Ajatella miten typerä ihminen on kun se eroaa rakastamastaan ihmisestä tietäen että suhde voisi toimia mutta ei jaksa tehdä sitä vaadittavaa työtä ITSENSÄ kanssa. Toinen ihminen harvoin muuttuu vaan ihmiset muuttuvat yhdessä. Toinen ihminen kehittyy,huomaa muuttuvansa, vihjailee toiselle ja lopettaa pettyneenä koska huomaa että toinen osapuoli ei halua muuttua.Tulee ero. Menee vuosi toinen ja pääsee elämässään tyydyttävään pisteeseen. On uusi elämä ilman vanhan elämän rasitteita. On muuttunut vihdoin yksikseen varmasti kivisen tien rämmittyään ja ikuisesti vuotavaan haavansa kanssa eläneenä parempaan suuntaan.sitten tulee se päivä se anteeksiannon päivä. Seksiä tuttua ja turvallista ja rämpsis haava aukeaa sydän huijaa aivoja ja kurkkuun nousee taas se kamala pala. Nielen se ei mene pois. Paha olo pyrkii kyynelinä ulos. Tajuan että olen taas reunalla itseni kanssa miettimässä mitä olen itselleni tekemässä. Olen päättänyt että tämä saa olla viimeinen kerta kun unohdan itseni. Vaalikaa rauhaanne ihmiset jos olette sellaisen vaivalla rakentaneet!
sekaisin surusta
mutta en toivottavasti pitkään
3770
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Toinen ihminen kehittyy,huomaa muuttuvansa, vihjailee toiselle ja lopettaa pettyneenä koska huomaa että toinen osapuoli ei halua muuttua.Tulee ero."
Ei näin. Ihmisellä on valtaa muuttaa vain itsensä. Vain täysi kusipää alkaa elää suhdetta odottaen, että toinen muuttuisi, ja yleensä tällainen ihminen kieltäytyy myös näkemästä muita muutoksia toisessa kuin niitä mihin suuntaan hän itse haluaisi toisen muuttuvan. Tiedän kokemuksesta.
Ihmiset eivät muutu yhdessä. Ihmiset eivät kasva yhteen. Ihmiset eivät kasva erilleen. Ihminen elää ja kasvaa yksin, omana olentonaan, omista lähtökohdistaan, omasta panostuksestaan. Joskus käy niin, että tämän elämän voi jakaa toisen ihmisen kanssa. Useammin kuitenkin käy niin että jompikumpi etsii toisesta kuvaa, illuusiota, ja pettyy kun sitä ei löydy ja tulee ero.
Vaikka kipeää, ero on kuitenkin lopulta parempi; se mahdollistaa oman kasvamisen, siihen suuntaan kuin mitä itse haluaa kasvaa.
kiitos viestistäsi. Olet aivan oikeassa loppupelissä olemme tässä elämässä yksin sen kyllä huomasin eron jälkeen ja silloinkin kun elämä alkoi hymyilemään. Minulla oli tarkoituksena saada sanotuksi kuinka kamalaa se voi olla kun unohtaa sen että onnea ei toisesta ihmisestä saa.Ihminen on heikko ja ajattelee helposti ratkaisevansa tuskansa jakamalla sen toisen kanssa. Sitä virhettä kadun mutta ymmärrän myös että huonojen asioidenkin pitää tapahtua jotta tajuaa taas elon suloisuuden.
Olet oikeassa että ihmisellä on valtaa vaan muuttaa itsensä. Mutta joskus on vaikea tietää kuka toinen ihminen oikein on. Ehkä hän ei edes tiedä sitä itse tai viestittää sen omituisella tavalla tai yrittää peittää sen alussa. Joten ehkä ei odottaa muuttamista vaan tietoa siitä kuka se toinen on. Ja eiköhän jokainen jolla on terve itsetunto pystyy kertomaan että hei en aio muuttua, olen tällainen.
En kuitenkin usko ettei kaksi ihmistä voisi kasvaa yhteen ja kuitenkin olla omia yksilöitä. On tietysti hirvittävä jos menettää itsensä, mutta myöskin hirvittävä jos vaan elää vierekkäin kuin tuntemattomia ihmisiä. Kuvaa, illuusiota toisesta-sellaista on tietysti mahdollista, mutta jos molemmat ovat rehellisiä suhteessa niin huomaa virheen jo alussa. On paljon ihmisiä jotka haluavat ylläpitää illuusion, joten silloin suhde menee väärille tielle. Voi myöskin kasvaa suhden sisällä jos uskaltaa puhua asioista, omista haluista ja tarpeista. Siitä syntyy hyvä suhde ja kestävä suhde. Joten omasta mielestäni ehkä sinulla on hiukkasen vääristynyt kuva suhteista jos et usko että se olisi mahdollista.