( Lue tutkimus edellisestä ketjusta tai johtopäätösten osalta tämän avauksen lopusta)
Juuri KAKSI VIMEISTÄ lausetta tutkimuksen johtopäätöksissä osoittaa sen hetken verotusarvon määritysprosessissa, jossa verotusta toimeenpaneva elin pyyhkii autoveroilmoituksellasi PERSEENSÄ.
Edelleen viitaan tähän kohtaan kiinteästi liittyvään Tullihallituksen verotusosaston ohjeeseen 45/340/03, annettu 16.5.2003, joka KÄYTÄNNÖSSÄ ja VAKIINTUNEEN VEROTUSKÄYTÄNNÖN mukaan määrittelee sen prosentuaalisen vaihteluvälin eri kalleusluokissa, jossa kuntovähennystä myönnetään. Alennus ei suinkaan ole sen suuruinen joka varmistaisi verotuksen syrjimättömyyden, johon viimeisessä lauseessa viitataan. Jo valitettavasti VAKIINTUNUT VEROTUSKÄYTÄNTÖ on varsinainen syrjintäautomaatti, joka aiheuttaa valtavan ruuhkan oikeusasteissa.
Vielä kerran: Muu kuin euro-eurosta vähennys verotusarvosta on PUOSKAROINTIA ja MIELIVALTAA. Muu kuin euro-eurosta vähennys on ristiriidassa autoverolain ja em. tutkimuksen viimeisen lauseen kanssa. Ja eurooppalaisen oikeustajun. Ja maalaisjärjen. Ja ties RAIPATIVITUNRALLALLEI minkä kanssa kun oikein asiaan paneudutaan.
Me veronmaksajat maksamme kaikki kulut, joita tämä tarkkailuluokan oppilas hallinnonalojen joukossa aiheuttaa, ihan samoin kuin maksamme turvatyynyttömän ja vajaakuntoisen ajoneuvon vammauttaman kaularankapotilaan hoidon hautaan asti.
Kuinka kauan vielä kestää ennen kuin autoverolaki ja sen taitamaton soveltaminen tukehtuu omaan oksennukseensa?
Lainaus Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimuksesta.
7 JOHTOPÄÄTÖKSIÄ
Tässä tutkimuksessa on tarkasteltu käytettyjen ajoneuvojen markkinoita.
Käsiteltyjä asioita ovat käytettyjen autojen pyyntihintojen hajonnat,
pyyntihinnoista annetut alennukset, eri automarkkinoiden hintaerot ja Grey-Hen
Oy:n tilastollinen mallintamismenetelmä.
Käytetyillä autoilla on huomattavaa hintahajontaa markkinoilla: ominaisuuksiltaan
samanlaisesta autosta pyydetään eri hintoja. Keskimäärin 80 % hinnoista mahtuu
vaihteluvälille auton keskihinta ± 10,6 %. Auton ikä ja hintataso vaikuttavat
hajontaan kuitenkin selvästi. Uusilla ja arvokkaammilla autoilla hintahajonta
prosentteina (suhteessa keskihintaan) on pieni, mutta hintahajonta euroina suuri.
Iäkkäämmillä ja halvoilla autoilla taas hintahajonta prosentteina on suuri, mutta
hintahajonta euroina pieni.
Auton pyyntihinnasta annettu keskimääräinen alennus merkkiliikkeissä oli 8,4 %
tutkitulla aikavälillä (tosin keskimmäinen alennus eli mediaani oli ainoastaan
5,2 %). Alennusten määrä toki vaihtelee ajan kuluessa, joten ei voida sanoa
varmasti, minkä suuruisia alennukset esimerkiksi ensi vuonna ovat. Näin
alennusten määrän kehitystä olisi syytä seurata. Auton ikä ja hinta vaikuttavat
myös annettuihin alennuksiin hyvin vahvasti: iäkkäistä ja edullisista autoista
annetut alennukset ovat prosentteina suuria, mutta euromääräisesti pieniä. Sen
sijaan uusista ja arvokkaammista autoista annetut alennukset ovat prosentteina
pieniä, vaikka euroina suuria. Tutkimuksen yllättävimpiä tuloksia on se, että
autojen pyyntihintojen tasossa ei ollut eroa merkkiliikkeiden ja ei-merkkiliikkeiden
välillä. Sen sijaan yksityishenkilöiden myymien autojen pyyntihinnat olivat selvästi
liikkeiden myymien autojen pyyntihintoja alempia.
Lopuksi tutkimuksessa pohditaan auton arvonmäärityksen ongelmaa osana
autoverotusta. Tullin tällä hetkellä käyttämä tilastollinen arvonmääritys tuottaa
objektiivisia, ennustettavia ja määritelmällisesti keskimäärin oikeita arvoja
tehokkaalla tavalla. Tilastollisen arvonmäärityksen tuottamien arvojen ja
todellisten markkinoilla pyydettyjen hintojen välinen korrelaatio onkin hyvin
vahva. Mitenkään yksiselitteisen oikeita arvoja ei kuitenkaan tilastollisesti pystytä
määräämään. Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että markkinoilla täsmälleen
samanlaisestakin autosta pyydetään eri hintoja. Toisaalta tilastolliseen tarkasteluun
kuuluu luottamusvälit: tietylle asialle määritellään todennäköisin keskiarvo, jonka
läheisyydessä todellinen keskiarvo sijaitsee. Näiden syiden vuoksi tilastollisella
arvonmäärityksellä tuotetusta ajoneuvon arvosta on tehtävä oikean suuruinen
vähennys. Näin toimimalla päästään lopputulokseen, joka on verovelvollista
syrjimätön.
Juuri KAKSI VIMEISTÄ lausetta tutkimuksen johtopäätöksissä osoittaa sen hetken verotusarvon määritysprosessissa, jossa verotusta toimeenpaneva elin pyyhkii autoveroilmoituksellasi PERSEENSÄ.
Edelleen viitaan tähän kohtaan kiinteästi liittyvään Tullihallituksen verotusosaston ohjeeseen 45/340/03, annettu 16.5.2003, joka KÄYTÄNNÖSSÄ ja VAKIINTUNEEN VEROTUSKÄYTÄNNÖN mukaan määrittelee sen prosentuaalisen vaihteluvälin eri kalleusluokissa, jossa kuntovähennystä myönnetään. Alennus ei suinkaan ole sen suuruinen joka varmistaisi verotuksen syrjimättömyyden, johon viimeisessä lauseessa viitataan. Jo valitettavasti VAKIINTUNUT VEROTUSKÄYTÄNTÖ on varsinainen syrjintäautomaatti, joka aiheuttaa valtavan ruuhkan oikeusasteissa.
Vielä kerran: Muu kuin euro-eurosta vähennys verotusarvosta on PUOSKAROINTIA ja MIELIVALTAA. Muu kuin euro-eurosta vähennys on ristiriidassa autoverolain ja em. tutkimuksen viimeisen lauseen kanssa. Ja eurooppalaisen oikeustajun. Ja maalaisjärjen. Ja ties RAIPATIVITUNRALLALLEI minkä kanssa kun oikein asiaan paneudutaan.
Me veronmaksajat maksamme kaikki kulut, joita tämä tarkkailuluokan oppilas hallinnonalojen joukossa aiheuttaa, ihan samoin kuin maksamme turvatyynyttömän ja vajaakuntoisen ajoneuvon vammauttaman kaularankapotilaan hoidon hautaan asti.
Kuinka kauan vielä kestää ennen kuin autoverolaki ja sen taitamaton soveltaminen tukehtuu omaan oksennukseensa?
Lainaus Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimuksesta.
7 JOHTOPÄÄTÖKSIÄ
Tässä tutkimuksessa on tarkasteltu käytettyjen ajoneuvojen markkinoita.
Käsiteltyjä asioita ovat käytettyjen autojen pyyntihintojen hajonnat,
pyyntihinnoista annetut alennukset, eri automarkkinoiden hintaerot ja Grey-Hen
Oy:n tilastollinen mallintamismenetelmä.
Käytetyillä autoilla on huomattavaa hintahajontaa markkinoilla: ominaisuuksiltaan
samanlaisesta autosta pyydetään eri hintoja. Keskimäärin 80 % hinnoista mahtuu
vaihteluvälille auton keskihinta ± 10,6 %. Auton ikä ja hintataso vaikuttavat
hajontaan kuitenkin selvästi. Uusilla ja arvokkaammilla autoilla hintahajonta
prosentteina (suhteessa keskihintaan) on pieni, mutta hintahajonta euroina suuri.
Iäkkäämmillä ja halvoilla autoilla taas hintahajonta prosentteina on suuri, mutta
hintahajonta euroina pieni.
Auton pyyntihinnasta annettu keskimääräinen alennus merkkiliikkeissä oli 8,4 %
tutkitulla aikavälillä (tosin keskimmäinen alennus eli mediaani oli ainoastaan
5,2 %). Alennusten määrä toki vaihtelee ajan kuluessa, joten ei voida sanoa
varmasti, minkä suuruisia alennukset esimerkiksi ensi vuonna ovat. Näin
alennusten määrän kehitystä olisi syytä seurata. Auton ikä ja hinta vaikuttavat
myös annettuihin alennuksiin hyvin vahvasti: iäkkäistä ja edullisista autoista
annetut alennukset ovat prosentteina suuria, mutta euromääräisesti pieniä. Sen
sijaan uusista ja arvokkaammista autoista annetut alennukset ovat prosentteina
pieniä, vaikka euroina suuria. Tutkimuksen yllättävimpiä tuloksia on se, että
autojen pyyntihintojen tasossa ei ollut eroa merkkiliikkeiden ja ei-merkkiliikkeiden
välillä. Sen sijaan yksityishenkilöiden myymien autojen pyyntihinnat olivat selvästi
liikkeiden myymien autojen pyyntihintoja alempia.
Lopuksi tutkimuksessa pohditaan auton arvonmäärityksen ongelmaa osana
autoverotusta. Tullin tällä hetkellä käyttämä tilastollinen arvonmääritys tuottaa
objektiivisia, ennustettavia ja määritelmällisesti keskimäärin oikeita arvoja
tehokkaalla tavalla. Tilastollisen arvonmäärityksen tuottamien arvojen ja
todellisten markkinoilla pyydettyjen hintojen välinen korrelaatio onkin hyvin
vahva. Mitenkään yksiselitteisen oikeita arvoja ei kuitenkaan tilastollisesti pystytä
määräämään. Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että markkinoilla täsmälleen
samanlaisestakin autosta pyydetään eri hintoja. Toisaalta tilastolliseen tarkasteluun
kuuluu luottamusvälit: tietylle asialle määritellään todennäköisin keskiarvo, jonka
läheisyydessä todellinen keskiarvo sijaitsee. Näiden syiden vuoksi tilastollisella
arvonmäärityksellä tuotetusta ajoneuvon arvosta on tehtävä oikean suuruinen
vähennys. Näin toimimalla päästään lopputulokseen, joka on verovelvollista
syrjimätön.
Vastaukset 5
Vanhimmat
nimimerkki ELEVI kirjoittaa toisessa ketjussa:
LAINAUS:
".... syrjinnän ja kilpailun VIRALLISEN estämisen päättymistä odotellessa on kuitenkin hyvä muistaa, mitä EYT ja KHO edellyttävät muilta menetelmiltä, mikäli käytetään muuta kuin kauppahintaa.
KHO:2002:85, Siilin päätöksen esittelijäneuvos Marina Äimä Verotus-lehti 2/2003 s.127:
”Sekä KHO että EYT tuomiossaan pitävät lähtökohtana todellista kauppahintatasoa eikä mitään tilastollisesti tai muulla menetelmällä laskettuja keskiarvoja.”
”Jos veron määräämisessä lähdetään muusta kuin tosiasiallisesta kauppahinnasta, pysytään EYT:n tuomion vaatiman syrjimättömyyden piirissä vain sillä edellytyksellä, että verotuksen tosiasiallinen taso jää niin alhaiseksi, ettei vero muodostu syrjiväksi. Syrjintää ei saa ilmetä yhdessäkään tapauksessa.”"
Kiitos lainauksesta nimimerkki ELEVIlle.
Jos näin on, niin silloinhan jokainen autoveropäätös on lähtökohtaisesti tehty vastoin KHO:n ja EYT:n kantaa sillä verotuksen taso ei todellakaan elveineen ole niin alhainen että verotus olisi syrjimätöntä. Ei vaikka miten vääntäisi. Minun laskuopilla jäljellä olevan veron määrä tulisi samanlaiseksi kuin jo markkinoilla olevassa autossa on veroa jos kauppahinta kerrotaan 29 prosentilla ja vielä 1,22:lla. Silloin ei tartte kenenkään tuskailla kuntovähennysten kanssa. Kuntovähennys on toteutunut jo kauppahinnassa, ellei sitten ole ihan taitamaton ostaja liikkeellä.
Miten on mahdollista että tähän tilanteeseen on päädytty? Ei suostuta tekemään verotusta kauppahinnan pohjalta koska sitä ei ole lakiin kirjattu mutta ei myöskään suostuta tekemään verotusta niin että veron määrä olisi niin alhainen, että syrjimättömyys toteutuu.
En vaan millään ymmärrä sitäkään kohtaa verotuksessa että Volvon tietyt mallit (tai vaikka se kuuluisa Chrysler Neon) pienellä veroprosenteillaan eivät voisi muodostaa sitä kaikkiin autoihin sovellettavaa veroprosenttia? Eikös se ole syrjivää että sattuman oikusta olen päätynyt autoon joka on kuin Chrysler Neon mutta erimerkkinen, ( tosin yhtä huono )ja minun veroprosenttini on 29, Neoni-kuskilla 13%
Tai naapurin Reksa joka toi lyhyeltä Belgian komennukseltaan Volvoa s60 vastaavan vehkeen ja maksaa 29% kun s60-kuski maksaa 16%. Eikö tää ole
just syrjivää?
Ja siis nimen omaan minä en ymmärrä, mutta kai teistä joku osaa selittää.
Terveisiä Lapin Hangilta, ei tullu autoverot mieleen vasta kun kurkkasin taas tänne ja lueskelin uusimpia kirjotuksia.
Eikös tuo Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimus ole aika vanha, vuodelta 2003, lain soveltamisen alkuvaiheista. Sen jälkeenhän Kuluttajavirasto on lausunut oman käsityksensä asiasta, EU on puuttunut asiaan, oikeuskäytäntöä on muodostunut jne.
Onko noiden kahden hepun tutkimus enää ajankohtainen ? Vuoden 2003 jälkeenhän on selvitetty, että hintatasoa ylläpidetään keinotekoisesti pyyntihintojen nojalla. Minä pyyhkisin persettäni noiden kahden hepun tutkimuksella. Tutkimus ei ole enää aktuelli, eikä sen johtopäätöksillä taata syrjimättömyyttä.
Syrjimättömyys taataan noudattamalla hallinnollisessa päätöksenteossa varovaisuutta.
Nythän tulli ei noudata mitään varovaisuutta, se kokeilee kepillä jäätä sen suhteen kuinka korkeita arvoja voidaan käyttää, kuinka vähän kuntovähennystä voidaan myöntää etc.
Tulli ei ole edes yrittänyt kehittää sellaista dogmia, jolla syrjimättömyys voidaan taata jokaisessa yksittäistapauksessa.
Tämän ilkeämielisen ja tarkoituksellisen syrjinnän takana on ministeriön Heikki Kuitunen, joka on ilkeämielisyydessään perverssein virkamies, jota maa päällään kantaa. Samanlaisia sadistin alkuja on tullihallituksessa.
..on hyvin ajankohtainen nimenomaan kahden viimeisen lauseen osalta. Juurihan oli jommassakummassa iltapäivälehdessä tamperelaismiehen tapauksesta pitkä juttu viitaten noihin viimeisiin lauseisiin.
Hallinnollisilla päätöksillä nimenomaan noudatetaan varovaisuutta. Valitettavasti hieman päinvastaiseen suuntaan kuin yksityisen autontuojan kannalta olisi suotavaa: ovat tosi varovaisia etteivät vahingossakaan päästä autoverotuottoja laskemaan!
Ensimmäinen kirjoittaja viittaa liikenteessä vammautumisiin vihjaten, että autoverolla olisi osuutta tähän turvattoman autokannan kautta. On varmasti. Tästä toinen esimerkki:
Tämän aamun Helsingin sanomissa oli juttu järkyttävästä Konginkankaan suuronnettomuudesta.
Puolustuksen teknisten asiantuntijoiden mukaan liukkaus, tien huono kunto, kääntyminen MUTTA viettäminen eri suuntiin (!?) olivat turman syy. Tähän on helppo yhtyä kun lukee vielä paikalle olleiden kuvaukset tien liukkaudesta.
Kun oikein yksinkertaistaa niin turman syy oli suurelta osalta myös liikenteen verotuksen luonne: liikenteeltä kerätään valtavat määrät korvamerkkaamatonta veroa, josta palaa teiden kunnostukseen ja kehittämiseen vain murto-osa. Jos vero olisi korvamerkattua, palautuisi siitä taatusti suurempi osa (tai kaikki) teiden kunnostukseen.
Turmassa menetettiin yli ymmärryksen menevä määrä ihmiselämää, turmassa kuolleethan olivat pääasiassa nuoria joilla elämä oli vielä edessä.
Kolmas esimerkki siitä mitä liikenteen verotuksen korvamerkittömyys tarkoittaa on se fakta, että tiestö on huonommassa kunnossa kuin 80- ja 90-luvuilla. Painorajoitettujen teiden määrä kilometrimääräisesti on vain lisääntynyt - runkovaurioiset ja pintavaurioiset tiet kun ei normaaleja nopeuksia ja ajoneuvopainoja kestä.
Iloitsin joskus kesälomareissulla Virolaisten puolesta sitä, että EU-liittymisen myötä tietkin tulee samaan kuntoon kuin Suomessa. No nythän ollaan siinä tilanteessa. Molemmissa maissa tiet ovat yhtä surkeassa kunnossa kun Suomen tieverkko on rapistunut Viron tasolle. Enpä olisi uskonut kun katsoo sitä verokertymää mikä Suomalaisilta autoilijoilta ja ammattiliikenteeltä kerätään.
Olen sitä mieltä, että Grey-Henin pyyntihintatilasto ja noista hinnoista tehtävät vähennykset ovat ensisijaisesti tullin työvälineitä, joilla he suoriutuvat tehtävistään helpoimmin. Ei tarvita huomattavan laajaa tutkintaa per joka yksittäistapaus.
Näitä työvälineitä sitten sovelletaan syrjinnän rajamailla, poikkeuksena paljon tuodut automerkit.
Herran pelko on viisauden alku, sanotaan. Kun tähän yhdistetään perinteinen suomalainen lainkuuliaisuus ja lammasmaisuus, niin suuri osa kansasta ei edes halua kiistää tullin laskentametodeja.
”Näitä työvälineitä sitten sovelletaan syrjinnän rajamailla, poikkeuksena paljon tuodut automerkit.”
Keväällä 2003 uusittuun autoverolakiin hallitus esitti tätä Grey-Hen Oy:n käyttämistä ja tavanomaisia alennuksia. Valtionvarainvaliokunnan kuultavana olleiden Eurooppa-oikeuden asiantuntijoiden mielestä tämä johtaisi todennäköisesti syrjivään verotukseen ja siitä syystä sitä ei hyväksytty nykyiseen autoverolakiin, koska tällöin myös autoverolaki todettaisiin syrjiväksi.
Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä kuitenkin todetaan, että sitä voidaan käyttää apuvälineenä, mutta Tulli ryhtyi käyttämään sitä kuitenkin sellaisenaan. Onkin päivän selvää, että tämä Tullin käyttämä menetelmä tullaan tuomitsemaan vielä Eurooppa-oikeuden vastaisena syrjivänä verotuksena.
Mutta onhan se siihen mennessä jo täyttänyt sille asetetut vaatimukset, eli ajanpeluun.