Olen hengaillut erään naisen kanssa noin 4 kk. Olemme ns yhdessä, mutta ei liian vakavasti. Lähinnä seuraa ja seksiä, mutta koko ajan yhteisiä juttuja on enemmän ja enemmän. No, kuitenkin, kerron naisen luonteesta ja haluaisin siihen kommentteja ja vastauksia.
Nainen on melko sosiaalinen ja aktiivinen, hänellä on paljon ystväviä ja tuttuja. Minulla vain muutamia. Minua mietityttää se piirre, että hän on todella läheinen melko monenkin ihmisen kanssa. Esim hän puhuu kaverinsa miehelle kuin veljelleen, lisäksi siskonsa miehen kanssa hän monesti soittelee ja käy hänen kanssaan esim vaatekaupassa. Toisaalta hänellä on joitain miehiä työkavereina, joille hän soittelee usein ja jutut ovat monesti aika pervoja. Kaikkea "onko sulla jo rusketusraidat, mulla on" tai "saitko pillua" jätkämäisesti. Toki samoja pervoja juttuja hän puhuu myös tyttökavereilleenkin. Monesti hän kysyy minulta, että panisitko tuota vastaan tulevaa tyttöä jos saisit. Naisella liikkuu seksi päässä jatkuvasti, ja sen huomaa jutuissa. Toki hän on siskojaan ja muita naispuolisiakin kohtaan todella läheinen. Toki hän juttelee monesti melko intiimejäkin asioita sekä miesten että naisten kanssa. Se ketä kohtaan hän on tietyllä hetkellä läheinen saa huomiota, ja joku toinen kokee itsensä sillä hetkellä ulkopuoliseksi.
Esimerkiksi itse olen läheinen vain harvojen kanssa, kaksi ihmistä ja tämä uusi nainen. Esimerkiksi toki kysyin veljeni tyttöystävältä alussa mitä hän puuhaa ja missä on koulussa. Mutta tämän jälkeen ei olla oikeastaan muuta kuin sanottu hei tai moi. Eikä oikein siskonkaan kanssa tule juteltua, muuten kuin jos on jotain erityistä asiaa. Mies kun olen, niin kaverit ovat miehiä, joitain naisia tunnen kouluajoilta parin vuoden takaa, mutta he ovat vain tuttuja joille joko moikkaa tai kännissä ehkä viitsii mennä rupattelemaankin.
Ei minun tulisi mieleen soittaa veljeni tyttöystävälle ja alkaa juttelemaan ja kertomaan mitä viikolla on tapahtunut, ja kysymään heidän tekemisistään. Tuskin viitsin veljeltäkään kysyä ihan kaikkia yksityiskohtia. En vain ymmärrä miten joku voi olla niin läheinen niin monen ihmisen kanssa. En sitten tiedä herättääkö se joissain mustasukkaisuutta, jos hän soittelee kaverinsa miehelle ja pyytää apua esim pesukoneen korjaamisessa. Eihän siinä mitään, jos soittaisi kaverilleen ja pyytäisi että jos hänen miehensä voisi tulla katsomaan pesukonetta. Mutta kun että pitää suoraan soittaa, niin se hieman tuntuu rajulta. Ja miksi hänellä yleensä on näitä varattujen miesten numeroita kännykässään. Minulla ei edes ole veljeni tyttöystävän numeroa, ja en edes keksi syytä miksi pyytäisin sitä, tai viitsisin pyytää.
Toki ei hän petä minua kenenkään kanssa (kai) vaan hän vain on niin avoin, että pystyy puhumaan kaikkien kanssa häpeilemättä ihan mistä tahansa. Eikä hän varmaan edes tajua, että se ei ole ihan normaalia käytöstä. Eikä hän sillä tästä johtuen mitään pahaakaan varmaan tarkoita, mutta silti. Toki juttelen minäkin kaverini tyttöystävän kanssa silloin, kun ollaan porukassa jossain terassilla yms. Mutta en varmaan hänellekään soittaisi, että mitäs kuuluu, ostitko uuden hameen yms. Eräänkin kerran naiseni oli vain yhtäkkiä soittanut yhden kaverinsa miehen lähtemään parille oluelle, sitten he menivät hakemaan miehen kanssa tätä tyttöä jostain junalta.
Kysyin kerran näitä hänen kiemuroitaan, johon hän vastasi, että he ovat vähän niin kuin samaa porukkaa ja tunteneet toisensa ainakin 5 vuotta. Lisäksi porukkaan kuuluu muitakin tyyppejä, mitä en ole nähnyt. En sitten tiedä onko porukka ollut niin aktiivista, että kaikki ovat olleet kaikkien kanssa, monessakin mielessä. Ja siitäkö johtuisi tämä naiseni seksuaalinen avoimuuskin, en tiedä. Toki naiseni on sanonut, että hänellä on ollut aika vilkas seksielämä takanaan ja jutut ovat yleensä kestäneet parista viikosta muutamaan kuukauteen. Mutta viime kesästä asti hän on ollut vähän puutteessa, kunnes tapasi minut. Hän on lisäksi kertonut että on jo vähän jättänyt riettaan elämän taakseen ja haluaisi rauhoittua.
Miten siis voin olla jatkossa tämän naisen kanssa. Tai siis haluan toki olla, ja hänkin haluaa, ainakin sanoo niin. Mietin vain sitä, että en vain ymmärrä niitä tilanteita, joista aiemmin kerroin. Minulle tulee jotenkin vähäpätöinen olo, kun naiseni soittaa jollekin miehelle ja juttelee ummet ja lammet. Vaikkakaan mitään ei ikinä tapahdu, mutta silti liika läheisyys muiden (varsinkin miesten) kanssa ärsyttää ja pelottaa.
Naiseni on kai jotenkin unisex-tyyppinen, eli hän puhuu miehille ja naisille samalla tasolla ja läheisyydellä. Omassa maailmassani miesten ja naisten välillä on aina jokin kuilu, jonka yli ei pääse. Eikä kaveripiirissänikään ole vastaavaa tapausta, vaan joko jutellaan porukassa, tai sitten mies miehelle ja nainen naiselle, mutta ei nainen miehelle yksityisesti. Siinä on vain se jokin juttu, kun nainen alkaa puhumaan miehelle yksityisyyksiä.
Mutta kommentteja ja vinkkejä tulevaan... Pystyykö tällainen "pari" elämään??
Nainen on melko sosiaalinen ja aktiivinen, hänellä on paljon ystväviä ja tuttuja. Minulla vain muutamia. Minua mietityttää se piirre, että hän on todella läheinen melko monenkin ihmisen kanssa. Esim hän puhuu kaverinsa miehelle kuin veljelleen, lisäksi siskonsa miehen kanssa hän monesti soittelee ja käy hänen kanssaan esim vaatekaupassa. Toisaalta hänellä on joitain miehiä työkavereina, joille hän soittelee usein ja jutut ovat monesti aika pervoja. Kaikkea "onko sulla jo rusketusraidat, mulla on" tai "saitko pillua" jätkämäisesti. Toki samoja pervoja juttuja hän puhuu myös tyttökavereilleenkin. Monesti hän kysyy minulta, että panisitko tuota vastaan tulevaa tyttöä jos saisit. Naisella liikkuu seksi päässä jatkuvasti, ja sen huomaa jutuissa. Toki hän on siskojaan ja muita naispuolisiakin kohtaan todella läheinen. Toki hän juttelee monesti melko intiimejäkin asioita sekä miesten että naisten kanssa. Se ketä kohtaan hän on tietyllä hetkellä läheinen saa huomiota, ja joku toinen kokee itsensä sillä hetkellä ulkopuoliseksi.
Esimerkiksi itse olen läheinen vain harvojen kanssa, kaksi ihmistä ja tämä uusi nainen. Esimerkiksi toki kysyin veljeni tyttöystävältä alussa mitä hän puuhaa ja missä on koulussa. Mutta tämän jälkeen ei olla oikeastaan muuta kuin sanottu hei tai moi. Eikä oikein siskonkaan kanssa tule juteltua, muuten kuin jos on jotain erityistä asiaa. Mies kun olen, niin kaverit ovat miehiä, joitain naisia tunnen kouluajoilta parin vuoden takaa, mutta he ovat vain tuttuja joille joko moikkaa tai kännissä ehkä viitsii mennä rupattelemaankin.
Ei minun tulisi mieleen soittaa veljeni tyttöystävälle ja alkaa juttelemaan ja kertomaan mitä viikolla on tapahtunut, ja kysymään heidän tekemisistään. Tuskin viitsin veljeltäkään kysyä ihan kaikkia yksityiskohtia. En vain ymmärrä miten joku voi olla niin läheinen niin monen ihmisen kanssa. En sitten tiedä herättääkö se joissain mustasukkaisuutta, jos hän soittelee kaverinsa miehelle ja pyytää apua esim pesukoneen korjaamisessa. Eihän siinä mitään, jos soittaisi kaverilleen ja pyytäisi että jos hänen miehensä voisi tulla katsomaan pesukonetta. Mutta kun että pitää suoraan soittaa, niin se hieman tuntuu rajulta. Ja miksi hänellä yleensä on näitä varattujen miesten numeroita kännykässään. Minulla ei edes ole veljeni tyttöystävän numeroa, ja en edes keksi syytä miksi pyytäisin sitä, tai viitsisin pyytää.
Toki ei hän petä minua kenenkään kanssa (kai) vaan hän vain on niin avoin, että pystyy puhumaan kaikkien kanssa häpeilemättä ihan mistä tahansa. Eikä hän varmaan edes tajua, että se ei ole ihan normaalia käytöstä. Eikä hän sillä tästä johtuen mitään pahaakaan varmaan tarkoita, mutta silti. Toki juttelen minäkin kaverini tyttöystävän kanssa silloin, kun ollaan porukassa jossain terassilla yms. Mutta en varmaan hänellekään soittaisi, että mitäs kuuluu, ostitko uuden hameen yms. Eräänkin kerran naiseni oli vain yhtäkkiä soittanut yhden kaverinsa miehen lähtemään parille oluelle, sitten he menivät hakemaan miehen kanssa tätä tyttöä jostain junalta.
Kysyin kerran näitä hänen kiemuroitaan, johon hän vastasi, että he ovat vähän niin kuin samaa porukkaa ja tunteneet toisensa ainakin 5 vuotta. Lisäksi porukkaan kuuluu muitakin tyyppejä, mitä en ole nähnyt. En sitten tiedä onko porukka ollut niin aktiivista, että kaikki ovat olleet kaikkien kanssa, monessakin mielessä. Ja siitäkö johtuisi tämä naiseni seksuaalinen avoimuuskin, en tiedä. Toki naiseni on sanonut, että hänellä on ollut aika vilkas seksielämä takanaan ja jutut ovat yleensä kestäneet parista viikosta muutamaan kuukauteen. Mutta viime kesästä asti hän on ollut vähän puutteessa, kunnes tapasi minut. Hän on lisäksi kertonut että on jo vähän jättänyt riettaan elämän taakseen ja haluaisi rauhoittua.
Miten siis voin olla jatkossa tämän naisen kanssa. Tai siis haluan toki olla, ja hänkin haluaa, ainakin sanoo niin. Mietin vain sitä, että en vain ymmärrä niitä tilanteita, joista aiemmin kerroin. Minulle tulee jotenkin vähäpätöinen olo, kun naiseni soittaa jollekin miehelle ja juttelee ummet ja lammet. Vaikkakaan mitään ei ikinä tapahdu, mutta silti liika läheisyys muiden (varsinkin miesten) kanssa ärsyttää ja pelottaa.
Naiseni on kai jotenkin unisex-tyyppinen, eli hän puhuu miehille ja naisille samalla tasolla ja läheisyydellä. Omassa maailmassani miesten ja naisten välillä on aina jokin kuilu, jonka yli ei pääse. Eikä kaveripiirissänikään ole vastaavaa tapausta, vaan joko jutellaan porukassa, tai sitten mies miehelle ja nainen naiselle, mutta ei nainen miehelle yksityisesti. Siinä on vain se jokin juttu, kun nainen alkaa puhumaan miehelle yksityisyyksiä.
Mutta kommentteja ja vinkkejä tulevaan... Pystyykö tällainen "pari" elämään??
Vastaukset 18
Vanhimmat
Jos hänellä ei ole mitään yksityisyyttä ja on liian läheinen muille, niin et sinä ole mikään suuri rakkaus tai erityinen, vaikka hän sanoisikin niin. Tai jos hän poikkeaa jotenkin enemmänkin joistakin sosiaalisista normeista ja niitä alkaa olla hämmästyttävän monta yhdessä ihmisessä, niin voi olla joku sosiaalistumisongelma, mikä voi heijastua suhteeseenkin.
Olet tavannut naisen, jolla on selvästi erilainen luonne kuin sinulla. Olette lisäksi tunteneet niin vähän aikaa, että tuossa ajassa ei vielä ehdi muodostua käsitystä toisesta ihmisestä. Kehottaisin sinua rauhallisesti tarkkailemaan tilannetta. Naisesi käytös ei välttämättä tarkoita mitään erityistä; hän on vain tietyllä tapaa 'ylisosiaalinen'; tarvitsee paljon kontakteja ja ihmisiä joiden kanssa vaihtaa kuulumisia jatkuvasti. Voit kysellä häneltä asiasta, jos se mietityttää; miksi hänellä tuntuu olevan tarve pitää yllä mahdollisimman suurta ystävä- ja tuttavapiiriä, kun sinulla ei ole. Keskustelkaa asioista mahdollisimman paljon, se auttaa. Ota asioita suoraan esille hänen kanssaan, älä jää miettimään niitä, jos ne vaivaavat sinua. Kukaan ei pysty sanomaan, voitteko tulevaisuudessa elää yhdessä, aika näyttää. Tsemppiä!
Mua rupesi naurattamaan sun valitukses..Olen itsekkin sosiaalinen ja mulla on paljon tuttuja ja kavereita. Monien kanssa olen läheinen ja halallaan ja pussaillaan. Mitä pahaa siinä on? Suomalaisten perusluonne on sisäänpäin kääntynyt ja ujo. Heti kun joku poikkeaa tästä hän on joko hullu tai "yli"sosiaalinen. Meneppäs ulkomaille ja tarkastele kuinka avoimia ja läheisiä sielä on ihmiset! Ja sekin mitä sanoit että: eikö hän tajua ettei tommonen ole normaalia? Sinäkö sitten olet normaali???? Saisit olla ylpeä että sinulla on tuollainen nainen joka ei mihinkään muottiin mene. Siinä tosin poikkean,että en ole itseäni ikinä hirveesti seksuaalisesti jakanut monen kanssa..Mutta pervoja puhun kaikille senkin edestä. Puhu naisellesi! Avaa se suusi,kun sulla se on. Äläkä tänne kirjottele ja mieti. Itse te tiedätte paremmin.
Nojoo, kirjoitin ehkä vähän liikaa omasta navasta katsottuna, sorry. Eli unohdetaan nyt sitten se mikä on "normaalia", en kai ole itsekään.
Pääkysymys tässä nyt oli kuitenkin se, että kannattaako minun edes yrittää seurustella naiseni kanssa. Siis ihastuin hänessä juuri siihen, kun hän oli niin avoin ja kaiken kokenut. Nyt on vähän vaikea tilanne, kun hän rivien välistä pitää itseään parempana koska hänellä on niin laaja läheisverkosto ja minulla ei paljoa ketään, muuta kuin muutama hassu kaveri joita näen aika harvoin. Hän monesti hankkii minut tilanteeseen, jossa voi päteä kaveripiirin laajuudella. Tai sitten pyytää minua järjestämään bileet, jonne kutsun ainakin yli 10 kaveria. Sitä vähän ihmettelenkin, miksi hän yleensä on kanssani, vaikka olenkin vain ns omissa oloissa viihtyvä. Monesti hän kyselee minulta, että en kai ole vielä kyllästynyt häneen, johon tietty vastaan että en. Toisaalta hän taas kehuu seuraani ja sanoo ettei tiedä mitä tekisi ilman minua. Ota tästä nyt sitten selvää._
ei auttanut minun kohdalla, koska minun kanssa exäni ei osannut avata suutaan. Siksi minusta tulikin mustis. Ja homma meni puihin. Kunnioittakaa naiset niitä toisten tunteita!
Ihan sama täällä!
Olen luonteltani sosiaalinen, nauran, seurustelen ihmisten kanssa, tunnen paljon ihmisiä, niin miehiä kuin naisia... jne... Perheeni on keskisuuri ja siellä on aina kommunikoitu kaikkien kanssa, niin siskojen, veljien kuin näiden poika-tyttöystävien ja jopa näiden sisarusten kanssa jne...
Ei tuo ole mitenkään poikkeavaa..
Oletko sä mustasukkainen, jos tämä siskonmies osaa korjata sen pesukoneen vai mistäon kyse... voi herttiset sentäs.. älä bingota, vaan astu sisän hänen elämäänsä! Uskon, ettet tule pettymään ja lisäksi saat tukun tuttuja ja varmasti vielä isomman määrän ystäviä =)
Nauti siitä, että tyttöystäväsi ei ole jörö nurkassa kyhnöttävä hiirulainen.. vaan siitä, että on rempseä nainen. Mutta jos 'hiirtä' haet..seurustelet väärän naisen kanssa.. uskon, että tyttöystäväsi tuntee paikkansa ja arvonsa, häntä ei hellan ja nyrkin väliin saa ahdistettua.
olen tuon kuvaamasi naisen kaltainen. Joten on meitä muitakin. Ja minun mieheni on sinun kaltainen.Joten...Ei mitään erikoista. Hän on sellainen eikä varmaan muutu.
siunun kaltainen mies. Ja oli samanlaisessa tilanteessa. Ex-naiseni oli tuollainen juuri kuin sinulla. Tai ei hän minun seurassa paljon soitellut miespuolisille kavereilleen, mutta pari jannua soitteli hänelle. En minkäkään tuollaisiin naisiin ollut tottunut ja huonojakin kokemuksia lähipiiristä löytyy (pettämistä ns. kaverin kanssa). No, kerroin kaiken hänelle, vaikkei ei se kuitenkaan mitään vakavaa ollut. Vituttihan se kun joku kaveri soittelee yöllä naiselle, että lähetkö baariin tms. Minusta tuollaisesta saa pahoittaa mielensä, vaikkei olisi mustasukkainen. Sukat se värjää varmasti jälkeenpäin jos jatkuu... Jotkut ovat sosiaalisia ja tulevat hyvin juttuun vastakkaisen sukupuolen kanssa, mutta kyllä seurustelusuhteessa pitäisi toista kunnioittaa ja huomioida, jos toinen kertoo sen tuntuvan pahalta. Kyllähän minäkin naisia tunnen mutta en soittele, jos ei ole oikeasti asiaa. Varsinkaan varatuille.
Varsinkin jos ei kysele sinun asioista, vaan jutut on aina, että Ville on semmonen kiva, Kalle teki sitä ja tätä kivaa yms. alkaahan se tympiä. Naiset vaan tykkää jos ne ovat joidenkin suosiossa ja huomiossa, joten vaarana on homman riistäytyminen käsistä ja totuttua ei haluta muuttaa. No, kai sitä löytää sellaisen naisen, joka kunnioittaa minua. Jos ei sinun toiveet merkitse mitään, niin lähde kävelemään, ennenkuin hän jättää sinut. Se on helpompaa näin jälkiviisaana. Tuohon muottiin on vaikea sopeutua, jos itse on sellainen, että pärjää ilman naisten huomiota.
On todellakin olemassa "kirjoittamaton laki" siitä, mikä on parisuhteessa sopivaa, mikä ei. Totta kai toisen erilaisuutta pitää kunnioittaa ja hyväksyä se, mutta rajan voi vetää siihen, mikä itselle on liikaa. Yölliset soitot "sadalle parhaalle ystävälle" ei tunnu toisesta osapuolesta kivalta. Siinä on turha pohtia, mikä on "normaalia", mikä ei. Kun ollaan suhteessa, toisen kunnioitaminen tarkoittaa myös sitä, että ottaa sopivasti huomioon toisen tunteet myös tämäntapaisissa tilanteissa. Ei aina voi vedota siihen, että "mä nyt oon tällanen, enkä voi sille mitään, jos ei kelpaa, niin ala vetää".
"Naiseni on kai jotenkin unisex-tyyppinen, eli hän puhuu miehille ja naisille samalla tasolla ja läheisyydellä. Omassa maailmassani miesten ja naisten välillä on aina jokin kuilu, jonka yli ei pääse. Eikä kaveripiirissänikään ole vastaavaa tapausta, vaan joko jutellaan porukassa, tai sitten mies miehelle ja nainen naiselle, mutta ei nainen miehelle yksityisesti."
Sulla on aika outo kaveripiiri. Joten en ainakaan sanoisi Sun käytöstä normaaliks ja Tyttöystäväsi epänormaaliks. Mut jos nyt ei aleta arvioimaan mikä on normaalia ja ei (subjektiivista), niin sanoisin et ootte täysin erilaisia. Ehkä sun täytyy vaan sit jättää tyttöystäväs, koska et sä sitä pysty muuttaan. Teillä on aivan eri käsitys suhteista, miehistä ja naisista jne.. ja jos saan sanoa suoraan, niin sun käsitys tytöistä ja pojista on jäänyt ala-aste-kuvioihin.
On teillä melkoinen ero käsityksissä ihmissuhteista. Olette ilmeisesti sekä perusluonteeltanne että kasvatuksellisesti omilla tavoillanne käyttäytyviä.
Et voi odottaa etkä olettaa, että tyttöystäväsi heti oitis muuttaisi käyttäytymistään sinun halujesi mukaan ja keskittyisi vain sinuun. Ei ystäviä niin vain jätetä, kun joku miesystävä tulee kuvioihin. Villeinä vaellusvuosinaan hän on varmaan oppinut arvostamaan heidän seuraansa ja tukeaan. Hänellä on ollut ja on vilkas sosiaalinen elämä ja siihen pirteyteen ja elävyyteen olet kai ihastunutkin.
Ehkä hän toivoisi sinunkin piristyvän tällä alueella, onhan se aika rasittavaa olla sinulle ainoa ihminen ja vastata sinun viihdyttämisestäsi yksin.
Sinulla on kaksi vaihtoehtoa; joko hyväksyt hänet sellaisena kuin hän on ja elät omaa elämääsi omalla tavallasi tai sitten luovutat ja etsit itsesi kaltaisen naisen.
Jos suhteenne syvenee ja muuttuu vakavammaksi, toki hän varmaankin tulee keskittymään enemmän sinuun, mutta sen varaan älä elämääsi perusta.
tullut sanottuakin, erilaisuus ei kai sinänsä ole mikään ongelma, mutta se on, jos ei pysty ymmärtämään ja kunnioittamaan toisen olemisen tapaa. Jos tän tytön käytös aiheuttaa sulle epävarmuutta ja pahaa oloa niin ei suhde ehkä pitemmän päälle tule toimimaan.
Itse olen myös enemmän sinun kaltainen ja joskus olen ollut suhteessa sosiaalisemman kanssa. Ehkä siinä just viehättää se toisen erilaisuus, monestihan ihmiset hakee sellasta toisesta mitä itselleenkin toivois. Ja siinähän ei mitään pahaa mut itse olen tullut siihen tulokseen että mulle vois sopia paremmin sellanen joka on sosiaalisuudeltaan enemmän samanlainen kuin itse olen.
Puhut kuin kumppanistani.Hän oli juuri tuolla tapaa 'ylisosiaalinen'. Sen lisäksi hänen vanhat miessuhteensa 'pörräsivät' koko ajan ympärillä, ja jollain tapaa hän piti heitä lämpimänä.
Oleellisin sana kuvauksessasi on mielestäni rajattomuus. Ihminen, joka ei ole oppinut sosiaalisen vuorovaikutuksen rajoja, viestii persoonallisuushäiriöstä.
Toki aiemmissa kirjoituksissa mainittiin hänen käytöksensä olevan normaalia. Rajojen puuttuminen ei mielestäni koskaan ole normaalia; sosiaalisuus ja vilkkaus on asia erikseen.
Ennen kuin lähdet suhteestasi, pyri jäljittämään varmuuden vuoksi se, että tekeekö hän loppujen lopuksi mitään hyvää kenenkään eteen? Ja onko hän todella kiinnostunut ihmisten asioista niin, että miettii ja pohtii niitä ihan aidosti, yrittää ymmärtää ja ystäviään tukea?
Arvaukseni on, että kumpaankin kysymykseen vastaat ei. Ja jos niin vastaat, silloin lähde ennen kuin suhteeseen tulee peruuttamatonta. Miksi näin? Persoonallisuudeltaan rajattomaksi jääneen ihmisen kanssa on hyvin paha selvitä täysijärkisenä; kirjoituksesi perusteella vaikutat sellaiselta. Menestystä ja oikeita valintoja.
Mun mielestä teidän/sun todellinen ongelma on, että teidän pitäis keskustella siitä, missä teijän suhteessa oikein mennään. Musta on outoa, että lähes kaikki vastaajat ovat kirjoittaneet "tyttöystävästä", vaikka aloittaja viestissään toteaa:
"Olen hengaillut erään naisen kanssa noin 4 kk. Olemme ns yhdessä, mutta ei liian vakavasti. Lähinnä seuraa ja seksiä, mutta koko ajan yhteisiä juttuja on enemmän ja enemmän."
En huomannut mainintaa asianosaisten iästä viesteissä, mutta sanoisin, että jos olette jo parikymppisiä tai yli, niin kyllä 4 kuukauden hengailun jälkeen aika luonnostaan tuo seurusteluasiakin tulee keskusteluissa esille. Ja mikäli nainen tosiaan on kuvatunkaltainen "ylisosiaalinen", tuntuu todella oudolta, ettei hän tätä asiaa olisi nostanut kanssasi esille... Haluaisit naisesta tyttöystävän itselleen, mutta mitä se nainen haluaa?
Molemmat 25. Niin, tosiaan seurustelu-asia on nostettu montakin kertaa esille. Lopputuloksena on aina sama virsi hänen suustaan: "Sä oot ihan mukava ja oon kiintynyt suhun, eli eiköhän me nyt sitten seurustella, heh heh." Kunnes jonkin ajan kuluttua puhun "meistä" tai käytän sanaa tyttöystävä tms, siihen hän sitten vastaa: "Hei ollaanpas nyt varovaisia, ollaan nyt vaikka petikavereita". Minä: "Mutta juurihan sanoit minua kullaksi ja puhuit että seurustellaan". Nainen: "No sanotaan nyt sit et oot mun mies, heh (kylmiä nauruja)". Ja jatkaa: "Mut katotaan ootko vielä vuoden päästä". Sitten keskustelu jotenkin lamaantuu ja menen vähän lukkoon ja sanon että no katotaan sitten. Johon nainen lopettaa, että "Älä mieti liikaa". No en sit mieti, mut asia jää vaivaamaan että miksi hän on kanssani mutta ei halua sitä kuitenkaan 100% myöntää. Onko asia sitten niin, että hän haluaa jännitystä ja pitää suhteen sellaisena ettei se arkipäiväisty. En tiedä, mutta välillä olo on todella epävarma ja se heijastuu myös kaikkeen olemiseen ja tekemiseenkin. Et semmosta.
siltä että tää tyttö pelkää läheisyyttä ja/tai sitoutumista. Luultavasti se hänen sosiaalisuutensakin on keino välttää sitä että olisi vain yhden ihmisen (=sinun?) kanssa läheinen. Itse kokisin tuollaisen suhteen rasittavana.
Ja itse asiassa olen kokenutkin vastaavan suhteen, jossa tyttö tuntui jatkuvasti piiloutuvan kavereidensa selän taa. Jos esim. minä olisin halunnut ottaa jonkun kahden keskisen ongelman esille hän ei yhtäkkiä ehtinytkään kun oli kaverin kanssa tms. Ja kahdenkesken ollessammekin hän puhelimitse etsi jatkuvasti turvaa muista ihmisistä. Lopulta hän jopa jätti minut kavereidensa läsnäollessa. Että sellainen suhde. =( (ja kyse on ihan aikuisesta ihmisestä vaikka käytöksen perusteella todella kypsymättömästä)
Minulla on ystävä, 10 vuotta sinua vanhempi, joka pitää pakonomaisesti yhteyttä mahdollisimman moneen ihmiseen, koska pelkää sisimmissään menettävänsä kaikki (hän on itse myös kertonut asiasta). Hän ei ole vuosikausiin seurustellut, koska siinä vaiheessa, kun suhde alkaa näyttää vakavalta, hän painaa jarrut pohjaan, ja muodostaa 'etäsuhteen' häneen ihastuneen henkilön kanssa; hän pelkää todellisuudessa hylkäämistä, eli sitä tilannetta, että kun hän paljastaa todellisen minänsä, toinen jättää hänet. Luulen, että tämä naisystäväsi kokee asiat samalla tavalla; hänen sosiaalisuutensa saattaa pitää sisällään pelkoa jätetyksi tulemisesta. Ole varuillasi hänen kanssaan, ja säilytä selväjärkisyytesi!
"Eikä hän varmaan edes tajua, että se ei ole ihan normaalia käytöstä."
Mikä on sitten loppujen lopuksi normaalia, mitä on normaali kanssakäyminen?
Sori vain, mutta minun mielestäni sinä olet tavallista sulkeutuneempi. Jotkut ihmiset nyt vain ovat vilkaampia ja sosiaalisempia kuin toiset, heillä on laajempi ystäväpiiri ja yhteyttä pidetään puolin ja toisin.
Minulla on kännykkä täynnä numeroita, joukossa ihmisiä joihin olen tutustunut mitä ihmeemmissä paikoissa. Ja pidämme heidän kanssaan aina silloin tällöin yhteyttäkin. Mikäs siinä?
Jos hänen käytöksensä häiritsee sinua noin suuresti, kannattaa miettiä tarkkaan että onnistuuko suhde jatkossakaan.