Miesystäväni pitää todella tiukasti kiinni yksityisyydestään ja osittain sen ymmärrän kyllä. Esimerkiksi teksiviestit ja sähköpostit on henkilökohtaisia minunkin mielestä.
Olisi kiinnostava kuulla omakohtaisia kokemuksia siitä, miten tällainen yksityisyyden varjeleminen parisuhteessa on onnistunut ja vaikuttanut parisuhteeseenne. Siis lajemmalle vietynä kuin "kirjesalaisuus". Oma miesystäväni nimittäin ei paljon puhu omista asioistaan ja se syö kyllä sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Luulisi että sitä haluaisi jakaa asioita uuden kumappaninsa kanssa jolloin oppisi tuntemaankin paremmin.
Liittyykö nämä asiat joihinkn muihin luonteenpiirteisiin? MIeheni on aika itsenäinen ja hänen työnsä on myös hyvin itsenäistä.
Tuollainen puhumattomuus tuo vain mieleen että todella on asioita joita ei voi minulle kertoa tai sitten en ole sellainen ihminen, jolle hän haluaa niitä kertoa. Kumpikaan vaihtoehto ei ole parisuhteen kannalta kovin kestävä.
Itse ainakin kerron itsestäni kaikenlaisia asioita, sillä halua mieheni tuntevan minut. Nyttemmin intokin rupeaa laantumaan, jos tämä toisen tuntemisen halu on kovin yksipuolisen tuntuista. Vaikkakin vaistoan ettei kyse ole siitä, etteikö hän minusta välittäisi. Jokin vain estää... onko se päälle jääänyt tapa? Ollaan molemmat 30 vuotiaitakin jo...
Olisi kiinnostava kuulla omakohtaisia kokemuksia siitä, miten tällainen yksityisyyden varjeleminen parisuhteessa on onnistunut ja vaikuttanut parisuhteeseenne. Siis lajemmalle vietynä kuin "kirjesalaisuus". Oma miesystäväni nimittäin ei paljon puhu omista asioistaan ja se syö kyllä sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Luulisi että sitä haluaisi jakaa asioita uuden kumappaninsa kanssa jolloin oppisi tuntemaankin paremmin.
Liittyykö nämä asiat joihinkn muihin luonteenpiirteisiin? MIeheni on aika itsenäinen ja hänen työnsä on myös hyvin itsenäistä.
Tuollainen puhumattomuus tuo vain mieleen että todella on asioita joita ei voi minulle kertoa tai sitten en ole sellainen ihminen, jolle hän haluaa niitä kertoa. Kumpikaan vaihtoehto ei ole parisuhteen kannalta kovin kestävä.
Itse ainakin kerron itsestäni kaikenlaisia asioita, sillä halua mieheni tuntevan minut. Nyttemmin intokin rupeaa laantumaan, jos tämä toisen tuntemisen halu on kovin yksipuolisen tuntuista. Vaikkakin vaistoan ettei kyse ole siitä, etteikö hän minusta välittäisi. Jokin vain estää... onko se päälle jääänyt tapa? Ollaan molemmat 30 vuotiaitakin jo...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mun mieheni oli myös päälle 30 kun ryhdyttiin yhteistä elämää rakentelemaan. Oli myös huono puhumaan asioistaan, mutta aikaa myöten oppi kyllä. Siitä kannatta puhua hänelle suoraan, että pitää osata jakaa asioita. Ei tietty toimi kaikilla niin meillä...
Totta kai myös yksityisiä asioita pitää olla, mutta kohtuus kaikessa jos aikoo elää yhdessä.