Olen 36-vuotias nainen. Olin lähes kymmenen vuotta naimisissa, josta ajasta noin yli puolet yritimme saada lasta, siinä kuitenkaan kertaakaan onnistumatta. Lapsettomuustutkimuksissa ei kummassakaan todettu mitään vikaa. Aloin jo valmistautumaan siihen, etten koskaan lasta voisi saadakaan. Avioeron jälkeen tapasin kaikin puolin hyvän ja mukavan miehen. Suhde pysyi tapailu-pohjalla. Mies halusi pysyvämpää, minä en. Kunnes tulin raskaaksi. Yllätys oli melkoinen. Onnea kesti 7 viikkoa. Sain keskenmenon. Suhde mieheen alkoi myös ontua. En voinut sitoutua. Rakkaus ei puoleltani riittänyt. Vuosi myöhemmin olimme edelleen tuossa tapailuvaiheessa. Tulin jälleen yllättäin raskaaksi. Onnea kesti 10 viikkoa. Nyt meillä oli kaksi pientä enkeliä. Itkiessäni valtavaa menetystämme polilla, lääkäri kaarsi ilmaan jyrkästi laskevan viivan, jossa hän kuvasi miten hedelmällisyyteni laskee täytettyäni 35v. Tässäkö siis viimeinen mahdollisuuteni? Yhteisten kokemusten myötä suhteeni mieheen tiivistyi. Halusin rakastaa, halusin parisuhteen ja halusin perheen. Minulla on kaikki "tykötarpeet" unelmalleni, paitsi voimakas rakkaus. Nyt on tilanne se, että joko muutamme yhteen tai tiemme eroavat. Jos luovun miehestä, menetän ehkä mahdollisuuten perheeseen. Jos taas jatkamme, luovun mahdollisuudesta löytää "se tosi rakkaus". Vai voiko rakkaus vielä kasvaa? Voiko oppia rakastamaan? Etsinkö lapselleni isän vai itselleni miehen? Olisin tuhannesti kiitollinen teidän kokemuksista, jotka tunnistatte tilanteen ja olette tehneet ratkaisun suuntaan tai toiseen.
Perhe, millä hinnalla?
miimi
4970
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Neuvoni olisi etsiä uusi mies. Vaikka tämän hetkinen miehesi olisi upea ja ihana mies, mutta jos et rakasta häntä niin loppuelämästä voi tulla onneton jolloin lapsenkaan elämä ei olisi onnellinen. Vai oppisitko rakastamaan tätä nykyistä miestä? Lujaan ystävyyteenhän suhde perustuu.
Kerran me vain eletään joten älä pilaa elämääsi miehen kanssa jota et rakasta.opi pitämään itsestäsi niin ettet tarvitse mitään torveloa rinnallesi uskon että meille jokaiselle on joku jossain mutta ei se etsimällä löydy se vain tulee luoksesi kun on sen aika.odota rakkauttasi ja nauti kesän tulosta.Suosittelen myös sinun yrittävän adoptiota vaikka yksinäsi.
Näinhän se on kuten sanotte. Siinä vaiheessa kun ratkaisun hetki on kohdalla sitä vain viimeiseen asti yrittää löytää vahvistuksia puolesta tai vastaan. Oikeastaan en itsekään usko, että suhde kestäisi onnellisena ilman syvempää tunnetta. Kai se on niin (korjatkaa ketkä tiedätte paremmin) että raskaana ollessa mieli pehmenee ja olo on onnellinen jolloin kaikki asiat vain näyttävät paremmilta.
Kait sitä pitää yrittää vain pitää pintansa ja rohkeasti kulkea sitä tietä, mikä sydämessä tuntuu oikeimmalta.
Kyllä se niin vain on, että ilman syvempiä tunteita ei yhdessä voi saada aikaiseksi mitään palkitsevaa, edes lapsi ei tuolloin mielestäni korvaa mitään tunnetilan puutosta!
Sinulla on monia vuosia edessä varmasti vielä hyvässäkin parisuhteessa, voit hyvin tulla raskaaksi seuraavalle miehellesi tai mikä parasta, helpottaa jonkin pienen lapsen elämää ja pelastaa hänen tulevaisuutensa tarjoamalla koti adoption kautta!!! Äitiainesta sinussa varmasti on ja vaikka adoptioprosessi on raskas, se on varmasti yhtä tärkeää ja palkitsevaa, kuin biolapsen laaminen.