En jaksa enää, kirjoitan tähän kun en muutakaan enää keksi. Onneksi sentään on tällaisia palstoja missä voi purkaa ajatuksiaan. Jos joku jaksaa lukea, auttakaa, neuvokaa!
Olen 33 -vuotias, akateemisesti koulutettu sinkku. Palasin synnyinpaikkakunnalleni Itä-Suomeen valmistuttuani kolme vuotta sitten. Teen töitä, asun tilavassa omistusasunnossa, minulla on muutamia mielenkiintoisia harrastuksia ja luottamustehtäviäkin. Olen tanssitaitoinen ja käyn paljon tanssimassa. Olen pitkä, hoikka ja halutessani (en toki aina ja joka paikassa) hyvän näköinen. Kun laittaudun ja lähden ulos, miehet katselevat ja huutelevat perääni (jo pelkästään sen takia että täällä on niin vähän ikäisiäni naisia).
Koska sukuni on täältä kotoisin ja minulla on paljon uusia ja vanhoja tuttuja paikkakunnalla, käytännössä kaikki varmasti tietävät että olen sinkku. En kovin paljon "julkisesti" liiku enkä kaveeraa esim. miespuolisten työkavereitteni kanssa (olen miesvaltaisella alalla). Tanssipaikkoihinkin menen useimmiten yksin.
Näinä kolmena vuotena ei yksikään paikkakunnan miehistä (niin vapaista kuin varatuistakaan, nuorista eikä vanhoista) ole tehnyt minulle minkäänlaista aloitetta tai lähestynyt minua muissa kuin työ- tm. asioissa. Tanssipaikoissa on usein harmillisia tilanteita, kun miehet hakevat paljon useammin kuin sen sallitun 2 krt/ilta, puristelevat, lässyttävät ym. Mutta kertaakaan ei ole kukaan pyytänyt ns. saatille tai ehdottanut lähempää tutustumista, perääni vain tuijotetaan kun poistun kotiini jälleen kerran yksin.
Joskus harvoin käyn yksin myös muissa baareissa kuin varsinaisissa tanssipaikoissa. Niissä ei oikeastaan koskaan kukaan muu kuin kuin joku hyvin vanha tai hyvin humalassa oleva mies tule juttelemaan. Baareissa vapaat miehet ylipäänsä näyttävät olevan aina miesporukassa. Yksinäiset miehet ovat joko niin humalassa tai sitten niin johonkin kirjaan tai lehteen syventyneitä, ettei heitä käytännössä pysty lähestymään.
Yritän kaikin tavoin varoa, etten olisi liian "tyrkyllä". En tee itse aloitteita, se nyt vain on sukupuolestani ja luonteestanikin johtuva fakta. Yritän kuitenkin olla paljon "esillä" vaikka en juoksekaan baareissa jatkuvasti. En hirveästi puhu sinkkudestani töissä enkä harrastuksissakaan.
Koska livenä ei tapahdu yhtään mitään, nettideittailen, mutta vain yhden kanssa kerrallaan ja usein kuukausienkin taukoja pitäen. Minulla ei ole (enää vuosiin ollut) muita vaatimuksia treffiseuran suhteen, kuin että hän olisi vapaa, suunnilleen ikäiseni, mielellään lapseton (ei ehdoton vaatimus) ja että meillä olisi edes yksi yhteinen harrastus, esim. tanssi tai joku muu. Aina olen valmis lähtemään treffeille avoimin mielin, en ehdota itse mutta annan ymmärtää, että minua voi pyytää. En kysele yksityiskohtia edes ulkonäöstä (pituus ja paino riittää) saati tuloista tm. Jos mies tuntuu luotettavalta, annan melko pian puhelinnumeroni (koskaan ei ole tullut mitään ongelmia siitä) ja kirjoitan että juttelisin mieluummin puhelimessa. Yritän puhua melko vähän itsestäni ja kysellä/kuunnella miehen asioita.
Tulos: ehkä yhdet nettitreffit kolmen vuoden aikana. Useimmat soittavat kerran mutta siihen se jää. Syy tähän (omien arvelujeni mukaan):
-olen liian miehisellä alalla
-saatan ansaita liikaa
-asun omistusasunnossa, jossa toistaiseksi myös viihdyn
-harrastan tanssia, jossa siis ollaan tekemisissä toisten miesten kanssa
-olen liian koulutettu, tiedän asioista liikaa, harrastukseni suuntautuvat liiaksi kodin ulkopuolelle
-olen työläs ja hankala lähestyttävä, koska en ehdota treffiaikaa ja -paikkaa enkä sitä, mitä tekisimme treffeillä vaan odotan että mies ehdottaa nämä
Olen joskus hyvin hienovaraisella ilmoituksella yrittänyt etsiä netistä myös pelkästään seksiseuraa. Hyvin harvat miehet ovat uskaltaneet vastata. Niillä harvoillakin on mennyt pupu pöksyyn viime metreillä. Kertaakaan en ole päässyt treffeille asti.
----------------------
Summa summarum. Minulla on ilmeisesti tulevaisuuteni suhteen vain kolme vaihtoehtoa.
1. Jäädä vanhaksi piiaksi, kuihtua kuin rusina ja kuolla pois.
2. Matkustaa vieraalle paikkakunnalle, hankkia siellä puoliväkisin seksiseuraa ja hankkia lapset yksin.
3. Yrittää löytää mies ulkomailta.
Yli kolmenkymmenen vuoden kokemuksella pystyn nimeämään seuraavat syyt sille, miksi Suomen maaseutu ja pikkupaikkakunnat autioituvat.
1. Suomalaiset miehet etsivät vain erittäin kauniita naisia. Jos on pienikin riski että nainen ei tätä vaatimusta täytä (valokuva väärennetty tm.), miehet perääntyvät varhaisessa vaiheessa.
2. Suomalaiset miehet etsivät, "juurettomia" naisia, jonkinlaisia "irtolaisia" jotka eivät ole mihinkään paikkaan sitoutuneita ja voivat siten kitkatta ja mahd. pian tutustumisen jälkeen muuttaa miehen valmiiseen asuntoon.
3. Suomalaiset miehet pelkäävät naisia suuresti. Varsinkin yli 30 -vuotias nainen on miehelle potentiaalinen uhka erittäin monella lailla.
4. Suomalaiset miehet eivät tee aloitteita, koska vapaa nainen pikkupaikkakunnalla on mahdottomuus. Suomalaisen miehen mielestä hänen ei enää nyky-yhteiskunnassa tarvitse tehdä aloitteita.
5. Sanoa "sori, ei kiinnosta" naiselle on suomalaiselle miehelle mahdotonta. Jos on pienikin riski että tällaiseen tilanteeseen joutuu, mies mieluummin vaikenee ja perääntyy varhaisessa vaiheessa.
Varmasti vika on itsessäni, varmasti teen tai ajattelen jotenkin väärin. Kieltäydyn kuitenkin uskomasta
-että olen niin ruma, etten kelpaa edes sille vihoviimeiselle peräkamarin pojalle
-että kaikilla maaseudun poikamiehillä on jo hoitotyttö Thaimaassa
-että elämme maassa missä miehet eivät enää tee aloitteita vaan odottavat, että nainen tekee ne. Jos nainen ei tee, mitään ei tapahdu.
Kuitenkin pitäisi koko ajan huolehtia itsestään että pysyy hyvän näköisenä. Herää kysymys, ketä helvettiä varten?
Olen 33 -vuotias, akateemisesti koulutettu sinkku. Palasin synnyinpaikkakunnalleni Itä-Suomeen valmistuttuani kolme vuotta sitten. Teen töitä, asun tilavassa omistusasunnossa, minulla on muutamia mielenkiintoisia harrastuksia ja luottamustehtäviäkin. Olen tanssitaitoinen ja käyn paljon tanssimassa. Olen pitkä, hoikka ja halutessani (en toki aina ja joka paikassa) hyvän näköinen. Kun laittaudun ja lähden ulos, miehet katselevat ja huutelevat perääni (jo pelkästään sen takia että täällä on niin vähän ikäisiäni naisia).
Koska sukuni on täältä kotoisin ja minulla on paljon uusia ja vanhoja tuttuja paikkakunnalla, käytännössä kaikki varmasti tietävät että olen sinkku. En kovin paljon "julkisesti" liiku enkä kaveeraa esim. miespuolisten työkavereitteni kanssa (olen miesvaltaisella alalla). Tanssipaikkoihinkin menen useimmiten yksin.
Näinä kolmena vuotena ei yksikään paikkakunnan miehistä (niin vapaista kuin varatuistakaan, nuorista eikä vanhoista) ole tehnyt minulle minkäänlaista aloitetta tai lähestynyt minua muissa kuin työ- tm. asioissa. Tanssipaikoissa on usein harmillisia tilanteita, kun miehet hakevat paljon useammin kuin sen sallitun 2 krt/ilta, puristelevat, lässyttävät ym. Mutta kertaakaan ei ole kukaan pyytänyt ns. saatille tai ehdottanut lähempää tutustumista, perääni vain tuijotetaan kun poistun kotiini jälleen kerran yksin.
Joskus harvoin käyn yksin myös muissa baareissa kuin varsinaisissa tanssipaikoissa. Niissä ei oikeastaan koskaan kukaan muu kuin kuin joku hyvin vanha tai hyvin humalassa oleva mies tule juttelemaan. Baareissa vapaat miehet ylipäänsä näyttävät olevan aina miesporukassa. Yksinäiset miehet ovat joko niin humalassa tai sitten niin johonkin kirjaan tai lehteen syventyneitä, ettei heitä käytännössä pysty lähestymään.
Yritän kaikin tavoin varoa, etten olisi liian "tyrkyllä". En tee itse aloitteita, se nyt vain on sukupuolestani ja luonteestanikin johtuva fakta. Yritän kuitenkin olla paljon "esillä" vaikka en juoksekaan baareissa jatkuvasti. En hirveästi puhu sinkkudestani töissä enkä harrastuksissakaan.
Koska livenä ei tapahdu yhtään mitään, nettideittailen, mutta vain yhden kanssa kerrallaan ja usein kuukausienkin taukoja pitäen. Minulla ei ole (enää vuosiin ollut) muita vaatimuksia treffiseuran suhteen, kuin että hän olisi vapaa, suunnilleen ikäiseni, mielellään lapseton (ei ehdoton vaatimus) ja että meillä olisi edes yksi yhteinen harrastus, esim. tanssi tai joku muu. Aina olen valmis lähtemään treffeille avoimin mielin, en ehdota itse mutta annan ymmärtää, että minua voi pyytää. En kysele yksityiskohtia edes ulkonäöstä (pituus ja paino riittää) saati tuloista tm. Jos mies tuntuu luotettavalta, annan melko pian puhelinnumeroni (koskaan ei ole tullut mitään ongelmia siitä) ja kirjoitan että juttelisin mieluummin puhelimessa. Yritän puhua melko vähän itsestäni ja kysellä/kuunnella miehen asioita.
Tulos: ehkä yhdet nettitreffit kolmen vuoden aikana. Useimmat soittavat kerran mutta siihen se jää. Syy tähän (omien arvelujeni mukaan):
-olen liian miehisellä alalla
-saatan ansaita liikaa
-asun omistusasunnossa, jossa toistaiseksi myös viihdyn
-harrastan tanssia, jossa siis ollaan tekemisissä toisten miesten kanssa
-olen liian koulutettu, tiedän asioista liikaa, harrastukseni suuntautuvat liiaksi kodin ulkopuolelle
-olen työläs ja hankala lähestyttävä, koska en ehdota treffiaikaa ja -paikkaa enkä sitä, mitä tekisimme treffeillä vaan odotan että mies ehdottaa nämä
Olen joskus hyvin hienovaraisella ilmoituksella yrittänyt etsiä netistä myös pelkästään seksiseuraa. Hyvin harvat miehet ovat uskaltaneet vastata. Niillä harvoillakin on mennyt pupu pöksyyn viime metreillä. Kertaakaan en ole päässyt treffeille asti.
----------------------
Summa summarum. Minulla on ilmeisesti tulevaisuuteni suhteen vain kolme vaihtoehtoa.
1. Jäädä vanhaksi piiaksi, kuihtua kuin rusina ja kuolla pois.
2. Matkustaa vieraalle paikkakunnalle, hankkia siellä puoliväkisin seksiseuraa ja hankkia lapset yksin.
3. Yrittää löytää mies ulkomailta.
Yli kolmenkymmenen vuoden kokemuksella pystyn nimeämään seuraavat syyt sille, miksi Suomen maaseutu ja pikkupaikkakunnat autioituvat.
1. Suomalaiset miehet etsivät vain erittäin kauniita naisia. Jos on pienikin riski että nainen ei tätä vaatimusta täytä (valokuva väärennetty tm.), miehet perääntyvät varhaisessa vaiheessa.
2. Suomalaiset miehet etsivät, "juurettomia" naisia, jonkinlaisia "irtolaisia" jotka eivät ole mihinkään paikkaan sitoutuneita ja voivat siten kitkatta ja mahd. pian tutustumisen jälkeen muuttaa miehen valmiiseen asuntoon.
3. Suomalaiset miehet pelkäävät naisia suuresti. Varsinkin yli 30 -vuotias nainen on miehelle potentiaalinen uhka erittäin monella lailla.
4. Suomalaiset miehet eivät tee aloitteita, koska vapaa nainen pikkupaikkakunnalla on mahdottomuus. Suomalaisen miehen mielestä hänen ei enää nyky-yhteiskunnassa tarvitse tehdä aloitteita.
5. Sanoa "sori, ei kiinnosta" naiselle on suomalaiselle miehelle mahdotonta. Jos on pienikin riski että tällaiseen tilanteeseen joutuu, mies mieluummin vaikenee ja perääntyy varhaisessa vaiheessa.
Varmasti vika on itsessäni, varmasti teen tai ajattelen jotenkin väärin. Kieltäydyn kuitenkin uskomasta
-että olen niin ruma, etten kelpaa edes sille vihoviimeiselle peräkamarin pojalle
-että kaikilla maaseudun poikamiehillä on jo hoitotyttö Thaimaassa
-että elämme maassa missä miehet eivät enää tee aloitteita vaan odottavat, että nainen tekee ne. Jos nainen ei tee, mitään ei tapahdu.
Kuitenkin pitäisi koko ajan huolehtia itsestään että pysyy hyvän näköisenä. Herää kysymys, ketä helvettiä varten?
Vastaukset 63
Vanhimmat
Mitähän tuohon nyt sanoisi sitten. Luultavasti hyvinkin normaalia, että ei löydä seurustelukumppania, oli se paikkakunta sitten iso tai pieni. Luulisi kyllä, että pienellä paikkakunnalla tutustuisi paremmin ihmisiin? Ja jos miesvaltaisella alalla työskentelet vielä, niin lienee siellä työpaikalla mahollisia potentiaalisia kumppaneita?
Ongelma on ilmeisesti siinä, että et itse tee mitään onnesi eteen. Okei, pari nettideitti-ilmoitusta, mutta muuten? Odotat vain, että se uljas prinssi karauttaa ovesi eteen valkealla ratsullaan tai iskee sinut tansseista. Luonteestasi johtuva fakta? Hmm...jospa kokeilet hieman muuttaa sitä luonnettasi tältä osin? Tee itse aloiteita, jos siltä tuntuu. Kyllä ne pikkupaikkakunnan orpot saavat tottua ajatukseen nykyaikaisesta naisesta, joka ottaa mitä haluaa:) Se on sitten täysin eri juttu, jos paikkakunnallasi ei ole ketään, joka sinua kiinnostaisi.
" Syy tähän (omien arvelujeni mukaan):
-olen liian miehisellä alalla
-saatan ansaita liikaa
-asun omistusasunnossa, jossa toistaiseksi myös viihdyn
-harrastan tanssia, jossa siis ollaan tekemisissä toisten miesten kanssa
-olen liian koulutettu, tiedän asioista liikaa, harrastukseni suuntautuvat liiaksi kodin ulkopuolelle
-olen työläs ja hankala lähestyttävä, koska en ehdota treffiaikaa ja -paikkaa enkä sitä, mitä tekisimme treffeillä vaan odotan että mies ehdottaa nämä "
Ei nuo kuulosta minusta ainakaan todennäköisiltä syiltä sinkkuteesi. Ehkä tuon viimeiseksi listaamasi kohdan suhteen voit tehdä hieman muutoksia: ole hieman enemmän aktiivisempi, hieman enemmän uteliaampi toisen suhteen, hieman enemmän painostavampi- silleen viehkolla tavalla:) Kyllä se siitä lähtee jos on lähteäkseen.
Paljon puhetta mutta jotenkin sieltä välistä henkii jonkinlainen kummallinen passiivisuus joka on kyllä luotaantyöntävää. Kyllä sä tiedät kun kohdalle tulee mies joka oikeasti kiinnostaa, jos jäät siinä pelailemaan ja pelleilemään aloituksilla ja odotuksilla niin on se kyllä ihan oma vikas kun yksin jäät. Suomalaiset naiset on monet niin vittumaisia luonteeltaan että kyllä siinä alkaa vanhemmiten tulla vähän varovaiseksi lähestymisien suhteen. Ehkä olet ns lottovoitto mutta ongelmasi on että kukaan ei sitä tahdo uskoa joten kyllä se on sun näytettävä tämä itse toteen.
Eikä sekään auta, että kirjoitat ilman profiilia, taas yksi osoitus passiivisuudesta.
Jos tanssi on niin tärkeää miksei sieltä ole kumppania löytynyt? Tai työstä. Kun sitä oikein etäiseksi alkaa niin ei sitä jaksa kukaan sinne väliin alkaa itseänsä väkisin tunkemaan. Liian itseriittoisen onnelliselta kun vaikuttaa niin ei kukaan muu näe enää sopivansa seuraan.
On niin kuin sellainen ääni kellossa että mies kuka vaan kelpaisi. Kalustettako kaipaat, olohuoneen nurkkaan?
Käsky:"Miehet, TEHKÄÄ aloitteita!"
Puute:Ei ole kontaktitietoa minne aloitteen voisi tehdä.
Päätelmä:Yksin jää.
Käsky:"Miehet, TEHKÄÄ aloitteita!"
Vastaus. En tee
Miksi: Harvemmin kelpaa, saattaa peräti olla että saa vastaukseksi tirskuntaa ja käskyn painua helvettiin.
Aloittaja on varmaan saanut ala-arvoisia arvosanoja kaikista yliopiston miehenhakukursseista! :D
"Tanssipaikoissa on usein harmillisia tilanteita, kun miehet hakevat paljon useammin kuin sen sallitun 2 krt/ilta, puristelevat, lässyttävät ym. Mutta kertaakaan ei ole kukaan pyytänyt ns. saatille tai ehdottanut lähempää tutustumista, perääni vain tuijotetaan kun poistun kotiini jälleen kerran yksin. "
Itse harrastan tanssia ja löysin sieltä emännän.
Ja arvaa tanssinko enemmän kuin ne 4 biisiä hänen kans.
Jos joku hakee enemmän kuin 2 kertaa illassa ja se sinusta on harmillista, mieti näkyykö se ulospäin.Tottakai sinua pyydetään saatille kun happaman näköisenä mietit että voi perkele, tuokin mies haki 5 kertaa.
Muuta asennettasi hieman ja ole aktiivisempi.
Heippa Neitosemme Nuppusemme
Minulle tuli vaikutelma " liiasta tasokkuudesta "
Nimittäin jos olet selvästi miestä älykkäämpi, tietävämpi, valveutuneempikin, niin selvähän se, että jokainen järkimies pakittaa.
Normali - ihmisethän, ulkoa ajateltuina, suomalaisen koulujärjestelmän tuotteina, 20 vuotta polvet huulissa, liian pienessä pulpetissa istutettuna eivät ole edes kuulleetkaan näkemyksellisyydestä.
Tietoisuudesta ( henkinen hereilläolo ) puhumattakaan.
Itse olen nk. " yliälykästä tyyppiä mustalla humourilla ". Kokoakin on kun kiekonheittäjällä.
Minun ongelma on taasen normaaliälykkäät, sovinnaisetkin naiset.
Itse kun olen kriittinen yhteiskunta - ajattelija, ei vasemmistolainen kyseenalaistaja.
Minä siis pelotan naisia, kun ei ole nk.
" tavallinen Suomalainen mies".
Sinulla tuntuisi olevan tuota
" Prinsessaongelmaa " .
Lähetäs meiliä, jos ajatuksenvaihto kiinnostaisi
[email protected]
Hiddo oi HIDDO !
Sormi vapisi. olisi pitänyt olla ;
[email protected]
TÄTÄ se sitten on kun KEVÄTHORMOUNIT käynnistelee miestä.
En huoli noin vanhoja rumia paskaperseitä.
Minä olen eri tyyppi, kuin tuo aloittaja. Mutta jotenkin jäin miettimään tuota "ei-tavallinen mies", minkälainen semmoinen mies on? Ja mitä on tavallisuus? Miten se määritellään ja kuka sen määrittelee?
Itse mietin, että on niin monta tulkintaa kuin tulkitsijaakin tästä. Itse olen tavallinen, mutta en kuitenkaan ole, vaan ainutlaatuinen, koska eihän ole muita minuja kuin minä. Mitä on tavalliset asiat? Asioita, erilaisia, ihmisiä on maailma täynnä, mikä on standardi ihminen?
Onko se perinteinen isä/äiti, insinööri/sairaanhoitaja kaksi lasta, rivitalo, koira ja kesämökki-linjaa? Tavallisuus on kinkkinen kysymys.
t."tavallisen epätavallinen nainen"
Hyviä ydinkysymyksiä. Selvästikin ajateltuja. Kiitos niistä
Katsotaampa
1. Tavallinen mies
- Tavallinen mies kuuluu gaussin käyrällä yli 50 % suuren enemmistöön. OK?
- Enemmistöllä ei ole identiteettiä. Enemmistön identiteetin on sanellut eliitti ja valtio - väkivaltakoneisto o,ien tarpeittensa pohjalta.
Enemmistöllä on ainoastaan hetkelline ja nopeasti oheneva käytttöarvo.
- Lähden tietoisen rajusti väittämään, että tavallisella miehelläkän ei siis ole Identiteettiä.
Asia voidaan testata; otetaan " naama ja nimi" irti miehestä, mitä jää ?
Jää tylysti Noam Chomskia siteeraten, vain opetettu ääliö. Massayksilö, josta on tehty tottelevainen ja ajateltu pistämällä hänet nelivuotiaana pyhäkoulun oven edessä riviin. Siinä koko juttu.
Tavallinen mies on ohutta ja muodollista, huonolaatuistakin sivistystä saanut tietämätön, elämäntaidoton tomppeli, jonka harhainen elämä kuluu pääsääntöisesti kahden vietin; murhanhimon ( saalistusagressiot / rajujen kestofrustraat ioiden kourissa. Ja toisena tyydyttämättömän seksualivietin kiusaamana.
Katukielellä sanottuna lyhyemmin;
- miehemme jahtaa persettä, koskaan sitä kunnolla saamatta. Miksi ? Koska perseen omistaja odottaa tunnepalveluksia, joita materialisti - suorittajamiehemme ei pysty tuottamaan.
- Toisekseen miehemme jahtaa menestystä, kilpailutilanteessa jossa 200,000 vihamielistä muuta miestä tekee samaa.
Ainoa tapa miehellemme on menestyä, mikäli hän on selvästi psykopaattisempi kuin seuraavaksi tulevat nk. normaalimiehet.
Näin syntyy kaksi miesluokkaa; reppanat ja koppavat.
2.Ei normaali mies
Nyt voisi sanoa lyhyesti, että " ei normaali mies " toimii täysin toisella tietoisuuden tasolla, eri ajattelujärjestelmässäkin kuin onnettomuutta itselleen ja naiselleen urakalla kylvävä perusmiehemme.
Kuulostiko akateemiselta vai pelkästään järkevältä ?
Tässä kirja aiheesta kiinnostuneille itsensä ja totuuden löytämisestä.
http://www.ultra-lehti.com/kirjat/arv-havahtuminen.html
3. Tavallisuus
Tavallisuus on helpo määritellä; aja kolmen bussipysäkin ohi ja katso ihmisten tyhjiä katseita. Siinä Sinulle tavallisuutta.
Tai kuuntele esim. vaimon puoleisten sukulaistesi juttuja esim. 30 minuuttia. Siinäkin.
Hyviä keväitä kaikille !
Erityisesti naisille, jotka ovat tuomittuja olemaan nk." tavallisten miesten " riistaa.
Olisihan tuolle voinut vaikka kirjoittaa, mutta tuon vastauksen johdosta en minäkää ole enää kiinostunut. Ehkä aloitusviesti ei sittenkään antanut oikeaa kuvaa tilanteesta.
....neuvoisin katsastamaan miehen ja sitten katsomaan silmiin ja hymyilemään, loput saa mielestäni mies tehdä, olen itsekin sen verran vanhanaikainen. En tiedä millaisia miehiä siellä itä-suomessa on.
Kokemuksia on Rovaniemestä, Porista ja Helsingistä ja sanoisinko että aktiivisimmat miehet ovat olleet Rollossa ja Porissa. Tasokkaimmat tosin ovat löytyneet Helsingistä.
Ehkä vika on siinä, ettet osoita tarpeeksi selvästi omaa kiinnostustasi tai haluasi tutustua. En usko vian olevan siinä, että olisit ruma. Asia on varmaankin päinvastoin: olet ehkä tavallista paremmannäköinen. Jos sen lisäksi vielä onnistut antamaan sellaisen vaikutelman, että viihdyt mainiosti yksin etkä kaipaa miestä elämääsi, niin eivätpä ne miehet välttämättä uskalla lähestyä.
Mielestäni nainen voi yhtä hyvin tehdä aloitteita. Hyvännäköinen nainen ehkä joutuukin tulemaan miestä puolitiehen vastaan. Monet kun pelkäävät saavansa helpommin pakit hyvännäköiseltä kuin tavallisennäköiseltä ihmiseltä. Ota siis rohkeasti baarissa tai tanssipaikalla kontaktia miehiin. Jos oikeasti olet viehättävä, niin valitse sinä, kehen haluat tutustua ja tee itse aloite. Jos passiivisuus ei ole tähän asti tuottanut tulosta, niin eikö kannattaisi sitten yrittää olla aktiivisempi ja ottaa ohjat omiin käsiin? Fiksu ihminen osaa muuttaa toimintatapojaan, jos nykyisillä tavoilla ei saavuta mitään.
Kuule ystäväni !
Etsit väärää tietä.
Kun minä jäin sinkuksi, ja asun täällä kaukana meren takana Kanadassa, niin kun vaimoni kuoli,
niin en edes ajatellut koskaan Kanadalaista tai Amerikkalaista naista. Enkä intiaaneja.
Vaan minä käännyin Jumalan puoleen jolta tulee apu. Ja rukoilin ja olin paljon paastossa, ja sitten läksin Suomeen etsimään vaimoa.
Oli vain yksi kuukausi lomaa, ja siinä ajassa piti löytää vaimo. Ja Jumala kuuli rukoukseni,
ja ohjasi minua pikkutarkasti, niin että löysin vaimon saarelta. Ahvenanmaalta. Huh! se oli ihme
kun en koskaan ollut siellä käynyt. Ja siellä hän oli, ja minä ostin hänelle lentolipun ja hän lensi tänne Kanadaan, ja nyt olemme oikein onnellisessa avioliitossa. Hänkin paastosi 5 vrktta ja minä 10 vuorokautta, ja sitten Jumala johdatti meidät yhteen. Hän on tosin 20 vuotta
minua nuorempi, mutta me sovimme hyvin yhteen.
Kannattaa aina turvata Jumalaan, ja etsiä puoliso
joka on uskovainen, sillä Jumalattomat pettää.
Olavi
Oletko todellakin noin epätoivoinen? Älyttömän pitkä teksti ja kitinää siitä miksei miehet kenties huoli sua. Ehkä sä olet kusipää, ehkä sä olet liian hyvännäköinen, ehkä sä näytät ylpeältä, ehkä sua luullaan varatuksi, ehkä suurin osa ajattelee saavansa sulta pakit, eivätkä edes viitsi yrittää. Meinaan niin paljon kuin selitätkin olevas avoimin mielin, niin tottahan toki sullakin niitä kriteereitä varmasti riittää. Tyyliin, että tavikset ei kelpaa, täytyy olla hyvion koulutettu, amikset ei kelpaa, täytyy olla komea, sporttinen, paksu lompakko...jne...Äläkä väitä vastaan!
En kirjoittanut itse tuota yllä ollutta törkeyttä. Joku täällä lainailee muiden nimimerkkejä. Mutta mitäpä muuta tämmöiseltä foorumilta voisi odottaa.
Yliopistoista on tullut eräänlaisia tyttölyseoita. Akateemisesti (tai vähintään AMK) koulutettu nuori nainen alkaa olla pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Silti yhä vieläkin saa sen takia prinsessa -nimittelyä osakseen?? Ylempi tutkinto saataa monille nuorille naisille olla ainoa keino ylipäänsä työllistää itsensä pikkupaikkakunnalla (ellei Lidlin kassahommat kiinnosta).
Yrittäkää nyt miehet Herran tähden jättää nuo "on ehkä varattu", "näyttää ylpeältä", "on varmaan kovat kriteerit" jne ajatukset mielestänne. Joskus mahdolliseti ylpeän kuorean alla on ainakin minulla suuri epävarmuus ja yksinäisyys. On hirveän raskasta olla sinkkuna vuodesta toiseen.
Epätoivoinenko? Totta helvetissä olen. En nauti yksinolosta, en osaa enää olla itseni kanssa, enkä jaksa enää huolehtia yksin kaikesta enkä edes itsestäni? Täyttä totta joka sana.
Kiitos kannustuksista, teki hyvää "kitistä".
"Epätoivoinenko? Totta helvetissä olen. En nauti yksinolosta, en osaa enää olla itseni kanssa, enkä jaksa enää huolehtia yksin kaikesta enkä edes itsestäni?"
Hmm, tästä voi ehkä löytyä syy. Nuo asiat alkavat ehkä olemaan ongelma, joka sun täytyy ensiksi poistaa. Yksinäisyyskin on taitolaji...
Sitten kun osaa nauttia omasta vapaudestaan ja yksinolostaan, alkaa se näkymään ulospäin. Vaikka pakkaus olisi kuinka hyvännäköinen tahansa, ei se auta jos sisällössä on jotain "pielessä". Kaupassa asia tutkitaan puristelemalla tuotetta, haistelemalla ja katsomalla päiväystä. Toista ihmistä kohtaan noita testejä ei ilman ahdistelusyytettä voi tehdä, joten se yritetään aistia muuten. Ja kyllä sen yleensä aistii.
Ei muuta kuin itsetutkiskelua kehiin ja juttelua jonkun frendin kanssa, jolla on asioihin edes jonkinmoinen järki. Yleensä asioista höpöttäminen helpottaa oloa. Täällä "kitiseminen" on hyvä alku. :)
Sikäli hyvä, että anteeksi pyysit, koska se kertoo, että Sinussa on ihmistä jäljellä. Olet myöskin tosissasi kriisissäsi, joten toivoa siis on tytsysemme ! :-)
Mutta tehdäämpäs pikkasen "raakaa mutta parantavaa analyysia ".
Ensimmäinen väittämäni on, että olet täysin itse syypää omaan tilanteesesi.
Perusteluna se, että eksintiaalifilosofien mukaan ihminen itse on ainoana vastuussa elämästään.
Totta vai ei ?
Ongelma olet siis Sinä tai tarkemmin se, että tiedätkö itsekään kuka oikein olet ?
Eli kuka teillä siis asuukaan sen ovessasi olevan nimikyltin takana ?
Oletetaan, että et tiedä, koska juuri kukaan muukaan ei sitä tiedä.
Kysymys; Kuinka siis voisit kohdata toisen ihmisen avoimesti omana itsenäsi, jos itse asiasa oletkin nk, " kuori - ihminen " ?
Mutta älä huolestu, olet läpäissyt normaalius testin.Ja kaikilla muillakin on sama ongelma, muutenhan meillä ei olisi lähes miljoonaa alkoholistia. Tai 600,000 psyykenlääkkeiden syöjää, jotten on pakko vetää hermokemiaa kestääkseen rupista " normaali - ihmisen " elämää.
Ja jos et tiedä kuka olet, niin kuinka voisit ja mistä lähteä etsimään toista ihmistä parisieluksesi ?
Mikä siitä sinkkuudesta niin hirveän raskasta tekee? Olen itse oikeastaan tullut siihen lopputulokseen, että sinkkuna olo sopii huomattavasti paremmin itselleni kuin parisuhteessa olo. Okei, seksiä en ehkä saa, mutta ei sekään olisi (ainakaan pitäisi olla) se pääsyy.
Nyt kun tässä tulee sitä tilitystä niin...sangen kummallisena pidän myös sitä, että jos suomalaiselle naiselle antaa pakit niin tältä naiselta alkaa tulemaan kysymyksiä suuntaan "tykkäätkö pojista vai miksi ei nainen kelpaa?". 3-4 tämmöistä tapausta on ollut. Kai niitä luulisi muitakin miehiä löytyvän, ettei tarvitse kummastella sitä tapausta hoitaa hommansa yksin. Kavereiden kanssa voi sitten tehdä asioita yhteisiä hommia.
En kuitenkaan jaksa uskoa, että edustaisin jotain valtavirtaista ajattelutapaa.
Pointti vain oli, että yksinolostakin löytyy monia hyviä puolia parisuhteeseen verrattuna ja niiden löytyminen on vain asenteesta kiinni.
Pieni korjaus esitettyihin lukuihin: N. 500 000 alkoholiongelmaista- ei alkoholistia. Ongelmaisuus määritellään vikkoannoksien mukaan. Uni- ja psyykelääkkeidensyöjiä -> 350 000. Lähteet muistaakseni Kela, Stakes.
Vähän minäkin jo ihmettelin.
"Epätoivoinenko? Totta helvetissä olen. En nauti yksinolosta, en osaa enää olla itseni kanssa, enkä jaksa enää huolehtia yksin kaikesta enkä edes itsestäni? Täyttä totta joka sana."
SEIS, NAINEN !!!
Just tollasen epätoivoisen naisen mä tahtoisin ottaa ensin hellästi syliini halittavaksi,
sitten tyttöystäväkseni tutustuttavaksi ja lopulta vaimokseni rakastettavaksi.
Siispä soita ja tutustu: 044 567 0800 / Mika
Omasta kokemuksesta voi sanoa, että miehien tuntuu olevan erityisen vaikea lähestyä vahvaa ja itsellistä naista selvin päin. Vielä vaikeampaa on varmasti jos sattuu olemaan tavallista kauniimpi nainen. Kai se on mahdollisen epäonnistumisen mahdollisuus joka estää miestä edes yrittämästä. Harmi sinänsä koska joskus se voisi onnistuakin.
Ei kirvestä kaivoon kannata heittää, vaan ottaa naisena itse aktiivisempi ote ja valita vaikka ne rusinat siitä pullasta jos on kerran mahdollisuus tarjottu. Jos siltikään omista ponnisteluista huolimatta ei parisuhdetta saa heti aikaiseksi, ei sitä kannata jäädä murehtimaan loppuelämäksi, elämä on todellakin ihan siedettävää ilman parisuhdetta. Kunhan muistaa pitää sen positiivisen asenteen, voi sen toisen ihmisen löytää myöhemminkin.
Voi kuulostaa pahalta mutta miesten silmissä kuulut susirumien jälkeen toiseksi alimpaan kastiin. Mies haluaa tutun ja stressivapaan kodin jossa hän voi olla perheen pää. Ajatellaampa miten sinä sovit tähän kuvioon.
1) Et ole paikallisia eli taustojasi ei tunneta.
2) Miehen itsetunto on tuloista kiinni eli raha puhuu. Jos sinä ansaitset enemmän tuntee mies itsensä hiireksi ja sitä hän ei halua.
3) Olet pitkä ja varmaan aika itsevarmakin. Huono juttu. Pienet, epävarmat ja suojelua kaipaavat naiset käyvät paremmin kaupaksi.
4) Kilpailet miehistä alta kolmekymppisten kanssa. 33 vuotta on aika paljon useampaa lasta ajatellen.
5) Korkea koulutus ei naisella ole välttämättä hyväksi. Mies voi ajatella joutuvansa alakynteen päätöksenteossa ja menettävänsä asemansa perheen päänä.
6) Yrittäjiä pidetään kovina ihmisinä. Mies haluaa pehmeän äidin.
Summa summarum. Kannattaako tuohon satsata. Tiedä mitä sen päässä liikkuu, pystyykö sen kanssa puhumaankaan edes mistään. Parempi jättää toisille vaan.
No, sinunkin pitäisi mies varmaan saada niin, että tässä muutama vinkki.
1) Näyttele ujoa ja epävarmaa, opettele punastumaan.
2) Näyttele vähän hidasälyistä ja anna miehen puhua sankarijuttujaan.
3) Älä kerro työstäsi tai omaisuuksistasi.
4) Ei liian hienoja vaatteita eikä liikaa koruja, kalliita varsinkaan.
5) Jätä korkokengät kotiin.
Voivat kuulostaa kovilta neuvoilta mutta haluatko miehen vai et.
Näin se tytsymme sitten aukesi nopeasti !
1. Ensin Vanhapiikamme pyysi pitkällä ruikutuksellaan, ; Ottakaa miehet yhteyttä!
2. Filosofimies ehdotti keskusteluyhteyttä
3. TätiMyrkkymme vastasi hänelle ;
" En huoli noin vanhoja rumia paskaperseitä "!
Jep
Ylläolevan perusteella herkkumme näyttääkin olevan varsinainen taistelukone.
Heräsi jopa epäilys mielenterveyspuolen neuroottisus - kompleksisuus potentiaaleista.
Mitä muilla nousee moisesta kielenkäytöstä ?
"Mitä muilla nousee moisesta kielenkäytöstä ? "
Joku ahdistunut sinkkujätkä se sielä purki pahaa oloaan, ei ap.
Melko unelmalta kuulostat ja oisko tää provo?
Yritä osoittaa enemmän kiinnostusta miehiä kohtaan (siis aloitteellisuutta ja aktiivisuutta) ja anna myös jotakin itsestäsi, niin eiköhän se siitä. Ei itsestään kertomisessa mitään pahaa ole, sillä mistä muuten mies tietäisi oletko sopiva sille, millainen olet, mitä olet etsimässä, mitä odotat, jne. Kirjoituksestasi tuli vähän sellainen kuva ettei miehellä niin väliä kunhan mies on se, joka tekee aloitteen ja vie hommaa eteenpäin johonkin tuntemattomaan suuntaan.
No joo, tää oli sitten vain amatöörin neuvo, mutta onnea kuitenkin siihen etsintään.. :)
Veit sanat suustani, minullakin vastaavia kokemuksia vaikka asunkin pääkaupunkiseudulla. Täälläkään ei flaksi käy ja miehet eivät enää tee aloitteita. Tosin olen varmaan liian vanha, jo 40v. Sulla sentään ikäsi puolesta vielä vähän toivoa, mulla se vähäinenkin mennyt. Olen asian jo hyväksynyt ja valmistautunut elämään loppuikäni ilman parisuhdetta. Minunkaan kohdalla ei kyse siitä että olisin pahannäköinen tai muuten outo. Vaan ihan fiksu ja kivannäköinen, itsestäni huolta pitävä koulutettukin ja suht.hyvässä ammatissa toimiva lapseton nainen. Koskaan en ole asunut kenenkään miehen kanssa, seurustellut kylläkin (pitkäänkin). Liekö sitten outo otus miehille, kun olen itsenäinen ja pärjään näinkin. Otapa tuota nyt selvää, ei maksa vaivaa.
Jostain syystä vaikea tuntea mitään erityistä sääliä sua kohtaan, sillä kaikki kertomasi on hyvin tuttua hyvin, hyvin monelle miehelle. Ei meitä miehiäkään useimmiten kukaan tule iskemään, vaan seuran etsiminen ja löytäminen on raakaa työtä.
On varmaan totta, että jos pienellä paikkakunnallasi nuorehko sinkkunainen on harvinaisuus, eivät miehet oikein osaa suhtautua asiaan tai he voivat luulla, ettei heillä ole mitään mahdollisuuksia sinuun.
Itsekin asun Itä-Suomessa hyvin miesvaltaisessa kaupungissa, eikä nyt varsinaisesti kovin usein viitsi aloitteita tehdä kenenkään naisen suhteen, koska on erittäin, erittäin epätodennäköistä, että satunnainen, kaunis nainen olisi vapaa. Vapaita, laadukkaita sinkkunaisia ei yksinkertaisesti OLE täällä. Parempi siis, kun ei turhaan mene ottamaan rukkasia, kesäkin tulossa ja kaikki.
"1. Jäädä vanhaksi piiaksi, kuihtua kuin rusina ja kuolla pois."
No eipä sitä tuolla asenteela paljon vapaudesta pääse nauttimaan. Sääli.
en ole ikinä kuullut kauniista naisesta jota ei miehet ikinä yrittäs. Ja varsinkin jos edes jotenkin tuntee, ihan tuntemattomalle voikin olla vaikeampi mennä mitään selittämään.
Hieman nuoremman miehen kommentteja:
-Akateemisuus ei ole todellakaan mikään vaatimus naiselle. Joskus jopa haitta. (olen itse akateeminen, ettei tarvi amispelleksi haukkua)
-33 vuotta on jo aika paljon. Tuon ikäisenä hyvät miehet on jo yleensä viety. Erokierrokselta voi löytyä potentiaalista ainesta.
-Suosittelen aloitteellisuuden kasvattamista niiden oikeasti kiinnostavien tapausten kohdalla.
ps. Työkavereihin sekaantuminen on lähes aina huono vaihtoehto.
Vaikuttaa kovasti keksityltä tarinalta, mutta väliäkös sillä...
"Kun laittaudun ja lähden ulos, miehet katselevat ja huutelevat perääni. Yritän kaikin tavoin varoa, etten olisi liian "tyrkyllä"."
Laittaudut, käyt ulkona ja kuitenkin feikkaat olevasi varattu tai erittäin vaikeasti tavoiteltava. Miksi tehdä yksinkertaisista asioista näin vaikeita? Järkeviä miehiä eivät liian ylpeät naiset kiinnosta.
"Baareissa vapaat miehet ylipäänsä näyttävät olevan aina miesporukassa. Yksinäiset miehet ovat joko niin humalassa tai sitten niin johonkin kirjaan tai lehteen syventyneitä, ettei heitä käytännössä pysty lähestymään."
Baareissa vapaat naiset ylipäänsä näyttävät olevan aina naisporukassa. Jos perusbaarissa joku jostain ihmeen syystä joskus olisi kirjaan tai lehteen syventyneenä, lähestymistapa olisi maailman helpoin. Mitäs luet?
"En tee itse aloitteita, se nyt vain on sukupuolestani ja luonteestanikin johtuva fakta."
Sukupuolella ja aloitteiden tekemisellä ei ole minkäänlaista järkevää yhteyttä. Aloitekykenemättömyyden perusteleminen omilla periaatteilla on yksinkertaisesti umpityhmää. Naiset, TEHKÄÄ aloitteita!
"Suomalaiset miehet etsivät vain erittäin kauniita naisia. Jos on pienikin riski että nainen ei tätä vaatimusta täytä (valokuva väärennetty tm.), miehet perääntyvät varhaisessa vaiheessa."
Nettitreffailun karuja realiteetteja. Kukaan ei tuhlaa aikaansa sotanorsuihin.
"Suomalaisen miehen mielestä hänen ei enää nyky-yhteiskunnassa tarvitse tehdä aloitteita."
Elätkö shakkilaudalla? Miksi on niin vaikea ymmärtää, että aloitteiden tekeminen on jokaisen oikeus? Niitä kannattaa tehdä jos haluaa vastapuolen huomion.
>>Joten oiskohan sitä syytä tarkistaa vähän sitä peilikuvaa?
OK. Siispä vielä nykyistäkin enemmän jumppaa, kuorintoja ja naamioita, kotipermanentteja, selluliittihierontaa ja tyylianalyysejä. Ja tuloksena entistäkin epävarmempi olo.
>>Mikä siitä sinkkuudesta niin hirveän raskasta tekee?
Tätä kuulee yleensä lähes koko elämänsä parisuhteessa eläneiltä naisilta, joiden ei ole koskaan tarvinnut tehdä remppaa, vaihtaa sulaketta, hoitaa veroilmoitustaan ja vakuutuksiaan, auton katsastusta, lumitöitä eikä sulatella talvella jäätyneitä putkia. Nämä hommat tulee sinkkunaisella tietysti omasta ulkonäöstä, kodista ja töistä huolehtimisen päälle. Ei se ole tietenkään mitään verrattuna vaikkapa kotirintamanaisten tai yksinhuoltajien työtaakkaan. Mutta voinko neljän vuoden jälkeen ssnoa etten jaksa enää, tarviin apua ja tukea, vai vieläkö vaan pitää viettää tätä "iloista" "itsensä löytämisen" aikaa?
>>Kuitenkin feikkaat olevasi varattu tai erittäin vaikeasti tavoiteltava.
Mitähän feikkiä sekin on kun vuodesta toiseen vaihdan autooni yksin kesä/talvirenkaat keskellä taloyhtiömme pihaa. Mutta suomalainen sinkkumies ei vielä tässäkään vaiheessa uskalla lähestyä tai tarjota edes apuaan, koska saatan olla ylpeä ja mies voi pahoittaa herkän mielensä.
>>No eipä sitä tuolla asenteella paljon vapaudesta pääse nauttimaan.
Neljään vuoteen mahtuu melkoinen määrä viikonloppuja, jouluja, pääsiäisiä sun muita helluntaita jotka ovat edelleen hyvin perhekeskeistä aikaa. Jos joku luulee että joka juhlan viettämiseen löytyy oman perheen sijasta "kaveriporukka" tai "sukulaisten lapset", kokeilkoon itse. Arjet pyhät, yöt läpeensä olet yksin. Kyllä siinä ehtii itsensä löytämään ja vapaus tulee nautittua moneen kertaan.
Tunnistan tapauksen, pari naispuolista kaunista kaveriani on samassa tilanteessa.
Kyseessä ei ole oikeastaan muu, kuin että parin hakeminen on alkanut hallita liikaa ajatuksia ja elämää. Epätoivo ja katkeruuskin näkyvät päällepäin, vaikka itse luulee ne pystyvänsä peittämään.
Luulen, että osittain kyse on liian korkeista kriteereistä ja osittain omasta saamattomuudesta. Miksi nainen ei voisi tehdä aloitteita? Niinhän pystyy varmistamaan, että juuri se paikan kiinnostavin mies saa tietää sinun olevan kiinnostunut. Ja jos ei aina onnista (mies varattu/ei kiinnostunut/ei kiinnostava lähemmän tuttavuuden jälkeen), niin ei kun uutta putkeen.
Monilla tuntuu olevan harhaluulo, että jos kolme ensimmäistä tutustumisyritystä menee pieleen, niin kaikki on jo tehty ja yksinhän tässä jäädään. Aika harvalla tärppää ensimmäisillä treffeillä. Monta ihmistä saa tavata, että löytyy edes yksi potentiaalinen pitkään suhteeseen.
Kuten joku tuolla aikaisemmin sanoi, eikö olisi aika tarkistaa käyttäytymismallia aktiivisempaan suuntaan, jos tulosta ei vanhalla kaavalla tule? Sopeutuva ihminen pärjää evoluutiossa:)
Jos päätät nyt hyväksyä elämän yksin ja alkaa nauttia siitä (mitä nyt et luultavimmin tee), elämästä tulee mielekkäämpää ja rakkauselämässä alkaa tapahtua.
Aurinkoista kevättä!
>> >> Mikä siitä sinkkuudesta niin hirveän raskasta tekee?
>> Tätä kuulee yleensä lähes koko elämänsä
>> parisuhteessa eläneiltä naisilta, joiden ei ole >> koskaan tarvinnut tehdä remppaa, vaihtaa
>> sulaketta, hoitaa veroilmoitustaan ja
>> vakuutuksiaan, auton katsastusta, lumitöitä
>> eikä sulatella talvella jäätyneitä putkia. Nämä
>> hommat tulee sinkkunaisella tietysti omasta
>> ulkonäöstä, kodista ja töistä huolehtimisen
>> päälle.
...Okei, ulkonäöstä en huolehdi sen koommin koska en sille tarvetta näe, mutta n. 25 vuotta täällä ollut sinkkumies ja 5 vuotta sitten totesin koko seurusteluhomman aivan itselleni soveltumattomaksi hommaksi.
Ajattele asiaa näin: ne lumityöt ja veroilmoitusten hoitamiset korvautuu parisuhteen hoitamisella. Se ei ole yhtään sen vähemmän raskasta touhua.
Se, että miehet eivät tee aloitteita johtuu yksinkertaisesti siitä, että pakkeja on tullut ihan riittämiin. Kuten jo joku tuossa aikaisemmin sanoi, seuran etsiminen on raakaa työtä. Vaikka mitään varsinaisia epäkohteliaita pakkeja ole tullutkaan, niin välinpitämättömyyttä olen kohdannut sitäkin enemmän. Ei, en ole ollut kaatokännissä, nautin ainoastaan muutaman oluen illassa.
Itse olen pääasiassa lopettanut kontaktien ottamisen baarissa, koska olen saanut tarpeekseni noloista tilanteista ja pakkien saamisesta. Vietän mieluummin hauskan illan kavereiden kanssa.
Voi hyvinkin olla niin, että miehet eivät uskalla lähestyä korkeasti koulutettua ja työelämässä menestyvää naista ainakaan kaljakapakassa tai kotikylillä. Pakit tulee todennäköisesti vähemmän koulutetultakin naiselta (vaikka sinulta ei tulisikaan), ja se käy vähitellen miehen itsetunnon päälle. Kun vielä ollaan pienessä pitäjässä, niin johan siitä joka nurkassa supistaan, kuinka se ja se yritti sitä ja sitä pokata mutta pakit tuli. Se käy vielä enemmän itsetunnon päälle.
Tanssitaidottomana ja uteliaana haluaisin kysyä: onko tanssilavoilla jonkinlainen käyttäytymiskoodisto parinmuodostusta helpottamaan? Tyyliin, että jos hakee toista tanssimaan saman illan aikana 4 kertaa niin on kohteliaasti kiinnostunut tapaamaan muissa merkeissä, mutta 6 kertaa on jo vihje yhden yön suhteesta? (Siis tuo oli täysin keksitty esimerkki, mutta onko oikeasti olemassa jotain vastaavia juttuja...)
Tästä haluaisin kysyä:
"olen työläs ja hankala lähestyttävä, koska en ehdota treffiaikaa ja -paikkaa enkä sitä, mitä tekisimme treffeillä vaan odotan että mies ehdottaa nämä."
Entä jos ihan mukavan tuntuinen mies ehdottaa että mentäisiinkö treffeille, ja sen jälkeen pyytää sinua kertomaan, mitä juuri sinä haluaisit tehdä ja milloin olisi hyvä aika. Saako tällainen mies sinulta pakit?
menettänyt täysin kiinnostukseni aloitteiden tekemiseen. mieluummin pitää hauskaa frendien kanssa ja jää sellainen turha skarppailu pois. mitä nyt oon tsekkaillut ni monet ihmiset tekee siitä itsensä pokailusta sellasta taidetta ettei jaksa kiinnostaa. mihinköhän sellainen puhumisen helppous on jäänyt?
Jaa-a , ennemminkuin rumuutta veikkaan että olet jostain syystä "pelottava", ehkä jopa liian hyvän /tiukan tapauksen näköinen tms, koska kuten täällä on tullut ilmi, aika harvalla riittää itsetunto yrittää treffata sellaista tapausta, kun helpompaa riistaakin on tarjolla.
Paitsi kännissä, joka taas blokkaa yrittäjän samantien pois pelistä.
Tossa on järkeä, nimittäin ihmisillä on kyllä senverran harkintakykyä, etteivät mene esimerkiksi omana nyhjyisenä itsenään Jaguaari merkkisten autojen esittely / koeajotilaisuuteenkaan.
Naisemme kannalta ongelma tietysti on se, että ainoastaan " perusmiehissä löytyy ".
Ja laatumiehet on jo aikaa pokattu.
Siis; ollako yksin vai ryhtyäkö nyhjäkkeeseen ?
"laatumiehet on jo aikaa pokattu."
Ei vaan laatumiehet ovat pokanneet, pakkeja hekin ovat saaneet, mutta eivät ole lannistuneet/parempi onnistumisprosentti.
Laatumiehiä on kyllä vielä jäljellä, mutta baarista niitä enää tuossa iässä turha enää etsiä.
Tosiherkun pokaamisen, lähestymisenkin estoja ;
1. Huonot hampaat
2. Liika lyhyys
3. Liian lyhyt
4. Liika lyhytkestoisuus
5. Liian vähän lihaksia
6. Suuseksin osaamattomuus
7. Tantraseksistä kuullutkaan
8. Tosikkous kaikessa ( naisen iskeminen ei ole suoritus vaan taidetta )
9. Huono auto
10. huonot vaatteet
11. Tyhmähkö
12. Taputeltu nöyräksi ja toottelevaiseksi
13. Itsetunto ja viinaongelmia
14. Keskustelukyvyttömyys
15. Tilannetajuttomuus
Häpeällä kasvatettu, häpeileväkin.
Vihaakin frustraatioissaan kirskutteleva.
Kysymykset;
Lähtisitkö Sinä näillä ajatuksilla itsestäsi pokaamaan paikkakunnan herkkua ?
( Pidempi, parempi, hyvät hampaat, haastava, töröhuulet, itsevarma, kalliimpi auto, kalliit releet,voideltu, hierottu, harjailtu, enemmän rahaa, älykkäämpi, häpeilemätön seurassa. Ja sunsemmoista viheliäistä mutta kauheaa. Perusnyhjäkkeelle.
Ja miksi toisaalta Herkkumme tämmöisen edes ottaisi ?
Voimia kevääseen !
Pojille
Herkullemmekin
En yhtään ihmettele ettei sulla käy flaksi.
Just tuollasten älykääpiöitten takia ei enää uskalla sanoa miehille edes ammattiaan, kun ne lähtee heti juokseen karkuun.
Hemmetin tiukkapipo.......
Älykäs ja fiksu vapaa sinkkunainen on pikkupaikkakunnalla sellainen joulupukkiin verrattava satuolento, johon ei ole mahdollisuuksia. Kun sellaisilta on pakit muutaman kerran saanut, niin eipä sitä viitsi enää yrittää.
Tälle keväälle en ole laittanut edes ilmoitusta nettiin, pessimismini on niin suurta. Älykkäät naiset kyllä kiinnostaisivat, ei ne kaupan kassat.
"5. Sanoa "sori, ei kiinnosta" naiselle on suomalaiselle miehelle mahdotonta. Jos on pienikin riski että tällaiseen tilanteeseen joutuu, mies mieluummin vaikenee ja perääntyy varhaisessa vaiheessa. "
Tunnistan itseni. Olen aika monta kertaa kirjaimellisesti juossut pakoon tuollaisessa tilanteessa :) Hankala se on aina toiselle pakit antaa.
"4. Suomalaiset miehet eivät tee aloitteita, koska vapaa nainen pikkupaikkakunnalla on mahdottomuus."
Tuo on varmasti totta. Jos saa pakit niin siitä kuulee varmasti kaikki.
Siis faktahan on se, ettei itsenäinen nainen miestä sen kummemmin kaipaa kuin itsenäinen mies naistakaan. En ymmärrä mikä siinä on niin vaikeaa: kaiken saa hoitaa haluamallaan tavalla eikä tarvitse huolehtia loukkaako toista vai ei.
Itse asiassa tässä on joutunut antamaan pakkeja viimeisen vuoden aikana parikin ketaletta, sillä en nykyisestä elämästäni enää halua luopua. Ikää on 31 vuotta, joten ihan nuorukaiseksikaan en rankkaudu.
Ymmärrän epätoivoisen olosi, sillä olen itse aina välillä ollut pitkiä aikoja (monia vuosia) sinkkuna yhtäjaksoisesti. Kun valitin ystäville epätoivoista oloani, sain usein neuvon olla ajattelematta koko asiaa ja nauttia elämästä yksin.
Neuvo on toistunut tässäkin keskustelussa usein ja siihen liittyy vihje, että kun ei ajattele koko asiaa, vaikuttaa rennommalta ja helpommin lähestyttävältä.
Se pitänee varmasti paikkansa, mutta sanoa epätoivoiselle ja yksinäiselle, ettei kannata ajatella koko asiaa on sama kuin käskeä olla ajattelematta vaaleanpunaista elefanttia.
Jälkiviisaana on helppo olla, mutta pääasiallinen ongelmani oli sama kuin sinulla: passiivisuus. Olen jyrkästi eri mieltä kanssasi sukupuolirooliajattelussasi (en ikinä antaisi poikaystävän koskea vakuutus- tai veroasioihini!), mutta pakko myöntää, että olin liian passiivinen, niin kiusallista kuin se onkin. Luulen, että itseäni auttoi lopulta kuitenkin epätoivoni myöntäminen ja siitä seurannut aktivoituminen, eikä sen kieltäminen tyyliin "nautin yksinolosta".
Ihan nuorena ajattelin, että en saa herättää turhia toiveita, joten en suostunut edes juttelemaan sellaisen pojan kanssa, joka ei mua kiinnostanut romanttisessa mielessä. Mulla on ollut siinä mielessä kuitenkin mieletön onni, että mua on aina lähestyneet hirveän kivat ja fiksut tyypit - luultavasti siksi, että olen muut (humalaiset) väistänyt jo kaukaa. Voitin pelkoni "turhien toiveiden" herättämisestä ja opettelin juttelemaan esim. baareissa myös miesten kanssa, jotka olivat mukavia ylipäätään. Sanoin heti aluksi ystävällisesti ja vitsin varjolla mua lähestyneelle miehelle, että jos mies aikoo pokata itselleen naisen, tämän ei kannata tuhlata aikaa tässä ja saatoin jopa vinkata jonkun muun naisen suuntaan. Yleensä kuitenkin moni jäi juttelemaan mun kanssa kaverillisesti ja jo se ylipäätään auttoi rentouden löytämisessä. Vaikka ne miehet siellä baarissa ei lähestyisikään, voisitko ajatella lähestyväsi jotakuta heistä ilman mitään jännitteitä - ihan vaan harjoitellaksesi?
En ole koskaan suostunut "puristeltavaksi", enkä suosittele sellaiseen alistumista. Sen sijaan nettitreffailin yhdessä vaiheessa todella paljon ja sekin foorumi oli mulle iloinen yllätys, sillä kaikki, joiden kanssa kävin treffeillä, olivat täyspäisiä ja älykkäitä ja suurin osa hienoja ja lämpimiä ihmisiä. Eli siis eivät mitenkään pelottavia tyyppejä, sillä oletan, että ideologiasi ja asenteesi takana ei lopulta ole pelkästään sukupuoliroolit vaan syvä, inhimillinen pelko torjutuksi tulemisesta, joka meillä kaikilla on ja mikä näkyy monien miesten vastauksesta. Kyse on sen pelon voittamisesta ja se ei ole ihan helppoa. Siksi yritän tässä rohkaista siihen ikään kuin pieni askel kerrallaan sen sijaan, että astuisi heti sokkona pedon suuhun ;)
Vaikka lopulta tapasin nykyisen poikaystäväni bileissä, uskon, että treffailu ja jutustelu ilman päämäärää poisti sen sellaisen aistittavan kireyden musta, joka ehkä sussakin miehiä pelottaa ja joka estää sua itseäsi olemasta aktiivisempi ja toisaalta muita lähestymästä sua.
Niissä bileissä kävi just klassisesti niin, etten ollut mitenkään suuntautunut miehenhakuun, koska olin (netti)deittaillut niin paljon ja sitä kautta palo tavata joku ei ollut niin suuri. Siksi puhelinnumeropyyntö tuli mulle täytenä yllätyksenä ja hämmensi mut niin totaalisesti, että suostuin treffeille ennen kuin tajusinkaan. Eli lopulta mulle kävi just niin, että kun opin nauttimaan tilanteista, rakkauskin paukahti eteen, mutta ensi oli opittava aktiiviseksi itse. Onneksi, sillä tämän rakastuneempi ei voisi olla :)
Missä päin asut?
Sovitaanko sokkotreffit?
t: kivannäköinen, hyvän itsetunnon omaava, akateemisesti koulutettu, 35 vuotias vaalea suomalaismies Itä-Suomessa
ps. tämä ei ole vitsi!
Minulla on 3 lasta ja 3 lapsenlasta, mutta koen olleeni jotenkin tuota laatua joskus. Miehet pelkäävät sinua. Ole lämmin ja kysy, milloinkahan kutsut minut treffeille. Suhtaudu kuin kaikki halauisivat kanssasi enemmänkin ja sitten: varo innostumasta liikaa. Katsokin, että sorru huonoon seuralaiseen, kun varmasti löydät seuraa yhtäkkiä jokapuolelta. Usko minua! Älä ole yhtään enää noin tietoinen itsestäsi, vaan kuuntele miestä, kuuntele kuin hän puhuisi kultakimpaleita, vaikka ensivaikutelmalta olis yksinkertaista juttu. Sinua ei kohta voi kukaan herraseuralainen vastustaa.
Tiedän tarkalleen ongelmasi ja uskon voivani auttaa Sinua ratkaisemaan ongelmasi. Minä olen sekä sisä että ulkoisesti valoiyksilö mutta, usein ne miehet jotka kiinostuvat minusta ovat narsisteja tai nihilisteja. Olen tehnyt havainnon kun laitan päälleni massasta poikkkeavat vatteet eli yleensä minä käytän maskuliinisia vaatteita... Näytän milioonasopimuksen tehneeltä yritysjohtajalta ja dominan sekoitukselta. Joudun kuuntelmaan joko vittuilua tyyliin..kuka sä oikein luulet olevasi tai ala arvoisia iskuyrityksiä tyyliin... mies heroo muniaan farkkujen tai housujen päältä ja sanoo saat tätä jos tuut mukaan. Jos sen sijaan laitan vaikkapa farkut ja jonkun tavallisen paidan niin sitten ne lähestyy vähemmän agressiivisemmin. Tiedän näyttäväni juuri sellaiselta kun olen elikä olen sellainen luonteeltani että mun ja mun ystävien silmille ei kannata hyppiä ja vittuila sillä osaan kyllä olla TODELLA Veemäinen sellaisille jotka kohtelee minua tai läheisiäni huonosti. Syvästi ihmettelen kuitenkin että miten niillä on pokkaa puhua ihmiselle noin rumasti sekä käyttäytyä kuin kiimainen koira... Minä tiedän monta tapaa jolla voit parantaa elämänlaatuasi ja tutustua hyvään mieheen ja voin mielelläni kertoa Sinulle vinkkejä omien kokemukiseni pohjalta=).Hyviäkin miehiä vielä on kaikki ei ole narsisteja, nihilisteja tai muuten sairaita. ja olet oikeassa moni mies palkää vahvaa ja kaunista sekä menestynyttä naista. Se on taas heidän ongelmansa=)
mainostaa omakotitalo asumista, joka on omasi. Sen lisäksi et ehdi mitään miehiä harrastaakaan ja lapset jää tekemättä, paras asi, mitä ihmisen elämässä onl
En ole 185 cm, urheilullinen ja varakas omakotitalonomistaja, jonka harrastuksiin kuuluu fudiksen pelaaminen puulaakiliigassa sekä modernin taiteen keräily.
Aloitteitani ei siis kaivata. Ja tokihan tuulipukutiinallakin täytyy sentään jotain vaatimuksia olla, se on vain oikein. Muistakaa naiset, because you're worth of it.
Mistä te tuon omakotitalon tuhon veditte? Eikös OMISTUSasunto voi olla myös osake?
niistä aloitteiden tekijöistä kun naiset tunnetusti ovat niitä kovimpia sen osan raatajia ets...löytäessään miehiä.
Vika on sinussa, ei miehissä. jos miehet lässyttävät tai lääppivät ja sinä lähdet aina kotiin yksin. Kuulostaa omituiselta että baareissa on vain miehiä jotka eivät sinulle kelpaa.
Rumuudesta johtuu.
"Yritän kaikin tavoin varoa, etten olisi liian "tyrkyllä". En tee itse aloitteita, se nyt vain on sukupuolestani ja luonteestanikin johtuva fakta."
Passiiviset prinsessat ei kiinnosta älykkäitä miehiä.
Niin se vaan menee, että maailma on julma ja rumilla on vaikeeta ja siksi he karsiutuvat evoluutiosta pois. Parhaat jäävät.
Kaunis=paras ?
-Mitä tuolla analogialla on tekemistä evoluution kanssa? Jos kaunis ei osaa "metsästää" ruokaa kuolee pian nälkäään. Se on fakta. Ei se että kaunis nainen istuu yksin baari tiskillä ajan x. Tai se että tanssipaikan Alfat menee muille. Kaikkein taviksimmat ne lapsilaumat tekevät, niin usein.
Kun ap:llä on "hyvät puitteet" on syytä olla jotain vaatimuksia myös sille miehelle. Vai kelpaako köyhä muusikko ilman asuntoa tosiaan?
Olen iloinen että tämä "jääprinsessa" mentaliteetti alkaisi rapistua, eli tarkoitan kun on tarpeeksi kaunis nainen niin tarpeeksi tasokkaat miehet siis automaattisesti "pitää" tippua syliin.
Mutta toisaalta onko ne kiimaiset tavisbaarimiehit edes ktm, ehkä siellä on se pikkutakkinen kauluspaita mies joskus seassa kun bisneksiltään ennättää käydä laatu viskiä nauttimassa.
Ja kuitenkin:
"että olen niin ruma, etten kelpaa edes sille vihoviimeiselle peräkamarin pojalle
-että kaikilla maaseudun poikamiehillä on jo hoitotyttö Thaimaassa"
Tarkoitatko että se unelma mies voisi olla tässä genressä mutta et hyväksy heitä? Miksi olet katkera että ne vihoviimeiset (taidat olettaa muille kelpaamattomat) sinkkumiehet tekevätkin jotain tilalleen, kun taas ap viestistä paistaa selvä katkeruus ja epätoivokin kun ne halutut "paremmat" miehet ovatkin kadonneet.
Epätoivoisuus kasaa entistä kovemmat toiveet ja paineet siihen että se puoliso sitten "parantaa" elämän. Entäs jos niin ei käy, onko kumppani "huono" sitten ?
Mikäpä joku toinen on sanomaan kuka kelpaa ja kenelle, olkaa avoimempia. Naamapakkien määrä on huima tässä maassa, mikä on surullista niitä kohtaan ketkä eivät ole tyrkkyjä panon hakijoita. Toisaalta semikomeat retkut saavat monesti röyhkeän viileästi haluamaansa seuraa-vailla sen syvempää tarkoitusta.
Ja viimeinen kommenti, joka on miehille tullut tutuksikin: puitteet ja omaisuus ei määrittele parisuhdemarkkina-arvoa.
Ei auta kun aina naiset ovat vittumaisia ja kokee aloitteen tekemisen "ahdistamiseks" vittu ei siitä mitään tule............. kokemusta monta kertaa ja enään en tee. Ihan normi, ei ylipainoa eikä alipainoa.
yleisimmät vastaukset;
ootsä vittu tosissas?!
mitä helvettii sä luulet tekeväs??
*hiljaisuus*
*naurua*