Minun elämässäni on selvästikin alkanut jokin uusi vaihe. Tähän asti olen viettänyt pinttynyttä poikamiehen elämää. Viime aikoina kuitenkin jotenkin on alkanut tuntua siltä, että olisipa mukavaa kun olisi joku naispuolinen ystävä vierellä kulkemassa.
En tiedä miten tilanne on tällaiseksi mennyt. Aiemmin olen kirjoitellut tällaisille keskustelupalstoille lempipuheenaiheistani politiikasta, tieteestä, teknologiasta, taloudesta ym ja nämä tällaiset "naisten kotkotukset" olen jättänyt täysin huomioimatta.
Nyt kuitenkin kun luen tämänkin palstan tekstejä niin kovasti miehiäkin tuntuu askarruttavan naisten sielunelämä.
Mistähän tämä johtuu, että yhtäkkiä olen tullut niin naisenkipeäksi? Siis, vakituisen seuralaisen sellaiseksi. Tähän asti minulle on aivan hyvin riittänyt se, että aina silloin tällöin saa jonkun neiti-ihmisen houkuteltua baarista kämpillensä tai saa ko henkilön kutsumaan minut omalle asunnollensa. Sen jälkeen ei olla koskaan uudestaan nähty.
Jostain syystä nyt on alkanut kaivata jotakin hieman syvempää. Taitaa johtua jotenkin keväästä. Sehän on tieteellisestikin todettu, että keväällä valon lisääntyessä ihmisen aistit ovat herkimmillään.
Olen nyt huhtikuussa käynyt kolmilla treffeillä naisten kanssa joihin olen tutustunut chattien ja nettipalstojen kautta. Yksi sanoi suoraan , että ei kiinnosta. Toisen kanssa saattaa säpinää syntyäkin, tai sitten ei, oli kuitenkin ihan mukava tapaaminen mutta loppujen lopuksi me juteltiin kuin hyvät ystävät mutta ei siinä mitään kipinää ollut. Kuitenkin olemme jatkaneet viestittelyä tapaamisen jälkeenkin. Kolmannen tapaamisen kanssa sovittiin että tavataan joskus myöhemmin. Kenties tavataan, kenties ei.
Tiedän hyvin tällaisen massadeittailemisen vaarat. Se voi pahimmillaan johtaa siihen että yhtäkkiä minulla onkin usea nainen, joista valita mutta kun pitää niistä kaikista mutta rehellisyys ei anna myöten peluuttaa jotain monen naisen rinkiä. Itse olen asian ajatellut siten, että heitän mahdollisimman monet verkot vesille sillä väistämättä tulee tilanteita, että puolin tai toisin ei ole kiinnostusta.
Minä jotenkin kaipaan takaisin entistä huoletonta minääni, joka ei paljon tällaisista asioista huolehtinut. Elin vain ja nautin elämästäni. Olen viime aikoina alkanut pistämään ihan tuhottomasti rahaa vaatteisiin ja ihmettelen minkälaisissa retkuissa sitä on aiemmin tullut kuljettuakaan eikä ole yhtään edes hävettänyt.
Ravintolaan kun menen niin nykyään otan aivan pienet pohjat enkä suinkaan mitään holtitonta helikopterikänniä ja sen jälkeen mene paikkaan jossa tuttu poke aina päästää minut sisälle joka tapauksessa. Jopa niin alas olen vajonnut, että olen alkanut käymään tanssiravintoloissa. No, joka kerta kun olen käynyt niin ainakin kerran joku nainen tai nuori neitonen on tullut hakemaan tanssimaan. Eihän tuo sinänsä mitään tarkoita muuta kuin että en taida sittenkään olla se ihan kamalimmasta päästä oleva miekkonen.
Minä kaipaan takaisin huoletonta minääni joka kirjoittelee palstoille politiikasta, tietsikkapeleistä, prätkistä, pankkilainoista ym mielenkiintoisesta. Viikonloppuisin vetäisin niin kauhean kokovartalopuudutuksen, että oksat pois ja sen jälkeen lähimpään kapakkaan kavereiden kanssa jauhaa scheissea enkä välittäisi siitä mitä muut minusta ajattelisivat.
Jotenkin paradoksaalista, että minä kaipaan jotain naisystävää sillä omasta mielestäni olen niin pinttynyt poikamies, että ei toista moista olekaan. Kuitenkin kun olen noilla treffeillä käynyt ja muuten viestitellyt eri naisten kanssa, vaihtanut mielipiteitä ja muuten jutellut mukavia, niin olen jotenkin jäänyt koukkuun. Minulle ei naisissa merkkaa sittenkään ulkonäkö muuta kuin että se on se ensivaikutelma ja kunhan on ihmisen näköinen niin se kelpaa ja 99% naisista on ns ihmisen näköisiä. Paljon tärkeämpää on että nainen on mukava ja lämminsydäminen ihminen. Itsekin yritän parhaani mukaan moinen olla. Ainakaan tarkoituksella en ikinä pyri ketään loukkaamaan.
No, kohta kevät on ohi ja kesä alkaa. Kenties tämä hössötysvaihe menee ohi, kenties ei.
En tiedä miten tilanne on tällaiseksi mennyt. Aiemmin olen kirjoitellut tällaisille keskustelupalstoille lempipuheenaiheistani politiikasta, tieteestä, teknologiasta, taloudesta ym ja nämä tällaiset "naisten kotkotukset" olen jättänyt täysin huomioimatta.
Nyt kuitenkin kun luen tämänkin palstan tekstejä niin kovasti miehiäkin tuntuu askarruttavan naisten sielunelämä.
Mistähän tämä johtuu, että yhtäkkiä olen tullut niin naisenkipeäksi? Siis, vakituisen seuralaisen sellaiseksi. Tähän asti minulle on aivan hyvin riittänyt se, että aina silloin tällöin saa jonkun neiti-ihmisen houkuteltua baarista kämpillensä tai saa ko henkilön kutsumaan minut omalle asunnollensa. Sen jälkeen ei olla koskaan uudestaan nähty.
Jostain syystä nyt on alkanut kaivata jotakin hieman syvempää. Taitaa johtua jotenkin keväästä. Sehän on tieteellisestikin todettu, että keväällä valon lisääntyessä ihmisen aistit ovat herkimmillään.
Olen nyt huhtikuussa käynyt kolmilla treffeillä naisten kanssa joihin olen tutustunut chattien ja nettipalstojen kautta. Yksi sanoi suoraan , että ei kiinnosta. Toisen kanssa saattaa säpinää syntyäkin, tai sitten ei, oli kuitenkin ihan mukava tapaaminen mutta loppujen lopuksi me juteltiin kuin hyvät ystävät mutta ei siinä mitään kipinää ollut. Kuitenkin olemme jatkaneet viestittelyä tapaamisen jälkeenkin. Kolmannen tapaamisen kanssa sovittiin että tavataan joskus myöhemmin. Kenties tavataan, kenties ei.
Tiedän hyvin tällaisen massadeittailemisen vaarat. Se voi pahimmillaan johtaa siihen että yhtäkkiä minulla onkin usea nainen, joista valita mutta kun pitää niistä kaikista mutta rehellisyys ei anna myöten peluuttaa jotain monen naisen rinkiä. Itse olen asian ajatellut siten, että heitän mahdollisimman monet verkot vesille sillä väistämättä tulee tilanteita, että puolin tai toisin ei ole kiinnostusta.
Minä jotenkin kaipaan takaisin entistä huoletonta minääni, joka ei paljon tällaisista asioista huolehtinut. Elin vain ja nautin elämästäni. Olen viime aikoina alkanut pistämään ihan tuhottomasti rahaa vaatteisiin ja ihmettelen minkälaisissa retkuissa sitä on aiemmin tullut kuljettuakaan eikä ole yhtään edes hävettänyt.
Ravintolaan kun menen niin nykyään otan aivan pienet pohjat enkä suinkaan mitään holtitonta helikopterikänniä ja sen jälkeen mene paikkaan jossa tuttu poke aina päästää minut sisälle joka tapauksessa. Jopa niin alas olen vajonnut, että olen alkanut käymään tanssiravintoloissa. No, joka kerta kun olen käynyt niin ainakin kerran joku nainen tai nuori neitonen on tullut hakemaan tanssimaan. Eihän tuo sinänsä mitään tarkoita muuta kuin että en taida sittenkään olla se ihan kamalimmasta päästä oleva miekkonen.
Minä kaipaan takaisin huoletonta minääni joka kirjoittelee palstoille politiikasta, tietsikkapeleistä, prätkistä, pankkilainoista ym mielenkiintoisesta. Viikonloppuisin vetäisin niin kauhean kokovartalopuudutuksen, että oksat pois ja sen jälkeen lähimpään kapakkaan kavereiden kanssa jauhaa scheissea enkä välittäisi siitä mitä muut minusta ajattelisivat.
Jotenkin paradoksaalista, että minä kaipaan jotain naisystävää sillä omasta mielestäni olen niin pinttynyt poikamies, että ei toista moista olekaan. Kuitenkin kun olen noilla treffeillä käynyt ja muuten viestitellyt eri naisten kanssa, vaihtanut mielipiteitä ja muuten jutellut mukavia, niin olen jotenkin jäänyt koukkuun. Minulle ei naisissa merkkaa sittenkään ulkonäkö muuta kuin että se on se ensivaikutelma ja kunhan on ihmisen näköinen niin se kelpaa ja 99% naisista on ns ihmisen näköisiä. Paljon tärkeämpää on että nainen on mukava ja lämminsydäminen ihminen. Itsekin yritän parhaani mukaan moinen olla. Ainakaan tarkoituksella en ikinä pyri ketään loukkaamaan.
No, kohta kevät on ohi ja kesä alkaa. Kenties tämä hössötysvaihe menee ohi, kenties ei.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Toivottavasti kohtaat jonkun kivan naisen.
Minulla kun sellainen ongelma että ihastun aina uusiin ihmisiin, tänään se voi olla joku ja huomenna joku toinen.
Nytkin mielessäni pyörii ihminen jota en edes tunne mitenkään...
Hieman epäilen että kohtaan mutta kiitos silti lämpimistä sanoistasi! Olkoon sinunkin elämässäsi onni myötä!
Laitoit sitten mainoksen tänne samalla kun rekisteröit nikkisi. No onnea nyt vaan jatkoon.
ei voi välttää.
Kyllä minulla aikuistumisen vuodet ovat jo takanapäin. Työ ja ammatti on tullut hankittua ja asuntolainaakin on jo jonkin aikaa tullut maksettua.
Luulisin pikemminkin että itselläni on sittenkin jollain lailla kristallisoitumassa tulevaisuuteni. Kuten joku jo sanoikin että pakkosaadaperheäkkiä-syndrooma. Minuun tuo ei kuitenkaan päde sillä minä haluaisin vain kumppanin mutta mitään lapsia tai perhe-elämää en todellakaan halua. En kerta kaikkiaan ole sellainen ihminen jolle perheenisän rooli istuisi vähääkään.
igäinen herra totskiem sitten on?
sulla on tullut "se" ikä eteen missä tulee pakkosaadaperheäkkiä syndrooma. Naisten vastaavaa sanotaan Biologisen kellon tikitykseksi. Kevättä ja aurinkoa sulle.