Äiti ja isä eronnut, isä petti ja jätti, mikä ollut äidin mielestä myöhemmin hyvä juttu kylläkin! Toinen mummu ja pappa eronnut,suurin osa tädeistäni ja sedistäni eronnut.
Ja nyt minä, siis minä joka 18v päätti että nyt löytyy se elämäni mies, jonka kanssa "menetän" neitsyyteni ja me ollaan yhdessä aina! Joo no yhdessä oltiin ja asuttiin 2,5v, sit 10kk erossa.
Sinä aikana tapasin toisen, ihastuin/rakastuin, ei tullut siitä mitään, se halus toisen,niinpä! Ja meninkö mieheni kanssa takaisin yhteen vain koska koin pettymyksen sen ihastukseni kanssa, sitä olen miettinyt viimiset 5v.
Me ajatellaan paljon samallalailla mieheni kanssa, lapset todella tärkeitä(niitä on 2),okt on ja kaikki kuitenkin kaatuu mun päälle kun en saa kiinni tästä suhteesta enää! kun ollaan yhdessä, mieheni välillä suoraan sanottuna inhottaa mua, olen mäkin vaikea, mutta riidelläkkään en enää jaksais, vaikka eihän se ole parisuhde kai jos ei joskus riitoja, mut ku joka päivä, nytkin tänään se sano haluavansa eron, kun jankkasin yhtä asiaa, ihan raha asioita oli.
Tiedän ettei se halua erota ja on sen sanonutkin, mut mä en tiedä enää mitä mä haluan, kun kuitenkin vähän aika sitten ajettii kirkkoherranviraston pihaan ja se vaati että nyt hetaan se ero paperi molemmat ja mä sanoin että en halua että mene sinä kun kerran taas ehdotit ja sit taas ajettiin kotiin molemmat ihan masentuneina.
Mä olen joskus esikoisen kanssa lähtenyt mun äidin luo, pakkasin vaan kamaa mitä vaunuihin mahtu ja kirjoitin kirjeen että nyt erotaan ja sieltä tuli itsemurha soitto sitten perään!Muutenkin on aika tulinen suuttuessaan, kerran ennen (muksuja tosin) istu saunassa veitsi kädessä ja uhkasi viillellä, mä tiedän että mä olen paha suustani, mut se riitely pitäis jättää sanalliselle tasolle. On mua myös heitelty, turpaani en ole saanut, uhkailtu kyllä naaman edessä. Enkä mä sitä että kaikki sen vika olisi, ehkä mä ole läheisriippuvainen ja sekin, ehkä mä en osaa enää muuta kun tätä paskaa!!! Loppujen lopuksi se on hyvä ihminen ja mäkin kaikkeni teen toisten eteen, mutta kun rakkautta en enää tunnista täässä suhteessa, niin eroko sitten vaan taas suvun tilastoihin...
Ja nyt minä, siis minä joka 18v päätti että nyt löytyy se elämäni mies, jonka kanssa "menetän" neitsyyteni ja me ollaan yhdessä aina! Joo no yhdessä oltiin ja asuttiin 2,5v, sit 10kk erossa.
Sinä aikana tapasin toisen, ihastuin/rakastuin, ei tullut siitä mitään, se halus toisen,niinpä! Ja meninkö mieheni kanssa takaisin yhteen vain koska koin pettymyksen sen ihastukseni kanssa, sitä olen miettinyt viimiset 5v.
Me ajatellaan paljon samallalailla mieheni kanssa, lapset todella tärkeitä(niitä on 2),okt on ja kaikki kuitenkin kaatuu mun päälle kun en saa kiinni tästä suhteesta enää! kun ollaan yhdessä, mieheni välillä suoraan sanottuna inhottaa mua, olen mäkin vaikea, mutta riidelläkkään en enää jaksais, vaikka eihän se ole parisuhde kai jos ei joskus riitoja, mut ku joka päivä, nytkin tänään se sano haluavansa eron, kun jankkasin yhtä asiaa, ihan raha asioita oli.
Tiedän ettei se halua erota ja on sen sanonutkin, mut mä en tiedä enää mitä mä haluan, kun kuitenkin vähän aika sitten ajettii kirkkoherranviraston pihaan ja se vaati että nyt hetaan se ero paperi molemmat ja mä sanoin että en halua että mene sinä kun kerran taas ehdotit ja sit taas ajettiin kotiin molemmat ihan masentuneina.
Mä olen joskus esikoisen kanssa lähtenyt mun äidin luo, pakkasin vaan kamaa mitä vaunuihin mahtu ja kirjoitin kirjeen että nyt erotaan ja sieltä tuli itsemurha soitto sitten perään!Muutenkin on aika tulinen suuttuessaan, kerran ennen (muksuja tosin) istu saunassa veitsi kädessä ja uhkasi viillellä, mä tiedän että mä olen paha suustani, mut se riitely pitäis jättää sanalliselle tasolle. On mua myös heitelty, turpaani en ole saanut, uhkailtu kyllä naaman edessä. Enkä mä sitä että kaikki sen vika olisi, ehkä mä ole läheisriippuvainen ja sekin, ehkä mä en osaa enää muuta kun tätä paskaa!!! Loppujen lopuksi se on hyvä ihminen ja mäkin kaikkeni teen toisten eteen, mutta kun rakkautta en enää tunnista täässä suhteessa, niin eroko sitten vaan taas suvun tilastoihin...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Heitä hornantuuttiin rummutukset "kun rakkautta en enää tunnista täässä suhteessa". Kuka ihmeessä välittää tunnetko sinä rakkautta vai et? Sinun VELVOLLISUUTESI (teidän molempien) on saada kotiinne ruhaisa tilanne jossa teidän harkiten ja huolellisesti suunniteltujen lastenne hankkiminen on johtanut kahteen teitä tarvitsevaan ihmisalkuun!
Teidän velvollisuutenne on elää ihmisiksi. Oli rakkautta tai ei, velvollisuus jo yksistään vaatii kohteliaan ja ystavällisen kaytöksen toista aviopuolisoa kohtaan.
Käyttää "avioeron kirousta" tekosyynä omaan huonoon ja tökeröön käytökseen on halpamaisin teko jota voi kuvitella.
Siivotkaapa ensin omat käytoksenne niin saatte huomata että elamanne on paljon kauniimpaa, helpompaa ja rakentavampaa, oli siinä "rakkautta" tai ei.