On tässä ruvennut mietityttämään yksi asia. Olen 18 vuotias tyttö ja en ole vielä "virallisesti" seurustellut kenenkään kanss. Jos siis ei oteta mukaan parin päivän teini-ajan ihastumisia ja hengailuja. Eli siis voi sanoa että en ole seurustellut vielä olenkaan.
Oon huomannut että jos ihastun, niin ihastun aina varattuihin miehiin. Tyyliin "kielletty hedelmä" tjn.. Ja huomaan tekeväni sen jotenkin tahallani. En tahtoisi tehdä niin, mutta jotenkin alitajuntaisesti varmaan suojelen itseäni. Siis että, jos ihastun varattuun mieheen ja juttelen hänelle niitä näin, niin tiedän syvällä sisimmässäni että mulla ei ole hätää koska hän seurustelee ja ei jätä tyttöystäväänsä. Vai pelkäänkä vaan sitoutumista? tai seurustelua?
Itse tahtoisin seurustella, mutta jos joku sinkku mies osoittaa mielenkiintoa minua kohtaan, niin katoan hetkeksi ja odotan että tilanne tasaantuu, enkä vastaa miehen soittoihin. Mutta jos mies on varattu, niin minulla ei ole mitään hätää.
Olen myös horoskooppi-fanaatikko. Olen tyypillinen leijona, tahdon olla valokeilassa ja en halua että yksityisyyttäni uhataan, enkä tahdo että minua kahlitaan. Voiko kaikki johtua siitä? Vai onko vika vaan mun päässä?
Tällä hetkellä mulla on yksi miesystävä joka on kyllä varattu, mutta haluaa viettää kanssani yllättävän paljon aikaa. Ei minulla sitä mitään vastaan ole, mutta kun tuossa vähän aikaa sitten näimme illalla, niin hän halasi minua ja sanomatta sanaakaan suuteli. Puhuimme asiasta ja olemme molemmat kiinnostuneita toisitamme. Mutta, jos hän menee ja jättää tyttöystävänsä, niin minulle iskee paniikki. En tiedä mitä tehdä. Ajatus siitä että seurustelisin hänen kanssaan pelottaa ja kiinnostaa.
En oikein tiedä mitä tehdä. Onko jotain neuvoja?
(toivottavasti saitte edes jotain selvää..)
Kiitos, jos jaksatte vastailla..:)
Oon huomannut että jos ihastun, niin ihastun aina varattuihin miehiin. Tyyliin "kielletty hedelmä" tjn.. Ja huomaan tekeväni sen jotenkin tahallani. En tahtoisi tehdä niin, mutta jotenkin alitajuntaisesti varmaan suojelen itseäni. Siis että, jos ihastun varattuun mieheen ja juttelen hänelle niitä näin, niin tiedän syvällä sisimmässäni että mulla ei ole hätää koska hän seurustelee ja ei jätä tyttöystäväänsä. Vai pelkäänkä vaan sitoutumista? tai seurustelua?
Itse tahtoisin seurustella, mutta jos joku sinkku mies osoittaa mielenkiintoa minua kohtaan, niin katoan hetkeksi ja odotan että tilanne tasaantuu, enkä vastaa miehen soittoihin. Mutta jos mies on varattu, niin minulla ei ole mitään hätää.
Olen myös horoskooppi-fanaatikko. Olen tyypillinen leijona, tahdon olla valokeilassa ja en halua että yksityisyyttäni uhataan, enkä tahdo että minua kahlitaan. Voiko kaikki johtua siitä? Vai onko vika vaan mun päässä?
Tällä hetkellä mulla on yksi miesystävä joka on kyllä varattu, mutta haluaa viettää kanssani yllättävän paljon aikaa. Ei minulla sitä mitään vastaan ole, mutta kun tuossa vähän aikaa sitten näimme illalla, niin hän halasi minua ja sanomatta sanaakaan suuteli. Puhuimme asiasta ja olemme molemmat kiinnostuneita toisitamme. Mutta, jos hän menee ja jättää tyttöystävänsä, niin minulle iskee paniikki. En tiedä mitä tehdä. Ajatus siitä että seurustelisin hänen kanssaan pelottaa ja kiinnostaa.
En oikein tiedä mitä tehdä. Onko jotain neuvoja?
(toivottavasti saitte edes jotain selvää..)
Kiitos, jos jaksatte vastailla..:)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ensinnäkin vaikuttaa siltä, että et ole vielä todellakaan valmis seurustelemaan. Koet turvallisempana sen, että ihastut, ja juuri tuo varattujen "ihannoiminen" on ehkä sitä, kun tiedät, ettet kumminkaan heidän kanssaan voi olla.
Tuo, että varattu mies suuteli sinua, ei ole kovin tervettä, ilmeisesti hän pettää tyttöystäväänsä? Joka tapauksessa, kokemuksesta tiedän, että "toisen naisen" asema ei ole mikään kehuttava, enkä siis suosittele.
Olet niin nuori, ettei sulla oo mitään kiirettä alkaa seurustelemaan. Ehtii sitä myöhemminkin. Äläkä ainakaan ala vain seurustelemaan sen seurustelemisen takia, kyllä tiedät sitten kun se oikea tulee vastaan.
Ite olen 25 vuotias, nainen ja myös leijona.
Toisaalta minusta tuo on myös väärin, että flirttailet varatuille, mikäli sitä tarkoitit, itse en tuollaista hyväksy, varattu on aina varattu.
Leijonan luonne on sellainen, että hän puolustaa omaa reviiriään, ja on luotettava ja rakastava, joten jos omaa kumppaniani joku yrittäisi, flirttailisi tai jos hän pettäisi, se olisi sen homman loppu.
Tässä vaan mun mielipiteitä. Ja vielä semmonen homma, että ite seurustelin ekan kerran vakavammin vasta 20-vuotiaana...
olet oikeilla jäljillä. Pelkäät seurustelussa, miehissä ja läheisyydessä jotain ja siksi ihastut varattuihin, joista ei ole vaaraa. Vähän niin kuin ihastuisi julkkikseen: on kiva seurata kauempaa mutta ei ole toiveita, että jotain vakavampaa tapahtuisi.
Olet kuitenkin aika nuori (oikeastaan sama vaivaa kaikenikäisiä) ja samaan aikaan kaikki tuntuvat seurustelevan ja säätävän kaikenlaista miesten kanssa. Voi olla ettet vain ole valmis siihen ja tämä yleinen paine aiheuttaa pelkoreaktion.
Voi olla myös niin, että nautit varattujen seurasta siksi, että silloin mies valitsee sinut oman tyttönsä sijaan. Toisen oman viemisessä on oma hohtonsa. Mutta on se todella ilkeää, kun ajattelee häntä, joka tulee petetyksi. Jos rupeat tähän, niin sinulla on tietty vastuu joka pitää muistaa.
Oletko sitä mieltä, että jos haluaisit ja uskaltaisit seurustella, niin olisit ehdottomasti sen arvoinen? Tunnetko ansaitsevasi miehen jakamattoman huomion, rakkauden ja välittämisen sekä että sinulla olisi miehelle paljon tarjottavaa?
Tuosta horoskooppijutusta vielä sen verran, että liikaa sen kautta ei kannata itseään määrittää. Sinussa on paljon ei-leijonamaisia piirteitä, jotka jäävät huomaamatta, koska et uskalla tutkia niitä. Itseään kannattaa tarkastella kaikista määrittelyistä vapaana, koska ne kahlitsevat liikaa.
Olet fiksu nainen, varmasti saat tämän ongelman ratkaistua =)
Huolestu sitten, jos tilanteesi on sama vielä 25-vuotiaana. Aloin seurustella vakavasti sinun iässäsi, ja suhdetta jonka ei olisi pitänyt alkaakaan, kesti 2,5 vuotta. Täysin tuhlattuja vuosia: olisin voinut käydä vaikkapa ulkomailla oleskelemassa pidemmän aikaa. Nauti elämästäsi!
21 vuotias poika, ja yläasteella muka seurustelin.. mutta oikeasti mie en kuitenkaan ikinä ole ollu seurustelemassa. olen muutamien kanssa tässä vuoden aikana "hengaillut", mutta ei ole ollut oikea. enkä kyllä ala väärän kanssa millekkään muualle kun sänkyhommiin ja kaveriksi. sitten kun löytyy yhtä viisas kun minä, niin alan siitä yrittämään itelleni naista, ja yritän vaikka se hengen veisi ja kaiken aikani tappaisi. pietä sieki nokka pystyssä ja älä turhaa murehi, mutta kannattaa kuitenki aina tutustua uusiin miehiin, niin saat semmosen käsityksen että minkä kans pystyt olemaan ja minkä et! sillonku olin kaheksantoista niin ei mulla ainaskaan ollu hajua että minkälainen nainen on elämäni nainen, semmonen jonka vieressä tuskin uskallan hengittää. nyt mulla on aika hyvä käsitys, ja tiiän mitä haen
odottaa sitä että on tarpeeksi varma seurustelemaan. itsekkin alotin 21vuotiaana ja kaukosuhteella. eli kerran kuukaudessa tapasin kumppaniani.
mutta tuota toisena naisena oloa en suosittele pidemmän päälle siinä kärsii henkisesti ainankin. (ainainen: salailu ja ei voi kertoa kellekkään taikka olla ihmisten ilmoilla ilman "kiinni jäämisen pelkoa"). etc etc.. koettu on ja no muuta en tähän nyt kommentoi kun että en suosittele.
mutta odota että olet valmis seurustelemaan:) nimittäin tuollainen "suhde" ei tuota kun huonoja muistoja päällepäätteeksi.