Niin, kumpi onkaan pahempaa ja moraalittomampaa ja uskottomampaa:
Rakastaa toista ja jäädä avioliittoonsa. Uskotella näin puolisolleen ja läheisilleen, että elämä on ok. Silti sydän koko ajan toisen omana, ja kuin vieraan kanssa sitten asustelisi ja tekisi (kö) moraalisesti oikein.?
Jättää puolisonsa toisen takia. Ajatella, että parempi tehdä teoissa se mitä sydämessään tuntee.Ja hypätä tuntemattomaan...
Mikä oikeastaan on vastuullisempaa. Pitäisikö olla vastuullinen enemmän itseään kohtaan, vai avioliittolupausta?
Tälläisissä mietteissä tänään(kin).
Rakastaa toista ja jäädä avioliittoonsa. Uskotella näin puolisolleen ja läheisilleen, että elämä on ok. Silti sydän koko ajan toisen omana, ja kuin vieraan kanssa sitten asustelisi ja tekisi (kö) moraalisesti oikein.?
Jättää puolisonsa toisen takia. Ajatella, että parempi tehdä teoissa se mitä sydämessään tuntee.Ja hypätä tuntemattomaan...
Mikä oikeastaan on vastuullisempaa. Pitäisikö olla vastuullinen enemmän itseään kohtaan, vai avioliittolupausta?
Tälläisissä mietteissä tänään(kin).
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos on avioliitossa......eikä rakasta puolisoaan se on täysin kulissi hommaa ja itsensä pettämistä!!!! Toisaalta myös rankasti puolison pettämistä. Ajattelen tästä näin.
Jos sydän on valinnut toisen, se toinen ei olisi päässyt väliin jos avioparilla kaikki OK!
Miksi tuhlata elämäänsä kulissi elämään???
Kaikki maallinen esittäminen on minusta pettämistä. Antaa palaa niin kauan kuin on elämää, tunnetta jne..
Samoja asioita miettinyt....
Minä olen se jonka kanssa petetään ja olisin onnellinen jos mies olisi vain minun mutta huomioon on otettava 2 pientä lasta.....he tarvitsevat isän jota minä en heiltä halua viedä...
Niinpä..oma sydämeni toisen oma, mutta kuinka sen uskaltaisi todella luovuttaa. Onneksi miltään puolelta ei ole lapsia kuvioissa, mutta avioliitossa kuitenkin molemmat. Kauanka tätä itsensä pettämistä jaksaa...taidan kohta tulla hulluksi.
"Sofia"
Mieti minkälaisia rakastumiskokemuksia Sinulla on ollut. Pitkiin suhteisiin - jotta ne todella olisivat pitkiä - liittyy intohimoisiakin suhteita ulkopuolisiin henkilöihin. Intohimo kuitenkin laimenee, kiihko unohtuu ja arki saapuu.
On ihmisiä joilla on rakastumisriippuvuus. He löytävät muutaman vuoden välein "sen oikean" ehkä aloittavat parisuhteenkin, mutta sitten intohimo laantuu ja tulee taas uusi joka hän olikin juuri "se oikea". Tällaisessa kierteessä olijan ei kannata mennä naimisiin eikä hankkia lapsia, mutta jos sen tekee, parasta valita joku joka tietää tästä ja suhtautuu siihen ymmärtäväisesti.
Sydän saattaa etsiä kotia parisuhteen ulkopuoleltakin, mutta parisuhde ja etenkin perhe on paljon muutakin kuin pelkkä pölyinen sydäntensäilytyspaikka.
-.-
"sohvi"
Pitkään parisuhteeseen liittyy yleensä ainakin ihastuksia myös ulkopuolisiin. Toisaalta tämä nykyisin kaiken - yhtä ylenpalttisesti kuin "terrorismin vastainen sota" - täyttävä "rakkaus" on kuitenkin useimmiten hetken intohimoa joka kestää enimmillään muutaman vuoden.
Valinta on kuitenkin kullakin itsellään. Jos avioliitossasi ei ole lapsia, on siitä lähteminen helpompaa kuin jos olisi. Vastuullisuus on mielestäni tässä yhteydessä väärä käsite. Mikäli olet rikkonut antamiasi lupauksia ja valehdellut vastuullisuus merkitsee sitä että olet tehnyt sen omasta vapaasta tahdostasi, et sen takia että miehelläsi oli huono päivä ja suutuit siitä tai että olit humalassa tai että tuo toinen oli niin houkutteleva...
Mielestäni ihmisen vastuu itselleen on vain välttää itselleen valehtelemista ja koettaa vähentää sitä aina havaitessaan. Mitään "vastuuta" ei ole toimia intohimojensa mukaisesti. Ihmisen antamiin avioliittolupauksiin tai muihinkaan lupauksiin ei mielestäni voi objektiiviselta kannalta nykyisin varsinaisesti liittää "vastuuta", kysymys on vain henkilön "luotettavuudesta". Tällaisten lupausten pettämisestä kun ei ole oikeastaan mitään taloudellisia tai rikosoikeudellisia sanktioita.
-.-
ja täysin kaikin tavoin uskollisena... nyt rakastunut, intohimoisestikin,ystävyydestä alkaneesta kaveruudesta tulikin avioliittoa uhkaava "raama"....
"sohvi"
Rakastuminen on kuitenkin ohimenevää. Mikäli jätät liittosi tämän uuden rakkauden vuoksi, muista että siinä uudessakin tulee arki vastaan, suotuisissa olosuhteissa parin vuoden päästä.
Koeta katsoa tätä uutta miestä muutenkin kuin ruusunpunaisten silmälasien läpi ja mieti minkälaista elämä hänen kanssaan olisi sitten kun intohimo on laantunut. Olisiko se parempaa kuin elämä nykyisen miehesi kanssa.
Mieti myös mitä nykyisen miehesi kanssa on tapahtunut. Usein rakastumiseen on jokin syy, parisuhteessa vaikkapa että pelkää toisen jättävän. Olitko ennen tuota rakastumistasi epävarma miehesi suhteen?
Toisaalta jos suhde ei ole hyvä - vaikkapa vain tiedostamattomasti - on rakastuminen toiseen yksinkertaisin keino saada voimaa irrottautua suhteesta jonka kokee epäonnistuneeksi.
Lopuksi: Mikäli teillä on lapsia, kannattaa erityisen tarkkaan harkita, tuoko uusi mies lopulta - intohimon haihduttua! - mitään uutta elämääsi.
-.-
on tahdon asia. Riippuu siitä kumpaa haluat rakastaa?
Näitä ihastuksia ja rakastumisia toiseen tulee aina pitkän yhteiselon aikana. Ei auta yhtään, vaikka nyt hyppäisit tuntemattomaan ja aloittaisit uuden suhteen. Eteesi tulisi sama asia enemmin tai myöhemmin, vaikka saisit uuden suhteesi toimimaankin (eikä hänelle tulisi irtiottoa sinusta!).