin maiden musiikeista jotka ovat lähellä toisiaan ja monesti Turkkilaisvaikutteisia.
Taidat kirjoittaa Kosovosta asti. Siellä on kyllä elettävä sen maan säännöillä. Mutta yritä etsiä itsellesi omia tuttavia, harrastuksia tai muuta mielenkiintoista niin ei ehdi sitten aina kellokädessä miehesi paluuta vahdata. Eli ole sinä nyt se itsenäinen suomalainen nainen, äläkä ripustaudu toiseen 100 %:sti.
Taitaa olla omia kokemuksia?
en mina suinkaan Kosovossa asu vaan Belgiassa.Kiitos vain neuvoista.Mina nimenomaan olen itsenainen suomalainen nainen eika mies oo elamani paa sisalto.Tarkoitin vaan et suomalaisena oon tottunut et jos sanotaan et tullaan tiettyyn aikaan niin se myos pitaa paikkansa.Mut ei se mun miehellani niin mee eika taallakaan paikallisilla ihmisilla