Tässä on referoitu tarina tuntemastani henkilöstä, jota yhteiskunta on potkinut päähän ja puukottanut selkään muutaman vuoden.
Hän lukion jälkeen hakeutui yliopistoon ja saikin opiskelupaikan hyvien arvosanojen perusteella.
Valmistui haluttuun ja arvostettuun ammattiin jälleen hyvin arvosanoin.
Kaikki oli hyvin tähän asti, siis pisteeseen jossa yhteiskuntaa ei ole tarvinut kohdata tai juuri murehtia.
Halutusta tutkinnosta ja hyvistä arvosanoista huolimatta hän on ollut kolme vuotta työtön. Jokaisessa paikassa vaaditaan vähintään vuoden tai kahden kokemusta. Työpaikkoja on mahdoton saada kun niitä ei ole ja samoista paikoista kisaa vuosittain lukuisa valmistunut.
Tässä kohtaa hän oli vielä työmarkkinatuella. Työvoimatoimisto tietysti ehdotti hänelle kurssia miten hakea työtä ja kieltäytyä oli vaikeaa koska tuki olisi lähtenyt alta, joten kurssille vain.
Hän suoritti tämän huippuunsa rankatun kurssin kunnialla.
Vaivaiset 350 euroa kuussa eivät juuri riitä elämiseen, joten hän pohdiskeli tapoja tehdä rahaa. Hän tajusi tässä kohtaa että jotain on tehtävä jotta saisi vähän säästöä. Tallinnasta voisi hakea lasteittain viinaa ja myydä sitä täällä alkoholisoituneille pienellä voitolla.
Verovapaat kuukausitulot olivat hänellä tässä muutaman sadan luokkaa.
Näillä rahoilla hän sitten päätti lähteä työnhakuun Aasiaan. Ennen lähtöä hän kysyi mahdollisuudesta saada tukea myös ulkomaille. Siellä vastattiin, että vain EU ja ETA-maihin.
Eli hänen pitäisi lähteä huonosti työllistyviin maihin saadakseen tukea. Mitä järkeä tässä on? Mitä järkeä on olla tukematta henkilöä joka oikeasti haluaa työllistyä? Hän jätti kertomatta työvoimatoimistolle, että on menossa ulkomaille ja kuittasi sitten nämä tuet omankäden oikeudella. Tämän matkan aikana hän saikin välittömästi parin kuukauden alansa jobin ja hieman kokemusta. Viisumi meni sitten umpeen joten oli palattava takaisin sohjolaan.
Hän jatkoi samaa touhua, eli alkoholin tuontia muutaman kuukauden ja pääsi jälleen palaamaan työpaikkansa ulkomaille väliaikaisesti. Jälleen byrokraattiset viisumit kuitenkin pakottivat hänet takaisin Suomeen.
Työvoimatoimistossa saneltiin että kun hän ei ole tehnyt viimeisen kolmen vuoden aikana mitään, että nyt on pakko lähteä työharjoitteluun, muuten lähtee tuet alta. Hän ei tietenkään voinut mainita että on puolivuotta työskennellyt muualla ja kerännyt hyvää haluamaansa kokemusta. Kiusallinen tilanne.
Työharjoittelupaikka ei vastannut laisinkaan koulutusta, osaamista tai intressejä, joten automaattinen kieltäytyminen, josta seurasi karenssi.
Nykyään hän kauppaa alkoholin lisäksi Venäjältä tuotua tupakkaa, tekee pientä verovapaata tuloa itselleen elääkseen ja saadakseen taas rahaa työnhakuun. Työvoimatoimistosta pistettiin automaattisesti karenssi.
Onko oikein että näin väärinkohdeltua lahjakasta henkilöä kohdellaan näin?
Hän lukion jälkeen hakeutui yliopistoon ja saikin opiskelupaikan hyvien arvosanojen perusteella.
Valmistui haluttuun ja arvostettuun ammattiin jälleen hyvin arvosanoin.
Kaikki oli hyvin tähän asti, siis pisteeseen jossa yhteiskuntaa ei ole tarvinut kohdata tai juuri murehtia.
Halutusta tutkinnosta ja hyvistä arvosanoista huolimatta hän on ollut kolme vuotta työtön. Jokaisessa paikassa vaaditaan vähintään vuoden tai kahden kokemusta. Työpaikkoja on mahdoton saada kun niitä ei ole ja samoista paikoista kisaa vuosittain lukuisa valmistunut.
Tässä kohtaa hän oli vielä työmarkkinatuella. Työvoimatoimisto tietysti ehdotti hänelle kurssia miten hakea työtä ja kieltäytyä oli vaikeaa koska tuki olisi lähtenyt alta, joten kurssille vain.
Hän suoritti tämän huippuunsa rankatun kurssin kunnialla.
Vaivaiset 350 euroa kuussa eivät juuri riitä elämiseen, joten hän pohdiskeli tapoja tehdä rahaa. Hän tajusi tässä kohtaa että jotain on tehtävä jotta saisi vähän säästöä. Tallinnasta voisi hakea lasteittain viinaa ja myydä sitä täällä alkoholisoituneille pienellä voitolla.
Verovapaat kuukausitulot olivat hänellä tässä muutaman sadan luokkaa.
Näillä rahoilla hän sitten päätti lähteä työnhakuun Aasiaan. Ennen lähtöä hän kysyi mahdollisuudesta saada tukea myös ulkomaille. Siellä vastattiin, että vain EU ja ETA-maihin.
Eli hänen pitäisi lähteä huonosti työllistyviin maihin saadakseen tukea. Mitä järkeä tässä on? Mitä järkeä on olla tukematta henkilöä joka oikeasti haluaa työllistyä? Hän jätti kertomatta työvoimatoimistolle, että on menossa ulkomaille ja kuittasi sitten nämä tuet omankäden oikeudella. Tämän matkan aikana hän saikin välittömästi parin kuukauden alansa jobin ja hieman kokemusta. Viisumi meni sitten umpeen joten oli palattava takaisin sohjolaan.
Hän jatkoi samaa touhua, eli alkoholin tuontia muutaman kuukauden ja pääsi jälleen palaamaan työpaikkansa ulkomaille väliaikaisesti. Jälleen byrokraattiset viisumit kuitenkin pakottivat hänet takaisin Suomeen.
Työvoimatoimistossa saneltiin että kun hän ei ole tehnyt viimeisen kolmen vuoden aikana mitään, että nyt on pakko lähteä työharjoitteluun, muuten lähtee tuet alta. Hän ei tietenkään voinut mainita että on puolivuotta työskennellyt muualla ja kerännyt hyvää haluamaansa kokemusta. Kiusallinen tilanne.
Työharjoittelupaikka ei vastannut laisinkaan koulutusta, osaamista tai intressejä, joten automaattinen kieltäytyminen, josta seurasi karenssi.
Nykyään hän kauppaa alkoholin lisäksi Venäjältä tuotua tupakkaa, tekee pientä verovapaata tuloa itselleen elääkseen ja saadakseen taas rahaa työnhakuun. Työvoimatoimistosta pistettiin automaattisesti karenssi.
Onko oikein että näin väärinkohdeltua lahjakasta henkilöä kohdellaan näin?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Työvoimatoimistojen päätehtävänä on saada ihmiset pois työmarkkinatuelta.
Typerää käyttää yhteiskunnan varoja sellaiseen "palveluun", koska sama summa pitäisi saada toimeentulotukena, mutta säästöä tuleekin siitä ettei toimeentulotukea tarvitse maksaa ja silloin ainoa elanto saadaan lainoilla ja muilla kyseenalaisilla ansioilla.
Itselle tuli mieleen äskettäin uutisoidun tapauksen perusteella, mitä jos ottaisi hämärämiehiltä kiskurikorkoista lainaa ja antaisi väärät henkilötiedot, jolloin rahoja perittäisiin "naapurista".
Pitäisikö nyt sääliä tyhmää pikkurukollista, joka yrittää keplotella yhteiskunnan tukia ???!!!!
Rosvo saa rosvota omin avuin, ei yhteiskunnan tuella.
Jos ei ole pätevyyttä alanas töihin, niin voi vaikka mennä siivoamaan....
ja vähättelet koulutettuja siivousalan ammattilaisia?? Vedä itsesi kiikkuun, homo, ei sinusta ole ihmiseksi.
Olisiko se ollut ystävällesi mahdoton ajatus olla pieni hetki harjoittelussa? Miksi olla niin ehdoton tuollaisessa tilanteessa?
Itse olen välttynyt työttömyydeltä olemalla kaupan kassalla, neuvonnassa, vaihteessa, kirjastossa, lastentarhassa ja postinjakajana.
Tottahan se on, että näissä ei akateemista koulututustani tarvita, mutta eipä ole tarvinnut työkkärissä koskaan käydä kiusattavana.
Olen 40-vuotias, ja olen saanut tehdä koulutusta vastaavaa työtä yhteensä 5 vuotta elämäni aikana. Pidän itseäni onnekkaana, koska tunnen sellaisia, jotka eivät ole sitä vähääkään saaneet omaa alaansa maistaa.
Nyt opiskelen työn ohella (vuorotyö mahdollistaa kokoaikaisen opiskelun ja työnteon) toista tutkintoa paremmin työllistävälle alalle. Ensi vuonna aion hakeutua hoitoalalle.
Täällä ei kirjastoon pääse ilman alan tutkintoa. No tuella voi päästä, mutta olen nyt tuella päässyt muuallekin. Ilmeisesti nuo luettelmasi ovat juuri harjoittelua/tukitöitä? Vaikea ainakaan uskoa että tarhaankaan ilman koulutusta mentäisiin, täällä kyllä pitää tukityöllistetyilläkin olla tarhaan jokin alan koulutus.
Minä en ole päässyt kaupan kassalle. Uusia sinne tulee jatkuvasti, mutta aina nuoria. Vanhat lienevät 70-luvulta olleita samoja. Miten ihmeessä "keski-iässä" pääsisi kaupan kassalle? Myyntikokemustakin on, muttei paljon tunnu auttavan. Sama juttu siivojaksi, kokemusta on, nuoruudesta, muttei silti pääse. Kai sitä näyttää laiskalta.
Kirjastoon pääsin, kun satuin kysymään oikeassa paikassa oikeaan aikaan, josko sattuisi olemaan töitä. Pääsin tekemään sijaisuuden.
Akateemisesta koulutuksesta ja vuosien asiakaspalvelukokemuksesta ja atk-taidoista oli hyötyä. Kiva työpaikka.
Lastentarhaan menin, kun oli huutava henkilöstöpula ja tarvitsivat lastenhoitajaa. Vuosikausien seurakunta-ja lapsityöstä sekä lapsityökoulutuksesta oli tottakai hyötyä siihen aikaan.
En ole koskaan ollut tukityössä tai työllistettynä.(vielä) Sitähän ei koskaan tiedä, miten seuraavissa Yt-neuvotteluissa käy. Takana on jo "tavallaan saman työsuhteen aikana" 22 yt-neuvottelut, joiden aikana toimenkuva, esimiehet, työpaikan osoite, työtehtävät, liitto, palkka ja moni muu asia ovat muuttuneet moneen kertaan. Koskaan ei voi sanoa ei koskaan.
Nytkin viereisellä osastolla irtisanotaan porukkaa ja palkataan takaisin vuokratyövoimana jatkuvasti.
" irtisanotaan porukkaa ja palkataan takaisin vuokratyövoimana jatkuvasti"
Just toi on se juttu mikä pitäis tavalla tai toisella estää ettei koko homma jossain vaiheessa räjähdä käsiin, mutta miten?
kirpasee varmaan, mutta minä tulen kieltäytymään noista vuokratyökuvioista.
Toisaalta.. vois palkata asianajajan mukaan haastatteluun varmistamaan sen, että saa samat edut, kuin muillakin siinä firmassa, jossa joutuu työskentelemään tietysti asianajajan kulut päälle!
Vai tuliskohan liiton asianajaja halvemmaksi..?
Tämä tarina oli hyvä esimerkki siitä, mihin valtiovallan ja kansalaisten erkaantuminen johtaa.
Kabineteissaan kallispalkkaiset poliittiset broilerit vääntävät pykälää ja viisastelevat todellisesta elämästä vieraantuneina. He käsittelevät tärkeinä SUURIA LINJOJA, kas tehdäänpä noin ja johan asiat ratkeavat, homma kun näyttää vesileimapaperilla niin hienolta.
Samaan aikaan tavallinen kansa raahustaa omituisessa maailmassa nimeltä todellisuus ja yrittää sovittaa elämänsä sen ja päättäjien mielikuvitusmaailman suhteen joltiseenkin kompromissiin - elleivät sitten luovuta ja siirry vaikka aidoiksi rikollisiksi.
Otetaan esimerkiksi tämä palkattomaan työhön pakottaminen: teoriassahan työttömyyden tekeminen helvetiksi johtaa tietysti siihen, että ihmiset haluavat oikeisiin töihin.
Ongelma on sama, kuin aikaisemmassa asumistukien leikkauksessa. Hienon teorian mukaan, kun asuminen tehdään rupusakille huiman kalliiksi, he tietysti etsiytyvät halvempiin asuntoihin.
Teorian vastapuolella olevassa todellisuudessa olisi tietysti hyvä olla jotain, johon siirtyä - aitoja työpaikkoja tai halvempia asuntoja. Nyt asumistukien leikkauksen virheellisyys on lopulta valjennut poliitikoille.
Kuinkahan kauan kestää, ennenkuin havahdutaan siihen, että koko vanhakantainen työ- ja toimeentulorakennelma pitää lanata maan tasalle ja uudistaa se 2000-luvun malliseksi?
Jokseenkin karmeata, että lähtökohtaisesti oletetaan yhä, että työtön olisi työtävieroksuva.
Tosiasia kuitenkin on, että töitä ei kertakaikkiaan riitä enää kaikille --- koskaan. Ja työttömien määrä tulee nousemaan, ja nousee vielä hurjasti tänäkin vuonna.
Nyt on vallalla trendi: siirretään kaikki työ sinne, missä se maksaa vähiten. Säästetään, säästetään. Ja jos työtä ei voi siirtää ulkomaille, houkutellaan ulkomailta Suomeen halpatyövoimaa tekemään se työ pilkkahintaan.
"Otetaan esimerkiksi tämä palkattomaan työhön pakottaminen: teoriassahan työttömyyden tekeminen helvetiksi johtaa tietysti siihen, että ihmiset haluavat oikeisiin töihin."
Luulisin, että 90% kaikista työttömistä haluaa nimenomaan oikeisiin töihin. Mutta; tekemällä työttömyysajasta täydellisen helvetin lainsäädännöllä, varmistavat päättäjät tällä hetkellä ainoastaan sen, että työtön siirtyy kortistosta koristamaan muita tilastoja: mielenterveystilastot, maastamuuttaneet tai itsemurhatilastot. Oma puolisoni on ollut työtön vuodesta 1993. Kuin ihmeen kaupalla hänen psyykensä ei ole hajonnut. Minä muutin Etelä-Suomeen töiden perässä, hän jäi 600 km:n päähän hoitamaan vanhempiaan. Onneksi hänellä on edes se, tuntee olonsa merkitykselliseksi edes jossakin. Töitä ei yli 40-vuotias tässä maassa helpolla saa.
Itse koristan tilastoja työtätekevänä. Tosin en ole päivääkään tehnyt koulutustani vastaavaa työtä, vaan olen jämähtänyt palvelualalle. Ja kun kerran on väärällä alalla töissä, ei enää muun alan töitä saa. Sama kohtalo on hurjan monella ystäväpiirissä. Tässä maassa ei kannata kouluttautua akateemisesti, ellei ole valmiuksia muuttaa maasta, sillä Suomessa ei osata arvostaa koulutusta, eikä halutakaan, koska korkeasti koulutetulle voisi joutua maksamaan jotakin. Esimerkiksi yli 2000 euroa kuukaudessa.
Oma palkkani on 1500/kk, ja pärjään sillä ja keikkahommilla ihan ok.
Olen itse ehtinyt olemaan työttämänä myös jo jonkin aikaa.
En ole päässyt tekemään koulutusta vastaava työtä Suomessa kertaakaan ja nekin työt mitkä ovat tulleet ovat surkeapalkkaisia.
Ajan myötä minulle on tullut selväksi, että Suomi ei ole se maa jossa minun olisi järkeä kuluttaa ainutlaatuisia elinvuosia kärsien ja odottaen parempaa huomista jota ei minkään järjen mukaan ole tulossa.
Kasaan nyt hyvää ja mieluisaa liikeideaa jota lähden toteuttamaan seuraavina vuosina muualle. Siinä samassa tulen varmasti tekemään oman alan töitä, joita olen jo jokusen vuoden kaivannut.
Mukava haistattaa valtiolle pitkät mitenkään eilistä muistelematta, että muualla minulla menee paremmin vaikka kuinka valtion työntekijät työkkärissä sanoivat sen olevan pelkkää unta.
Olen käynyt kokeilemassa raitista lämmintä ulkoilmaa muualla hyvin tuloksin, joten miksi tyytyä vähempään?
Työkään ei ole ainut syy, eikä välttämättä edes pääsyy minun lähtöön. Ihmiset ovat Suomessa jostain syystä melko kielteisiä, vähätteleviä, negatiivisa, juroja, ujoja. Kaikkea mikä ei pidemmän päälle ole hyväksi kenellekkään.
Kulttuuriton kulttuuri.
pitää valita ala jolla on töitä niin tuollaista ongelmaa ei tule, ei ole mikään pakko mennä lukemaan filosofiaa tms.
Tuo ammatinvalinta ei ole aina niin yksinkertainen juttu.
Kun opiskelin, oli kielten maistereilla kovasti kysyntää. Valmistumisen jälkeen tulikin tilanne, että kaikki työsuhteet ovat määräaikaisia, osa-aikaisia, tai pitää toimia omalla toiminimellä. Siis ei vakinaisen kokopäiväisen työsuhteen tuomaa turvaa.
Hain sitten opiskelemaan toimittajaksi. Parin vuoden opintojen jälkeen selvisi, että ammattikorkeakouluista valmistuu täsmäkoulutettuja toimittajia viisi kertaa yli todellisen tarpeen. Eipä kannattanut sitäkään opiskelemistä enää jatkaa. Keskeytin opinnot.
Nyt olen päättänyt lähteä hoitoalalle. Ja erikoistua vanhustenhuoltoon. Leipä on taattu, eikä työ lopu kesken.
Tällä hetkellä olen kaupan neuvonnassa, ollut jo monta vuotta. Opiskellut vuorotöiden ohella kaikenlaista. Palkka ei toki ole häävi, mutta sillä elää.
Ihmisellä ei ole kristallipalloa kun hän on nuori ja lähtee opiskelemaan. Nyt olen vahingosta viisastunut ja pelaan varman päälle. Lähden opiskelemaan alaa, joka työllistää aivan varmasti!
Tai sitten pitää valita työntekoon maa jossa on töitä, niin ei tuollaista ongelmaa tule, että ollaan työttömänä tai paskatöissä paskapalkalla Suomessa.
Ei ole mikään pakko jäädä Suomeen jurottamaa tms.
Muutin juuri tuossa hiljattain isompaan asuntoon. Muuttoapuna minulla oli koko tuttavapiiri ja ystäväpiiri, koska tavaraa on kertakaikkisen valtavasti.
Olen sukututkija, joten kirjoja on yli tuhat. Samoin tutkimusaineistoa, alan lehtiä ja erilaisia muistiinpanoja on mappikaupalla.
Kuvaan myös paljon. Valokuva-arkistoni koostuu tuhansista valokuvista....
Tämä rakas harrastukseni valtavat tavaramäärät pitävät ainakin minut tässä maassa. Ei ole mitään järkeä jättää asuntoa, tai vuokrata sitä jollekulle toiselle kalustettuna.
Itsekin olen täysin koulutusta vastaamattomassa työssä. Toisaalta, minulle jää näin aikaa ravata arkistoissa, koska ei tarvitse töissä käyttää lainkaan aivojaan. Työt jäävät töihin kun pistän oven kiinni.
Haen tottakai jatkuvasti oman alan kokoaikaisia vakinaisia paikkoja, mutta eipä niitä paljon ole. Työttömänä en onnekseni ole ollut. Olen yhä opiskeluaikaisessa työpaikassani, samassa asiakaspalvelutyössä kuin ennen maisteriksi valmistumistani (valmistuin 97, työpaikassa aloitin 89). Sivutoimisesti ja toisen työn ohella olen tottakai saanut välillä tehdä omiakin koulutusta vastaavia töitä. Mutta parin porjektin tai keikan takia ei kannata irtisanoutua vakinaisesta työsuhteesta.
Paskapallakin saa ostettua esimerkiksi asunnon. Omani on jo velaton. Ostin sen heti vuonna 1990 ja maksoin pois 10 vuodessa. Välillä piti tehdä kahta yhtä huonosti palkattua työtä tai heittää keikkaa lisäksi. Mutta sai sen tehtyä.
Sitä voi joko valittaa kohtaloaan tai tyytyä siihen. Minä olen jo kauan sitten todennut, että kaikille meille akateemisille ei riitä töitä eikä tule ikinä riittämään. Elämä on lyhyt, se kannattaa käyttää siihen, mitä on, eikä toiveajatteluun tai haihatteluun.
"Sitä voi joko valittaa kohtaloaan tai tyytyä siihen."
Tai olla tyytymättä ja tehdä asialle jotain?
"Elämä on lyhyt, se kannattaa käyttää siihen, mitä on, eikä toiveajatteluun tai haihatteluun."
Elämä on lyhyt että siitä kannattaa nauttia mahdollisimman paljon ja tehdä kaikkensa että tämä on mahdollista, vaati se sitten enemmän tai vähemmän koulua, alan vaihtoa, kaupungin tai maan vaihtoa.
Tärkeintä on ettet ole omien ajatustesi orja vaan osaat nauttia itsesi täydestä kontrollista, joka syntyy hyvällä itsetunnolla ja selvillä päämäärillä.
Sinulla on kuitenkin käynyt flaksi. Sait työpaikan 1989, jolloin ei suurtyöttömyydestä tai pätkätöistä osattu vielä uneksiakaan muualla kuin valtiovarainministeriössä, jossa tuleva kehitys oli tiedossa jo pari vuotta aiemmin - ts. tehtiin tietoisesti päätöksiä, jotka johtivat syvään lamaan 1990-luvun alussa.
Kerroit ostaneesi asunnon 1990. Silloin ne taisivat olla melko lailla halvempia kuin nyt. En muista, oliko jo silloin kahden asunnon loukussa olevia. Ainakin 1990-luvun alussa asuntoja sai Helsingissäkin pilkkahintaan. Tuttavanikin osti asunnon Helsingin Alppilasta pilkkahinnalla...
Olen ollut onnekas. Vaikka en "saakaan" tehdä koulutusta vastaavaa työtä, eikä hakemuksiin tule edes vastauksia, niin loppupeleissä rahalla ei ole niin kamalasti merkitystä kun asumismenot eivät ole järin suuret.
Toki hävettää välillä kuulua alhaisimpaan tuloluokkaan, mutta voisivat ne asiat huonomminkin olla. Ja ahkeralla ylitöiden tekemisellä saa aina välillä hiukan lisärahaa matkailuun ja nautiskeluun!
Minua hävettäisi kuulua ylimpään tuloluokkaan. Se, joka sellaiseen kuuluu, on jonkin sortin riistäjä väistämättä.
Kohtuulliset tulot olisivat ihan hyvä juttu, olisin enemmän kuin kiitollinen. Nyt kuulun tuloluokkaan 900 e/brutto - olen eläkkeellä. Täytyy sanoa, että tiukkaa tekee, edes välttämättömyyksiä ei saa hankittua, vaatimattoman perusruoan vain.
Ihmettelen, miten työmarkkinatukilaiset ja peruspäivärahalaiset oikein selviävät. Nostan 'hattua' heille, olivat keinot sitten mitkä tahansa.
Harmaan työn harrastajia kohtaan en ainakaan minä ole heittämässä ensimmäistä kiveä. Jos täytyy alle neljällä sadalla eurolla tulla toimeen pääkaupunkiseudulla, niin silloin ovat kaikki keinot sallittuja. Yhteiskunta syyttäköön itseään saamattomista verotuloista.
Ei se ihan niinkään ole, että olisi välttämättä mikään riistäjä. Minä ainakin tunnen pari kaveria joilla on miljoona omaisuudet ja liikeyritysten tarkoitus on auttaa vähempiosaisia, luoda heille työpaikkoja. Raha tulee muista firmoista.