Hei!
kävin lääkärissä noin puolivuotta sitten koska olen ollut elämäni ylipainoinen ja hankalaa on ollut sitä pudottaa.En tiedä mikä päässä sitten on vikana mutya ei yksinkertaisesti onnistu.Lääkäri työnsi jotain pillereitä (seronil) eipä nekään mitään auttanut.Puolivuotta myöhemminmenin yksityilselle lääkärille puhumaan reduista.Anto lähetteen verikokeisiin ja sano että on 3 kuukauden seurantajakso että miten menee ja sitten katotaan niitä lääkkeitä.Koitin kysyä etä mitä siinä 3 kuukauden aikana pitää tapahtua niin se sano että pitää tarkkailla elämäntapojansa ja koittaa muuttaa.No mä olen huonolla menestyksellä koittanut 5 vuotta muuttaa mutta ei onnistu.Olen kokeillut painonvartijat ja atkinssonit,liikkumiset ja muut..aina lopahtaa kun muilla tippuu mutta mulla ei...ja vika tietysti ei ole kuin itsessä.
jokatapauksessa ärsytti tuo läääkärin tyyli että nyt kotiin ja itsetutkiskelua 3 kuukautta ja kun koitin kysyä että mitä se sitten suositteli niin tuumas vain että kyllähän mä tiedän miten laihdutetaan kun kerran olen ollut painonvartioissa.
Tuli tosi kurja olo ja itkin kauan.tämä on itselle niin arka paikka kun melkeimpä tiedän että olen aina ylipainoinen.
kysyin että saanko lääkkeet sitten 3 kuukauden päästä se sano että se riippuu miten 3 kuukautta on mennyt.kysyin että onko mun pitäny laihtua vai lihota vai pysyä samana että ne saa niin tuumas että sillä ei ole mitään merkitystä.Ei kuitenkaan kertonut että millä sitten on merkitystä.Eli maksoin 53€ siitä että lääkäri käskee tehdä sitä samaa mitä olen 5 vuotta yrittänyt.
Olisin ollut ikionnellinen jos olisin saanut reduja.se olisi ollut mukava lisä ja motivaation antaja.Pomoni laihtui sillä (n.20) ja katselin jokapäivä vierestä.
Terveydellistä syytä ei ollut miksi ei olisi voinut antaa niitä.En ole ikinä sairastanut kuumetta pahempaa enkä muutakaan.Olen nuori.
Se mua niin sapettaa että jos lääkäri ei halunnut antaa lääkkeitä niin miksi ei pyynnöstä huolimatta voinut katsoa minun kanssa ravinto ohjelmaa tai liikuntaohjelmaa?En esimerkiksi pysty painontakia rullaluistelemaan enkä kamalasti kävelemäänkään.ainut on uiminen,mutta se tarkoittaa että ajan aina 40km päähän uimaan.
Lääkäri oli todella nuori mies joku 30v.
kävin lääkärissä noin puolivuotta sitten koska olen ollut elämäni ylipainoinen ja hankalaa on ollut sitä pudottaa.En tiedä mikä päässä sitten on vikana mutya ei yksinkertaisesti onnistu.Lääkäri työnsi jotain pillereitä (seronil) eipä nekään mitään auttanut.Puolivuotta myöhemminmenin yksityilselle lääkärille puhumaan reduista.Anto lähetteen verikokeisiin ja sano että on 3 kuukauden seurantajakso että miten menee ja sitten katotaan niitä lääkkeitä.Koitin kysyä etä mitä siinä 3 kuukauden aikana pitää tapahtua niin se sano että pitää tarkkailla elämäntapojansa ja koittaa muuttaa.No mä olen huonolla menestyksellä koittanut 5 vuotta muuttaa mutta ei onnistu.Olen kokeillut painonvartijat ja atkinssonit,liikkumiset ja muut..aina lopahtaa kun muilla tippuu mutta mulla ei...ja vika tietysti ei ole kuin itsessä.
jokatapauksessa ärsytti tuo läääkärin tyyli että nyt kotiin ja itsetutkiskelua 3 kuukautta ja kun koitin kysyä että mitä se sitten suositteli niin tuumas vain että kyllähän mä tiedän miten laihdutetaan kun kerran olen ollut painonvartioissa.
Tuli tosi kurja olo ja itkin kauan.tämä on itselle niin arka paikka kun melkeimpä tiedän että olen aina ylipainoinen.
kysyin että saanko lääkkeet sitten 3 kuukauden päästä se sano että se riippuu miten 3 kuukautta on mennyt.kysyin että onko mun pitäny laihtua vai lihota vai pysyä samana että ne saa niin tuumas että sillä ei ole mitään merkitystä.Ei kuitenkaan kertonut että millä sitten on merkitystä.Eli maksoin 53€ siitä että lääkäri käskee tehdä sitä samaa mitä olen 5 vuotta yrittänyt.
Olisin ollut ikionnellinen jos olisin saanut reduja.se olisi ollut mukava lisä ja motivaation antaja.Pomoni laihtui sillä (n.20) ja katselin jokapäivä vierestä.
Terveydellistä syytä ei ollut miksi ei olisi voinut antaa niitä.En ole ikinä sairastanut kuumetta pahempaa enkä muutakaan.Olen nuori.
Se mua niin sapettaa että jos lääkäri ei halunnut antaa lääkkeitä niin miksi ei pyynnöstä huolimatta voinut katsoa minun kanssa ravinto ohjelmaa tai liikuntaohjelmaa?En esimerkiksi pysty painontakia rullaluistelemaan enkä kamalasti kävelemäänkään.ainut on uiminen,mutta se tarkoittaa että ajan aina 40km päähän uimaan.
Lääkäri oli todella nuori mies joku 30v.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lääkäritkin voivat olla moukkia. Varsinkin nuoret lääkärit saattavat olla todella koppavia, luulevat kuuluvansa jotenkin parempaan kansanosaan. Seuraavan kerran valmistaudu pitämään puolesi (sano suoraan miten vaikeaa on puhua lihavuudesta ilman simputustakin; kysy perusteet lääkärin toimenpiteille - myös hoitamatta jättäminen ON hoitopäätös - miksi?, aina kysy miksi?). Sano myös suoraan että tarvitset erityistä tukea. SANO ETTET HALUA MAKSAA JOS ET SAA TUKEAKAAN. Lääkärit eivät myöskään tiedä ravitsemusohjauksesta paljonkaan, ota se huomioon. Kyllä ne varmaan perusasiat tuntee, mutta se ohjauspuoli on ihan eri asia. Mene ravitsemusterapeutin juttusille, tai edes ravitsemusohjaukseen perehtyneen terveydenhoitajan. Niitä on terveyskeskuksissa (ainakin diabeteshoitaja on joka tk:ssa ja hän tuntee myös ravitsemusasiaa) tai palkkaa yksityisesti joku treenari, mitä ohjaajia ne nyt ovatkaan mitkä ovat nyt niin kovasti muotia. Varmaan siellä 40 km päässä uimahallilla on myös punttisali jossa on ohjausta (yleensä on), tilaa vaikka joka kolmas viikko ohjaus jos joka viikko ei ole mahdollista päästä.
Älä vaan mene 3 kk:n päästä samalle lääkärille, pyydä ehdottomasti eri henkilö! Näin tuo tyyppikin saa palautetta. Tosin hän itse ei ehkä tajunnut olevansa tyyppi, ehkä hän ei vaan ymmärtänyt tilanteen arkuutta. Moukka kumminkin.
Älä juutu niihin reduihin. Ne on todella viimesijainen ratkaisu, niin helppo kuin ajatus pakkotoimisesta pillerilaihtumisesta onkin. Lääke on aina lääke, kemiallisesti vaikuttava vierasaine elimistössä. Luomuile sen verran että haluat yrittää ensin ilman.
Jumpatahan voit kotona. Pane puhelimeen hälytys aina samaan aikaan muistuttamaan. Etsi joku hyvä jumppavideo, joka on painonhallintaan tarkoitettu, silloin siinä ei pitäisi olla hyppyjä. Tai valitse ne tietyt telkkariohjelmat jotka aina katsot ja yhdistä niihin jumppa tai kuntopyöräily.
MIKROLIIKU. Puristele pakaroita tietokoneella istuessasi, keinuttele itseäsi autolla ajaessasi, heiluttele käsiäsi telkkarin ääressä, älä koskaan käytä hissiä.
Toivon oikein kovasti että löydät ilon kipinän kunnonkohotukseen. Painon lasku on se toissijainen juttu, ja jos on kovasti ylipainoa se tietysti estää kuntoilua...
Itsellä oli BMI 31 ja jouduin melko hyvästä kunnostani huolimatta toteamaan että olen lääketieteellisesti katsottuna merkittävän lihava vai miten se termi nyt on. Mutta nyt olen enää lievästi ylipainoinen ja tavoite on tietysti siihen normaalipainon ylärajalle. Tuntuu ihanalta kun jaksaa juosta, en ole ikinä pitänyt juoksemisesta mutta nyt sekin onnistuu. Ja hehkuttelen sillä 16 voipaketin kasalla, jota ei enää tarvitse hilata mukana. Melko pienikin painonpudotus tuntuu liikkumisessa, se palkitsee. Samaa hauskaa toivotan sinulle!
Kiitos palautteesta!Eilen kävin kaupassa ostamassa paljon vihreää ja värikästä ja tehtiin pojan kanssa kävelylenkki.Ehkä siinäkin on vikani että lasken kokoajan kiloja ja tuijotan puntaria.Eihän se niiin mee.Aijon liikkua ja syödä terveellisesti ja jos hyvä tuuri käy niin saatan laihtua siinä sivussa:)
Sanoit aivan oikein, että unohdat puntarin kokonaan! Hienoa! Ja upeaa, kun hait heti kaupasta kasviksia ja menit kävelylle!! Näin sitä pitää!
Itse laihduin vahingossa viime kesänä 6kg kun olin tehtaalla töissä. Hikoilin siellä niin paljon (sisällä 35 astetta) ja sitten kun piti koko ajan juosta ympäriinsä koneita katsomassa. Päälle kuukauden aikana ihmiset sanoivat että, oletpa laihtunut. Ja olinhan minä, sen 6kg. Koko kesänä en käynyt puntarilla! Olen huomannut että nykyään kun käyn vaa ássa päivittäin ja sitten kun huoma, ettei ole laihtunut yhtään, niin se masentaa. Mutta nyt yritän samaa, en käy vaaálla ollenkaan. Liikun ja syön terveellisesti! Katsotaa sitten kuukauden päästä. Ja hei, jotkut on sanoneet, että katso mieluummin mittanauhalla painonpudotusta. välttämättä vaaka ei kerro totuutta mutta vähentyvät sentit kyllä!!
Tsemppiä sinulle!! Ja mukavaa kevään jatkoa!
Moikka Miimuksa!
Kylläpä nuo kirjoituksesi kuulosti niin tutulta. Olen itsekin ollut koko ikäni enemmän tai vähemmän ylipainoinen (viime vuodet todella paljon enemmän...). Kaikkea on tullut kokeiltua laihdutuksessa ja terveydenhoidon saraltakin on apua tullut haettua. Tuo saamasi kohtelukin kuulostaa valitettavasti hyvin tutulta... :( On surullista, kun oikeasti apua kaipaava ihminen saa tuollaista kohtelua osakseen.
Minä sanoisin myös sinulle neuvoksi, että ekaksi unhda se puntari vähäksi aikaa. Mieti ja paneudu itseesi. Haluatko oikeasti pudottaa painoa? Mitä olet valmis sen eteen tekemään? Mitkä asiat motivoivat sinua painonpudotuksessa? Mikä on pilannut aiemmat laihdutusyrityksesi? Miksi syöt niin kuin syöt?
Seuraava askel on ymmärtää se, että paino ei putoa hetkessä. Varsinkin jos haluat sen pysyvänkin poissa. Elämäntapojen on myöskin muututtava pysyvästi. Et voi "käydä herkkujen kanssa sit-kun -kauppoja".
Painonhallinta on pitkä ja kivinen tie. Itse hylkäsin pari vuotta sitten kaikki dieetit, koska ne ei ole minulla koskaan toimineet. Nyt reilun vuoden olen hiljalleen totutellut syömään terveellisemmin ja samalla sulatellut ajatuksia painonhallinnasta. Kitukuureille en enää ikinä sorru! Kuukausi sitten otin isomman askeleen ja liityin Kiloklubiin. Nyt paino on lähtenyt hyvin hitaaseen laskuun. Ja olo on muutenkin PALJON parempi terveellisen ja monipuolisen ruokavalion ansiosta. Minulla tuo toimii, mutta jokaisenhan on sitten löydettävä oma tiensä. Oli se sitten Painonvartijat tai mikä muu tahansa, tärkeintä on kuitenkin tuo psyyken puoli saada yhteistyöhön. Eli kyse ei ole mistään projektista vaan loppuelämästä.!
Tsemppiä sinulle painonhallintasi alkutaipaleelle! Ja hyvää alkanutta kesää, kyllä nyt kelpaa liikkua ulkonakin!