Huoh.. Mieheni on masentunut. Mikään ei häntä kiinnosta. Pinna on koko ajan kireä. Tuntuu, etten osaa sanoa tai tehdä mitään oikein. Hän ei jaksa puhua mistään kanssani varsinkaan mistään ongelmista tai hankkeista tms. On vaan ja möllöttää ja huokailee. Töissä käy, kun jaksaa mennä sinne. Lääkityksen on saanut äskettäin, ei vissiin vielä ole auttanut.
Miten tukisin häntä parhaiten? Millä voisin avittaa tai helpottaa hänen oloaan ja paranemista?
Pinna on itselläkin välillä kireä, kun kotona on koko ajan kiukkuinen ihminen. Ymmärrän kyllä häntä, mutta jos itselläkin on huono päivä, saattaa minulla iskeä EVVK vaihde päälle. Saa äijä itsekseen möllöttää ja minä elän omaa pirteätä elämääni.
Miten tukisin häntä parhaiten? Millä voisin avittaa tai helpottaa hänen oloaan ja paranemista?
Pinna on itselläkin välillä kireä, kun kotona on koko ajan kiukkuinen ihminen. Ymmärrän kyllä häntä, mutta jos itselläkin on huono päivä, saattaa minulla iskeä EVVK vaihde päälle. Saa äijä itsekseen möllöttää ja minä elän omaa pirteätä elämääni.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Siis miehesi on diagnosoitu masentuneeksi?
No, eipä sitä sairautta voi ulkoakäsin parantaa, joten parasta "hoitoa" niin sinulle kuin hänellekin on se, että sinä pysyt kunnossa ja tasapainossa ja jaksat pitää taloutta pystyssä sen aikaa kun toinen on ns. toimintakyvytön. Ei hän tahallaan olla "möllötä", hän on sairas, ja toivon mukaan paranee siitä vielä ennalleen.
Hanki faktatietoa masennuksesta, siten sinun on helpompaa ymmärtää miehesi tilaa kokonaisvaltaisemmin, etkä putoa ylimielisyyteen tai syyllistämiseen.
Ymmärrän, että on raskasta koko perheelle.
Yritä olla positiivinen, sillä hänhän jaksaa kuitenkin olla töissä. Masentunutta on vaikea ymmärtää ja myöskin itsellä on välillä kiukkunen olo niin, että joskus itsekin ihmettelen mistä se tulee
Pienetkin asiat ovat joskus vaikeita tehdä ja pienikin painostus tekee sen, että menen lukkoon.
Päätöksen teko on myös vaikeaa masentuneella.
Sinun täytyy yrittää hoitaa ongelmat itse ja suuremmat hankkeet kannattaa varmaan siirtää tuonnemmaksi.
Parantuminen on hidasta ja saattaa kestää kauan koska masennushan ei tule yhdessä yössä, eikä myöskään poistu(itse jo pari vuotta kotona).
Jos hän on väsynyt...Anna nukkua, älä painosta, jos olet itse iloinen, näytä se hänelle.
Ja kiukkuilusta voi kyllä keskustella, kunhan valitsee oikean ajankohdan keskustelulle.
Masennus on sairaus ja meitä on monia.
Yritä saada säännöllisesti kävelylle (ei ehkä kestä lenkkeilyä). Sama vika täällä (mutta itse istun vain sisällä).
Masennukseen saattaa olla jokin syy, ja sitten kun ja jos se korjautuu, niin itse masennuskin tietysti lakkaa. Onko ukolla mm. huono itsetunto?
paras apua masennukseen on sen hyväksyminen. ei kannata pyristellä vastaan. elämä on merkityksetöntä paskaa. antaa sen vaan vyöryä päälle siinä kun sohvalla makailee.
...Siihen ei tunnu auttavan muu kun se että sen kärsii pois.Ittelläni noita aikoja tulee tämän tästä.Suurinpiirtein aina silloin kun perheen talous alkaa olla kuralla.Elikkä tosi usein.
Sillon sitä vaan on ja huokailee ja käppäilee paikasta toiseen.Huonoina päivinä ei mieti muuta kun ittensä tappamista ja sitä vaan ruikuttaa ja säälittelee kuinka huonot kortit tähän elämään on saanut.
Kaikkihan aina sanoo että lopeta valittaminen,mutta ei se siitä parane.Sitä valittaa ja kipuilee sen ajan mitä se nyt kulloinkin kestää.Tietysti perhe-elämä on lujilla,kaikkihan siitä kärsii.Mutta kun ne pahat päivät tulee,niin ne vaan tulee ja on,ja sitte joskus taas on helpompaa.
Ei siihen auta pään silittely,toisen uteliaat kysymykset että mikä vaivaa,kerro mulle,voinko auttaa,ei,se on sitä mitä on.
Parhaiten tuet masentunutta, kun pysyt itse pirteänä ja pidät itsestäsi huolta. Älä vajoa masentuneen mukana vaan pysy hänelle esimerkkinä. Toki sinulla saa olla huonojakin päiviä eikä sinun pidä aina jaksaa.
Masentunut pitää usein pakottaa liikkeelle. Hän voi valittaa, ettei jaksa tai ettei häntä huvita, mutta apaattisesta möllöttämisestä ei ainakaan ole apua.
Yritä saada hänet kävelylle. Kisko vaikka käsistä tai tee hänelle selväksi, että sinä haluat kävelylle ja haluat hänet mukaasi.
Masentunut on hyvä saada pois kotoa keinolla millä hyvänsä. Koti on masentuneen linna, mutta se on myös hänen vankilansa. Vie hänet ystävien luo, elokuviin, ravintolaan - mitä vain kunhan hän pääsee pois kotoa. Tämä voi olla vaikeaa aluksi, mutta kun lääkitys alkaa vaikuttamaan, tilanteen pitäisi helpottua.
On melko turhaa etsiä masennukselle syytä eikä siitä ainakaan kannata syyllistää ketään. Mutta tärkeintä on se, että pysyt itse kunnossa.
Hyviä vointeja teille molemmille!
Älä pakota keskustelemaan. Jos hän ei halua, ja jankkaat että pitää ja pitää keskustella, siitä tulee vaan riita. Anna olla rauhassa. Vaikeaa on, voin kokemuksesta sanoa, kun itsellä kotityöt kaatuu päälle ja toinen vaan nukkuu. Tätä voi jatkua vuosikausia. Hanki itsellesi heti terapia-apua, ja parasta hoitoa puolisolle olisi myös henk.koht. pitkäjaksoinen terapia lääkityksen lisäksi. Älä salaa tilannetta esim. suvulta, puhukaa avoimesti ja myöntäkää tilanne. Se ei mene itsestään ohi. Kuten joku täällä sanoi, hanki asiatietoa masennuksesta. Pakolla repiminen lenkille tms. ei onnistu ja vaan pahentaa asiaa, vaikka liikunta olisikin hyvä lääke masennukseen, mutta se tulee lähteä ihmisestä itsestään.
Ole positiivinen, kehu ja kannusta häntä, älä moiti (vaikka mieli tekisi). Hemmottele ja yritä halata ja pitää hyvänä aina kun voit.
Myös se on totta, että sinun tulee huolehtia itsestäsi että jaksat. Hermot siinä menee ja ottaa päähän, mutta kysymys on toisen sairaudesta, jolle ei mitään voi. Katso ajan kanssa meneekö huonommaksi vai alkaako näkyä valoa, jos ei, mieti mitä teet.
Omistat 50 % teidän parisuhteesta, älä ota itsellesi enempää taakkaa kantaaksesi. Sinun ei tarvitse olla perheessä koko 100 %, jos loput ei tule hoidettua anna olla. Masennuslääkitys vie myös seksihalut, joten jos puolisosi ei kohta enää halua seksiä, se johtuu lääkkeistä (ei voi yleistää, mutta suurella osalla vie). Se ei siis suoraan johdu hänestä, mutta tuntuu pahalta kaiken muun taakan lisäksi. Etsi vertaistukea, yritä löytää keskusteluapua ihmisiltä, jotka ovat samassa tilanteessa.
Voimia!
Niin ei pelkät lääkkeet aina auta, pitää itse tutkiskella itseään että mikä vaivaa..ja avata ongelmat vaikka psykologin avulla!
-masentunut ollut itsekin-
mieheni sairastui n. 3 vuotta sitten burnoutiin ja masennukseen.Sen jälkeen elämäni on ollut yhtä helvettiä!!!syynä hänen sairastumiseensa oli työolot.apua en ole saanut mistään!Mielenterveystoimistossa kyllä on kuljettu,mutta sielläkin on otettu koko ajan huomioon vain mieheni(ei minua tai lapsia).Itselläni sattui niihin aikoihin TOSI hyvä tilaisuus saada vakituinen työpaikka (joka kylläkin vaati minun HELVETIN suurta panostusta)ja kaikkien vastoinkäymisten jälkeen siinä myös onnistuin.
Mutta kun...
jokainen uusi päivä on minulle tosi raskas!
Rakastan miestäni mutta minunkin kestävyydellä on rajansa.jos kirjoituksesi on totta ja jos haluat jonkun jakamaan kokemuksiasi ja tukea,niin voin lähettää sulle meiliosoitteeni.
tehdä on syyllistää toista siitä ettei jaksa tehä mitään esim.kotitöitä.sitä voi olla terveen ihmisen vaikea käsittää ettei toinen yksinkertaisesti jaksa.ja masentuneella on koko ajan huono omatunto siitä ettei jaksa...ainakin itsellä oli,mutta voimia ei vaan yksinkertaisesti ollu.liikunta kyllä auttaa ja omega 3:set,kannattee kokeilla,ei niistä haittaakaan voi olla.itse olen selvinnyt niiden avulla,masennuslääkkeitä en ole koskaan suostunut syömään.