Eli pitäiskö tämmönen miehen pikku-tunnustus vaan unohtaa vai...?
Mieheni kertoi vasta nyt neljän vuoden yhdessä olon jälkeen,että alettuamme seurustelemaan hän ei ollut puoleen vuoteen tosissaan kanssani.Siis ekan puolivuotta minä olin hommassa jo täysiä mukana vaikka mies silloin pomputteli mua miten itse halusi mm.kaikki tapaamiset piti olla ja mennä niinkuin hän halusi.Ensimmäiset yhteiset puolivuotta olin hänelle vain "joku" ja samalla hänellä oli muita naisia...Nyt sitten vasta neljä vuotta myöhemmin kertoi tuosta ja kertoi samalla tietäneensä vasta vuosi sitten että olen hänelle ehkä "se oikea".
Tuosta tuli vaan jotenkin niin tyhjäolo...että onko kaikki saannut alkunsa valheesta ja onko hyvä jatkaa juttua enää sen takia?
Mieheni kertoi vasta nyt neljän vuoden yhdessä olon jälkeen,että alettuamme seurustelemaan hän ei ollut puoleen vuoteen tosissaan kanssani.Siis ekan puolivuotta minä olin hommassa jo täysiä mukana vaikka mies silloin pomputteli mua miten itse halusi mm.kaikki tapaamiset piti olla ja mennä niinkuin hän halusi.Ensimmäiset yhteiset puolivuotta olin hänelle vain "joku" ja samalla hänellä oli muita naisia...Nyt sitten vasta neljä vuotta myöhemmin kertoi tuosta ja kertoi samalla tietäneensä vasta vuosi sitten että olen hänelle ehkä "se oikea".
Tuosta tuli vaan jotenkin niin tyhjäolo...että onko kaikki saannut alkunsa valheesta ja onko hyvä jatkaa juttua enää sen takia?
Vastaukset 4
Vanhimmat
No onpas itserakas ihminen. Ei näytä välittävän saati kunnioittavan muita..Ja että olet EHKÄ se oikea? Anna kenkää ja etsi mies joka sinua kunnioittaa alusta asti!
Meistä moni liiton alku-aikoina on,ei varmasti tiedä onko hän oikea.Aika näyttää.Ei kaikkilla ole ns.alkurakkautta vaan ystävyydestä kehittyy rakkaus.Muitten naisten tai miesten pyörittely sivussa on en sijaan tuomittavaa.
Meillä on ollut miehen kassa hiukan sama juttu. Alussa mies pompotti minua, minä olin ihan tosissaan. Pikkuhiljaa aloin tajuamaan meiningin ja tapailin itsekin myös muita. Näin meillä meni vuoden verran ja sen jälkeen aloimme olemaan yhdessä "tosissaan", muttana vaan oli, että miehen mielestä olimmekin alkaneet olemaan "tosissaan" jo puolta vuotta aiemmin... Hän siis olikin muuttanut mieltään pikku päässään ilman että mainitsi asiasta juurikaan minulle pikku kännipuheita lukuunottamatta. Erittäin selkeästi taas ilmaistu :)
Olimme muuttaneetkin jo yhteen, kun miehelle selvisi ettei meidän "tosissaan" olemiset olleetkaan alkaneet yhtäaikaa. Hänhän tietenkin sai hepulin, mutta ei se meidän suhdetta kuitenkaan kaatanut. Itse en edes aluksi tajunnut, miksi mies niin veti herneet nenään... Ainoastaan jos joku kysyy, kuinka kauan olemme olleet yhdessä, niin asia ei ole niin yhkiselitteinen...
Nuokin asiat pitäisi aina kunnolla selvittää, milloin tapailu muuttuu seurusteluksi.. Kommunikointi on kaiken a ja o!
Todellakin, ymmärrän hyvin, että tunnet olosi loukatuksi, mutta mennyt on mennyttä ja varmastikin teidän tapauksessa toisella (eli miehellä) suhde oli vasta tuolla tapailu-asteella. Mutta kyllä sitä pääsee asian yli. Ei kannata heittää mahdollisesti hienoa tulevaisuutta hukkaan hieman ankeamman menneisyyden takia.
Joskus niitä ei saa puhumaan millään ja sitten kun he puhuvat, niin sitten heillä tulee vähän liikaakin puhuttua.
Jos teillä kuitenkin nyt menee hyvin ja olet tyytyväinen, niin anna menneitten olla.
Mullakin on pari asiaa, jotka muistan nykyisen mieheni sanoneen silloin yli 20 vuotta sitten ja jotka silloin tuntuivat todella pahalta, mutta nyt olen ymmärtänyt, ettei niillä ollut silloinkaan mitään merkitystä, ihan turhia löpinöitä.
Pääasia kuitenkin, että sun mies puhuu sulle tunteistaan, se kun ei kovin yleistä tunnu olevan, ehkä hän aika ajoin päästelee suustaan sammakoita tyyliin "ehkä olet se oikea", mutta älä vielä luovuta.
Keskustele vielä lisää miehesi kanssa ja kerro miltä susta nuo asiat tuntuu, jos ne vielä painavat mieltä. Eihän se ikinä opi sulkemaan suutaan ajoissa, jos sitä ei vähän opasta... Puhua pitää, mutta vaietakin pitää osata, varsinkin tuollaisissa asioissa.