Mitä ystävän tulee kestää?Onko oikein että kuuntelee päivästä toiseen(tosiaankin joka helvetin päivä) ja vuodesta toiseen kaverin ongelmia?Onko sellainen ihminen ystävä joka haukkuu huoraksi ja vetää turpaan edes kerran?Ja mikä siihen oikeuttas...?Laittakaas kommentteja.Omiakin on päässä,mut haluan tietää teidän mielipiteitä....
Ystävän tehtävä?
subcultural girl
5491
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kyllä ystävä kuuntelee kaiken, ei kaikkeen tarvitse kuitenkaan mennä sisään. riittää kun kuuntelee. haukkuakin saa, mutta jos turpaan tulee... silloin sanotaan HYVÄSTI! Ystävä ei lyö.
Enköhän mä sit ole ihan oikein tehny.Kaikki ei vaan välttämättä ymmärrä sitä...mutta olkoon ymmärtämättä!
no mun mielestä ystävän on kuunneltava toistakin osapuolta, eikä olla itteesä täynnä... toisaalta jos ei jaxa kuunnella kaverin valituksii, ni voi hienovarasesti vihjata ettei kiinnosta.. mut mie ainaki oon ajatellu et oon semmonen ku haluun toisten olevan mulle...
Joka päivä tulee/tuli vähintään viesti tyyliin:"Ärsyttää,ei oo tekemistä.Kaikki vituttaa.Koira vituttaa ja jätkäkin on mulkku."Tai änkee melkein väkisin sisälle ja kun ei älyä edes hienovaraisia vihjeitä että vois lähtee pois.Ja sano sille jotain(mitä vaan mikä on vähänkin negatiivista) niin suuttuu niin että hyvä ettei tule otsikkoon!Vainoharhaisuuttakin sillä tuntuu olevan vähän joka asiasta.Ja onko ihmisen pakko pilata toistenkin päivä valittelulla pienistäkin asioista,joille vois ite tehdä jotain.Sen kanssa kun ei voi lähteä edes juhlimaan ilman että keksii jonkun aiheen valittaa.Jossain kai menee raja kuitenkin.Ja mulla se raja menee tossa...enhän mä mikään sen psykiatri ole!
Jos ystävä tekee väärin tai kohtelee toista huonosti, niin vähintään ootan häneltä anteeksipyytämistä. Ei ole ihmistä kuka ei loukkaisi koskaan toista, mutta rajansa kaikella! Ei ole todellisen ystävän puhetta haukkua toista huoraksi!! Kaikkihan välillä hermostuu ja suuttuu, mut pitää pitää järki mukana miten käyttäytyy, ja joutuuko katumaan sanojaan tai tekemisiään. Varsinkaan hakkaamista ei voi odottaa ystävältä..
Todelliseen ystävään tavallaan ihastutaan aluksi. Onko hänessä jotain samaa kuin minussa vai miksi olemme ystäviä. Ystävillä täytyy olla jotain yhteistä että ystävyys säilyy. Ei ole todellista ystävyyttä, että toinen antaa ja toinen vaan vastaanottaa. Ystävyys on yksi sielu kahdessa ruumiissa. Pitää osata kuunnella ja auttaa, kuin myös toisinpäin.
Ystävät ovat myös "roskakoreja". Heille kerrotaan ikävistäkin ja itseään ahistavista asioista. Tämä kuuluu ystävyyteen. Myös jaetaan ilot ja onnenhetket, jolloin ystäväkin iloitsee rakkaan ystävänsä puolesta. Ilon hetket tasapainottaa ystävyyttä.
Jos oma ystäväni on "taakka" "ongelma" minulle, mitä tekisin.. Jos oikeasti rakastan häntä, ja haluan hänelle hyvää, miettisin mikä hänellä on. Onko ahistusta ja jäkätystä jatkunut pitkään.. Onko hän ollut aina tuollainen.. Missä vaiheessa hän muuttui.. Olenko itte tehy väärin jossai vaihees.. Miks aloin olee hänen kanssaa, mihin hänessä "ihastuin".. Onko meillä mitään yhteistä.. Mitä häneltä saan.. Onko ystävyys yksipuolista..
Jos tulen siihen tulokseen, että hän on todellinen ystäväni, niin auttaahan häntä pitäis, niin paljon kuin omat voimavarat riittävät! Ei yhtään enempää kuin itte jaksaa! Todellinen ystävä on myös sellainen, joka uskaltaa ja kehottaa toista hakeutumaan ammattiauttajan puoleen jos tarve vaatii! EI tokaisemalla, "mee hoitoon siitä" "soot sairas, hae lääkkeet" vaan keskustelemalla mistä on kyse ja mitä asialle pitäis tehä.
Elämän karu totuus on myös se että, joistakin ystävyyssuhteista sitä vain ajautuu ulos, että on piinallista kummallekin osapuolelle pitää ystävyyttä kasassa ja silloin on parempi lähteä rauhassa omille teilleen. Tätä on vaikea hyväksyä, mutta tää on totta.