Elämän varrella

Miksi en luota?
Ensimmäisen lapseni isän tapasin 16-v. Hän löysi toisen, kokeneemman,-> erottiin. Parin vuoden päästä tapasimme uudestaan ja suhde alkoi alusta, en ollut voinut unohtaa häntä. Pyörittiin pari vuotta, jona aikana tein myös lapsen, pettämistä oli useaan otteeseen.Sit tuli lopullinen ero.

Työni puolesta olen nähnyt uskottomuutta niin paljon että hirvittää. Tuttuja ihmisiä eikä heistä olisi uskonut.

Olen hyvä kuuntelija, jonka puolesta ihmiset uskoutuvat minulle helposti->kaikki ovat harrastaneet ulkopuolisia suhteita jossain vaiheessa elämää ja kuitenkin on pysytty avioliitossa.

Pitkäaikaisen poikaystäväni löysin sängystä toisen naisen kanssa, kun menin ilmoittamatta käymään.

Viimeisin poikaystäväni sai minut pikkuhiljaa uskomaan ettei kaikki ole pettureita - mut kuinkas kävikään, hänen käytös alkoi olla epäilyttävää, kännykän piilottelua - äänettömällä pitämistä ym., pieni tarkistus ja siinähän se oli -> toisen naisen kanssa soittelua ja viestittelyä. Otin asian puheeksi ja hän kielsi kaiken, mutta kun tiesin että hän valehtelee ->suhde loppui.

En usko että kukaan on kenellekkään uskollinen koko elämäänsä. Syrjähyppyjä tapahtuu, mutta jos suhteen haluaa pelastaa asia selvitetään ja annetaan anteeksi. Toiset ottaa opikseen yhdestä kiinnijäämisestä, toiset eivät paranna tapojaan koskaan.

Omalla kohdallani olen sen verran haavoittunut ja kovettanut luonnettani, etten enää osaa luottaa, enkä antautua kokonaisvaltaiseen suhteeseen.
6711
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Mutta kun sama kun naistenkin kanssa, meitä ei löydä hevillä. Se on kuin neulaa heinäsuovan seasta etsisi, siis sama pätee myös uskollisiin naisiinkin.

Äänestä
  • ...nämä omat kokemukset kohdistuu miehiin ;).
    Mut tiedän kyllä että myös naiset on uskottomia. Samalla lailla kun miehetkin.

    Ilmeisesti omakohtaiset kokemukset, näkemiset ja kuulemiset on kovettanut minua sen verran että olen erittäin vaikeasti lähestyttävä,joten yksin pysyn.

    Olisihan se ihanaa löytää aito, uskollinen rakkaus....

    Äänestä

  • Kyllä tosiaan on neulat heinäsuopaan uponneet.

    Äänestä

on kyllä käynyt tosi huono tuuri. Olemme juuri yhden ystävän kanssa keskustelleet siitä, että on ihan uskomatonta kuinka paljon ihmiset pettävät. Kuulee tosi paljon sellaisia juttuja. Ja itse ei voisi kuvitella mitenkään tekevänsä sellaista. Eli mikä oikeastaan saa ihmisen pettämään. Ja miksi taas jotkut ovat uskollisia.
Mikä saa ihmiset toimimaan niin eri tavoin.

Toivottavasti jatkossa kohdallesi osuu mies, joka ei petä. Kuulostaa tosi kurjilta jutuilta.
Ja löydät jostain taas uskalluksen luottaa.

Äänestä

Se on tosiasia. Koskaan en ole pettänyt.

Äänestä

Sulla on sielunsiskoja.Minä en ainakaan enää ikinä aloita yhtään suhdetta.Kaikki oli tässä ja nyt.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


koettua... kirjoitti:

Miksi en luota?
Ensimmäisen lapseni isän tapasin 16-v. Hän löysi toisen, kokeneemman,-> erottiin. Parin vuoden päästä tapasimme uudestaan ja suhde alkoi alusta, en ollut voinut unohtaa häntä. Pyörittiin pari vuotta, jona aikana tein myös lapsen, pettämistä oli useaan otteeseen.Sit tuli lopullinen ero.

Työni puolesta olen nähnyt uskottomuutta niin paljon että hirvittää. Tuttuja ihmisiä eikä heistä olisi uskonut.

Olen hyvä kuuntelija, jonka puolesta ihmiset uskoutuvat minulle helposti->kaikki ovat harrastaneet ulkopuolisia suhteita jossain vaiheessa elämää ja kuitenkin on pysytty avioliitossa.

Pitkäaikaisen poikaystäväni löysin sängystä toisen naisen kanssa, kun menin ilmoittamatta käymään.

Viimeisin poikaystäväni sai minut pikkuhiljaa uskomaan ettei kaikki ole pettureita - mut kuinkas kävikään, hänen käytös alkoi olla epäilyttävää, kännykän piilottelua - äänettömällä pitämistä ym., pieni tarkistus ja siinähän se oli -> toisen naisen kanssa soittelua ja viestittelyä. Otin asian puheeksi ja hän kielsi kaiken, mutta kun tiesin että hän valehtelee ->suhde loppui.

En usko että kukaan on kenellekkään uskollinen koko elämäänsä. Syrjähyppyjä tapahtuu, mutta jos suhteen haluaa pelastaa asia selvitetään ja annetaan anteeksi. Toiset ottaa opikseen yhdestä kiinnijäämisestä, toiset eivät paranna tapojaan koskaan.

Omalla kohdallani olen sen verran haavoittunut ja kovettanut luonnettani, etten enää osaa luottaa, enkä antautua kokonaisvaltaiseen suhteeseen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu