Suomeen on ihmeellisellä tavalla iskostunut asia, että kaikkien tekemiemme asioiden pitäisi olla mukavaa. Aivan kuin elämä olisi jatkuvaa hupaisaa sirkusnäytöstä päivästä ja vuodesta toiseen. Jos työ v*tuttaa, entä sitten. Palkkahan siellä vain tienataan eikä työpaikan pidäkään olla mikään huviretken kohde. Ennen painettiin töitä metsissä, pelloilla, navetoissa y.m. paikoissa niska limassa ja munat huurteessa, eikä kenellekään tullut edes mieleen työn mukavuus vaan se oli keino pysyä hengissä. Nykyään on kaikki asiat kaluttu asiantuntijoiden toimesta niin puhki, ettei huomata, että valitus ikävästä työstä on vain luonteenheikkoutta ja täydellistä selkärangattomuutta. Eihän työssä olla normaalisti kuin 8h/vrk, ja sen ajan ihminen on vaikka aidanseipäänä; varsinkin kun siitä saa vielä rahallisen korvauksen.
työ
Puolanirlantilainen
1126
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
entisinä aikoina ei varmaan markkinatalous jyllännyt samalla tavalla kuin nyt. Itselläni oli liian vaativa työ ja tuntui todella helpottavalta sanoa itsensä irti siitä. Jos minulla olisi ollut kunnon perehdyttäminen työhön olisi asia ihan toinen. Kaiken sen tiedon, mitä nyt jaan seuraajalleni olen virheiden kautta oppinut ja se ei taida olla yritysmaailmassa ja kirjanpitäjänä ihan "laillista".