Paras kosto....

...jättäjälle lienee näyttää, että elämäni jatkuu ilman sinuakin. Eron jälkeen itsessä taistelee kaksi eri ihmistä, toinen haluaa olla hyvä ja toinen taas niin paha, että pahempaa ei ole. Paha on täynnä kostoa ja vihaa. Mutta vaikka kuinka kostaisi, niin ei se omaa pahaa oloani vie mihinkään, päinvastoin..

Kokoan itseäni ja kerään sydämeni palasia, kun se on taas kerran pieniksi palasiksi jalkojeni juureen ripoteltu. En olisi näin halunnut. Olisin halunnut taistella suhteen puolesta, mutta yksin ei voi.

Nyt koitan täältä kyynelten keskeltä löytää omat ajatukseni ja sen mikä on minulle paras selviytymiskeino. Saan kyllä ylittää itseni yltääkseni parhaaseen "kostoon". Onpa vaikeaa olla aikuinen tässä asiassa. Mutta tiedän, että sinua riipaisee enemmän nähdä minun tästä nousevan, kuin se että itkisin perääsi ja ryömisin.
21062
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Tsemppiä sulle! Olen samassa tilanteessa ja päättänyt samoin, en itke perään exän tehtyä valintansa. Olen enemmän arvoinen! Pää pystyy, elämä jatkuu ja muista että surukin on surtava, jotta se ei enää vastaan tulisi myöhemmin. Viha ja raivokin on purettava, vaikka lenkillä. Ei lasten kautta tai exälle... Näytetään niille!
Oma elämä alkaa nyt!

Äänestä
  • Kiitos noista rohkaisevista sanoista. Itse kirjoitin exälle tänään viestin, että perkele nyt alkaa oma elämä, vihdoinkin. Päätin hoitaa masennukseni kuntoon, vaikkapa sitten terapeutilla. Vastasin myös myöntävästi treffikutsuun...pitkästä aikaa olen menossa treffeille, hui ;). Tietenkin hän vastasi sitten viestillä takaisin, ja kertoi että on menossa bongaamaan naisia johonkin pippaloihin heti huomenna...meinasi lähteä rohkeus omista sanoista saman tien. Mutta mies päätti ettei minua halunnut, enköhän siis löydä jonkun suloisen romanttisen pojan joka rakastuu minuun täysillä. Toivotaan ;). Vaikka sattuu ja helvetisti, niin pikku hiljaa alkaa näkymään auringon säteitä mustien pilvien takaa. Hiljaa hyvä tulee!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


sn kirjoitti:

...jättäjälle lienee näyttää, että elämäni jatkuu ilman sinuakin. Eron jälkeen itsessä taistelee kaksi eri ihmistä, toinen haluaa olla hyvä ja toinen taas niin paha, että pahempaa ei ole. Paha on täynnä kostoa ja vihaa. Mutta vaikka kuinka kostaisi, niin ei se omaa pahaa oloani vie mihinkään, päinvastoin..

Kokoan itseäni ja kerään sydämeni palasia, kun se on taas kerran pieniksi palasiksi jalkojeni juureen ripoteltu. En olisi näin halunnut. Olisin halunnut taistella suhteen puolesta, mutta yksin ei voi.

Nyt koitan täältä kyynelten keskeltä löytää omat ajatukseni ja sen mikä on minulle paras selviytymiskeino. Saan kyllä ylittää itseni yltääkseni parhaaseen "kostoon". Onpa vaikeaa olla aikuinen tässä asiassa. Mutta tiedän, että sinua riipaisee enemmän nähdä minun tästä nousevan, kuin se että itkisin perääsi ja ryömisin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu