Hei!
Haluaisin kuulla kommentteja siitä miten olette pystyneet antamaan toiselle ihmiselle anteeksi.
Mieheni halusi avioeron ja myöhemmin, useita kuukausia eron jälkeen selvisi, että syy oli klassinen: toinen nainen. Itse asiassa hän oli pettänyt minua jo avioliittomme aikana. Meillä ei ole lapsia ja meitä molempia tutkittiin tämän takia. Se mikä minusta tuntuu äärettömän raskaalta ja surulliselta on se, että mies petti minua sinä aikana kun itse kävin näitä tutkimuksia läpi.
Aikaa tästä on kulunut lähes vuosi, enkä vieläkään voi antaa hänelle anteeksi. En rakasta, en kunnioita enkä ottaisi häntä takaisin mutta anteeksi en pysty antamaan. Ja tämä kalvaa ja katkeroittaa mieltäni. Jotenkin tuntuu siltä, että voisin jatkaa omaa elämääni paremmin eteenpäin, jos edes mielessäni kykenisin antamaan hänelle anteeksi.
Haluaisin kuulla kommentteja siitä miten olette pystyneet antamaan toiselle ihmiselle anteeksi.
Mieheni halusi avioeron ja myöhemmin, useita kuukausia eron jälkeen selvisi, että syy oli klassinen: toinen nainen. Itse asiassa hän oli pettänyt minua jo avioliittomme aikana. Meillä ei ole lapsia ja meitä molempia tutkittiin tämän takia. Se mikä minusta tuntuu äärettömän raskaalta ja surulliselta on se, että mies petti minua sinä aikana kun itse kävin näitä tutkimuksia läpi.
Aikaa tästä on kulunut lähes vuosi, enkä vieläkään voi antaa hänelle anteeksi. En rakasta, en kunnioita enkä ottaisi häntä takaisin mutta anteeksi en pysty antamaan. Ja tämä kalvaa ja katkeroittaa mieltäni. Jotenkin tuntuu siltä, että voisin jatkaa omaa elämääni paremmin eteenpäin, jos edes mielessäni kykenisin antamaan hänelle anteeksi.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Miksi ihmeessä et elä omaa elämääsi, kun olette jo eronneetkin??
Erosta on vielä niin vähän aikaa, että harvalta anteeksianto onnistuu. Kaikki tunteet on läpikäytävä, erityisesti on vihattava. Kun viha on palanut pois on mahdollisuuksia anteeksiantoon ja välinpitämättömyyteen. Suosittelen sinulle Fisherin eroryhmää, minulle oli siitä apua. Mutta mitä pitempi liitto, sitä pitempään todellinen eroon pääseminen kestää.
tuollaista kommenttia kirjoittaja varmaan kaipasikin. Empaattisuus huipussaan!
Voi pyhä yksinkertaisuus, sinua.
Tuohon anteeksi antoon voin antaa vain yhden omakohtaisen vinkin.
Ensiksikin sinun on ymmärrettävä ettet oikeasti kaipaa tunnetta jotta voisit antaa anteeksi ja unohtaa sitten koko asian.
Todellinen syy kunhan mietit tarkemmin on se että olet KATKERA,ja tunnet että sinua on kusetettu pahimmalla mahdollisella tavalla.
Yritä nyt vain elää asian kanssa,tuo katkeruus hälvenee ajan myötä muttei katoa koskaan lopullisesti.
Keskityt omaan elämääsi ja sen rakentamiseen uudelleen.
Hyvä keino on mielessään keksiä kaikkea ns.kosto toimia,ne auttavat vaikkei uskoisi saamaan sinut irti jutusta.
Uskon että rakastat jollain tavoin vielä miestäsi vaikka vihaatkin hänen tekojaan,ja sen vuoksi et saa rauhaa sielullesi ,se vie aikaa..
Mutta usko että aika auttaa,ja elämällä on aina tapana järjestellä tilanteita jossa saat tilausuuden näpäyttää.
Itselleni kävi samankaltaisessa tilanteessa niin että vuosien päästä exä otti yhteyttä,hän kuulemma halusi puhua,ymmärsin että hänellä oli mennyt uusi suhde kiville ja kaipasi nyt varmaa lohduttajaa.
Menin pokkana paikalla,kuuntelin hänen itsesäälisen vuodatuksen ja anteeksi pyyntönsä ilmekkään värähtämättä..,annoin hänen ymmärtää alku illan että olisin vaikka valmis jatkamaankin suhdetta hänen kanssaan...,loppu illasta sanoin kuitenkin että teit valintasi aikoinasi,en ole kiinnostunut ja ädjöö,godbye.
Kyllä naama venähti,ilme oli kuin pikkulapsella joka ei saanutkaan karkkipäivänä luvattua tikkaria..
Ai että teki hyvää.
kaikkea ei tarvitse antaa anteeksi, edes itsensä takia. Pettäminen vielä tuollaiseen muutenkin herkkään aikaan ja sen jälkeen jättäminen on sen verran paha "rikos", että sinun asemassasi itse en ainakaan kykenisi antamaan anteeksi enkä edes tuntisi siihen tarvetta.
Oliskohan vaan helpompaa yrittää unohtaa koko asia ja katsoa vain omaa elämääsi eteenpäin.
aloilleen, vuosi on kulunut minunkin erostani ja empähän kaipaile menneisyyteen. Kituuttelen omillani ja ajattelen, että olehan kituutellut ennen avioliittoanikin ja pärjännyt.
Miksen pärjäisi nytkin.
Kukaan ei ole onnellisempi toistaan vaikka exä kyllä toitottaa olevansa hyvin onnellinen.
Mitä nyt on riesana toinen exä jolla on kaksi lasta kaupan päälle. Hyvin onnellinen varmaan.
Mitä sitten? En ole kade, olen oppinut elämään sen ns. katkeruuden jälkeen. Hyvinkin tasapainossa mutta kamppailu oli käytävä läpi.
Nyt painin yritykseni kanssa ja aivojani en jouda enää käyttämään exään ja sen elämää, seisokoon vaikka päällään.
Tämä on yksi niistä. Onhan mies rikkonut Luojan (maistraatin)edessä Sinulle antamat lupauksensa jossa lupaudutaan yksiavioisuuteen.
Hänen tekemänsä vääryys ei ansaitse anteeksiantoa. Tuo rikkomus on liian suuri noin halpamaiseen tekoon.
Tee siis itsellesi palvelus ja pyyhi hänet pois muistipankistasi. Elä omaa elämääsi. Lakkaa tuijottamasta historiaan, se on jo tapahtunutta, ja suuntaa katseesi tähän päivään ja tulevaisuuteen.
Aivan rauhallisesti kerro itsellesi että olet kokenut suunnattoman vääryyden johon olet ollut täysin syytön. Sinulla ei ole mitään tarvetta tuntea anteeksiantamisen tarvetta tuota petturia kohtaan. Hän teki vääryyden, et sinä.
Aivan varmasti harmittaa että investoit tunteita ja aikaasi tuohon petturiin mutta ota se menetyksenä ja anna entisen mennä.
Ajan kanssa tulet voimakkaammaksi yksilöksi ja jos haluat, voit tutustua rehellisiin ihmisiin.Heitä kuitenkin on suurin osa .
Kyllä sieltä aivan varmasti osuu kohdalle ihminen jonka kanssa voit rakentaa pitkäaikaista yhteiseloa rehellisellä pohjalla.
Kiitos kaikille asiallisista kommenteista - niin anteeksiannon puolesta kuin vastaankin. Molemmat saivat minut miettimään asioita.
Juuri nyt tuntuu siltä, että kallistun viimeisen kirjoittajan mielipiteen puolelle. Ex ei todellakaan taida olla suremisen eikä anteeksiantamimisen arvoinen ihminen. Sen verran rumaa hänen tekonsa oli. Ehkä minut on vaan kasvatettu 'kiltiksi tytöksi' ja ajattelin, ettei toista ihmistä saa vihata. Katkera olen - totta kai - kolmetoista vuotta luotin ja uskoin häneen ja hän pystyi kaiken sen tuhoamaan yhdessä vuodessa. Kuitenkin meistä kahdesta olen minä se, joka kehtaa katsoa itseään peilistä. Tahdon uskoa, että elämän loppupeleissä puntit vielä tasataan. Ehkä minäkin joskus vielä pystyn luottamaan toiseen ihmiseen.
Nyt jatkan elämääni eteenpäin päivä kerralla ja annan itselleni luvan tuntea kaikki negatiiviset tunteet surusta, raivoon ja vihaan.
Hyvää kevään jatkoa kaikille ja voimia muillekin, jotka ovat joutuneet pettymään ihmiseen, jonka luuli tuntevansa!
toi oli hyvin kirjotettu