on kahdenlaisia sinkkuja, a) niitä jotka etsivät aktiivisesti, käyvät treffeillä ja kolmansien jälkeen päättävät, että ei, uusi kehiin. Tapaavat paljon ihmisiä, joista kuitenkaan ei kukaan käy jostakin syystä. Pitävät paljon kaveri-, seksi- ja muita suhteita. Saavat kutsuja, tekevät aloitteita ja katselevat montakin yhtä aikaa, kun on vapaa tekemään niin, mutta ei siltikään kuitenkaan tärppää.
Sitten on niitä, jotka etsivät aktiivisesti, eivät käy treffeillä, kun ei kutsuta ja kun eivät tiedä missä olisi joku kuka lähtisi edes niille ensimmäisille treffeille, tapaavat paljon ihmisiä, mutta juuri ne toisen sukupuolen sopivan ikäiset ei kuulu mukaan, niitä ei ole harrastuksissa, ei töissä, ei ystävissä, ei lenkkipolulla, tai jos jossakin olisi, niin sosiaaliset normit pakottavat kuitenkin tapaamiset tiettyyn muottiin, (onko joku muka joskus tosissaan oikeasti löytänyt ketään kirjastosta tai junasta?)
Sopivat on varattu tai sitten ei ole sellaista ihmistä, joka voisi edes yksipuolisesti kiinnostua tästä beeluokan sinkusta jos sitä nyt koskaan tapaisikaan ja siitä vielä syntyisi jonkinlaista vuorovaikutustakin vielä. Nämä beeluokan sinkut ovat näkymättömiä, kutsumattomia ja olemassaolemattomia, ja ihmettelevät, mikä on tämän aasinkun elämän salaisuus.
Ulospäin molemmat voivat olla vaikka identtiset, ja elää samalla tavoin sinkkuelämää. Siihen ne yhtäläisyydet sitten jäävätkin. Kumpikaan ei ymmärrä miten toisella voi olla sellainen tilanne. Aa ei voi käsittää miksi bee ei tapaa ketään, vietä villiä sinkkuelämää ja miksi puhelimet ei soi ja miksi toinen ei vain "pistä sitä uutta putkeen entisen perään", menisi vain treffeille, tyhmähän se on kun ei ota onkeensa aan hyviä neuvoja.
Bee ei voi käsittää miten aa sen tekee? Mistä taikoa se kolmaskymmenes ehdokas, jos ensimmäisenkin kanssa jo tekee tiukkaa, mistä ylipäätään edes saada sellainen tilanne, että alkaisikin jostakin tullakin yhtäkkiä jotenkin niitä kandidaatteja kuin tilauksesta. Miten saada se puhelin soimaan jos kenelläkään ei ole mitään asiaa, eikä ole tulossa asiaa, kiinnostusta ei tehdä tyhjästäkään, jos ei ole valmis sosiaalinen verkko, mistä taas sen uuden kumminkaimankaverintyttöystävänbestiksenveljen löytää. Jos teet jonkun asian väärin, katsotaan kieroon. Jos yrität, olet epätoivoinen tyrkky, jos et yritä, olet epätoivoinen luuseri. Mistä se toinen kerkesikin seurustella vuosikausia jo silloin, kun itse vasta sanoi lähikaupan hyvännäköiselle myyjälle joskus hei.
Sinkkuja ollaan, samat on mahdollisuudet ja kuitenkaan oikeasti tietää että ei ole. Elämä on kuin eri planeetalta, eikä toiselle planeetalle pääse, vaikka tekisi tai olisi tekemättä mitä, näkymättömät esteet estävät, käytännössä flaksi toisella käy, toinen tuskin tietää mitä se tarkoittaa. On ne toiset sinkut ja sitten ne toiset. Ja se ylittämätön, silti vain aavistuksenkokoinen näkymätön seinä siinä välissä.
Jos syntyy toiselle puolelle sanotaan katkeraksi, epäsosiaaliseksi, luuseriksi, epätoivoiseksi ja kyvyttömäksi suhteeseen, jos ei ole ketään ja kun ei edes tule ketään, ei voi valita halusiko olla sinkku vai ei. Jos syntyy toiselle puolelle on villi ja vapaa, naistenmies, ihannenainen, nauttii elämästä sen kolmannenkymmenennenkin panon kanssa ja sinkkuilee sydämensä kyllyydestä kun saa vielä valita useastakin mahdollisuudesta juuri sinkkuuden.
Silti voi olla, että se on sattumaa, kun saa sen geenin, mikä kummallekin puolelle heittää, ei sitä kukaan voi päättää. Loppujen lopuksi.
Sitten on niitä, jotka etsivät aktiivisesti, eivät käy treffeillä, kun ei kutsuta ja kun eivät tiedä missä olisi joku kuka lähtisi edes niille ensimmäisille treffeille, tapaavat paljon ihmisiä, mutta juuri ne toisen sukupuolen sopivan ikäiset ei kuulu mukaan, niitä ei ole harrastuksissa, ei töissä, ei ystävissä, ei lenkkipolulla, tai jos jossakin olisi, niin sosiaaliset normit pakottavat kuitenkin tapaamiset tiettyyn muottiin, (onko joku muka joskus tosissaan oikeasti löytänyt ketään kirjastosta tai junasta?)
Sopivat on varattu tai sitten ei ole sellaista ihmistä, joka voisi edes yksipuolisesti kiinnostua tästä beeluokan sinkusta jos sitä nyt koskaan tapaisikaan ja siitä vielä syntyisi jonkinlaista vuorovaikutustakin vielä. Nämä beeluokan sinkut ovat näkymättömiä, kutsumattomia ja olemassaolemattomia, ja ihmettelevät, mikä on tämän aasinkun elämän salaisuus.
Ulospäin molemmat voivat olla vaikka identtiset, ja elää samalla tavoin sinkkuelämää. Siihen ne yhtäläisyydet sitten jäävätkin. Kumpikaan ei ymmärrä miten toisella voi olla sellainen tilanne. Aa ei voi käsittää miksi bee ei tapaa ketään, vietä villiä sinkkuelämää ja miksi puhelimet ei soi ja miksi toinen ei vain "pistä sitä uutta putkeen entisen perään", menisi vain treffeille, tyhmähän se on kun ei ota onkeensa aan hyviä neuvoja.
Bee ei voi käsittää miten aa sen tekee? Mistä taikoa se kolmaskymmenes ehdokas, jos ensimmäisenkin kanssa jo tekee tiukkaa, mistä ylipäätään edes saada sellainen tilanne, että alkaisikin jostakin tullakin yhtäkkiä jotenkin niitä kandidaatteja kuin tilauksesta. Miten saada se puhelin soimaan jos kenelläkään ei ole mitään asiaa, eikä ole tulossa asiaa, kiinnostusta ei tehdä tyhjästäkään, jos ei ole valmis sosiaalinen verkko, mistä taas sen uuden kumminkaimankaverintyttöystävänbestiksenveljen löytää. Jos teet jonkun asian väärin, katsotaan kieroon. Jos yrität, olet epätoivoinen tyrkky, jos et yritä, olet epätoivoinen luuseri. Mistä se toinen kerkesikin seurustella vuosikausia jo silloin, kun itse vasta sanoi lähikaupan hyvännäköiselle myyjälle joskus hei.
Sinkkuja ollaan, samat on mahdollisuudet ja kuitenkaan oikeasti tietää että ei ole. Elämä on kuin eri planeetalta, eikä toiselle planeetalle pääse, vaikka tekisi tai olisi tekemättä mitä, näkymättömät esteet estävät, käytännössä flaksi toisella käy, toinen tuskin tietää mitä se tarkoittaa. On ne toiset sinkut ja sitten ne toiset. Ja se ylittämätön, silti vain aavistuksenkokoinen näkymätön seinä siinä välissä.
Jos syntyy toiselle puolelle sanotaan katkeraksi, epäsosiaaliseksi, luuseriksi, epätoivoiseksi ja kyvyttömäksi suhteeseen, jos ei ole ketään ja kun ei edes tule ketään, ei voi valita halusiko olla sinkku vai ei. Jos syntyy toiselle puolelle on villi ja vapaa, naistenmies, ihannenainen, nauttii elämästä sen kolmannenkymmenennenkin panon kanssa ja sinkkuilee sydämensä kyllyydestä kun saa vielä valita useastakin mahdollisuudesta juuri sinkkuuden.
Silti voi olla, että se on sattumaa, kun saa sen geenin, mikä kummallekin puolelle heittää, ei sitä kukaan voi päättää. Loppujen lopuksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla kyllä riitti ehdokkaita nuorena liikaakin. Olis jos jonkinmoista ehdottelijaa ja miehiä jotka halus seurustelua ym.
Nyt olen 27 ja ei ole enää ketään. En ole ylipainoinen, yhä kaikki kehuvat kauniisti ym, mutta miehet ovat hävinneet.
Olen myös erakoitunut. En jaksa enää hengailla kamujen kanssa. Ehkä siinä syy?
Kumpi mä sitten olen? A josta tuli b?
Itse sen parhaiten tietää. Aasinkut ei usko, että voi olla muunkinlaisia sinkkuja, kunnes eräänä kauniina päivänä huomaavat, mutta silloin on ehkä jo liian myöhäistä minkään suhteen suhteen, toisilla ennemmin toisilla myöhemmin. Niillä on eri asia, jos on flaksi käynyt ja miehiä/naisia riittänyt. Sehän on oma valinta, jos ei halua/jaksa sitä, mutta se OLISI MAHDOLLISTA ja sen voi päättää. Siinä on se pieni ero. Kaikilla ei ole. Kamut ei siihen vaikuta, ainakaan saman sukupuolen mitenkään ja toisen sukupuolen kaverit on kaverit kunnes eivät ole.
On myös olemassa sinkkutyyppi C, joka ei paljoa naisten/miesten perässä juokse eikä ole kiinnostunut yhden illan jutuista.
se on vain been tai aan eri versio.
Aa, joka ei viitsi, jolla olisi mahdollisuuksi jos tekisi jotakin tai bee, joka ei viitsi, jolla ei olisi mahdollisuuksia, teki se mitään tai ei tehnyt.