Aika pieni todennäköisyys saada parisuhde,
jos on hetero, kotimainen ja oikeaa ikäluokkaa kymmenen vuoden haitarilla, sen lisäksi pitäisi olla suurinpiirtein kykenevä suhteeseen, näytettävä hyvältä. Jonkunlaisesta kemiastakin tai vetovoimasta vai miksi ne sitä kutsuvat on kai hyötyä. Pitää kiinnostua jostakin ja viimeisenä niittinä sen toisen pitää vielä kiinnostua takaisin. Onkos joku joskus laskeskellut, mikä prosenttiosuus on jäljellä. Miten voi parisuhteita syntyä niin nollatodennäköisyydellä ja vielä niin paljon muka onnellisiakin suhteita. Se ei ole mahdollista. En usko suhteisiin, ainakaan täysin molemminpuolisesta kiinnostuksesta, se ei olisi mahdollista niin suurella onnistumisprosentilla. Hyötymisjärjestely voivat lisätä todennäköisyyttä, mutta kun otetaan huomioon, että puolet vielä eroaa, niin mitähän jää jäljelle.
jos on hetero, kotimainen ja oikeaa ikäluokkaa kymmenen vuoden haitarilla, sen lisäksi pitäisi olla suurinpiirtein kykenevä suhteeseen, näytettävä hyvältä. Jonkunlaisesta kemiastakin tai vetovoimasta vai miksi ne sitä kutsuvat on kai hyötyä. Pitää kiinnostua jostakin ja viimeisenä niittinä sen toisen pitää vielä kiinnostua takaisin. Onkos joku joskus laskeskellut, mikä prosenttiosuus on jäljellä. Miten voi parisuhteita syntyä niin nollatodennäköisyydellä ja vielä niin paljon muka onnellisiakin suhteita. Se ei ole mahdollista. En usko suhteisiin, ainakaan täysin molemminpuolisesta kiinnostuksesta, se ei olisi mahdollista niin suurella onnistumisprosentilla. Hyötymisjärjestely voivat lisätä todennäköisyyttä, mutta kun otetaan huomioon, että puolet vielä eroaa, niin mitähän jää jäljelle.
Vastaukset 9
Vanhimmat
...pitkälti yhtä pessimistinen...
Itse olen yh, 37v, ja taitaa olla niin että paras "pariutumisikä" on jo takana.
Kyllä nuorena oli suhteita, hyviäkin, mutta nyt taitaa jo vaatimukset olla niin korkeat, sekä itsellä että potentiaalisilla kumppaneilla, että yksinäisyys on todennäköisin vaihtoehto.
Mutta ei haittaa :)
Ja sit yh-kommentit on jo kaikki kuultu, kiitos :)))
Olet vasta tulossa naisen parhaaseen ikään. Elämänkoulun viisastuttama, pinnallisuus karisseena ja kuitenkin nuorena ja viehättävänä. Itse olen elämänkoulun viisastuttama, en pinnallinen ja nuori ja komea :-)) Enkä lainkaan pessimisti. Älä sinäkään ole.
Paras ikä poimittavaksi, turhaan vaivut epätoivoon!
Samaa olen miettinyt minäkin, tulin siihen tulokseen, että se on tosiii epätodennäköistä et mun kohdalle sattuu joku, elikkä one in the million.. =)))
Kaikkein pahin nuista on se kemioiden natsaaminen, voiko se edes olla mahdollista?!?!
Itse olen päälle kolmekymppinen, aika monta viritelmää ja sitten muutaman pidemmän suhteen läpikäynyt. Kolme krt elämässäni on synkannut kemiat täydellisesti miehen kanssa, eli kyllä se on mahdollista. Tosin...näissä tapauksissa on sitten muuten tullut kaikennäköistä ongelmaa. Kaksi miehistä oli kiihkeitä niin hyvässä kuin pahassakin, ei väkivaltaisia mutta herkästi tulistuvia, enkä jaksanut katsella sitä ainaista kiukuttelua.
Jostain syystä niitä ihmisiä kuitenkin kaipaa eniten, joiden kanssa kemiat on toiminut, vaikka eivät sitten muuten luonteeltaan olleet sellaisia kilttejä ja rauhallisia, eli hyvää aviomiesaineista. Eivät kyllä olleet missään nimessä renttujakaan; kaikki olivat akateemisesti koulutettuja, työssäkäyviä, raittiita ja kunnollisia. Mutta aivan liian kiivaita ja kiukustuvia. On se kummallista :|
Luonnetta peliin ja arvostakaa itseänne, aivan ensimmäiseksi. Tutustukaa erilaisiin ihmisiin, luonnollisesti muttei iskemismielessä: pari kommenttia naapurille, pieni hymy vastaantulijalle, mies voi avata naiselle oven ja todeta että nyt tuli tehtyä päivän hyvä työ. Naiset vastaavasti jotain samankaltaista. Lähinnä näytätte muille ihmisille olevanne elossa, jokseenkin tervepäisiä ja arjessa mukana. Tarpeeksi kun tätä tekee niin katse kohtaa samanlaisen katseen, kemia kemian. Koettu on ja toimii.
Moi! Hauskasti sanottu. Ihan kuin itse olisin kirjuuttanut :-))
Näin se on. Siihen vielä lisätään se että suurella osalla on kaikenlaisia muita suhteita "parisuhteen" lisäksi. Kelpaaeikelpaaeikelpaaaa...jne. Jos joku on kuullut molemminpuolisesta kiinnostuksesta, kertokaa mullekin. Avioliitto näyttää irvikuvalta ja historialliselta jäänteeltä suhdeviidakoissa. Hääpäivät mustalta.
Ikävä kyllä en haluais uskoa, mutta kun omat kokemukset puhuu puolestaan niin ei voi muuta kun sanoa, että olen samaa mieltä sun kanssa. Jos joku oikeasti tietää, miten sitä molemminpuolista kiinnostusta (siis oikeasti ja aidosti molemminpuoleista) voi löytää, niin kertokaa mullekin, kiitos! Kyllähän noita onnellisia avioliittoja solmitaan munkin lähipiirissä, ja harva se päivä saa kuulla miten joku on taas saanut tietää olevansa raskaana. Mutta kummasti ne vaan mut on kiertäny, noi onnelliset sattumat siis. Eli olen tullut samaan tulokseen kuin sinäkin, että todennäköisyys ainakin omalla kohdallani saada onnellinen parisuhde joka kestäisi vieläpä niin kauan että saisin oman perheen on melkein pienempi kun voittaa lotossa. Eli kai tässä tarvii ruveta lottoamaan, että ois ees jotain jännitystä elämässä ;-)