Testejako tekemaan???

Moi!mä ite kyllä luotan kultaani täysin,mut meillä on sellanen ongelma,et mä olen valehdellut kullalleni muutaman kerran tosi pahastikki.Meillä on pariin otteeseen mennyt poikkikin sen takii.Nyt kuitenki ollaan yhdessä mutta meiltä puuttuu tosi tärkeä asia,nimeltä luottamus.Asiat on kuitenkin mun kohdalla nyt muuttuneet,mä voin olla viimeinki täysin rehellinen kullalleni.Kultani vaan ei voi uskoa mua siinä,se epäilee mua koko ajan jostaki,joka toisaalta o kyl iha ymmärrettävääkin.Sulta mä haluaisin kysyä neuvoa,miten todistan kullalleni sen et olen nyt sille täysin rehellinen enkä enää valehtele,miten saisin kultani taas luottamaan muhun?!jos vaan haluat ja jaxat nii voisixä vaikka mailata mulle osoitteeseen [email protected] p.s.En ole aivan varma tuliko osoitteeni oikein ku en muista sitä kunnolla ulkoa..

Jopas nyt...
Ensinnäkään ei ole testiä joka kertoisi kumppanin rehellisyydestä, olemassakaan. Ja toiseksi, ei ole sitä umpirehellistäkään ihmistä, joka ei olisi koskaan mistään asiasta elämänsä aikana valehdellut.

Ja kolmanneksi....rehellisyyttä on monenlaista, mitä tarkoittaa rehellisyys yhdelle, voi siitä toinen olla eri mieltä.

Rehellisyys parisuhteessa on asia, joka selviää aikanaan, mitä pidempään suhde kestää. Mikäli kumppanilla on taipumusta valehtelemiseen, niin valheita on vaikea pitkään piilotella etenkään jos asuu saman katon alla.

Esimerkiksi meillä on kumppanillani taipumus sanoa asiat eri sanoin, mikä tekee asioista toisissa yhteyksissä jo täysin eri asioitakin. Minun mielestäni on silloin kysymys epärehellisyydestä. Mutta mitä merkitystä, kun on kyse pikkuasioista, vaikka kieltämättä joskus harmittaa, kun huomaa sinisen olleenkin vihreää... Itse taas en sano asioita, ellei toinen kysy, ja jos kysyy, vastaan suoraan ja niin ettei epäselvyydelle jää tilaa. Se taas voi olla epärehellisyyttä jonkun muun mielestä, omasta mielestäni en näin valehtele, ja kysyttäessä vastaan rehellisesti, koska vastuu kysymyksestä on siinä mielessä mielestäni kysyjällä, että mikäli vastaus ei miellytä, se mahdollisuus pitää miettiä ennen kysymistä. No, se on vain minun mielipiteeni asiasta :) Eikä mistään pettämisestä siis ole kysymys, vaan yleensä asioista.

Jos sinusta tuntuu, että kumppanisi valehtelee, mieti miksi ja millaisesta asiasta, kannattaako siitä nostaa meteliä, vai onko parempi antaa olla. Ja voithan kysyä asiasta suoraankin jos siltä tuntuu.
Yksi keino on tietenkin puhuttaa toinen "pussiin" ja sen jälkeen kysyä miksi valehteli, jos niin on käynyt.
Mitään varmoja keinoja tietää valehteleeko toinen vai ei, ei ole, ellei tunne kumppania erittäin hyvin. Toisilla on valehdellessa tapana peittää suunsa, hipelöidä huulia, hieroa nenänvartta jne. Toisilla voi olla moinen tapa yleensäkin puhuessa. Yksi keino on kysyä asiasta uudelleen, ja katsoa muuttuuko tarina, ja jos muuttuu, niin miten. Mutta...kuten sanottu, kaikilla on oma tapansa valehdella, harvempi täysin "normaalina" valehtelee...toisaalta kukaan ei myöskään kovin normaalina pysy, jos asioita tivaamlla tivataan. Johan oli tekstiä...yitähän saada jotain irti :)

Kysy siltä jotain, jonka jo tiedät. Sittenpähän näet, että valehteleeko vai ei.

tietysti taas niitä, jotka väittävät etteivät itse koskaan valehtele. Tai tietävät, että valehtelevat ja haluavat saada kumppanin kiinni joka valheesta kostaakseen tälle. Ala-arvoista.

En näe mitään syytä ko. testeihin. Minulle on täysin yhdentekevää onko mieheni 100% vai 75% luottamuksen arvoinen. Käytännössä siinä ei ole mitään eroa.

Eiköhän kannata ihan normaalielämän sujuvuuden kannalta miettiä, mitkä itselle on niitä tärkeitä asioita, joissa voi vaatia ehdotonta rehellisyyttä. Täydellisen rehellisyyden vaatimus on minusta ylimitoitettu. Esimerkki totuuden puhumisen pakosta voisi olla esim. että olen ostanut kalliin uuden vaatteen, josta itse olen aivan intona ja kysyn mieheltäni, mitä hän pitää siitä. On mahdollista, että hänestä se on ruma. Pitäisikö puhua ehdottomasti totta? Mielestäni ei, riittää esim. kommentti "mukava, että löysit semmoisen, mistä itse tykkäät". Toisaalta voisin kuvitella että riippuen vaimokkeen luonteesta voisi olla vielä viisaampaa sanoa "se sopii sulle hyvin" tms.

Arkielämään mahtuu paljon sellaista, jotka periaatteessa on valhetta, mutta puuttuu huijaamistarkoitus, tavoitteena on vain oikoa mutkia. Itse voin esim. kaupungilla liikkuessa käydä 5 paikassa ja jos mies kysyy "missä kävit" voin mainita 2 paikkaa, koska mitään mainittavaa ei sattunut missään eikä viitsi alkaa kelata että siellä ja siellä. Mulla ei kuitenkaan ole mitään tarkoitusta salata mitään, esitän vain asian lyhyesti, koska se ei ole mielenkiintoinen. Voin kyllä kuvitella, että jos ehdotonta totuutta vaativa kumppani myöhemmin kuulisi esim. jonkun tutun nähneen minut paikassa x, jossa en ollut maininnut käyneeni, hän voisi syyttää minua epärehellisyydestä. Tuntuisi kuitenkin aika kohtuuttomalta.

Ei kannata testata, tai ainakin ennen kuin aloittaa (jos siis todella 100 % rehellisyys on itselle niin tärkeätä), kannattaa miettiä, onko valmis kuulemaan ne kaikki täysin rehelliset mutta vähemmän kohteliaat kommentit ja raportoimaan itsekin omat tekemisensä sellaisella tarkkuudella, että mitään ei koskaan jää kertomatta.