eilen sitten sain kuulla taas olevani se kaikkein kamalin ihminen maan päällä, säälittävä, ämmä, josta ei ole vaimoksi. Meillä on ollut kaikki ihan ok, mitä nyt olen hermoillut tän raskauden tuomia ylimääräisiä hormooneja välillä ulos, mutta ei se rakkaus jaksanut sitä ymmärtää ja nyt jään yksin. Olen pahoillani että valitsin miehkseni noin epähienon ihmisen joka haluaa lapsen ja sitten jättää.. En olis voinut kuvitella että näin käy. Tää on aivan kamalaa.
raskaus
ja ero
71240
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Todella raskas ja vaikea tilanne sinulla, mutta yritä jaksaa! Vaikea sanoa sinulle mitään rohkaisevaa, mutta tiedän omasta kokemuksesta, että tulet selviämään vauvasi kanssa hienosti, vaikka nyt tilanne tietysti tuntuukin pahalta! Mitähän miehesi päässä oikein liikkuu? Voimia sinulle!
Jos ero tulee älä jää yksin, vaan hakeudu saman kokeneiden äitien seuraan!
Heitä löydät Yksinhuoltajien ja yhteishuoltajien liiton paikallisyhdistyksistä ja olohuoneista (ks. http://www.yyl.fi)- sieltä saat tarvitessasi myös muuta apua ja neuvoja (juristipäivystys jne.). Eronneiden vanhempien nettiyhteisön löydät osoitteesta http://www.eroperhe.net/keskustelu
Kuulostaapa tutulta. Vaikka meillä ei ole erotilanne käynnissä, niin joskus on tosi vaikeaa. Olen raskauteni takia yliherkässä tilassa, ja joskus tuntuu, että jaksaisin vaan itkeä. Kaikkein hankalinta oli, kun mieheni syytti minua itsetunnottomaksi ja raukaksi, kun suutuin hänen vanhempiensa todella epähienoista kommenteista. Onneksi olemme saaneet asiat selvitettyä tähän asti, ja mieheni läksytti vähän vanhempiaan. Jospa se sun miehesi vielä palaisi.
Ja syyhän on aina siinä toisessa. Itse sitä osaa aina niin hyvin ja hienotunteisesti tuoda asiat julki - siis ne OIKEAT ja TÄRKEÄT asiat.
Tosi asia on se, että oma napa on aina se lähin napa ja poissa olevat ovat väärässä.
Eli se, että joku kirjoittaa tänne hankalasta tilanteestaan, johtuu sinun mielestäsi siitä, että tämä kyseinen henkilö on tosiasiassa vain omaan napaansa tuijottava, turhasta valittava kieroilija.
Et ehkä pannut merkille, että tämä kirjoittaja kuvitteli kaiken olevan kotonaan ok. Niin moni muukin tänne kirjoittava on kuvitellut; että kaikki on kotona ok, ja sitten yks kaks tapahtuu jotakin hyvin negatiivista ja odottamatonta. Sitä kutsutaan elämäksi. Et ehkä ole kokenut riittävästi, tai sitten sinulta puuttuu ymmärtämisen kyky, että tietäisit, että ihmiset tekevät toisilleen ikäviä asioita oikeasti.
ehkä tuon kirjoittaja ei ole kokenut vastaavaa tai ehkäpä häntä syytetään jatkuvasti turhaan ja siitä moinen asenne. Oli miten oli, me naiset ja miehet olemme muutenkin erilaisia tunteidemme käsittelyssä. Sanotaan, että nainen saattaa miettiä avioeroa useamman vuoden ja ikäänkuin kypsyä ajatukseen (takana ajatus EHKÄ SE ALKAA SITTENKIN TOIMIA!!!). Miehellä se saattaa olla juuri se "viimeinen pisara" ja se on siinä piste.
Tietysti poikkeuksia löytyy puolin ja toisin.
Hyväksyn mieheni mutten hänen ajoitustaan ja epärehellisyyttään.
kiitos kaikille hienoista tsempeistä. Kyllä tää tästä etenee. suuntaan tai toiseen.