Asioita, joita kannattaisi tehdä

Eli...
Eilen päättyi elämäni pisin suhde. Jätin mieheni, sillä tuntui ettei hänelle riittänyt mikään. Nyt tuntuu pahalta (en silti kaipaa takaisin sellaiseen huonovointiseen suhteeseen). Tämä on kai normaalia? Miten tulen selviämään tällaisesta syyllisyyden, masennuksen ja ahdistuksen tunteesta? Mitä minun tulisi tehdä, jotta tämän yli pääsee kaikista nopeiten ja vähin äänin?
Oikeastaan miehenikin kai halusi eroa (ainakin tältä vaikutti, sillä hän oli melko hiljainen ja sanaton kun hänet jätin).
51272
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

uusi mies ainakin parantaa olon.. jos olet vain valmis niin heittäydy vaikka vähemmän vakavaan suhteeseen

Äänestä
  • Uusi mies=uusi helvetti, jos et ole päässyt irtI menneestä. Ei yksikään mies "paranna" sinua, se sinun on tehtävä itse. Anna aikaa itsellesi. miksi kaiken pitää tapahtua nopeasti ja kivuttomasti?Mitä enemmän kipua käytläpi nyt, sitävähemmän sitä on myöhemmin. Nim. KOKEMUSTA O

    Äänestä

minäkin päätin vknloppuna jättää mieheni, hankalaa myös koska meillä on lapsia. oli kuitenkin pakko miettiä, haluaako elää suhteessa jossa ei ole onnellinen vai jatkaako elämää ilman ja ehkä joskus löytää sen oikean. suhteen loppumisesta sanotaan että se on aina pieni kuolema. minäkin on katunut, välillä, mutta mietin sitten vain syitä, jotka johtivat tähän ja tiedän tehneeni oikean ratkaisun.

helppoa oikotietä eron läpikäymiseen ei valitettavasti ole. niin kliseiseltä kuin se kuullostaakin, niin vain aika auttaa. ei kannata ottaa uutta miestä liian nopeesti. se voi joillakin auttaa hetkeksi, mutta itse ei voi olla valmis uuteen suhteeseen ja näin tulee sitten satuttaneeksi ulkopuolista. ystävien kanssa oleminen ja liikunta voi auttaa/helpottaa oloa, ainakin hetkellisesti.liikunnalla saa purettua aggressioita. ei kannata jäädä kotiin peiton alle suremaan (vaikka välillä sekin tekee hyvää, mutta älä koko päivää siellä ole). lisäksi kannattaa tehdä lista toisen huonoista puolista ja eroon johtaneista syistä ja kun tekee mieli soittaa, niin lukee listaa läpi. tiedät olevasi sitten oikeassa.

kännäily auttaa hetkeksi, siis alkuillaksi, mutta laskuhumalassa ja krapulassa katumus eroa kohtaan on jotain ihan hirveetä, joten kannattaa pidättäytyä hetkeksi juomasta (ellet halua pahempaa oloa pariksi päiväksi).

ei ihmiset yleensä eroon kuole joten kyllä se aurinko risukasaankin vielä paistaa!! ei me luovuteta!! tsemppiä!!!

Äänestä
  • Minä olen eronnut pitkästä avosuhteesta noin 4 viikkoa sitten. Oli tosi outo olo, että mitenkäs tästä päästään yli. Olen painunut kävelylle joka päivä. Ostin askelmittarin, koska on hauska tilastoida askeleitaan, sitten kun se ei enää viehättänyt, Olen kuunnellut musiikkia ja saanut uutta rytmiä ja ytyä askeliini.
    Ei kannata jäädä neljän seinän sisälle, pitää liikkua ja mennä sinne missä on ihmisiä. Olen harrastanut pitkästä aikaa pitkiä shoppailureissuja, jos ei ole rahaa, voi vain hypistellä... istunut kahviloissa katselemassa ihmisiä, tehnyt kaikkea mitä ennen en ehtinyt, kun harmittelin asioitani huonossa suhteessa. Uusi suhde ei ole hyvä liian nopeasti, muuten vie mukanaan vanhat ongelmatkin. Eikä kukaan ole valmis täysipainoiseen suhteeseen ennenkuin on parantunut entisestä. Kohennat ulkonäköäsi samalla kun liikut ja vaihda ajatuksia vaikka lukemalla jotain uutta mielenkiintoista. Ei sitä koskaan tiedä mitä se kesä tuo tullessaan. Juopotteluun ei kannata ryhtyä, kesällä voi sitten istahtaa terassille katselemaan kesäisiä ohikulkijoita. :)

    Äänestä

Tulet huomaamaan, että olet tehnyt oikean ratkaisun. Ero on aina vaikea; siihen liittyy myös tunteita, joita ei heti tiedosta. Voi olla, että esimerkiksi alat jossain vaiheessa vihata mielessäsi tätä ex-miestäsi. Käy kaikki tunteet rauhassa läpi. Älä välitä muiden ihmisten mielipiteistä, jos ne ovat kannaltasi negatiivisia. Olet vielä vahvempi ihminen jonakin päivänä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


~Tomorrow never dies~ kirjoitti:

Eli...
Eilen päättyi elämäni pisin suhde. Jätin mieheni, sillä tuntui ettei hänelle riittänyt mikään. Nyt tuntuu pahalta (en silti kaipaa takaisin sellaiseen huonovointiseen suhteeseen). Tämä on kai normaalia? Miten tulen selviämään tällaisesta syyllisyyden, masennuksen ja ahdistuksen tunteesta? Mitä minun tulisi tehdä, jotta tämän yli pääsee kaikista nopeiten ja vähin äänin?
Oikeastaan miehenikin kai halusi eroa (ainakin tältä vaikutti, sillä hän oli melko hiljainen ja sanaton kun hänet jätin).

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu