Vanhempien virheet toistuu

Nyt kun elämää saman katon alla on takana vuoden verran, huomaan että ei helvetti... Minähän olen kuin äitini!

Vielä kotona asuessani otti monesti päähän äidin käytös isää kohtaan. Toinen yrittää tosissaan, tekee raskasta työtä ja yrittää parisuhdettakin jotenkin "elvytellä", mutta koskaan ei tule muuta kuin moitteita ja valitusta. En tiedä, mitä kaikkea vanhempieni yhteisestä historiasta löytyy, mutta kyllä silti tuntui pahalta isän puolesta, ja äidille tästä silloin tällöin huomautinkin.

Nyt näyttää kuitenkin siltä, että olen tehokkaasti omaksunut äitini tyylin olla parisuhteessa. Tämän huomaaminen oli karmea herätys. En ole mustasukkainen tai kahlitseva, mutta kaikesta mitä mies tekee (kodin seinien sisäpuolella)löytyy kyllä valittamista.

Jos roolit olisivat toisin päin, olisin varmaan lähtenyt jo monta kertaa ovet paukkuen. Miehellä on kiitettävän pitkä pinna, mutta nyt tähän on tultava muutos. Laitan luonteeni remonttiin. Enemmän kehuja ja kannustusta, hyvien asioiden huomioimista. Vähemmän valitusta pikkuasioista.

Minulla on maailman paras mies, kiltti ja kultainen, rehellinen, ahkera ja luotettava, hyvä rakastajakin vielä. Ansaitsee naisen, joka osaa häntä arvostaa!
11641
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

... Ja väärälle osastolle vielä lähetin tämän. Jatkuu Parisuhde-palstalla.

Äänestä

Tuota "justiina-syndroomaa" olenkin aina ihmetellyt!

Äänestä
  • Tämä oli muutosjulistus! :)

    Äänestä

  • ap. kirjoitti:

    Tämä oli muutosjulistus! :)

    "Tytär on äitinsä varjo."
    -Kiinalainen sananlasku

    Mahdatkohan OIKEASTI pystyä muuttumaan?

    Äänestä

  • UPDATE_7859716 kirjoitti:

    "Tytär on äitinsä varjo."
    -Kiinalainen sananlasku

    Mahdatkohan OIKEASTI pystyä muuttumaan?

    ettei hän edes yritä?

    Äänestä

  • SaNainen kirjoitti:

    ettei hän edes yritä?

    useassa asiassa sanon...

    Ei se ole tärkeää onnistuuko, vaan se että edes yrittää :)

    Äänestä

  • SimStim kirjoitti:

    useassa asiassa sanon...

    Ei se ole tärkeää onnistuuko, vaan se että edes yrittää :)

    tekee parhaansa.

    Ei keneltäkään muuta voi vaatiakkaan :)

    Äänestä

  • SaNainen kirjoitti:

    ettei hän edes yritä?

    Sama se mulle, mitä ap yrittää.

    Mun mielestä ihminen ei pohjimmiltaan muutu, tahtoi taikka ei.

    Äänestä

  • UPDATE_7859716 kirjoitti:

    Sama se mulle, mitä ap yrittää.

    Mun mielestä ihminen ei pohjimmiltaan muutu, tahtoi taikka ei.

    yritä :D

    Äänestä

  • UPDATE_7859716 kirjoitti:

    "Tytär on äitinsä varjo."
    -Kiinalainen sananlasku

    Mahdatkohan OIKEASTI pystyä muuttumaan?

    Ah ja voih. Olet herättänyt minut harhakuvistani. En todellakaan mahda mitään perimälleni saati kasvuympäristölleni. Turha siis yrittääkään. Nyt siis pitänee mennä haukkumaan mies niistä kahdesta murusesta, jotka jäivät aamupalan jäljiltä keittiön pöydälle. En vain mahda itselleni mitään...

    Äänestä

  • SaNainen kirjoitti:

    yritä :D

    Huomasin jo vuosia sitten olevani tasan samanlainen skitso kuin vanhempani...

    ...Mutta tein omakohtaisen ratkaisun ja päätin olla tekemättä lapsia; Enpähän ainakaan toista vanhempieni virheitä.
    Voin tietysti puhua vain omasta puolestani mutta koen tämän olevan ainoa keino pysäyttää oravanpyörä.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


omassa suhteessa kirjoitti:

Nyt kun elämää saman katon alla on takana vuoden verran, huomaan että ei helvetti... Minähän olen kuin äitini!

Vielä kotona asuessani otti monesti päähän äidin käytös isää kohtaan. Toinen yrittää tosissaan, tekee raskasta työtä ja yrittää parisuhdettakin jotenkin "elvytellä", mutta koskaan ei tule muuta kuin moitteita ja valitusta. En tiedä, mitä kaikkea vanhempieni yhteisestä historiasta löytyy, mutta kyllä silti tuntui pahalta isän puolesta, ja äidille tästä silloin tällöin huomautinkin.

Nyt näyttää kuitenkin siltä, että olen tehokkaasti omaksunut äitini tyylin olla parisuhteessa. Tämän huomaaminen oli karmea herätys. En ole mustasukkainen tai kahlitseva, mutta kaikesta mitä mies tekee (kodin seinien sisäpuolella)löytyy kyllä valittamista.

Jos roolit olisivat toisin päin, olisin varmaan lähtenyt jo monta kertaa ovet paukkuen. Miehellä on kiitettävän pitkä pinna, mutta nyt tähän on tultava muutos. Laitan luonteeni remonttiin. Enemmän kehuja ja kannustusta, hyvien asioiden huomioimista. Vähemmän valitusta pikkuasioista.

Minulla on maailman paras mies, kiltti ja kultainen, rehellinen, ahkera ja luotettava, hyvä rakastajakin vielä. Ansaitsee naisen, joka osaa häntä arvostaa!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu