Miehen ja naisen tärkeimmät tarpeet poikkeavat melkoisesti toisistaan. Siksi vaimo ei osaa vastata miehen kaipaukseen, vaikka haluaisikin. Vaimo voi erheellisesti luulla, että mies tarvitsee samoja asioita kuin hän itsekin.
Niinpä vaimon on syytä ottaa selvää miehen tärkeimmistä tarpeista. Jos hän niin tekee ja vielä soveltaa oppimaansa, mies on tyytyväinen ja pysyy paljon varmemmin uskollisena.
Mitkä sitten ovat miehen tärkeimmät tarpeet? Kirjoitin niistä jutun osoitteeseen
http://dr-ben-avioliitto.blogspot.com
Mitä mieltä olet? Olisi hauska kuulla kommentteja.
Niinpä vaimon on syytä ottaa selvää miehen tärkeimmistä tarpeista. Jos hän niin tekee ja vielä soveltaa oppimaansa, mies on tyytyväinen ja pysyy paljon varmemmin uskollisena.
Mitkä sitten ovat miehen tärkeimmät tarpeet? Kirjoitin niistä jutun osoitteeseen
http://dr-ben-avioliitto.blogspot.com
Mitä mieltä olet? Olisi hauska kuulla kommentteja.
Vastaukset 17
Vanhimmat
että minun mieheeni ainakin pätevät KAIKKI KOHDAT.. Hyvin kirjoitit..
"Miehen syvin kaipaus on tyydyttää vaimonsa..."
Entä jos näin käy? Vähenevätkö miehen halut? Vai mitä tapahtuu? Mikä neuvoksi?
Muuten ihan kivasti kirjoitettu mutta toi viimeinen vitoskohta vähän tökkäs..miehelle ruoka valmiina kun tulee kotia töistä..No näissä työelämän kiireissä se ei aina käytännössä mahdollista, on vuorotyötä ja muuta ongelmaa, jolloin miehen on pakko ottaa vastuuta penskojen ruokkimisesta, jotteivat kuole nälkään. Nuo kohdat muuten oli ihan sitä mitä ajattelinkin..
Hyvä tohtori,olen ennenkin vastannut sinulle.Silloin oli kysymys parisuhteen ongelmista.
Minä olen se vaimoihminen joka meni sinne peilin eteen katsomaan pirttihirmua...
Nämä sinun juttusi ovat kyllä hyviä,asiallisia,järkeenkäypiä ja tosia.
Siksi minua nyt naurattikin nuo tärkeimmät miehen tarpeet!Tarkoitan kun vertaan niitä omaan ukkooni.
Seksi-osio ei oikein tämmännyt,eikä harrastushomma ja kaikkein vähiten tuo vaimon pukeutumis asia!
Meillä kun tuolle miehelle on aivan sama mitä meikäläisellä on päällä.
Toisaalta se on hyväkin asia mutta jos vietellä meinaan niin mummuvainaan navettatanttu kelpaa siinä missä pitsiunelmakin.Aivan sama.
Minä olen kyllä sattunut saamaan Euroopan järkevimmän ja sovinnaisimman miehen.
Taidankin näyttää tätä juttua sille,katotaan mitä tuumaa.
Juu,niin minä teen.
Kiitos kuitenkin näistä jutuista,lisää vaan.
Niinkuin sanoin,ovat asiallisia ja hyväntuulisia.
Mistäs kulttuurista nämä kyselyt, haastattelut ja otannat ovat kotoisin? Haiskahtavat pikkuisen amerikkalaisilta?
Yksi juttu on sekin, etten ensinkään usko, että miehet aidosti toivovat puolisoitaan mukaan harrastuksiinsa. Harrastukset näyttävät useimmiten olevan miehen omaa valtakuntaa, joista naisen on syytä pysyä pois. He kyllä haluavat puolisoltaan henkistä tukea ja ihailua ja tarvittaessa satunnaista edustamista (jolloin nainen on vain väline, joka pönkittää miehen asemaa urosyhteisössä) sekä hyväksyntää nalkutusten siaan paljoille poissaoloilleen ja rahanmenolle. Miehet haluavat pikemminkin pelailla keskenään kaukalopalloa tai viritellä moottoripyöriään tai hihhuloida vapaamuurariyhteisöissään tai seurakuntien miesten piireissä (joihin vaimoilla on porttikielto) ja päteä samalla miesyhteisöissä. Nainen samoissa harrastuksissa on helposti on miehen kilpailuhenkiselle egolle uhka. Se ei ole mitään yhteistä harrastamista, että vaimoväelle annetaan vain jokin näkymätön sivurooli miehensä pätemisen varauksettomana ja kritiikittömänä ihailijana.
Jos miehet todella haluaisivat harrastaa yhdessä puolisonsa kanssa, niin toki harrastusvalinnat olisivat ihan toisenlaisia kuin tavallisesti ovat.
Meidänkin perheessä minä olen yrittänyt miettiä niitä yhteisiä harrastuksia sekä miehen kanssa kahden että koko perheenä. Olen yrittänyt kuunnella kaikkien toiveita ja hakea kompromisseja. Lasten kanssa meillä onkin paljon yhteistä, on musiikkia, uintia retkeilyä, melontaa. Puoliso taas on jäänyt perheessämme vähän ulkopuoliseksi, kun ei ole tullut mukaan yhteisiin rientoihimme, vaan on aina rientänyt vain omissaan yksin.
nää sun juttusi ja hyvin kirjoitettuja, mutta meillä ei ainakaan yksikään kohta pidä paikkansa.
Benin idea on taas oikea, yksilöiden mielihalut ja toiveet poikkeavat toisistaan ja siksi heidän on usein vaikea vastata toistensa kaipaukseen. Nuori ja kokematon ihminen voi erheellisesti luulla, että kanssaihminen tarvitsee samoja asioita, kuin hän itsekin.
Sen siaan tämä mies - nais -yleistys taisi mennä pikkuisen pieleen. On miehiä, joita seksi ei erityisemmin kiinnosta (siitä täällä puhutaan usein) ja samoin on seksihaluttomia naisia. On miehiä jotka eivät ole kiinnostuneita ulkonäköasioista ja tykkäävät vaimostaankin paremmin marjametsävarusteissa sankko kourassa. Sitten on miehiä, jotka aina tarkistavat kravaattinsa ja vetävät päälleen vain prässätyt housut. Todennäköisesti he edellyttävät "kaupunkityylikkyyttä" myös puolisoltaan. Nämä kaikki mieltymykset ovat hyvin kulttuurisidonnaisia ja vaihtelevatkin aikakausittain. Ne eivät ole mitään naiseen tai mieheen synnynnäisesti liittyviä juttuja. Kiinalaiset ovat ihan erilaisia arvostuksiltaan kuin amerikkalaiset ja suomalaiset kaipaavat useinmiten toisenlaisia juttuja kuin kenialaiset. Kaupungeissa kasvaneet viihtyvät kaupungeissa ja maalla kasvaneet tuntevat usein maaseudun kodikseen. Kotiäidin poika hakee helposti vaimokseen tutun ja turvallisen kotiäitityypin.
On totta, että blogissa esittelemäni viisi miehen tärkeintä tarvetta ovat yleistyksiä, jotka on tehty haastateelemalla suurta joukkoa, tuhansia aviomiehiä ja vaimoja. Keskivertomies siis kaipaa näitä asioita. Sitten on tietysti suuri määrä muita tarpeita, joita tuossa listassa ei mainita mutta jotka ovat myös tärkeitä.
Meitä on kuitenkin moneksi, ja siksi tärkeysjärjestys voi yksilöittäin vaihdella melkoisesti. Itsellenikin esimerkiksi keskustelu vaimon kanssa on erittäin tärkeää; se on kuitenkin keskivertovaimon tärkeimpiä tarpeita.
Uskon, että noiden perustarpeiden täyttäminen tuottaa joka tapauksessa hyvää hedelmää. Niitä ei pidä ajatella vaatimuksina vaan mahdollisuuksina parantaa suhdetta.
Eikä myöskään pidä ajatella, että mies on passiivinen vastaanottaja. Hänellä on oma vastuunsa aktiivisena ja aloitteekkaana vaimonsa tarpeiden täyttäjänä. Tarpeiden täyttäminen on vastavuoroista toimintaa.
Hyvä Ben, et kai usko, että tarvekyselyiden perusteella kyettäisiin määrittelemään sitä, miten eri ihmisryhmien myötäsyntyiset tarpeet eroavat toisistaan? Ajatellaanpa nyt vaikka tavallista keskituloista hyvinvoivaa suomalaista naista haaveineen. Haavelistalla voisi olla romanttista ruokailua hyvine viineineen, vakinaisen työpaikan säilymistä, merenrantamökin kunnostamista, virkistävää arjesta irroittavaa hiihtolomaa Lapissa, uutta kukkaloistoa puutarhaan, hemmottelua kauneushoitolassa, kotisiivoojaa, tms. Entäs millainen olisi köyhän afrikkalaisen naisen toivelista? Hän toivoisi ehkä puhdasta vettä, ravitsevampaa ruokaa, oikeutta fyysiseen itsemääräämisoikeuteen, seuraavasta synnytyksestä hengissä selviämistä, mahdollisuutta levätä ja mahdollisuutta saada sodassa vammautuneelle läheiselleen apua.
Vaikka listat ovat aivan erilaisia, kertovatko ne kuitenkaan näiden naisten tarpeiden myötäsyntyisistä eroavaisuuksista vai selittyisivätkö listojen erot kuitenkin enemmän naisten kulttuuriympäristöstä ja vallitsevista olosuhteista? Et kai usko, että Afrikassa köyhään perheeseen syntynyt nainen tarvitsisi jotenkin myötäsyntyisesti - geneettisesti - erilaisia asioita kuin Suomessa syntynyt keskiluokkainen nainen?
Entäs kuinka luulet esimerkiksi saamelaisen poromiehen tarpeiden eroavan helsinkiläisen nuoren insinöörimiehen tarpeista? Luulisin esimerkiksi, että saamelainen vähemmistöön kuuluvana asettaisi tarpeen tulla nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi enemmistön keskuudessa merkittävästi korkeammalle sijalle kuin helsinkiläisinsinööri. Isoisämme eivät haaveilleet nykymiehiä houkuttelevista moottoripyöräseikkailuista, vaan sodan kokeneina pienen kansakunnan jäseninä tarvitsivat kaikkein kipeimmin puolestapuhujaa. Väinö Linnan Tuntematon oli heille äärettömän paljon tärkeämpi asia kuin nykymies voi ymmärtää.
Minusta tuntuu vähän kiusalliselta se, että tuollaisten tarve- ja toivelistojen perusteella ryhdytään vetämään johtopäätöksiä ihmisten erilaisuudesta ymmärtämättä sitä, että toiveet ja haaveet kertovat enemmänkin siitä, millaisessa kulttuurissa ja elinympäristössä ihminen elää. Nämä miesten ja naistenkin toivelistat vaihtelevat kulttuurista toiseen ja elävät ajan, muodin, ihmisen yhteiskunnallisen aseman ja vallitsevien sukupuolirooli-ihanteiden mukana. Ne kertovat varsin vähän itse ihmisyydestä. Oikeasti ei voida sanoa, että nainen tarvitsee tätä ja mies tarvitsee tuota. Ei se asia niin mene.
Entäs sitten, jos yläkerran ukko pistäisi minut ja tuon afrikkalaisen naisen rinnakkain ja päättäisi kohdella meitä oikeudenmukaisesti. Luuletko, että Hän pyytäisi afrikkalaista köyhää naista toteuttamaan turhamaisia haaveitani? Ehei, en usko. Hän varmaankin haluaisi opettaa minulle ainoastaan kiitollisuutta sekä kehottaisi minua luopumaan omastani ja toteuttamaan afrikkalaisen naisen vaatimattoman toivelistan kokonaisuudessaan. Tutustuttuaan Jeesukseen Sakkeuksenkin luopui koko omaisuudestaan köyhien hyväksi.
missä on samanlainen sivu naisten tarpeille.
???????????????????????????????
Jos naiset yrittää ymmärtää miehiä, niin täytyy sen myös olla toisinpäin. Muuten elämme patriarkka vallassa edelleen 2050.
Listasi miehen tarpeista on kuin amerikkalaisesta 1950-luvulta peräisin olevasta nuorten tyttöjen oppikirjasta, missä neuvotaan, miten mies pidetään tyytyväisenä (- jotta hän ei olisi uskoton).
On hyvä, että täällä joku jo otti esiin sen, kuinka yksipuolisesti voimme määritellä tarpeita vain omista, meidän kulttuuriimme kuuluvista lähtökohdista käsin. On nimittäin olemassa kulttuureja (Kiinassa), joissa miehet ja naiset eivät asu ollenkaan yhdessä. Miehet vierailevat naisten kylässä (vain naimapuuhissa) ja palaavat sitten omiin miesten kyliinsä; naiset hoitavat miesten siittämät lapset itsenäisesti (ja toisten naisten tuella).
En väitä, että tämä on ratkaisu ongelmiimme, mutta ajattelen usein, että miestä ja naista ei ole koskaan tarkoitettukaan asumaan yhdessä. Nämä sinun avioliitto-neuvosi jo kertovat sen, kuinka vaikeaa yhdessä eläminen voi olla. Kuten sanoin, ne ovat kuin amerikkalaisesta 1950-luvun...
En myöskään usko, että miehen ja naisen tarpeet poikkeavat radikaalisti toisistaan. Olemme ensisijaisesti ihmisiä, emme miehiä ja naisia. Miehen ja naisen eroa aletaan korostaa vasta avioliiton myötä, kuten sinä teet. Jos eläisimme 'vapaasti' ilman avioliiton 'kahleita', niin miesten ja naisten tarpeet tulisivat yhtenäisemmiksi: molemmat tarvitsisivat seksiä yhtä paljon, molemmat tarvitsisivat ymmärtämystä toiselta ihmiseltä yhtä paljon... listä on loputon. Mies ja nainen kohtaisivat toisensa vailla 'kahleita' ja ymmärtäisivät toisiaan. Onko tämä utopiaa?
Vaikken uskokaan tarvelistoihin, uskoisin kuitenkin, että enemmistö ihmisistä kaipaa lähelleen elämänkumppania - läheistä ystävää tai puolisoa. Nuo listaukset eivät kerro ihmisten perimmäisistä tarpeista, vaan pikemminkin siitä, millaisia asioita erilaisissa kulttuurinormistoissa on soveliasta ja tai edes mahdollista toivoa. Tarvelistat kertovat myös siitä, kuinka ihmistä on kohdeltu aikaisemmin ja millaisia asioita hän on joutunut kokemaan tai saanut kokea. Hyvässä asemassa oleva ihminen ei välttämättä edes hoksaa listata itsestään selvyyksinä pitämiään asioita omiksi tarpeikseen. Kaikkia tarpeitamme emme näe, ennen kuin ne menetämme. Minäkin uskon, että miesten ja naisten tarvelistat olisivat aidoimmassa ja puhtaimmassa ympäristössä keksimäärin ihan identtiset.
Ben on kyllä täsmälleen oikeassa siinä, että meidän jokaisen olisi syytä aina joskus ilahduttaa kanssaihmisiämme, olivatpa he ystäviämme, puolisoitamme tai lapsiamme. Siinäkin hän on oikeassa, ettei aito ilahduttaminen voi lähteä liikkeelle omista mielihaluistamme, vaan siitä, että kuulemme ja ymmärrämme, mitä ilahduttamisemme kohde kaipaa kipeimmin. Surullinen ihminen kaipaa lohduttajaa eikä sirkushuveja. Näissä ilahduttamisasioissa olisi syytä myös aina muistaa jonkinmoinen oikeus ja kohtuus. Joskus on parempi vain pistää omat toiveet sivuun odottamaan parempia ja kohtuullisempia olosuhteita, elää ja olla hetken hiljaa ja anelematta.
Haaveilet, että "mies ja nainen kohtaisivat toisensa vailla 'kahleita' ja ymmärtäisivät toisiaan", ja kyselet "Onko tämä utopiaa?" Luulenpa, että juuri tämän haaveen vuoksi ammoisista ajoista alkaen ihmisille on väläytelty ajatusta, että miehen olisi syytä erota ensin isästänsä ja äidistänsä (eli kasvuympäristönsä kulttuurisista kahleista) ja vasta sitten liittyä vaimoonsa. Uskoitpa tähän ohjeeseen sitten uskontona tai perimäviisautena, niin on siinä ideaa.
Ajatukseni kiteytyvät tuossa esittämässäsi ideassa siitä, että miehen tulisi erota ensin omista vanhemmistaan... jotenkin loistavan terävä ajatus, katsottuna sitten miltä pohjalta tahansa. Panee mielikuvituksen liikkeelle...
5 askeleen tie naisen sydämeen:
1. Anna naisellesi silloin kuin hän haluaa, älä ahdistele häntä seksuaalisilla tarpeillasi; jos et muuta keksi, mene vessaan tekemään 'se'... ja jos on pakko olla uskoton, ole, mutta omalla vastuullasi
2. Anna naisesi tavata omia ystäviään ja anna hänen harrastaa omia harrastuksiaan rajattomasti, ilman sinua; älä rajoita häntä koskaan, koska se, mitä nainen eniten kaipaa, on vapaus
3. Älä ahdistele naistasi laittamaan lasta kanssasi vain siksi, että sinun pitää saada jälkeläinen
4. Kerro naisellesi, mikä sinua riivaa, älä kiukuttele ja oikuttele, älä ole pikkupoika
5. Älä kehu naistasi, se on turhaa, ja herättää vain epäilyksiä. Naisesi on realisti ja tietää arvonsa itsekin.
tuo oli. Itselläni on kokemusta juuri päinvastaisesta liitosta, mikä tietenkin kaatui sulaan mahdottomuuteensa ajan oloon. Nykyinen liitto sitävastoin on jokseenkin kuvauksen kaltainen. Kyllä se toisen kunnioitus ja arvostus on kaiken a ja o. Ilman sitä ei pitkälle pötkitä.
..ja vieläpä molemmilla,sekä miehellä,että minulla. Kaksi vuotta yhdessä,eikä tunne haalistunut yhtään.. Riitojakin on,kuin kaikilla.Täytyy vain toivoa,että jatko sujuu yhtä onnellisesti! Mutta siihenhän jokainen vaikuttaa itse. Toista ihmistä ei voi muuttaa,joten kannattaa miettiä jo suhteen alussa,tulisiko mahdollisesti tämän ihmisen kanssa toimeen parisuhteessa.Erot ovat nykypäivänä yleisiä,mutta vähentyisivät varmasti,jos parit keskustelisivat rehellisesti asioista,jotka heidän suhdettaan vaivaavat.
Mitäs jos avomies ei halua naimisiin entisen liittonsa päätyttyä ikävästi? Olen uusi naisystävä, ja haluaisin jo kovasti kahden vuoden jälkeen naimisiin. Minusta hän on mies jota olen kaivannut. Olen surullinen, että mies on sanonut, ettei enää koskaan menekään naimisiin, vaikka tietää, että minä haluan jonain päivänä sitoutua kokonaan? Surusielu