Mies haluaa pitää exä:n ystävänään. Minä tietenkin mustasukkainen, kun saan selville, heidän tavanneen tai viestitelleen toisilleen. Kummatkin vakuuttavat sen olevan vain ystävyyttä. Mutta minua suoraan sanottuna v.....
Voiko mielestänne ex:än kanssa olla vain ystävä? Tietääkseni heillä ei aikoinaan ollut kovinkaan pitkä suhde, nainen jätti mieheni silloin. Varmasti kuvittelen heidän välilleen, enemmän kuin siinä on, mutta kun se mustasukkaisuus ja epäilys vaivaa.
Voiko mielestänne ex:än kanssa olla vain ystävä? Tietääkseni heillä ei aikoinaan ollut kovinkaan pitkä suhde, nainen jätti mieheni silloin. Varmasti kuvittelen heidän välilleen, enemmän kuin siinä on, mutta kun se mustasukkaisuus ja epäilys vaivaa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kyllä ainakin itseni mielestä voi olla ystävä entisen kumppanin kanssa. Itselläni ei ole kovin montaa suhdetta ollut,mutta pari hyvinkin pitkää. Erosimme ystävinä kun huomasimme että emme sovi toisillemme. Jotkut ihmiset eivät voi hyväksyä sitä että on vielä jonkinlaiset välit entisen kumppanin kanssa, itse en pidä sitä paheksuttavana asiana. Kuitenkin välit on tehty selväksi että olemme vain ja ainoastaan ystäviä eikä mitään muuta.
Kukaan ei eroa oikeasti ystävänä; jos edelleen oltaisiin ystäviä, ei oltaisi erottu. Ihmettelen kovin näitä exiä, jotka väittävät olevansa maailman parhaita ystäviä keskenään.
Neuvo sinulle: vedä raja siihen, mitä voit hyväksyä nykyiseltä kumppaniltasi, mitä et. Sinulla on oikeus siihen; et ole suvaitsematon, tiukkapipo, jos esimerkiksi sanot kumppanillesi, että sinusta hän ja exä voivat soitella toisilleen, mutta tapaamiset ovat sinusta liikaa. Minäkin sanoin näin (jo entiselle) miehelleni. Ja minä en edes ollut se mustasukkainen osapuoli suhteessamme.
"Kukaan ei eroa oikeasti ystävänä; jos edelleen oltaisiin ystäviä, ei oltaisi erottu. Ihmettelen kovin näitä exiä, jotka väittävät olevansa maailman parhaita ystäviä keskenään."
Täh? Ei erottaisi, jos oltaisiin ystäviä? Meinaat, että ystävyys on sama asia kuin seurustelusuhde? Omalla kohdallani seurustelu muuan naisen kanssa ei vain toiminut, monestakaan syystä. Olemme yhä ystäviä. Vain ja ainoastaan ystäviä.
Edelliseen voisi lisätä, että seurustelusuhde alkoi kiihkeästä lemmenhuumasta. Kyse ei siis ollut esimerkiksi ystävien yrityksestä seurustella keskenään.
En ole väittänyt, että ystävyyssuhde on sama asia kuin seurustelusuhde. Väitän, että molemmissa suhteissa on pohjimmiltaan kyse samasta asiasta: toisen ihmisen kunnioittamisesta ja luottamisesta. Ainakin minun kumppanini on myös ystäväni, ehdottomasti. Miten voisin luottaa häneen, jos hän ei olisi. Eivät ystävys ja 'kiihkeä lemmensuhde' sulje toisiaan pois.
Niin, olisin kiinnostunut tietämään, miten seurustelusuhde eroaa mielestäsi niin täysin ystävyyssuhteesta?
vittu mikä urpo! anteeksi nyt vain että sanon näin rumasti, mutta pistää pikkusen suututtaan tuollaset kommentit.
Minä ainakin olen exäni kanssa yhä todella hyvissä väleissä. Näen häntä kuitenkin vain ehkä n. 1 kerran 3kk:essa, ja sillon käydään yleensä kahvilla tai lounaalla, ja joskus porukalla jossain konsertissa tai kaljalla. Muuten soitellaan puhelimessa aina sillon tällöin, milloin mistäkin asiasta.
Me kumpikin seurustelemme nykyään, eivätkä meidän nykyiset kumppanit ole lainkaan mustasukkaisia ystävyys-suhteestamme. Me erosimme täysin sovussa, sen takia että olimme liikaa YSTÄVIÄ ja se intohimo ja toisenlainen rakkaus toistakohtaan kuoli pikkuhiljaa pois.Se mikä tekee suhteesta PARIsuhteen, puuttui. Seurustelimme melkein 6 vuotta. Emme juuri koskaan tapelleet, ja muutenkin olimme VAIN toistemme parhaat ystävät. Viimeisenä yhdessä olo vuotena ei enää seksiäkään paljon harrastettu, koska kummallakaan ei tehnyt mieli toista, vaikka muuten toisestä välittikin.
Kaverimmekin usein huomauttelivat että mehän olemme kuin sisko ja veli, ja siltä se usein tuntuikin.
Eli siis, raivostuttaa tuo sinun kommenttisi. Rakastan syvästi nykyistä miestäni, eikä minulla exästä erottuani ole koskaan kaduttanut kyseinen ero, enkä ole koskaan voinut kuvitella palaavani takaisin yhteen hänen kanssaan. Eikä hänkään minun. SILTI me olemme hyviä ystäviä, ja hän on minulle yhä tärkeä ja haluan tietää että hänellä on hyvä olla ja että hän on onnellinen. En ymmärrä mikä siinä on mielestäsi niin outoa, ja miksi nykyisen mieheni tulisi olla mustasukkainen exäni ja minun ystävyydestä? en todellakaan ymmärrä! ja luojan kiitos rakkaani onkin sen verran fiksu mies, ettei ajattele kuten sinä.
Hyvää jatkoa vain.
Keskustelun ulkopuolelta haluaisin kommentoida; miksiköhän suhtautumisesi on noin aggressiivinen? Jos sinulla on hyvin asiat sekä exäsi että nykyisesi kanssa, on kummallista, että muiden mielipiteet raivostuttavat. Et vaikuta kovin suvaitsevalta ihmiseltä. Jossakin suhteessa et sittenkään ole tilanteessasi tasapainossa. Tai sitten olet 13-vuotias...
eihän minua muiden kommentit raivostuta, ainoastaan tämä kyseinen:
"Kukaan ei eroa oikeasti ystävänä; jos edelleen oltaisiin ystäviä, ei oltaisi erottu. Ihmettelen kovin näitä exiä, jotka väittävät olevansa maailman parhaita ystäviä keskenään."
"Neuvo sinulle: vedä raja siihen, mitä voit hyväksyä nykyiseltä kumppaniltasi, mitä et. Sinulla on oikeus siihen; et ole suvaitsematon, tiukkapipo, jos esimerkiksi sanot kumppanillesi, että sinusta hän ja exä voivat soitella toisilleen, mutta tapaamiset ovat sinusta liikaa. Minäkin sanoin näin (jo entiselle) miehelleni. Ja minä en edes ollut se mustasukkainen osapuoli suhteessamme."
mielestäni on todella lapsellista neuvoa toista/ulkopuolista siitä mihin rajat tulisi vetää. Sehän riippuu aivan siitä kyseisestä suhteestä ja henkilöistä, jotka sitä suhdetta elävät.Juuri tällä tavallahan niitä hyviäkin suhteita saadaan pilattua.Jos on niin epävarma itsestään ja siitä suhteesta, että pitää raja vetää siihen ettei exäänsä saa tavata, niin eiköhän siinä tilanteessa kannattaisi itse lähteä meneen, ja työstää ongelmansa ensin itsensä kanssa, ennemmin kuin syyllistää sitä toista osapuolta että hän käyttäytyy epäoikeudenmukaisella tavalla?
Raivostuttaa se että joku ulkopuolinen väittää että "mikään suhde exän kanssa ei ole normaali, ja että kukaan ei voi erota ystävinä?" oikeesti, täh?
toivon vain ettei tämä kyseinen henkilö jolle tämä "neuvo" oli osoitettu, ota siitä onkeensa, vaan miettii asioita hieman laajemmasta perspektiivistä. Ei asiat ole niin mustavalkoisia.
Ja miksikö minä vedin henkilökohtaisesti herneet nekkuun?;) no, aikani näitä samoja keskusteluketjuja seurattuani rupeaa pikkuhiljaa oikeasti mietityttään että miten nämä ihmiset oikeasti edes pystyvät parisuhdetta onnellisesti ja tasapainoisesti elämään jos pitää saada kontrolloida toista jopa valitsemalla hänen ystävänsä?
jos minä oisin mies, pistäisin tuollaisen eukon mäkeen joka sanelee että ketä saan tavata ja ketä en. Eikö se luottamus juuri ollut sen parisuhteen A ja O ?
ja olet toki oikeassa että vähemmän agressiivisempaan sävyyn ja asiallisemmin asiani olisin voinut toki esittää, olisi varmaan mennyt paremmin perillekkin...? olen vain niitä helposti "kierroksia ottavia" tyyppejä...
Eräs realiteettitestaus on se, voisiko sitä ystävyyttä toteuttaa kolmistaankin. Ja pitääkö sitä salailla, vai onko kaikki avointa?
Jos suhde kestänyt aikanaan lyhyen aikaa, mutta (sinkku?)ystävyys sen jälkeen kauan, voi kai ajatella että niillä olisi ainakin tilaisuutensa ollut.
mitä outoa tuossa nyt on?
Itse olen tässä taas ihmetellyt samaa, että voiko exän kanssa olla vain ystävä. Tosin minulla on niinpäin, että entiseni ottaa minuun yhteyttä aina silloin tällöin, vaikka hän seurusteleekin.
Viimeisin yhteydenotto oli vasta pari päivää sitten, ja pääasiallisena syynä valitus, kuinka nykyisen kanssa menee huonosti ja kuinka siinä on sellaista ja sellaista vikaa. Siinä vaiheessa alkoi taas epäilyttää, missä mennään, kun alkoi minun enemmän tai vähemmän suora kehuminen ja kahville pyytely. Vielä kun hetken päästä ex sanoi, että joskus entisten kanssa ulkona käyminen voi olla vaarallista, alkaa pian vanha suola janottaa.
Ollaan kyllä asiat puhuttu halki, ja tultu siihen tulokseen, että ei meitä ikinä oltu pariksi tarkoitettu, ja kavereina voidaan pysyä. Mutta nuo jutut alkoi taas kyllä nostaa vähän kysymyksiä, että ei kai sittenkin taas?! Suhde oli muutenkin yhtä säätämistä ja pariin otteeseen yritettiin uudestaan, vaikka välillä jo kunnolla poikki pistettiinkin, viimeisimmän kerran hänen aloitteestaan, jolloin minä taas hetken päästä lopetin suhteen. Viimeisestä yrityksestä on nyt kuitenkin jo puoli vuotta ja sen jälkeen ollaan nähty vain satunnaisesti ja silloin tällöin juteltu mesessä. Voiko olla oikeasti niin, että ex on vain kaverimielessä liikenteessä, vai meinaako vanha suola janottaa?! Luulisi, että hänellä on parempiakin kavereita sydänsurujen purkamiseen kuin minä...
Kun uuden, nykyisen kumppanin kanssa tulee riitaa, on helppo muistella niitä exän kanssa koettuja hyviä hetkiä ja sitä, miten tästä ja tästä asiasta ei sen kanssa tullut riitaa tms.
Ruikuttaa sulle tollasia koska luulee saavansa sulta ymmärrystä siinä asiassa. Todellisuudessa tuskin haluaa sua kokonaan takaisin, koska sun kanssa oli taas jotkut tietyt toiset ikävät jutut, joista soittelis sitten sua edeltäneelle ruikuttaakseen että miten sen kanssa ei ollut niitä riitoja...
En uskokaan, että exäni oikeasti minua on takaisin haluamassa, koska meistä ei tosiaankaan pariksi ole ja sen kumpikin tiedämme - ainakin minä. Vaikka meillä ei juuri niitä riitoja ollut, joista taas edelliselle exälle olisi voinut nurista, niin yhteen ei sovittu. Kait se tosiaan on niin, että joskus ne menneen suhteen hyvät asiat tahtoo pyrkiä pinnalle muistikuvissa ja silloin on sitten helppo kääntyä entisen puoleen ja saattaa tuntua siltä, että vanha suola vähän janottaisi.