Erosinpa minäkin sitten tässä eilen.
Seurustelin tämän 22v miehen kanssa noin 4kk, hän oli ensimmäinen kunnon "poikaystäväni". Hän oli juuri sellanen minkä olin aina halunnut, jokaista pikku piirrettä myöten.
Hänellä on kuitenkin ollut huono menneisyys jonka takia ei ole varaa olla työttömänä (korvauksia maksettava jne). Hän sai sitten uuden työn vanhan loputtua, mutta se on reissutyötä. Hän joutui lähtemään, ja vaihtaa paikkakuntaa parin kuukauden välein. Se oli sitten meidän juttumme loppu, ei siinä muu auttanut.
Rakastin häntä todella, ja hänkin minua (sanoi sen kun viimeisen kerran nähtiin, en tiennyt että olin ollut hänelle niin tärkeä).
En vaan voi ymmärtää miten noin hyvä juttu loppuu tuolla tavalla. Pelkään etten enää koskaan näkisi häntä, ja suren sitäkin kun tiedän miten huono olo hänelle tuli tästä (ja hänen elämänsä ei muutenkaan ole koskaan ollut kovin varmaa tai tasapainoista. Minä olin se paras asia hänellä sinä pienenä ainaka jonka hän täällä asui).
Viimein tapaaminen oli aivan kauhea, minusta ei ole koskaan tuntunut niin pahalta kun koko ajan tiesi että tämä voi olla viimeinen kerta kun näen häntä. Ja sitten hän lähti ja minä jäin yksin. En tiedä kauanko minulla menee tästä selviämiseen. En toisaalta haluaisi unohtaa häntä ja sitä ihanaa aikaa jonka olimme yhdessä.
Onko kukaan muu ollut koskaan yhtä huonotuurinen?
Seurustelin tämän 22v miehen kanssa noin 4kk, hän oli ensimmäinen kunnon "poikaystäväni". Hän oli juuri sellanen minkä olin aina halunnut, jokaista pikku piirrettä myöten.
Hänellä on kuitenkin ollut huono menneisyys jonka takia ei ole varaa olla työttömänä (korvauksia maksettava jne). Hän sai sitten uuden työn vanhan loputtua, mutta se on reissutyötä. Hän joutui lähtemään, ja vaihtaa paikkakuntaa parin kuukauden välein. Se oli sitten meidän juttumme loppu, ei siinä muu auttanut.
Rakastin häntä todella, ja hänkin minua (sanoi sen kun viimeisen kerran nähtiin, en tiennyt että olin ollut hänelle niin tärkeä).
En vaan voi ymmärtää miten noin hyvä juttu loppuu tuolla tavalla. Pelkään etten enää koskaan näkisi häntä, ja suren sitäkin kun tiedän miten huono olo hänelle tuli tästä (ja hänen elämänsä ei muutenkaan ole koskaan ollut kovin varmaa tai tasapainoista. Minä olin se paras asia hänellä sinä pienenä ainaka jonka hän täällä asui).
Viimein tapaaminen oli aivan kauhea, minusta ei ole koskaan tuntunut niin pahalta kun koko ajan tiesi että tämä voi olla viimeinen kerta kun näen häntä. Ja sitten hän lähti ja minä jäin yksin. En tiedä kauanko minulla menee tästä selviämiseen. En toisaalta haluaisi unohtaa häntä ja sitä ihanaa aikaa jonka olimme yhdessä.
Onko kukaan muu ollut koskaan yhtä huonotuurinen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen niin sekaisin että meni otsikko ja nimimerkkikin vääriin laatikoihin.
työ tosiaankin taitaa olla suhteen yksi pahimmista vihollisista. Oma "mieheni" on vuorotyössä, ja se on yhtä helvettiä, etenkin kun työvuorot saattavat muuttua vuorokauden sisällä.. Toivottavasti näet häntä vielä, ja saisit sumplittua asiat parhain päin! :)
eilinen oli myös meille se eron päivä..syynä tosin se, että poikaystävälläni ei ollut minulle tarpeeksi omasta mielestään aikaa eikä hän halunnut jättää minua roikkumaan sen takia..häntä vitutti kuulemma se, kun hänen ajastaan ei riittänyt hänen omasta mielestään tarpeeksi minulle..olimme noin vuoden verran yhdessä..pahinta tässä on se, että juuri vuosi sitten, samaan aikaa erosin edellisen kerran..joten tässä alkaa usko jo pian loppumaan enkä uskalla kohta enää rakastua kehenkään kun kerran menetän kaikki..ja nyttenki olin itse ihan tyytyväinen suhteeseemme ja tiesin että poikaystäväni on menevää laatua että hän tykkää puuhailla omia juttujaan mm. prätkien kanssa ja se oli minulle ihan ok..siitä huolimatta menetin hänet ja olen taas aivan palasina..toivon todellakin että sitten kun hän vihdoin ja viimein asettuu aloilleen, hän pitää minut mielessään..meillä oli upea suhde eikä minulla ole hänestä mitään pahaa sanottavaa..hän kohteli minua todella hyvin, paremmin kuin kukaan mies enne..ja nyt häntä ei enää ole minulle..hän kyllä lupasi pitää minut mielessään..mutta jatkan silti elämääni enkä jää odotteleen että mitä jos..joten tiedän tunteesi..Rakastan häntä todella ja menettäminen sattuu paljon..miten jaksan taas käydä tämän kaiken saman alusta..