kaikki on taas niin turhan vaikeaa.mies ei puhu eikä itselläkään ole mikään mahtava olotila. ei pitäis valittaa koska lähipiirissä on ihmisiä joilla menee vielä huonommin. jotenkin sitä aina vaan tuijottaa omaa napaa ja omiin vaikeuksiin. joskus sitä toivoo et olis joku jolle vois puhua kaikki asiat ja kaataa koko roskan jonkun niskaan ja unohtaa. alkaa uuden elämän puhtaalta pöydältä. on vaan niin huonoja kokemuksia, tuntuu että ihmiset ei pysty pitämään omana tietonaan kuulemiaan asioita. itse olen joutunut ehkä liikaa kuuntelemaan muitten murheita enkä pystynyt enää olemaan ulkopuolinen heidän murheissaan. otin liian lähelle asiat ja poltin itseni loppuun. nyt kun itsellä on vaikeaa ei ole ketään kelle kertoisi tai kehenkä luottaisi niin paljon että uskaltaisi jutella. tulipahan taas sepustettua. jospa se auttaisi edes saamaan unenpäästä kiinni.
syysmasennustako?
onneton
1200
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
hankkisit sitä juttuseuraa? Jos ei muuten niin ammattiattajalta tai vaikka seurakunnan työntekijältä. Täytyy antaa itselle periksi että tarvitsee apua.