Viime aikoina on ollut jotenkin vaikeaa saada pää tyhjenemään seksin ajaksi niin, että voisin todella rentoutua ja nauttia siitä.
Syyt löytyvät parisuhteen ulkopuolelta: Valmistun pian, joten opiskelussa on meneillään loppurutistus. Lisäksi opiskelun jälkeinen elämä huolettaa: Varmana pitämäni työpaikka ei enää olekaan kovin varma, joten edessä on työnhaku toiselta paikkakunnalta, ehkä niinkin kaukaa, että edessä on erilleen muutto. Mies ei voi seurata perässä. Murehdin siis tulevaisuutta.
Joudun "sytyttelemään" itseäni seksiin, vaikka periaatteessa haluttaisikin. Eli kun haluan tehdä aloitteen, joudun "valmistautumaan henkisesti" siihen etukäteen, jotta olisin rennompi ja pystyisin keskittymään vain rakasteluun. Muuten kaikki asiat vain kiertävät kehää päässäni ja ahdistus seuraa minua lakanoiden väliinkin, jossa pitäisi olla vain mies, minä ja halu.
Mies on paljon aktiivisempi ja tavallaan tekee aloitteita koko ajan. (Mitä "hitaampi" minä olen syttymään, sen aktiivisemmin mies haluaa seksiä.) Sinällään positiivista tietenkin, mutta varsinkin tällä hetkellä tuntuu kuin olisin seksin suhteen nurkkaan ajettu. Haluaisin olla aloitteellinen ja aktiivinen, mutta tuntuu, ettei sille kerta kaikkiaan ole tilaa. Miksei mies voi odottaa edes pientä hetkeä ja katsoa, mihin suuntaan MINÄ vien tilanteen. Ei aina tarvitse erikseen kysyä, harrastetaanko nyt seksiä, asiat etenisivät kyllä omalla painollaan, jos sille vain antaisi vähän tilaa ja aikaa.
Seksi on meillä aina ollut hyvää ja haluaisin pitääkin sen sellaisena. En myöskään haluaisi, että mies kokisi joutuvansa kerjäämään, tai tuntisi etten halua häntä, kun syyt alunperin ovat aivan muualla. Kaipa perimmäinen syy tähän ongelmaan onkin stressi.
Kirjoitukseni taitaa olla täysin vailla punaista lankaa. Halusin kuitenkin selventää ajatuksiani, jotta voisin jotenkin ottaa asian puheeksi mieheni kanssa. Kommentitkin ovat tervetulleita, ehkä ne auttaisivat korjaamaan tämän vian päässäni.
Syyt löytyvät parisuhteen ulkopuolelta: Valmistun pian, joten opiskelussa on meneillään loppurutistus. Lisäksi opiskelun jälkeinen elämä huolettaa: Varmana pitämäni työpaikka ei enää olekaan kovin varma, joten edessä on työnhaku toiselta paikkakunnalta, ehkä niinkin kaukaa, että edessä on erilleen muutto. Mies ei voi seurata perässä. Murehdin siis tulevaisuutta.
Joudun "sytyttelemään" itseäni seksiin, vaikka periaatteessa haluttaisikin. Eli kun haluan tehdä aloitteen, joudun "valmistautumaan henkisesti" siihen etukäteen, jotta olisin rennompi ja pystyisin keskittymään vain rakasteluun. Muuten kaikki asiat vain kiertävät kehää päässäni ja ahdistus seuraa minua lakanoiden väliinkin, jossa pitäisi olla vain mies, minä ja halu.
Mies on paljon aktiivisempi ja tavallaan tekee aloitteita koko ajan. (Mitä "hitaampi" minä olen syttymään, sen aktiivisemmin mies haluaa seksiä.) Sinällään positiivista tietenkin, mutta varsinkin tällä hetkellä tuntuu kuin olisin seksin suhteen nurkkaan ajettu. Haluaisin olla aloitteellinen ja aktiivinen, mutta tuntuu, ettei sille kerta kaikkiaan ole tilaa. Miksei mies voi odottaa edes pientä hetkeä ja katsoa, mihin suuntaan MINÄ vien tilanteen. Ei aina tarvitse erikseen kysyä, harrastetaanko nyt seksiä, asiat etenisivät kyllä omalla painollaan, jos sille vain antaisi vähän tilaa ja aikaa.
Seksi on meillä aina ollut hyvää ja haluaisin pitääkin sen sellaisena. En myöskään haluaisi, että mies kokisi joutuvansa kerjäämään, tai tuntisi etten halua häntä, kun syyt alunperin ovat aivan muualla. Kaipa perimmäinen syy tähän ongelmaan onkin stressi.
Kirjoitukseni taitaa olla täysin vailla punaista lankaa. Halusin kuitenkin selventää ajatuksiani, jotta voisin jotenkin ottaa asian puheeksi mieheni kanssa. Kommentitkin ovat tervetulleita, ehkä ne auttaisivat korjaamaan tämän vian päässäni.
Vastaukset 5
Vanhimmat
oma aikansa. Päätä vaikka että murehdit asioita klo 16-17. Muuna aikana saavat olla. Tämä on hyvä keino stressinhallinnan kannalta; ei koko aikaa voi murehtia ja olla huolissaan, sairaaksi siitä tulee.
Jos seksin aikana (tai muulloin kun ei pitäisi) ajatukset tulevat mieleen, niin sanot itsellesi että lopeta, murehdi myöhemmin. Nyt keskitytään tähän mitä ollaan tekemässä ja siihen miltä se tuntuu. Paitsi että se poistaa murheet, niin myös nautinto on suurempi kun keskittyy täysillä!
Ota huomioon että hän on mies ja yleensä aina mies on se aktiivisempi puoli haluamaan seksiä. Uskon että haluat miellyttää miestäsi,mutta nyt sinun on aika myös miettiä itseäsi! Selvästi sinulla on stressiä ja se vaikuttaa aina seksiin. Siis ei vain sinulla vaan ihan kaikilla ihmisillä. Myös miehillä. Puhu miehesi kanssa,ei hän ole ajatusten lukija. Puhu asiallisesti ja sano että haluat häntä,mutta ressi painaa päälle ja pyydä että hän seksin sijasta vaan ottaa syliin niin siitä voi joko jatkaa seksiin myöhemmin tai vain jutella asioista perusteellisesti.
Olotila on minulle sikäli uusi, että en "normaalioloissa" ole niitä ihmisiä, jotka murehtivat asioita kuukausia etukäteen. Tähän asti elämänasenteeni onkin ollut melko huoleton. Kaipa nyt sitten ovat vain suuremmat asiat kysymyksessä kuin ennen. Opiskelun myötä yksi merkittävä ja tietyllä tavalla turvattu elämänvaihe päättyy, joten on kai luonnollista, että se pistää ajattelemaan ja aiheuttaa myös stressiä.
Yleensä saan nollattua ajatuksia reippaalla lenkillä tai pihatöissä, mutta nyt olen sairauden takia joutunut homehtumaan pidempään sisätiloissa ja ajatukset ovat pitkälti pyörineet juuri opiskeluasioissa ja tulevaisuudessa. Sen takia seinät varmaan tuntuvatkin olevan vähän liian lähellä juuri nyt.
Haluan tietysti miellyttää miestäni, mutta en tee aloitteita seksiin pelkästään siitä syystä. Itse asiassa seksi tuntuu monesti paremmalta, kun saan ensin "vietellä" ja kiihottaa miestä ja kiihottua itsekin siinä samalla. Viime aikoina, kun olen ollut vähemmän aktiivinen, miehen aktiivisuus on vain yltynyt ja välillä tuntuu, että minun roolini seksin suhteen on vain joko antaa tai kieltäytyä. Haluaisin kai, että mies "perääntyisi" hiukan ja antaisi minulle enemmän tilaa.
Jutella pitää tietysti, halusin vain ensin selvittää omia ajatuksiani.
Opiskelu on rankkaa! Minun mieheni ei kestänyt sitä ja hankki rakastajattaren. Opintoja oli vain puoli vuotta jäljellä ja olin lopettaa kesken, mutta ystävät ja opettaja painostivat jatkamaan. Mies mankui vain seksiä ja syytti minua uskottomuudesta. niin kuin siinä paineessa enää miehet olisi kiinnostaneet.. Mies tulkitsi asian omalla tavallaan ja hoiteli asiat toisen kanssa...
Joskus ennen pahoja tenttejä tai suurempien projektien ollessa pahassa vaiheessa olen yksinkertaisesti sanonut miehelle, että nyt on sellainen tilanne, että ajatukset on muualla, enkä jaksa juuri nyt ajatella seksiä. Silloin toinen tietää missä mennään ja ymmärtää, että haluttomuus ei johdu hänestä. Samalla saa itse paremman omatunnon. Sitten kun pahin kiire on ohi, voi taas keskittyä täysillä parisuhteeseen ja seksiin!