Mitäs mieltä olette, voiko nuorena aloitettu suhde kestää loppuiän vai tuleeko jossain vaiheessa välttämättömiä töyssyjä uskollisuudessa? Itse olen seurustellut hyvin nuoresta, aviomieheni oli minulle ensimmäinen ja minä hänelle. Yhdessä on oltu jo 7 vuotta. Voiko rakkaus ja intohimo kestää seuraavat 50-70 vuotta vai onko kokeiltava myös muita ollakseen tyydytetty?
Voiko samaa rakastaa
aina
5881
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
30 vuotta aviossa 20-senä menimme avioon.Jo vuodenpäästä mies alko pettämään ja sitä riitti,kunnes 30-vuoden jälkeen erosin sillä siihen en tottunut!Eli kestääkö riippuu siitä onko aitoa rakkautta!
jos suhde on alusta asti avoin ja realiteetit mukana. Keskustelkaa pettämisestä, lapsien tuomasta uupumuksesta ym. jo ennen kuin mitään on tapahtunut. Kun se pettämisen houkutus sitten tulee eteen on valmiina ajatuksia, muisto oman puolison kanssa keskustelusta, tieto siitä ettei pettäminen ole mikään ratkaisu jne. Tosiaan ,jos rakkautta riittää mikäs ettei. Onhan niitä paljon esimerkkejä.
Mutta pitäkää tunnesuhteenne avoimena, puhukaa , jos huomaatte loittonemisen merkkejä panostakaa suhteeseen. Sisareni mies sanoi kapakkakeskustelujensa perusteella, että kyllä ne kaikki eronnee yleensä sanoo, ettei se vaihtamalla parane (siisei koske niitä ihastushuumassa vielä lilluvia)
Hyvä , että pohdi etkä mene soitellen sotaan. Onnea !
Varmasti voi sitoutua pitkään parisuhteeseen ja rakkauskin voi säilyä. Rakkaus muuttaa muotoaan, mutta myös intohimo voi säilyä. Itse olen ollut naimisissa reilut parikymmentä vuotta ja avioliittomme on ollut kohtalaisen tasainen eikä mitään suuria vaikeuksia ole takana. Mieheni pitkäaikaínen suhde on pahin kriisi, mitä olemme kokeneet. Siitäkin selvittiin, tosin suhde muuttui melkoisesti pettämisen käsittelyssä. Mieheni ei ollut lainkaan valmistautunut siihen, että hän tuntisi vetoa jotain toista naista kohtaan. Itse taas olin pettänyt entisissä suhteissani ja siksi olin päättänyt, etten petä enkä ole pettänyt edes kostoksi.
Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, että yksi pitkän suhteen "varmistaja" olisi ongelmatilanteisiin valmistautuminen. Kannattaisi itsekseen miettiä ja yhdessä keskustella, miten toimii, kun toisen naamakin alkaa ärsyttämään, ihastuu johonkin kolmanteen, toinen jää kiinni pettämisestä jne. Jotain voi antaa anteeksi, johonkin tekemisiin voi itse vaikuttaa jne.
Varma tapa joutua avioeroon, on olettaa, että johonkiin kolmanteen ihastuminen on merkki oman suhteen loppumisesta. Jos ei pysyttele neljän seinän sisällä lopun ikäänsä, varmasti tapaa myös muita ihastuttavia ihmisiä. Kokonaan toinen juttu on se, miten siinä tilanteessa toimii. Toinen varma tapa tuhota pitkäaikaiseksi aiottu suhde on luulla, että rakkaus ja intohimo säilyvät itsestään ja niiden vahvuus aina sama. Intohimo voi olla välillä kadoksissa, mutta se voi myös palata entistä vahvempana.
Joidenkin arvomaailmaan kuuluu kertakäyttöelämän välttäminen myös ihmissuhteissa, jotkut heittävät entisen menemään, kun suhteen arki alkaa. Nykyään jokainen voinee valita itse tapansa elää.
Itse uskon, että se intohimon ja suuren rakkauden tunteen tavoittelu on osittain syynä suuriin pettämis- ja avioerolukuihin. Kun odotetaan, että aina ja jatkuvasti pitää olla intohimoista ja rakkaudenkin on oltava sellaista.. Kyllähän se rakkauden laatu muuttuu vuosien aikana, ehkä huomaamattomammaksi mutta ei huonommaksi. Sitten kun petetään niin saadaan taas kokea millaista se oli kumppaninkin kanssa alkuaikoina.
Mutta miksei voisi olla tyydytetty vaikka ei vieraihin menisi. Riippuu ihan siitä, miten on jalat maassa ja odottaako liikoja.
kirjoitit . Olen aivan samaa mieltä.
Kiitos