Olimme olleet kuusi vuotta ystäviä. Ensin hyviä kavereita ja sitten erittäin hyviä ystäviä ja tärkeitä toisillemme. Hän muutti toiseen kaupunkiin ja sinä aikana ystävyytemme vain syveni. Kirjoittelimme maileja joka pvä, puhuimme puhelimessa ainakin kerran vkonssa monta tuntia putkeen. Viihdyimme keskenämme ja meillä oli aina mukavaa.
Kun hän muutti takaisin, aloimme etääntyä vähitellen. Hän alkoi liikkua sellaisten tuttujensa kanssa, joista minä en yhtään pitänyt,sillä tiesin ettei niistä tuttavuuksista seuraisi kuin huonoa. Sanoin siitä ja siitä tuli riitaakin ja sitten vähitellen emme enää olleet missään tekemisissä..siitä alkaa olla vuosi kun viimeksi olimme kunnolla tekemisissä, nähtiin jne.
Kun sitten kerran koneen kautta juttelimme ja kysyin mitä on tapahtunut, hän vain sanoi ettei hänen mielestään meillä ole enää mitään yhteistä ja etten enää tarvitse häntä eikä hän minua. Tuli riitaa, sillä en voinut ymmärtää häntä. En ollut muuttunut mitenkään, mutta hän selvästi oli..
Emme sen jälkeen ole paljon jutelleet, mutta minä mietin häntä joka pvä. Minulla on niin hirveä ikävä, sillä hän oli niin tärkeä..tukeni&turvani. En olisi halunnut menettää häntä, mutta nykyään hän ei edes halua nähdä minua..tuntuu kuin hänellä olisi masennus tai jotain..mutta sitten taas hän kuitenkin pitää yhteyttä muihin vanhoihin kavereihinsa.
Mitä voin tehdä? Minä rakastan häntä ystävänä enkä halua olla ilman häntä..hän on mies ja minä olen nainen(vaikka se tieto nyt tuskin mitään merkitseekään)
Kun hän muutti takaisin, aloimme etääntyä vähitellen. Hän alkoi liikkua sellaisten tuttujensa kanssa, joista minä en yhtään pitänyt,sillä tiesin ettei niistä tuttavuuksista seuraisi kuin huonoa. Sanoin siitä ja siitä tuli riitaakin ja sitten vähitellen emme enää olleet missään tekemisissä..siitä alkaa olla vuosi kun viimeksi olimme kunnolla tekemisissä, nähtiin jne.
Kun sitten kerran koneen kautta juttelimme ja kysyin mitä on tapahtunut, hän vain sanoi ettei hänen mielestään meillä ole enää mitään yhteistä ja etten enää tarvitse häntä eikä hän minua. Tuli riitaa, sillä en voinut ymmärtää häntä. En ollut muuttunut mitenkään, mutta hän selvästi oli..
Emme sen jälkeen ole paljon jutelleet, mutta minä mietin häntä joka pvä. Minulla on niin hirveä ikävä, sillä hän oli niin tärkeä..tukeni&turvani. En olisi halunnut menettää häntä, mutta nykyään hän ei edes halua nähdä minua..tuntuu kuin hänellä olisi masennus tai jotain..mutta sitten taas hän kuitenkin pitää yhteyttä muihin vanhoihin kavereihinsa.
Mitä voin tehdä? Minä rakastan häntä ystävänä enkä halua olla ilman häntä..hän on mies ja minä olen nainen(vaikka se tieto nyt tuskin mitään merkitseekään)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihmistä ei saa enää muutettua takaisin ennalleen, jos hän ei halua sitä.
Ole sinä tyytyväinen sentään siihen, että itse et ole järkyttävän paljoa muuttunut! :)
Tiedän, että tuo on melko laiha lohtu, mutta ystäviä tulee ja menee elämässä. Niin se vain on. Surullista kylläkin :|