Näillä palstoilla kun niin moni kyselee tilanteeseensa jotain neuvoa, niin kertokaas onko neuvoista ollut joskus ihan konkreettista hyötyä?
Vai onko keskustelu ollut vain ihan "terapiaa"?
Vai onko keskustelu ollut vain ihan "terapiaa"?
Onko ollut apua?
kapris
13697
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Sieltä löytyy hyviä vinkkejä, joista on ihan tosissaan hyötyä. Samoin keittiö&koti -palstoilla. Nämä ihmissuhdepalstat nyt ovat lähinnä vain kälätystä ja hupia.
Mutta enemmän siinä mielessä, että jos ennen en ole oikein ymmärtänyt naisia, niin nyt ymmärrän vielä vähemmän.
Palstalle lähettämiini kysymyksiin saamieni vastausten perusteella olisin melkein vakuuttunut, että hän josta välitän välittäisi myös minusta. Olen ilmaissut hänelle kiinnostukseni selvästi ja pyytänyt keskustelua. Viimeinen saamani vastaus oli varsin masentava. Ei sinänsä tyrmäävä, mutta en ainakaan minä voisi kuvitella kertovani sellaista jollekin, josta välitän. Tuli mieleeni, että ehkäpä olen hänen mielestään sellainen mainitsemasi 'idiootti ihailija'. Kun kuitenkin välitän hänestä, niin en halua olla ahdistavakaan.
niin se vaan on: miehet eivät aina ymmärrä naisia, mutta ei hätää... eivät naisetkaan aina ymmärrä miehiä =)
Siksi kait täällä sitten koetetaankin kysellä neuvoa, jotta ymmärtäisimme toisiamme.
Mutta jokainen ihmissuhde on tietysti ainutlaatuinen, joten voi olla että ulkopuolisen on vaikea auttaa asiassa...
On tietysti vähän hankalaa antaa neuvoja kun asioista ei tiedä kaikkea, eikä tunne tapausta tarkoin (esim. mainitsemasi vastaus viestiisi??).
Usein vastaajat tarkoittavat hyvää, eivätkä halua tyrmätä toisen toiveita, eli sanovat suurin piirtein sitä mitä kysyjä haluaa kuullakin.
Mainitsemassasi tapauksessa minä ainakin kerroin omakohtaisia kokemuksia, jossa minä olen ollut nainen joka on vastaavassa tilanteessa kiinnostunut nimenomaisesta miehestä. Joten näkökulma on tietenkin niissä esimerkeissäni aika yksipuolinen;)
Luin sen uudelleen ja se todellakin on masentava. Ikäänkuin hän ei muistaisi viikkoa aiemmin lähettämääni tekstaria, jossa kerroin suoraan kiinnostuksestani. Ehkä se tekstari oli silloin vähän hätäinen ratkaisu, mutta siinä tapahtui vähän kaikenlaista (eräs mies yritti olla hänelle vähän liiankin hyvä ystävä :P) ja pelkäsin menettäväni hänet, jollen tee jotain. Hänen viestinsä siis alkoi näin: "Sori, en tiedä mitä minusta ajattelet." Pah, sanon minä. :(
Hän myös mitätöi erään ensitapaamisellamme häneltä saamani viestin, jonka tiesi olevan minulle tärkeä. Se ei merkinnyt hänelle mitään. Sitä viestiä olen sentään kantanut lompakossani jatkuvasti ja kannan kyllä edelleen. ;..(
Kolmanneksi hän kertoi ettei ole ihastunut minuun. Siitä en toki pahastunut ja jos hän olisi tuon yksistään lähettänyt niin olisin ottanut sen aivan eritavalla. Mutta kokonaisuutena viesti oli minulle suuri pettymys ja etenkin sen loppu "sori jos on pettymys" toi tuoreena mieleen muutaman kuukauden takaisen viestin naiselta, johon olin todella todella syvästi kiintynyt ja se alkoi näin: "ois varmaan reilua kertoa." Vähemmästäkin sitä deja vuita tulee.
En voi ymmärtää miksi nainen lähettäisi minulle tuollaisen viestin, jos välittäisi minusta. Ei kai taas ole käynyt niin, että olen alkanut välittää ihmisestä, joka ei halua välittää minusta. =(
Aika selvästihän hän on kertonut ettei ole ihastunut sinuun:( Mutta noiden lauseiden perusteella sinä et hänelle sentään ole mikään idiootti ihailija, koska silloin et olisi saanut vastausta lainkaan tai sävy olisi ollut huomattavan tyly.
Luulisin että hän pitää sinua ihan kivana tyyppinä, johon ei kuitenkaan ole ihastunut.
Tuo "en tiedä mitä minusta ajattelet" liittyy varmaankin siihen, että hän ehken ihmettelee, mistä kenties olet saanut päähäsi että hänkin on kiinnostunut tms.
Näiden tietojen perusteella kehoittaisin laittamaan jäitä hattuun. Hän tietää nyt tunteistasi, ja on tietenkin mahdollista että hänkin voi ajan mittaan ihastua sinuun. Mutta mitään radikaalia tuon perusteella en kehoittaisi tekemään.
Olemme nyt muutaman kerran nähneet hänen viimeisimmän viestin jälkeen ja ensimmäistä kertaa lukuunottamatta hän ei ainakaan tuntuisi välttelevän minua lainkaan. Silloin kun näimme ensimmäisen kerran sen viestienvaihdon jälkeen, niin siinä oli molemminpuoleista hermostuneisuutta ja jäi vähän sellainen vaikutelma, että hän välttelisi minua, mutta onneksi niin ei taidakaan olla. Etenkin tänään minulle tuli todella hyvä mieli kun hän tuli aivan vapaaehtoisesti lähettyvilleni, vaikka olisi helpommin voinut olla tulemattakin. :)
Ja nyt se kysymys. Kun hän nyt tietää mitä ajattelen hänestä, niin jos hän suhtautuisi siihen kielteisesti niin eikö hän välttelisi minua? Vai voisiko tuohon välttelemättä jättämiseen olla joku muu syy? ;)
"Luulisin että hän pitää sinua ihan kivana tyyppinä, johon ei kuitenkaan ole ihastunut.
Tuo "en tiedä mitä minusta ajattelet" liittyy varmaankin siihen, että hän ehken ihmettelee, mistä kenties olet saanut päähäsi että hänkin on kiinnostunut tms."
Nuo kohdat toivat mieleeni tämän viimeisimmän käänteen huomioonottaen vielä sellaisen seikan, että josko hän haluaa vain kaveruutta. Hän ajattelee tehneensä minulle selväksi, ettei ole kiinnostunut ja silloin ensimmäisenä päivänä siitä viestistä vältteli minua, koska ajatteli että olisin hyökkäävä tai jotain. Mutta kun huomasi että olenkin "ihan mukava" pakeista huolimatta, niin ei koe enää tarpeelliseksi vältellä. Olisiko noin? :(
"Hän ajattelee tehneensä minulle selväksi, ettei ole kiinnostunut ja silloin ensimmäisenä päivänä siitä viestistä vältteli minua, koska ajatteli että olisin hyökkäävä tai jotain. Mutta kun huomasi että olenkin "ihan mukava" pakeista huolimatta, niin ei koe enää tarpeelliseksi vältellä. Olisiko noin? :( "
Juuri tuollaisen päätelmän minäkin tein. Eli ekaksi se on vähän pelännyt, että yritätkö sinä "ahdistella" sitä ja kun on huomannut, että olet ihan ok, niin ei ole alkanut välttelemään sinua. Jos edelleen olet kiinnostunut hänestä, kehoittaisin kaveruuden merkeissä syventämään suhdetta, jolloin ehkä joskus hänkin kiinnostuu sinusta.
niin sitten päätös lienee helppo. On kummankin kannalta parempi, että antaa pölyn nyt laskeutua ja ehkä sitten joskus tulevaisuudessa tutustumme toisiimme paremmin, jolloin vakaville päätöksille olisi edes hieman pohjaa.
Ainakin minusta tuntuu että se pöly olisi jo laskeutunut...
Joistain viesteistä on ollut hyötyäkin, joistain ei niin minkäänlaista... Eikä "terapiastakaan" mitään haittaa ole, onhan se kiva huomata että muilla on samanlaisia ajatuksia/murheita/huolia/iloja kuin itselläänkin...