Aloitin uudessa työpaikassani 2 kk sitten. Tulin keskelle kiirettä ja työnantajan pyytämänä, että voisinko tulla tekemään myös töitä (olin hakemassa opinnäytetyöpaikkaa). Työnkuvasta ei sen enempää keskusteltu, "ei ole vaikeat hommat"..
No ei olekaan vaan kaiken, IHAN KAIKEN joudun ottamaan itse selvää ja opettelemaan kokemuksen kautta. Raskasta, kun ala on melko vieras (koulutukseni on toki alalle sopivaa mutta teoria ei ole sama asia kuin käytäntö jossa sompaillaan "bisneksen" puristukissa muidenkin ehdoilla kun oman näkemyksen ja koulukirjojen mukaan, ja etenkin talossa jo totutuin toimintatavoin..)
Nyppii kun en saa opastusta pyytämättä yhtään mihinkään. En mihinkään. Ensimmäiset 6 viikkoa jaksoin kysellä ja olla aktiivinen, koska oppimista oli paljon ja taloon tutustuminen tietenkin välttämätöntä. Ja kiinnostavaa. Kaikkea ei toki ymmärrä kysyä eikä talon tapoja ymmärrä nähdä kun uutta ja ihmeellistä kaikki, mitä te olette mieltä kuuluuko yrityksen johdolle ja muille työntekijöille neuvoa ja opastaa minua uuteen työhöni? Ihan sillä tavalla oma-aloitteisestikin.
Nyt en enää jaksa kysellä kokoajan joka asiaa josta haluaisin talon ihmisten mielipiteen tai tiedon. En vaan jaksa kun tuntuu että niillä sitä omaakin puuhaa ihan kiitettävästi. Ja vastaukset on sellaisia sinne päin. Paremmaksi nähnyt että tutkia itse suurella vaivalla aikaa käyttäen ja kantapäänkin kautta..
Kaipaan vaan hurjasti sellaista opastavaa kättä joka näyttää ja kertoo ja valmentaa edes vähän. Ei kai työnantaja voi olettaa että kasvan sisään katselemalla ja kuljailemalla loputtomiin?! Pari tehokasta opastuspäivää ajaisi saman asian.. He sentään ne asiat tuntevat (joskus kyllä tuntuu että tuntevatkohan), vaan en kertaakaan ole kuullut kenenkään sanovan että "meillä on tapana tehdä näin ja hoitaa tämä asia näin". Tai "Nämä ovat perustoimintatavat jotka olemme havainneet hyviksi (tai huonoiksi).. "
Lopputyöhön kysyin heidän näkemyksiään, niin "noo, jotain.. kyllä sinä jotain keksit" ja keksinkin, laitoin 4 sivua tekstiä ja kysyin mitä he ovat mieltä ajatuksistani.. "ihan hyviä asioita juu jatka vain samaan malliin.."
mutta ei tullut mielipidettä eikä näkökulmaa. eikä ole tullut vieläkään vaikka pommitan kokoajan että voisivat sanoa jotain. sit lainaavat minun sanoja että jotain saavat sanoakseen.
Onko vika ny jotekin minussa että en saa kenestäkään irti mitään oleellista työtehtäviini enkä opinnäytteeseeni?
Toki duunaripuolen ihmiset sanovat jotain kysyessäni, mutta kokevat että ei ole heidän tehtävänsä perehdyttää minua taloon. Pomot on sit ihan diipadaapahiljaisia. Kaipaan keskusteluja mutta en saa niitä alkamaan kun ei ne sano oikeen mitään kun nostaa asioita esiin. Lause tai pari ja olalle taputuksen saan. Vaikka kuinka oltaisiin palaverissa ASIOITA PUIMASSA.
No ei olekaan vaan kaiken, IHAN KAIKEN joudun ottamaan itse selvää ja opettelemaan kokemuksen kautta. Raskasta, kun ala on melko vieras (koulutukseni on toki alalle sopivaa mutta teoria ei ole sama asia kuin käytäntö jossa sompaillaan "bisneksen" puristukissa muidenkin ehdoilla kun oman näkemyksen ja koulukirjojen mukaan, ja etenkin talossa jo totutuin toimintatavoin..)
Nyppii kun en saa opastusta pyytämättä yhtään mihinkään. En mihinkään. Ensimmäiset 6 viikkoa jaksoin kysellä ja olla aktiivinen, koska oppimista oli paljon ja taloon tutustuminen tietenkin välttämätöntä. Ja kiinnostavaa. Kaikkea ei toki ymmärrä kysyä eikä talon tapoja ymmärrä nähdä kun uutta ja ihmeellistä kaikki, mitä te olette mieltä kuuluuko yrityksen johdolle ja muille työntekijöille neuvoa ja opastaa minua uuteen työhöni? Ihan sillä tavalla oma-aloitteisestikin.
Nyt en enää jaksa kysellä kokoajan joka asiaa josta haluaisin talon ihmisten mielipiteen tai tiedon. En vaan jaksa kun tuntuu että niillä sitä omaakin puuhaa ihan kiitettävästi. Ja vastaukset on sellaisia sinne päin. Paremmaksi nähnyt että tutkia itse suurella vaivalla aikaa käyttäen ja kantapäänkin kautta..
Kaipaan vaan hurjasti sellaista opastavaa kättä joka näyttää ja kertoo ja valmentaa edes vähän. Ei kai työnantaja voi olettaa että kasvan sisään katselemalla ja kuljailemalla loputtomiin?! Pari tehokasta opastuspäivää ajaisi saman asian.. He sentään ne asiat tuntevat (joskus kyllä tuntuu että tuntevatkohan), vaan en kertaakaan ole kuullut kenenkään sanovan että "meillä on tapana tehdä näin ja hoitaa tämä asia näin". Tai "Nämä ovat perustoimintatavat jotka olemme havainneet hyviksi (tai huonoiksi).. "
Lopputyöhön kysyin heidän näkemyksiään, niin "noo, jotain.. kyllä sinä jotain keksit" ja keksinkin, laitoin 4 sivua tekstiä ja kysyin mitä he ovat mieltä ajatuksistani.. "ihan hyviä asioita juu jatka vain samaan malliin.."
mutta ei tullut mielipidettä eikä näkökulmaa. eikä ole tullut vieläkään vaikka pommitan kokoajan että voisivat sanoa jotain. sit lainaavat minun sanoja että jotain saavat sanoakseen.
Onko vika ny jotekin minussa että en saa kenestäkään irti mitään oleellista työtehtäviini enkä opinnäytteeseeni?
Toki duunaripuolen ihmiset sanovat jotain kysyessäni, mutta kokevat että ei ole heidän tehtävänsä perehdyttää minua taloon. Pomot on sit ihan diipadaapahiljaisia. Kaipaan keskusteluja mutta en saa niitä alkamaan kun ei ne sano oikeen mitään kun nostaa asioita esiin. Lause tai pari ja olalle taputuksen saan. Vaikka kuinka oltaisiin palaverissa ASIOITA PUIMASSA.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tiedän tasan tarkkaan, mitä ajat takaa... Itse aloitin yli vuosi sitten eräässä työpaikassa ja ensimmäinen 2 kuukautta oli pahimmat. Viikon opastuksella työhön, ei pitälle pötkitä. Kaikki yrityksen omat tavat jäi kertomatta ja ne minun olisi pitänyt tietää. On ollut helvetinmoinen vuosi takana ja nyt sain onneksi uuden työpaikan.
Yritän opastaa uutta parhaan kykyni mukaan, koska aikaa on kuitenkin liki 3 viikkoa. Yksi ongelmista on kyllä se, että uusi tulokas kuvittelee osaavansa kaiken, ja kaikkia hänen virheitään en edes osannut eilen korjata. Hän ei kuuntele mitään ja esimerkiksi laskutuksessa on sitten hyväksynyt tehdyt laskut, ennenkuin päästää minut tarkastamaan, että kaikki on ok. Eli olen aika vittuuntunut jo tässä vaiheessa :) Yritän kuitenkin parhaani ja koen tyytyväisyyttä siitä, että työpaikkallani monet repii tuon naisen kanssa vielä pelihousunsa :P
Sain juuri palautettua opinnäytetyöni aiheesta työhön perehdyttäminen. Yritykset eivät tajua, kuinka paljon etua saisivat, jos perehdyttäminen hoidettaisiin asiallisesti. Työntekijät olisivat tyytyväisempiä työssään, vaihtuvuus vähenisi, yritys saisi jopa säästöä perehdyttämisellä. Virheet vähenisivät ja myös niiden selvittämiseen kuluva aika. Ja perehdyttäminen on pakollista jokaisessa yrityksissä, sitä on säädelty laeilla ja asetuksilla.
Olen itsekin työskennellyt yrityksessä jossa ei opastettu yhtään. Sitten valitettiin, kun ei laatu ollut sitä mitä piti. Kaikenlisäksi jouduin heti itse ruveta opastamaan uusia työntekijöitä, vaikka en itsekään osannut työtä!! Itselleni tuli ainakin sellainen olo, että minua ei siellä arvostettu tai tarvittu, kun ei sen verran voitu nähdä vaivaa, että olisivat perehdyttäneet.
Hmm.. kerropa lisää näistä laeista! Tutustuisin mielelläni.
Töissä tuntuu että olen tervetullut lisä, vaan ei nyt oikeen ole nohevia ihmisiä kertomaan mitkä ovat vastuitani ja miten niihin vastaan heidän haluamallaan tavalla. Ok, vaikka olenkin pian inssi, ei se tietääkseni tarkoita että olen valmiiksi ksvatettu heidän toimintaansa kun en ennen ole vastaavasakaan ollut. Ja he tiesivät se palkatessaan.. en edes tarjonnut kuin asioiden pohdintaa lopputyönä ja he halusivat minut töihin heti samalta istumalta..
Entisillä työpaikoillani olen aina opettanut uudet seuraajani kädestä pitäen ja kertoen kaikki sellaisetkin asiat joihin törmää vaikka ei työnkuvaan oikeastaan kuuluisikaan. Kertonut jipot ja niksit ja mitä ikinä, ja tykännyt että se on hyvä tapa ja niin haluaisin itseäni opastettavan. Mielestäni se on yrityksenkin etu että tieto siirtyy sitä tarvitsevalle. Eräänä päivänä vain tajusin että eipä minua koskaan ole opastettu juuri ollenkaan. Tässä viimeisimmässä ihan vähiten.
Luulin kauan että vika on minussa kun ei saa heistä irti mitään, mutta joku viisas sanoi että miettiä onko vikaa kuitenkin siellä päässä jos itse kuitenkin olen halukas ja vastaanottavainen..
niinpä. itse haluaisin oppia työni hyvin koska yrityksessä on potentiaalia.
saapa nähdä jatkuuko työsuhde vielä lopputyön jälkeenkin. saavat alkaa jälleen uutta oppilasta alkaa kouluttaa samaan hommaan jos ei..