Alkoi oikein kiinnostaa,että kuinka paljon meitä naisvaanareita oikein onkaan..Siis sellaisia, jotka myös ajavat eivätkä vain istu apukuskin penkillä?
Siis ajatko m-autolla vai vedätkö vaunua?
Mielestäni nainen matkailuajoneuvon ratissa ei ole mitenkään harvinainen näky enää nykyisin, mutta kuitenkin tuntuu, että kun on liikkeellä varsinkin tuollaisella isohkolla matkailupelillä, niin herättää se kansakunnassa aikalailla mielenkiintoa.
Varsinkin miehissä silloin, kun esim. peruuttaa sitä autoaan parkkiin...Oletteko huomanneet samaa?
Siis ajatko m-autolla vai vedätkö vaunua?
Mielestäni nainen matkailuajoneuvon ratissa ei ole mitenkään harvinainen näky enää nykyisin, mutta kuitenkin tuntuu, että kun on liikkeellä varsinkin tuollaisella isohkolla matkailupelillä, niin herättää se kansakunnassa aikalailla mielenkiintoa.
Varsinkin miehissä silloin, kun esim. peruuttaa sitä autoaan parkkiin...Oletteko huomanneet samaa?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mielenkiinto ei ole mitenkään outoa. Ihmisiin on sisäänrakennettuna istutettu huoli lajin säilymisestä. Siitä johtuu mielenkiinto vastakkaista sukupuolta kohtaa. Etkös tuota ole hoksannut?
On tainnut tuo näkökohta jäädä kaikessa kiireessä huomaamatta..
Olen kyllä ajatellut mielenkiinnon johtuvan siitä, kun naisethan eivät tunnetusti osaa (miesten mielestä) ajaa, eivät kai minkäänlaista menopeliä..Onhan se sitten kiva katsoa, että miten tytön käy, vai?
...ja esim. tykkään naispapeista paljon enemmän kuin miespapeista. Miehet uhkaa helvetin tulella ja ikuisella piinalla. Naisilla on hanskassa paremmin toi armonkäsitys.
Naiset ovat autokuskeina paljon parempia kuin miehet. Tarkoituksenani ei ole pottuilla, mutta se voi osittain johtua siitä, että joutuu ajaessa imettään tai syöttämään tuttipullosta pienokaistaan.
Tarkoitin kuitenkin, että naiskuskit ajavat maltillisemmin, olipa syy siihen mikä tahansa.
Muutenkin tykkään naisista, terveisin
Reino
Kyllä se käsitys "mies ratissa vaan" asuu kovasti ihmisten mielessä. Me olimme lähdössä Norjan reissulle täältä etelästä,ja miestäni sääliteltiin että onpas sinulla rankka ajomatka edessä (asuntoautolla). Kovin herätti ihmetystä kun mieheni sanoi että eikä ole, meinataan vaimon kanssa ajaa vuorotellen, ja vielä suurempi oli hämmästys kun 18 vuotias tytärkin joutuu ajomieheksi.
Vaimolla ja pojalla on ABCE ajoluokan kortit, minulla tuo iso E puuttuu. Vaimo hankki oman yhdistelmäkorttinsa joitakin vuosia sitten ja ei kyllä ole rekaa ajanut metriäkään inssin jälkeen. Hän oli lapsesta asti tuon halunut ja toteutti lapsuushaaveen. Sälli sai omansa armeijassa.
Meillä on niin että kun reissussa ollaan niin kyllä se on tuo mies kun ajaa. Meillä kun ei ole muuta autoa kun tuo retkeily auto, niin minä ajelen sitten sillä työvälimatkat ja muutenkin aika paljon. Tykkää ajella ajoin jopa taksikortinkin tuossa vähän aikaa sitten, en ole kyllä vielä ajanut yhtään. Kyllä se vaan vieläkin on niin että oletetaan että nainen ei oikein osaa ajaa. Kävi minullakin joskus niin että, herrasmies teki kiusaa kun olin ahtaassa paikassa torilla. Silloin kyllä ajattelin että minähän saan tämän auton vielä joskus vaikka takaperin puuhun. en ole kyllä vielä yrittänyt!!!!:)
Ei oo kukaan ukkomies lainannut vaimoaan kuskikseni joten täytyy ihan ite vaan vääntää rattia.
ja nainen olen. Onhan se joskus miehiä huvittanut, kun olen lotjani parkkiin laittanut. 8,65x2,4x3,45 ja kokonaismassa 5,99 tonnia. Viimeksi se häiritsi Messilässä bussikuskia, joka neuvoi ajamaan auton hlö-autopaikalle. heh.
Laittakaa vaimonne tai tyttöystävänne ajamaan ja peruuttamaan sun muut leirintä manoverit (vesi, kemssa, kaasupullo ym. ym..), sillä joskus voi olla pakko. Itse "poltin lomani" eli joudun kesän olemaan töissä ja vaimoni loihe "itkemään" kuka se lomareisun nyt ajaaa ym.???!!!
Hyvä on toisenkin osata kuljettaa, jos kortti on, eipä sitä tiedä minkä vaivan saa reissun päällä ja joutuu ajokyvyttömäksi (toisaalta se voi olla joissakin tapauksissa syy vaimon ajotaidottomuuteen),mutta jos katkeaa koipi tai käsi tms. ja ollaan jossain huisin nevadassa.
Kyllä tosiasia on niin, että kuka tahansa oppii ajamaan ja hallitsemaan ajoneuvoa kuin ajoneuvoa.
Matkailuajoneuvoyhdistelmän ajaminen ei ole voimailulaji, joten kyse on pelkästään tahdosta ja harjoituksesta kiinni!
Meillä kävi aikanaan niin, että loukkasin selkäni oikein kunnolla viimeisellä lomaviikolla. Matkaa kotiin oli useampi sata kilometriä. Ajamaan en itse pystynyt ja sanoin vaimolle, että hyppää rattiin, kotiin on päästävä...
Hän ei uskonut korviaan. Aikamme keskusteltuamme, sain hänen uskomaan, että yhdistelmän ajo ei ole sen ihmeellisempää kuin henkilöautonkaan.
Tämän tapauksen jälkeen olemme jakaneet kaikki pitkät ajotaipaleet.
Peruutus on hieman hakusessa, mutta toivon, että saamme senkin vielä joskus hallintaan ;)
P.S. Antakaa niille vaimoillenne tilaisuus!
Muistan, kun meille hankittiin ensimmäinen matkailuauto, oli itsellänikin kynnys nousta rattiin aluksi melko korkea.
Itsepäinen kun olen, en suostunut kuuntelemaan opetuksia, vaan yksinkertaisesti vain starttasin auton itsekseni yhtenä iltana,ja lähdin ajelemaan. Sen jälkeen en neljään vuoteen muulla autolla ajanutkaan. Kaikki ajot sillä matkailuautolla vaan.
Kun tämä otsikko nyt kuitenkin näyttää vetävän enemmän miehiä puoleensa, niin kysyn nyt teiltä miehiltä, että oletteko saaneet naisianne edes kokeilemaan ajamista, vai istuuko ennakkoluulot niin sitkeässä, etteivät ole suostuneet edes kokeilemaan?
Ainoa haitta siinä, että mies istuu apukuskin paikalla, on se, että kaikki tietysti luulevat miehen olevan vähän tuiterissa.. Ei kai sitä muuten naista rattiin..Joskus olen aistivinani tuonkaltaisia sääliviä katseita, vaikkei se ukko-kulta osaa edes saunakaljaa ottaa :)
Mutta vain painostuksella ja jos minä olen ollut työntakia valveilla HUOMATTAVAN tuntimäärän ("nukun jo kävelessä"). On kuulemmma niin mukava istua vieressä ja on ihana ottaa pieniä unia.
Suurimmalla osalla naiskuskeja taitaa apukuski olla vähän jos ei nyt ihan ”tuiterissa” niin ainakin edellisen illan höyryt vielä haihtumatta. Itselläni on kokemusta kaikista tasoista sillä ensimmäinen ukko oli viimeiset kaksi vuotta aina kännissä. Hän oli joskus todella vaarallinen sillä mitkään vyöt eivät tahtoneet pidättää häntä omalla paikallaan. Joskus hän pyrki väkisin ajamaan (lue tarttui rattiin) myös apukuskin paikalta. No se taru loppui kun nostin jätkän pihalle. Mutta ei siinä mitään tyhmä kun olin enkä ottanut kerrasta opikseni, niin otin vielä toisen samanlaisen. Sitä pestiä henkilökohtaisena kuskina ei loppujen lopuksi kestänyt kuin kaksi kesää. Ilmoitin herralle ja hidalgolle että hän voi aivan vapaasti ottaa taksin ja häipyä. Nykyisen mieheni kanssa ajamme tasapuolisesti kaikki matkat, niin että molemmille jää aikaa katsella maisemia ja ottaa vaikka pikku torkut.
Meillä on tuossa viime syksynä hommattu matkailuauto. Talven se oli seisonta vakuutuksessa, mutta nyt on jo muutama reissu tehty. Pääsiäisenä käytiin tuolla Raahen yläpuolella sukuloimassa ja kesäkuun alussa startataan eurooppaan.
Koko aja on ollut selvää että myös minun on ajettava kun pitkiä reissuja on tarkoitus tehdä.
Rohkeasti olen rattiin hypännyt. Toki täytyy tunnustaa että en ole ehtinyt vielä peruutuksia harjoitella ja ne vähän jänskätää. Tarkoitan nyt sellaisia parkkiksia joissa on oltava tarkkana ettei takana ns. sokealla alueella kävele ketään. Mutta ajaa aion ja ajaa täytyy.
Voi just käydä niin et ollaan jossain päin euroopaa, kaukana kotoa kuiteski ja kotiin ois päästävä, siihen sitten siippa sairastuu tms. rattiinhan siinä on hypättävä.
Ei se ajaminen ole miesten yksin oikeutta.
ajan vuodessa noin 30000km matkailu autolla työmatkat ja kaikki ostosreissut,en vaihtaisi henkilö autoon.nautin ajamisesta ,isäntä istuu mieluumin kartanlukijana.
Onnellinen se mies, jolla tollainen vaimo. ; ).
Toivottavasti miehesi osaa arvostaa, ajohalujasi.
Meille taas kävi niin, että vaimon piti opetella uudella as.autollamme ajamaan myös kauppareissut jne. Auto oli sellainen kompkti 6 m pitkä, leveämpi malli kylläkin.
Vaan hän uskaltautui reilun vuoden aikana as.automme rattiin vain kolmesti ja nekin kerrat pitkillä suorilla teillä, maaseudulla. Oli tietty kovin ylpeä, kun uskalsi ajaa "niin isoa" autoa. Vaan siihen se sit jäikin, vaikka kuinka koetin opastaa ja rohkaista taajama-ajoon.
Lopulta hän ilmaisi, että pitäs olla kauppa-autoksi hänellä erikseen pieni auto. No, kun ei mahdollisuutta parkkipaikkojen puutteen takia ( resurssikysymys), niin oli vain myytävä as.atuo pois ja palattava henkilöautoiluun. Tällä hetkellä ollaan hankkimassa uudemman kerran as.vaunua, joka on toinen vaunumme. Mutta, kohden uusia kokemuksia sitä mennään ja vaihtelu virkistää, sanotaan!
Kylläkin asuntoautoilu opetti paljon. Ainakin sen, että yöpyminen onnistuu lähes missä vain. Norjaankin uskallauduttin as.autolla, niihin pahimpiin paikoihin. Tarkoitus on samaa kokeilla tulevan vaunumme kanssa, kun lataussähkönkin saa vaunu akulle ajon aikana autosta, on verkkosähköstä riippuvuus olematon harmi.. : )
Ajellaan miehen kanssa nuo maantiepätkät melkolailla tasan puoliksi, mutta kun taajama, varsinki kaupunki sellainen lähestyy,niin kyllä mies luopuu kuskin hommasta vähän niinkuin vaivihkaa...
Sanoo:"Aja sinä nyt, kun on ihan vieras kaupunki mulle"
Joskus pakkaa hymyilyttämään; minäkö sitten olen kaikkiin Suomen kaupunkeihin muka tutustunut :)