Pettämisen lopettaminen, se ei olekkaan niin yksinkertainen asia. Se on vähän kuin rööki. "Kyllä mä pystyn lopettaa milloin vain" on varmasti mielessä kaikilla aloittavilla röökaajilla. Sitten kohta huomataan, että ei sinä niin vain jätetäkkään.
Usein pettämiseen liittyy enemmän erilaisia tunteita kuin seksuaalista halukkuutta tai tyydytystä. Kuten monesti täälläkin on ollut, pettämiseen liittyy kostoa, ihastumista, kiellettyjä tunteita, itsetunnon kohotusta jne.
Oma tarinani oli kuin kirjaesimerkki tällaisesta. Pitkä huono jakso tyttöystävän kanssa, tunteet `viilenneet´, arki... Tämä kaikki ajoi minut vieraisiin naisiin. Jännitys kiehtoi, itsetunto nousi, tunsin itseni "mieheksi".
Kielletyn hedelmän maku on erittäin makea. Mutta alkuhuuma meni. Jännitys vei mukanaan. Ajauduin yhä syvemmälle pettämiskierteeseen. Aina lisää ja lisää jännitystä. Alussa sen piti olla vain kertakokeilu. Sitten vain pari kertaa. "Kyllä mä voin lopettaa ja lopetankin" pyöri mielessä. Kunnes tajusin, että ei se olekkaan niin helppoa.
Olin kaiken sen vääristyneen itsetunnon, miehisyyden kohotuksen ja omien tekojeni koukussa. Etsin pettämisestä jotain "vapautta", mutta minusta tulikin sen vapauden vanki. Kaikki alkaa niin hitaasti, haparat askeleet vievät toiseen, aina tukevampaan. Ensin netissä pientä virituaalipeliä, siitä baariflirttiin, iltoja vieraiden naisten kanssa yhdessä, kaikkien pienten askelten kautta siihen seksiin.
Asiathan sitten etenivät monien vaiheiden kautta siihen, että erosimme tyttöystäväni kanssa. Löysin sitten uuden suhteen, joka tosin jäi lyhyeksi. Suhteen alussa päätin, että nyt en petä, se on loppu nyt! Useat kiusaukset kävinkin läpi, vaikka se oli vaikeaa! Mutta kuitenkin, eräänä iltana lipsahdin. Sanamuoto on ehkä huono, "lipsahdukseen" ei koskaa saa vedota, mutta. Jotain vain kävi ja menin taas vieraan kanssa sänkyyn. No suhde sitten päättyi jonkun ajan kuluttua yhteisymmärryksessä.
Sitten löysin nykyisen pitkäaikaisen tyttöystäväni. Onneksi tuo viimeinen keikka sai minut pysähtymään viimeisen kerran miettimään asioita. Jos en nyt lopeta, en lopeta koskaan. Ja joskus vielä menetän sen takia jotain tärkeää.
Ajatukset pettämisestä kummittelivat pitkään taustalla tämänkin suhteen alkuaikoina. Mutta onneksi olen päässyt niistä jo eroon. Mutta helppoa se ei ole! Jotenkin se vaikuttaa helpolta ratkaisulta ongelmiin, jota se ei todellakaan ole.
Joten, pettäjät. Te olette todennäköisellä tuhon tiellä. Teillä on uhka menettää joku päivä jotain ja paljon. Ei ehkä nykyinen, mutta ehkä seuraava on se oikea. Te jotka ahrkitsette, älkää tehkö! Se ei ratkaise mitään, pahentaa vain asioita. Te jotka olette juuri aloittaneet, tiedän kokemuksesta, että tunne on huumaava. Mutta te ette kävele kestävällä tiellä.
Omasta pettämisestäni on aikaa jo useita vuosia. Vielä tänäkin päivänä mietin miksi, miksi ihmeessä. Ja miten, miten ihmeessä. Miksi asiat meni niin ja etenkin miten ihmeessä asiat meni niin pitkälle.
Usein pettämiseen liittyy enemmän erilaisia tunteita kuin seksuaalista halukkuutta tai tyydytystä. Kuten monesti täälläkin on ollut, pettämiseen liittyy kostoa, ihastumista, kiellettyjä tunteita, itsetunnon kohotusta jne.
Oma tarinani oli kuin kirjaesimerkki tällaisesta. Pitkä huono jakso tyttöystävän kanssa, tunteet `viilenneet´, arki... Tämä kaikki ajoi minut vieraisiin naisiin. Jännitys kiehtoi, itsetunto nousi, tunsin itseni "mieheksi".
Kielletyn hedelmän maku on erittäin makea. Mutta alkuhuuma meni. Jännitys vei mukanaan. Ajauduin yhä syvemmälle pettämiskierteeseen. Aina lisää ja lisää jännitystä. Alussa sen piti olla vain kertakokeilu. Sitten vain pari kertaa. "Kyllä mä voin lopettaa ja lopetankin" pyöri mielessä. Kunnes tajusin, että ei se olekkaan niin helppoa.
Olin kaiken sen vääristyneen itsetunnon, miehisyyden kohotuksen ja omien tekojeni koukussa. Etsin pettämisestä jotain "vapautta", mutta minusta tulikin sen vapauden vanki. Kaikki alkaa niin hitaasti, haparat askeleet vievät toiseen, aina tukevampaan. Ensin netissä pientä virituaalipeliä, siitä baariflirttiin, iltoja vieraiden naisten kanssa yhdessä, kaikkien pienten askelten kautta siihen seksiin.
Asiathan sitten etenivät monien vaiheiden kautta siihen, että erosimme tyttöystäväni kanssa. Löysin sitten uuden suhteen, joka tosin jäi lyhyeksi. Suhteen alussa päätin, että nyt en petä, se on loppu nyt! Useat kiusaukset kävinkin läpi, vaikka se oli vaikeaa! Mutta kuitenkin, eräänä iltana lipsahdin. Sanamuoto on ehkä huono, "lipsahdukseen" ei koskaa saa vedota, mutta. Jotain vain kävi ja menin taas vieraan kanssa sänkyyn. No suhde sitten päättyi jonkun ajan kuluttua yhteisymmärryksessä.
Sitten löysin nykyisen pitkäaikaisen tyttöystäväni. Onneksi tuo viimeinen keikka sai minut pysähtymään viimeisen kerran miettimään asioita. Jos en nyt lopeta, en lopeta koskaan. Ja joskus vielä menetän sen takia jotain tärkeää.
Ajatukset pettämisestä kummittelivat pitkään taustalla tämänkin suhteen alkuaikoina. Mutta onneksi olen päässyt niistä jo eroon. Mutta helppoa se ei ole! Jotenkin se vaikuttaa helpolta ratkaisulta ongelmiin, jota se ei todellakaan ole.
Joten, pettäjät. Te olette todennäköisellä tuhon tiellä. Teillä on uhka menettää joku päivä jotain ja paljon. Ei ehkä nykyinen, mutta ehkä seuraava on se oikea. Te jotka ahrkitsette, älkää tehkö! Se ei ratkaise mitään, pahentaa vain asioita. Te jotka olette juuri aloittaneet, tiedän kokemuksesta, että tunne on huumaava. Mutta te ette kävele kestävällä tiellä.
Omasta pettämisestäni on aikaa jo useita vuosia. Vielä tänäkin päivänä mietin miksi, miksi ihmeessä. Ja miten, miten ihmeessä. Miksi asiat meni niin ja etenkin miten ihmeessä asiat meni niin pitkälle.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hienoa, onnea onnistumiselle.
Nyt vihdoin kuivilla, ja kihlasormus sormessa ikionnellisena. Aikaa siihen meni n.7vuotta. I know what it takes... T. nainen 27v.
..kierre pitää osata laittaa poikki, voi sitä kerran erehtyä, mutta siitä pitää oppia. Jos nyt jotakin hyvää sanottavaa tuosta pettämisestä olisi, niin voisi olla ainakin se, että ei se oma kulta ole maailman ainoa ihminen johon voi ihastua ja sitten myöhemmin kenties rakastua. Sehän ajatus se tuppaa ensin päälle, jos se oma kulta joskus sattuu jättämään. Mutta pitäisihän sitä olla ihmisellä sitä itseluottamusta ilman tuotakin, siis pitäis ja pitäis, vaan kaikilla ei sitä joka hetkellä ole. Jotkut vaan on syntyneet väärin paikkoihin ja aikoihin, eikä niitä ole tarkoitettu toisilleen. Ja jos olisikin tarkoitettu, kun kuka tietää miten huono se vaihtoehtoinen todellisuus olisi.
Hienoa, että kerrot asiasi näin hyvin. Itselläni ei ole koskaan pettämiskierrettä ollut, mutta tupakanpoltosta, alkoholista ja muista päihteistä olen joutunut vierottautumaan. Ei siihen auta mikään muu kuin luja tahto, sen olen oppinut. Ei pidä vaan "yrittää lopettaa" vaan pitää päättää että "lopetin."
Alan ymmärtää siis teidän pettäjien (tai entisten) tilannetta vähän enemmän :) (kukaan ei osannut kysymykseeni oikein täydentävästi vastata, tämä olisi täydellinen vastaus)
Siksipä kaikista tärkeintä olisi, ettei koskaan edes alottaisi. Vaikka joskus kävisi kiusaus mielessä, niin että se jäisi sitten siihen.
Kuulostaa varmaan tosi hassulta että minä näin nuorena kakarana olen ollut päihdeongelmainen, mutta valitettavasti se on totta :/ olen kuitenkin paljon onnellisempi kun olen päässyt irti kaikista noista typeryyksistä =) luulisin että samalla lailla on pettämisen kanssa.
Mikäs siinä niin kummallista? Enemmän ehkä ihmetyttäisi jos aikuinen ihminen tuosta vaan alkaisi hälsimään huumeiden kanssa, yleensähän nuorena tollasta tehdään ja joillain jatkuu se sitten aikuisiässäkin.
seksiin voi jää koukkuun kuten tupakkaan, huumeisiin tai alkoholiin. Mutta vain osassa tapauksista. Jos jää seksiin koukkuun, niin täytyy haluta nimenomaan seksiä :O!!! Rakastuminen (ja ihastuminen) on sitten asia erikseen. Koukkuun voi niihinkin jäädä, jopa vuosiksi, mutta yleensä ne ovat ohimeneviä juttuja. Usein myös ne ovat sellaisia opetuksia, että ihminen alkaa jopa karttaa kaikkien vähänkin liian mukavien ihmisten seuraa ;).
Itsekuri on kova sana jokatapauksessa. Ei tarvitse kuin päättää, että nyt tämä homma loppuu, niin sen se tekee.
Olen kysellyt mieheltäni miksi hän petti, mikä oli syy, eihän osaa sanoa!
Näytin tämän sinun tekstisi hänelle, samoin muutaman muun tekstin joissa perusteltiin pettämistä, mutta ei hän oikein innostunut näistä teksteistä.
Onkohan niin että hän ei uskalla myöntää itselleen/minulle syitä.
välillä tuntuu ettei mieheni ymmärrä tekoaan, tässä yhtenä päivänä hän oli hirveän vihainen kun veljeni ei lupauksestaan huolimatta tullut auttamaan miestäni. Sanoin miehelle että hän on tehnyt paljon pahemmin minulle, eikä hänellä ole edes syytä. Suututti kovasti kun hirveä draama nostettiin tulematta jättämisestä, ja minä en saisi edes kysellä pettämisestä.