Tehtäiskö yks

Eikä edes kannata. Ainakaan meidän varattujen.

Perjantai on sopiva päivä- jos tulee kylmää vettä niskaan, niin on 3 päivää aikaa hukuttaa pettymys viinaan ja vappuhulinaan.

Sovitaanko sit vaikka se perjantai? :) Kaikki mukaan tähän, suomen työpaikat on sit vapun jälkeen ihan sekasin. :D
Mä taidan oikeasti valaista asiaa ihastukselleni perjantaina, on sitten tosiaan kolme päivää aikaa unohtaa ja kuopata koko juttu, niellä pettymys/nöyryytys.. Tai sitten saa olla vapun yli mielissään ;D
Jos ei nyt kuitenkaan ihan suoraan sanois vaan niin et mieskin sen tajuaa :)

Olen lie herkkätunteinen, kun en iki maailmassa uskaltaisi työkaverille tehdä lähestymisyrityksiä, jollei ilmassa selkeästi säkenöi ja välky törmäillessämme.
Pakit ois yhtäkuin maineen menetys.
Olen naimisissa ja omalla tahollaan varattu mies teki kuitenkin alotteen ja tässä sitä nyt mennään suhdeverkostossa ja salamaailmassa.
Yht'aikaa aivan huippua ja kamalaa.Hän todella on onnistunut hurmaamaan minut.Elän yhteisestä hetkestä seuraavaan odotuksen vallassa ja kieltämättä peläten, koska ja miltä suunnalta ongelmat suhteestamme alkaa ilmaantua.En ainakaan vielä osaa edes olla pahoillani olenhan onneni kukkuloilla ja elämässä todeksi sellaista josta en ikimaailmassa olisi uskonut tulevan totta.

mutta en uskalla. En voi tunteilleni mitään, annanko mennä, vai jarrutanko. Näen häntä usein, niin voinko enään kohdata häntä jos tulen torjutuksi. Vaikka päivittäin juttelemme, katseita vaihdamme useinkin ja katseemme viipyvät toistemme silmissä hyvinkin pitkään. Haluaisin todella pyytää häntä kahville tai jotain muuta, kenties kukkanen. Mut uskalletaanko me? :T

...tuota treffeille pyytää... Suostuisin siihen vasta sitten, kun et ole enään samassa työpaikassa. Elikkäs jos kiinnostusta sattuisikin olemaan, en suostuisi. Ihan vain periaate. :)

Voisin kertoa, että join kahvini kuumalla maidon kera eikä yhtään sokeria. Niin kävisi kuitenkin.

Niin en tosin suoraan kertonut mut pieni vihjaisu. Pystyttekö samaan?